lauantai 26. lokakuuta 2013

Hei hei, kesä !

Jouluruusut (Helleborus) toukokuussa

Niin se sitten päättyi, kesäaika vuodelta 2013. Muutaman tunnin kuluttua tasavalta siirtyy virallisesti talviaikaan ja kelloja siirretään tunti kohti kesää. Onneksi näin syksyllä tunnilla taaksepäin, mikään unimäärä nimittäin ei meinaa riittää meikäeläjälle, kaamoksesta tulee vuosi vuodelta raskaampi.

Mieltä ei varsinaisesti ylennä yhtään iljettävä märkä räntä jota yleensä sataa viistossa. Tänään ei satanut räntää, jotain lämmintä tihkua vain. Päivänliljat kukkivat ihan kohta toista kierrostaan. Ja äitienpäiväruusu helottaa porsaanpunaisena riihennurkalla.

Riihen katto vuotaa. Siinä on muuten sellaiset kolme sanaa, joita EN haluaisi kuulla. Ja jotka kuulin pari päivää sitten. Ison uunin puut ovat justiinsa sille seinälle pinottuna, monta perhanan kuutiota piukkaan pakattua metristä halkoa. Ei kai siinä muu auta kuin virittää pressua päälle ja panostaa kattoremonttiin.

Päivä on ollut työntäyteinen ja tohinaa on riittänyt kaikille, duuniksi saakka.
Aamulla Iso-J aloitti haravointiurakan loppurutistuksen ja veteli jumalattoman isolla (laittoman kokoinen kapistus) uudella haravalla (joka sivumennen sanoen painaakin usean kilon) omenapuiden pohjan. Sinne lensivät mädät omput ja lehdet ja kaikki kompostikasaan.

Tarhakylmänkukka (Pulsatilla)

Minä livistin puolen päivän jälkeen kaupunkiin. Olin yllytyshulluna mennyt ilmoittautumaan Bodypump -maratonille. Ja ihan hullunhirveänsiistiä se olikin. Kannatti lähteä. En olisi uskonut, että minusta on rehkimään, kyykkäämään, askeltamaan, punnertamaan tunti ja neljäkymmentäviisi minuuttia levytanko näpeissä tai niskassa. Vaan niin vain sinnittelin. Ja totesin, että olisin voinut vähän lisätä enemmän levyjä tankoon. Ehkä ensi kerralla sitten.

Kotona odotti keskenjäänyt siivousurakka, torpan lämmitys ja ruokahuolto. Poissaollessani paikallaolleet olivat saaneet haravoinnit, tallityöt ja muut kuviot tehdyksi. Nuorimmaisen huoneen remppa on siinä vaiheessa, että valkoinen maali loppui kesken. Siniseksi maalatut seinät tarvitsevat kaksi, ellei peräti kolme kerrosta valkaistuakseen.

Voin kertoa, että kun vihdoin sain viimeisillä voimillani raakuttua perheen pöytään ja kammettuani ahterini penkkiin, tuntui, että joku vetäisi justiinsa tulpan irti ja kaikki voimat puhaltuivat viheltäen ilmaan.


Sauna viimeisteli päivän nätisti finaaliin ja nyt alkaisi olla ihminen kohtuullisen valmis petiin. Nuorimmainen tulee remonttievakkona viereen. Siinä on semmoinen kuumakalle, että kuumottaa metrinkin päästä. Ja armottoman levoton nukkuja. Koskaan ei tiedä milloin saa kantapäästä ohimoon tai nalletyynystä (maailman rakkain unikaveri) naamaan. Puhuukin unissaan, leuat käyvät tyhjäkäynnillä hyvän aikaa kun penska on jo nukahtanut.

Samaan sänkyyn änkeävät tietysti Nasse ja vähintään yksi kissa, yleensä Veli Milton joka kehrää nukkuessaankin.

Luulen, että ensi yönä ei ole kenestäkään haittaa, minä nimittäin arvelin nukkua ihan aamuun asti.
Tankkasin hevosille heinää niin, että rouskutettavaa riittää aamuksikin koska huomenaamulla aamukattaus tarjoillaan tuntia hevosten vatsoihin sisäänrakennettua ruokakelloa myöhemmin.

