lauantai 14. joulukuuta 2013

Kuvat kertokoot


Tämä lauantai oli Nassen voittokulkua. Veteraani-ikään päässyt Setäkoira räjäytti potin ja putsasi pöydän tassuttelemalla Pohjoismaiden Veteraanivoittajaksi omassa rodussaan. Pääsi tietysti myös isoon kehään yleisön eteen kun valittiin näyttelyn hienointa veteraania. Sieltä ei enää herunut sijoitusta eikä muutakaan paitsi hetki huomion jalokeilassa.

Tässä vielä voittoisan Kultapoikamme arvostelu:

8 years old veteran. Excellent head & expression. Excellent ribcage & top line. Correct hindangulation. Good substance. Excellent skin & coat. Moves well. Excellent & happy birthday.

Pohjoismaiden veteraani voittaja 2013

VET ERI VEK1 SA VET ROP
Krcal Otto, Republik Österreich

Tekevälle sattuu

Terveisiä messukeskuksesta. Eilen ei ollut meidän päivä ja illan lopuksi kävin Dextrassa tikattavana. Keskisormessa viisi tikkiä ja etusormen kynsi läpipurtu, menee poistoon aikanaan.

Tänään juhlitaan Nassen synttäreitä pitemmän kasvan mukaan, ukko tepsutteli rotunsa parhaaksi veteraaniksi ja mennään ryhmäkilpailuun joskus iltapäivästä.
Peetukin oli hienosti junnujen kolmas.
Laitan kuvia kunhan pääsen koneelle ja opettelen kirjoittamaan yhdellä kädellä.

Hitsi tää on niin kivaa :D

tiistai 10. joulukuuta 2013

Ensimmäinen joulukortti ja hevosen arvoitus


Tail´s will be waggin´ and
treats will be nibbled! 
Have a Jolly Christmas!

Ensimmäinen joulukortti tulee perinteisesti Kanadasta, niin tänäkin vuonna. Se pääsee kunniapaikalle komeilemaan. Tänä vuonna tuli koira. Hauska tarinakin kortin mukana tuli, tässä lyhyt lainaus:

Täällä oli oikein tuulinen päivä pari viikkoa sitten ja joku lintu ohi lentäessään ruikkasi pitkän p:n meidän olohuoneen melkein seinän kokoiseen ikkunaan. Asumme kolmannessa kerroksessa eikä sitä millään voi pestä pois ennen kuin kevätsateet tulevat. Sitten tuli pakkasyö ja se jäätyi. Ei sitä millään olisi voinut katsella koko talvea joten peitin sen hopeanvärisillä lumihiutaleilla ja kultaisilla tähdillä. Se on oikein kaunis!

Voi että minä olen monet naurut tälle lokinruikulle nauranut ja hihitellyt kekseliään emännän loistoidealle. Meillä suurimmat läntit tulevat uteliaiden koirien nenistä ja vain yhteen tiettyyn tuvan ikkunaan. Ikkunaruutu pestään päivittäin koska koiranräkää ei jaksa katsella. Eikä sitä oikein voi somistaakaan millään koska kyseistä ruutua nenätetään hyvin ahkerasti.

Kiitos Kanadaan, Aune ja Fred!


Tästä kortista muistuikin mieleeni omat joulukorttisulkeiset, ne ovat vielä pitämättä. Vuosi vuodelta lähtevien korttien pinkka ohenee, mutta jäljelle jääneet ovat sitäkin tärkeämpiä. On kiva, että vanhanaikaisessa osoitekirjassa on vielä jäljellä paljon ystäviä joille rustailee mielellään joulutervehdyksen.

Ihan tarkoituksella kirjoitan aina käsin, osoitteet myös. Osittain syystä siitä, että en ole saanut aikaiseksi tallentaa osoitteistoa saati yrittää sovitella niitä tulostumaan printteritarroille oikein. Toinen, parempi syy on se, että kun minä niitä nimiä ja osoitetietoja rustailen, ajattelen kortin saajaa lämmöllä. Ettäs tiedätte!

Katselin tänään korttivalikoimia useammassakin kaupassa, mutta parhaat olivat tietysti jo loppuneet. Olisin hyvin mielelläni ostanut vaikka niitä projekti Lastensairaala 2017 -kortteja mutta eipä taida olla myynnissä. Jotenkin heräsin myöhässä tähän joulukorttiasiaan, olisinhan voinut tilata vaikka hevosaiheisia kotimaisen hevostietokannan ylläpitäjiltä. Ensi vuonna saa muistuttaa.

Sitten on tämä arvoitus. Suuren hiirijahdin aikaan löysin visusta tallesta tämmöisen:


Tämä on Suomenhevonen -niminen lasimaalaus, ikkunakoristeeksi suunniteltu yläreunassa kulkevan siimakujan ansiosta. Aivan ihana! Design Sara Ilveskorpi jonka studio on suojapahvin tietojen mukaan Kemiössä, Gamla Mejeriet -nimisessä paikassa.

Tämmöinen aarre minulla on hautunut sievästi tallessa. Ja nyt sitten tunnustus: minulla ei ole harmainta haisua keneltä ja milloin olen tämän aarteen saanut! Punastun häpeästä.
Itse en ole Kemiössä käynyt vuosikymmeniin joten omia hankintoja tämä ei ole. Ilmoittaudu nyt jos kuulut lukijakuntaani tai tiedät jotain tästä aarteesta. Tuo ihanuus pääsee ikkunaan heti kun sopiva ruutu löytyy. Minulla on pari vaihtoehtoa, katsotaan kumpi ompi parempi.

