perjantai 15. marraskuuta 2013

Kuitti

Winston tunkiolla marraskuussa 2011

Jep. Tämmöinen viikko tällä kertaa. Olo on ihan yhtä tympääntynyt kuin tunkiota tonkivalla Winstonilla. Lumen määrä on suunnilleen sama kuin kuvanottohetkelläkin. Tänään sitä valkoista röppöä oli maassa ehkä tunnin, kaupungissa tuli vetenä se mikä meillä leijaili lumena.

Tästä viikosta ei ole vastusta puuttunut. Tiistai-iltana alkoivat vilunväristykset, inhottava lämmönnousu, luitakin jäytänyt särky ja kaamea lihaskipu. Ensin arvelin kyseessä olevan pikkuisen rankemmista treeneistä johtunut ylirasitustila mutta en oikein jaksanut uskoa itsekään.

Siinäpä sitten meni illat hoippuessa ja päivät nukkuessa, sillä jäytävä särky katkoi yöunet pikkuruisiin torkahduksiin. Epätoivoissani yritin päivisin pakko -luokitushommien jälkeen kursia kasaan järjissäpysymisen kannalta oleellisia unitunteja.

Jos jonain iltana läppäri olisikin ollut vapaana, en jaksanut edes avata sitä. Puhelimella kurkkasin netistä tärkeimmät kuulumiset ja pelasin aikani kuluksi candycrushia. Ja sitten taas nukuin. Onneksi olin hakenut kirjastosta maanantaina pari kirjaa joita olen sekalaisella menestyksellä lueskellut.

Tänään oli pakko raahautua jalkeille ja kaupungille, Äitikullalla oli audienssi Tikkamäen Takomolla eli keskussairaalassa. Tahdistin paukuttaa kuulema hyvät tahdit ja tasaiset rytmit joten ei uutta murhetta siltä saralta. Hyvä niin.

Pojat marraskuussa 2012

Tälle viikolle on kuulunut huonoja ja vielä huonompia uutisia useammalta suunnalta. Siksi oma nillitys kipeistä nivelistä tuntuu niin turhalta ja tarpeettomalta. Pitäisi vain osata ja muistaa iloita omasta suht tasaisesta arjestaan ja ennenkaikkea terveydestään. Se kun ei ole mikään ikuinen luonnonvara josta ammentaa.

Eli ei minulla ole ollut mitään sanottavaa.
Onneksi olen saanut pari mukavaa puhelua ja yhteydenottoa ja kieltämättä olo on ollut hitusen parempi niiden jälkeen.

Nasse on trimmattu nyt näyttelykarvoihin ja sunnuntaina pitäisi lähteä taipaleelle ennen sen kuuluisan suuruskukon pieremää. Vai oliko se sika joka pieri? Ihan sama, aikaisin lähdetään jotokselle kohti Jypinkylää, auto on lastattu pienillä terriereillä. Peetu jää kotiin kasvattelemaan muskeleitaan joulukuun mahtikoitoksia varten. Ja uutta kehää pukkaa jo heti tammikuussa, Kajjaaniin vie tiemme silloin.

Lohdullista on tietää, että kalenteri täyttyy ensi vuonnakin ja elämä jatkuu. Vaikka nyt onkin vähän mollivoittoiset tahdit. Ehkäpä tämä tästä.  Ja kyllähän se tästä. On se ennenkin alkanut taas elämä maistumaan ja turhat taudit ja vaivat jäävät taakse.

Kaveriterapiaa on tullut monista viestivälineistä ja karvakaveriterapeutit ovat hoitaneet antaumuksella soffalle langennutta emäntäänsä. Kaksi kuumottavaa terrieriporaa änkeää kyllä käsittämättömänkin pienistä rakosista kylkeen kiehnäämään ja Veli Milton tulee härskisti ihan vatsan päälle köllöttämään. Muuten kiva mutta se kissa kuorsaa nukkuessaan ja kuolaa.

Näin tänään. Olkoon huominen parempi. Missä lienemmekään!

Terrierin tarmolla

PeeÄäs: jotta viikko olisi täydellisen kuralla, nettiyhteys on juminut pitkään ja hartaasti. Tänään oli pakko tehdä rahansiirtoja tililtä toiselle PANKIN AUTOMAATILLA. Herranjestas, siitä on sata vuotta kun moisia masiinoita oli kauppakeskusten käytävillä ja laskunippu näpissä siellä toppatakeissa hikoiltiin omaa vuoroamme jonottamassa. Tänään minä kuitenkin toljailin Mr. Beanina koneella ja voin vain kuvitella miltä urpoiluni näytti pankin valvontanauhoilla.

Mikäli nettioperaattori, Suuren Elisan nielaisema paikallispuljumme, ei nosta palvelutasoa, tässä joudutaan vielä isoon nesteeseen. Ilman toimivia yhteyksiä ulkomaailmaan olemme täysin kädettömiä.

Ja vielä:
huomaan uuden lukijan, tervetuloa Keskeneräinen!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Mannaa maanantaille


Orvokit tikistävät vielä kukkia vaikka marraskuu on jo hyvällä mallilla. Ensi yöksi kyllä pakastuu, sen tunsi jo iltatallin aikaan, tarhan portin tienoo ei lotissut entiseen malliin vaan hevoset astelivat melkein kuivin jaloin talliin.

Jorriinin juurakot on taltioitu sillanaluseen ja monta muutakin syksyn viimeistä puutarhahommaa voidaan nyt kuitata suoritetuksi.

Päivällä kilvoittelin itseni kanssa käsijumpan äärellä ja kyllä soittavat ojentajaparat riitasointuja huomenna ja ylihuomenna. Nyt ne ovat rääkistä ihan mykkänä.

Illalla oli pakko tarttua itseään tukasta ja hinata tositemappi ja oma hanuri tuvan pöydän ääreen. Puoli tuntia tiivistä aherrusta ja kas, tositteet ovat valmiina alv-laskentaa varten. Jonka eräpäivä on huomenna. Jonka kirjanpitäjä, tuo aarre naiseksi, ystävällisesti huomautti. Lupasi tehdä laskelmat heti aamusta jos ja kun toimitan tositteet vitkastelematta. No toimitan minä! On muutenkin asiaa sille suunnalle.

On se kyllä kumma, miten niin vähäpätöinen homma kuin tositteiden järjestäminen tiliottteen perään onkin niin työläs aloitettava. Minäkin keksin monta ja taas monta tärkeämpää hommaa. Kuten maustekaapin siivouksen. Sekin tuli tehdyksi.

Kaikista hölmöintä on se, että tiliote sekä tositteet ovat jo mapissa valmiina, yhtään paniikkietsintää ei tarvitse tehdä kun kerää kaikki nätisti samaan muovitaskuun oikean kuukauden kohdalle. Ja silti, aina se jää viimeiseen hetkeen.

Taas ollaan yhtä marraskuista maanantaita vähempänä kaamoskuukautta. Se on paljon se!

Tässäpä vielä malliksi sangen siisti ja tyhjä versio Torpan maustekaapista!
Kivaa tiistaita, missä lienetkin!


PeeÄäs:
tarkkanäköiset huomaavat ylimmän hyllyn oikeassa reunassa pari tupakkiaskia. Toinen on Iso-J:n viimeinen aski vuodelta 2008 ja toinen on minun, kesäkuulta 2009. Viimeisiksi jäivät. Siellä ne ovat vieläkin, muistoina. Pari Moore -askiakin on iskemättä, niillekään ei ole käyttöä löytynyt. Onneksi.


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivän iltapäivä

Korjuukypsää satoa
Isänpäivä on ollut pilvinen ja tuulinen, harmaa ja surkean tihkusateinen. Mutta se ei päivän tärkeyttä himmennä yhtään. Meillä Iso-J sai nukkua vähän pidempään kunnes rymisteltiin Perillisten ja aamiaistarjottimen kanssa hoilottamaan. Koirapojat pitivät huolen, ettei aamiaisleivästä tipahtanut muruakaan muualle kuin heidän ahnaisiin kitoihinsa.

Tänään on saatu paljon aikaan ja eilen vielä enemmän.
Nyt on asiaa kanalasta. Torstaina kävin raviradalta kyselemässä 'onks tietoo' -hengessä ja kanan sain. Nätti kuin namunen tämä tumma Olgamme vai mitä?