Mummolan jouluovi

Meillä on talvi. Lunta on reilut kymmenen senttiä ja nyt tulee lisää. Tänään oli talven kylmin aamu, kuudelta mittarin elohopeaa piti etsiä alhaalta,  -24° tökötti lukemassa. Päivän aikana pakkanen onneksi lauhtui ja nyt ollaan rutkasti lähempänä nollaa. Kunhan ei nyt taas tulisi räntäsateita ja loskakelejä. Tämmöinen pikkuinen pakkanen on just passeli.

Nelitassuiset pysyvät ihanan puhtaina ja raikkaina eivätkä kanna hiekkaa tai muuta roinaa sisään.
Koirat on nyt kumpainenkin puunattu viikonlopun näytelmiä varten, Peetu sai viime silauksen eilen ja Nasse tänään. Enää pitäisi pakata ja muistaa kaikki, etenkin ne rekkarit ja rokotustodistukset.
Torstaina lähdetään reissuun. Minun pitää ottaa nuppiluku pariin otteeseen, olen nimittäin melkoisen varma, että joku koirista unohtuu kotiin.

Muutenkin tämä viikko on vähän tämmöinen sieltä täältä parsittu. Huomenna pitää vielä hiljentyä kirjanpitotositteiden äärelle jotta pääsee maksamaan veroja. Viime tippaan jää tässäkin kuussa, mutta ostan sitten reilumman kokoisen viinilekkerin kirjanpitäjälle korvaukseksi. Ja pyydän nätisti anteeksi vitkastelujani.

Nyt vitkastelematta talliin ja sitten iltapuuhiin. Mukavaa viikon kulkua, missä lienetkin!

Pikkukuusi ja Iso-J:n porho (poro)



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Tahkoa on kierretty


Hohhoijakkaa kun ramasee. Kävimme Iso-J:n kanssa pippaloimassa Tahkon kauden avajaiset, ihan kutsuvieraaksi päästiin. Majatalomme parvekkeelta voi todeta, että oltiin ns. ytimessä. Ei juuri keskeisemmälle paikalle voi päätyä.

Kuvassa näkyvillä busseilla meidät kutsuvieraat (köh-köh) ajelutettiin Tahkon huipulle, Pehkubaariin After Ski -kauden avajaisiin. Jostain syystä ei ihan päästy tunnelmaan mukaan sillä pöydillä tanssiminen ei oikein innostanut. Juotiin kahvit ja ihmeteltiin ihmisten riekkumista. Suomalainenhan on surullisen kuuluisa siitä, että ilmainen viina on parasta juoda pois äkkiä ennenkuin se loppuu. Melko letkeässä kunnossa osa porukasta olikin ja meno sitä myöten. Ekalla bussilla pois ja hotellille syömään.


Hulppeat maisemat, ei käy kieltäminen. Tuntuu käsittämättömältä, että olen joskus itsekin rymistellyt noita rinteitä alas sukset jalassa. Enää en lähtisi, särkisin vain itseni. Murtsikkaa voisin kyllä hyvin lykkiä.

Kutsuvieraskarkelot alkoivat illemmalla ja siellä oli Mikko Leppilampi taas niin nättinä juontamassa. Oli  muotinäytöstä sun muuta, ruokaakin olisi ollut tarjolla. Jonne Aaron heitti keikan ja vielä jaksoin tampata. On se Jonne vaan niin lutunen. Kuitattiin samalla oman firman pikkujoulut joten nyt on nekin karkelot pidetty, pienyrittäjä ei jouda kaikenmaailman kinkereillä juoksemaan.

Aamu ei ollut ankea, väsytti vain niin pahuksen paljon, että nukuin aamiaisajan ohi. Kotimatkalle lähdettiin heti puoliltapäivin ja Torpalle saavuttiin hyvässä järjestyksessä. Täällä oli kaikki niinkuin pitikin. Perilliset pärjäsivät talonvahteina esimerkillisen hyvin. Hevosetkin tuli ratsastettua molempina päivinä, molempien Perillisten toimesta. Se on hyvä juttu se. Töttisparka pääsi joutui hankilaukoille ja sen lonttapolven kunto on kyllä huono. Tarvitsee siis lisää hankilaukkatreeniä!

Kirpparilöytö, liemikulho uudessa virassa

Toisen adventin ilta on jo pitkällä ja lähden justiinsa taputtelemaan hevoset yöunille. Enkä kyllä jaksa kukkua itsekään jalkeilla pitkään. Ensi viikolla on kiirettä monelle päivälle ja torstaina pakataan rekut autoon ja hurautetaan Isolle Kirkolle näyttelyreissulle. Pitäisiköhän tässä alkaa jännäämään? Koirat ovat autuaan tietämättömiä miten isoihin kinkereihin pääsevät ja hyvä niin.

Nyt ei irtoa enempää, pää ei pelitä ja aivan liian vähällä ruualla ollut kroppa kaipaa tankkausta. Onneksi arki tuo taas rakkaat rutiinit rytmittämään päivää. Ei tämä juhliminen ja yötä myöten riekkuminen enää sovi meikäläiselle.

Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin!

Tallin joulukuusi

PeeÄäs:
kyllä muuten sieppasi selata uutisvirtaa ja nähdä kuvia Tampereen tapahtumista. Mitä hemmettiä se apinalauma meinasi saavuttaa sillä, että hakkasivat poliisihevosia, särkivät paikkoja ja tuhosivat omaisuutta? Ei pysty yksinkertainen ihminen käsittämään saati hyväksymään moisia tekoja.