Samaan aikaan Olgan hakureissun kanssa Henkipattokukko tuli kolkatuksi ja menetti samassa hässäkänsä päänsä. Semmoinen on kukkopoikien kohtalo jos eivät suostu vanhempiaan kunnioittamaan. Paha saa palkkansa ja joutuu saunan taakse ja nips naps henki vilahti ilmavoimiin.

Tämä härskihän kävi isäkukkonsa päälle aina kun tilaisuus tuli ja vanha kelpo Gaddafi sai nokasta ja kannuksista. Semmoinen peli ei käy, sillä Gaddafi on vanha ja hieno silkkikukko. Pitkään sai kaksistaan rouvansa kanssa höppänöidä, nyt tuli uusi Olga -morsian parvea kaunistamaan. Kaksi on pari, kolme on pieni parvi.

Gaddafi ja Rouva Hattarapää
Torstai-illan kähmyssä kiikutimme Gaddafin ja Hattarapään takaisin talvikanalan puolelle, nyt loppui kesäresidenssissä ulkoilu. Säiden puolestahan ei ole vielä mitään hätää, nämä leudot sadekaudet eivät näytä kanoja haittaavan pätkän vertaa.

Lauantaina saimme kanalan siivotuksi. Likaiset purut ja pehkut pois, huolellinen sonnanpoisto ja uutta purua tilalle. Voin kertoa, että kitalaestakin löytyy kanansulkia ja höyheniä vaikka miten yrittäisi olla hissuksiin hölisemättä. Hengityssuojain tässä hommassa tarvitaan.

Kun kanala oli siivottu, oli aika ottaa Vappupilli ja kaksi kanamuoria sisään. Voi sitä rääkymistä! Että osaa noin pienestä ja vähäisestä kukosta lähteä paha ääni. Ilmeisesti kyläläiset ja naapurit ovat jo tottuneet meiltä tulevaan metakkaan sillä kukaan ei ilmaantunut pihaan kyselemään onko isompaakin hätää. Loppu hyvin, kaikki hyvin, Vappupilli ja kanamuorit istuvat orrella niin terhakoina.


Tänään siirrän vielä kolme nuorta kiuruveteläistä nuorikkoa isojen osastolle, sitten on kanalan parvet järjestyksessä ja talvi saa tulla näiltäkin osin.

Lauantai-illan väliaikaohjelma oli yhteinen leffatuokio, Lone Ranger -tai jotain- oli leffan nimi ja kiva viihdepläjäyshän se oli, tuttua Disney Pixar -laatua ja kirsikkana kakun päällä Johnny Deppin esittämä intiaani. Suosittelen.

Tänään on värkkäilty viimeisiä pihahommia. Virittelin laidunkepeistä ja vihreästä muoviverkosta hirvittävän rumat mutta toivottavasti toimivat suojateltat hedelmäpuille. Viimeistelin koko kaameuden oranssilla paalinarulla. Toivottavasti talttahampaat saavat migreenin kyhäämästäni värien ilotulituksesta ja jättävät puut rauhaan.

Monta muutakin paikkaa tuli korjatuksi talven alta kuntoon. Vielä kun polkaisen valmiiksi pakkassuojakepit paikoilleen (ja muistan laittaa pakkassuojat kun maa on routaantunut), saapi talvi tulla.

Nyt tuli kuitenkin pimeys, ilta ja ruoka-aika, pihvit odottavat paistajaansa ja pöytä kattajaansa.
Leppoisaa isänpäivän iltaa kaikille isille, papoille, vaareille, ukeille, faijoille ja muuten vaan mukaville miehille! Missä lienettekin.

Kiuruveteläinen kananen jonottaa isojen puolelle...
- ja nämä kaksi odottavat vuoroaan

PeeÄäs: tämän päivän munasaldo: 2 munaa. Olga oli pyöräyttänyt sievän pikkuisen munasen ja yksi vanha ruskea oli päkistänyt toisen. Kiuruveteläiset ovat täysin ummessa, eivät muni ensimmäistäkään. Todellisia harrastekanoja, hmph!