Huomennakaan ei pääse pitkästymään, sen tuhannen savottaa olisi tehtävänä. Ihan ekana pitää keräillä viimeiset laidunnauhat ja kepit pois naapurin pellolta. Ja sitten siirtyä sen valkosipulityömaan äärelle. Pottumopo tulille ja kyntöhommiin. Vietetään niitä pyhäpäiviä sitten talvemmalla, nyt ei jouda.

Tämmöistä tänään, kesä oli kiva ja pitkä, varsinainen superkesä. Toivottavasti talvesta ei tule supertalvea vaan lyhyt ja vähäluminen.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, missä lienetkin!

Tähän on tultu, hei hei kesä!


torstai 24. lokakuuta 2013

Siivet selässä, kello kaulassa

Otsikosta aasinsiltaa Torpan ovikelloihin. Niitä on kaksin kappalein, erilaisiin hälytystarpeisiin.

Siivet selässä ja kello kaulassa sitä on taas menty, arki alkoi yllättävän sujuvasti. Iso-J on reissunnut ja minä huolehtinut juoksevista/ajettavista asioista.

Älysin tarjota apuani naapurin lapsiperheelle jonka kolmosluokkalainen tintti kävelee koulumatkansa, matkaa on heiltä kolmisen kilometriä. Mutkainen, kapea, mäkinen, valoton tie jolla liikennöi koululaisten lisäksi sekä bussit että paikalliset. Ei kevyen liikenteen väylää.

Eihän siinä mitään muuten olisi, mutta tuntuu hassulta ajaa itse Nuorimmainen kyydissä samaa reittiä. Niinpä kysyin naapurilta, voisiko tyttö tulla kasin aamuina meille ja saisi kyydin. Ettei tarvitsisi seitsemältä lähteä kävelemään. Tarjous kelpasi ja niin minulla on tiettyinä aamuina pieni totinen tyttö takapenkkiläisenä. Hyvin sinne mahtuisi muutama pipopää lisääkin, mutta ei löydy naapurustosta enempää.

Kaupungin pakkosäästöjen takia syrjäkylien pikkukoululaisten kyyditys on lopetettu niin, että vain eka- ja tokaluokkalaiset saavat kyydin kun matka on yli tietyn kilometrimäärän. Sitten saavat itse pärjätä.
Tiedän, että on ihan oma valinta asua tämmöisessä kolkassa jossa julkinen liikenne on karsittu minimiin ja koulukyydit ovat kortilla, kirjaimellisesti.

Onneksi pystyn tänä vuonna auttamaan naapureita tällä tavalla. Ensi vuonna kun Nuorimmainen vaihtaa koulua, loppuu kyytiminenkin.

Silloin kun minä olin koululainen, matkaa kouluun oli myös useampi kilometri mutta ei ollut puhettakaan, että kyytiä olisi ollut. Fillarilla tai kävellen tai vaikka hiihtäen ja potkukelkalla, silleen me maalaislapset koulutiemme taivalsimme.

Oli kai mulla joku pointti mutta hukkasin sen. Taas.


Alkuviikosta satanut lumi on nyt kadonnut, sulanut ja haihtunut. Iloitsen. Ihan kuvan kaltaista väri-iloittelua ei ole nyt nautittavaksi sillä sataa. Sataa samperi maahan asti ja ties miten monetta päivää. Onneksi tulee vain vettä eikä lunta jonka aika on vasta adventin aikaan, IMHO.

Nyt pitäisi rientää kanalan kautta tallihommille ja kuurata pari kurassa rypenyttä hevosta puhtaaksi.
Kanalasta kuuluu kauheita, ovat mokomat munintalakossa! Pari vähäistä munukkaa per päivä on saalis, keskenään kolisevat munakorin pohjalla. Kaukana ovat ne ajat jolloin munukkaa pukkasi kuin rännistä ja munakkaita sai paistaa harva se päivä.

Toivon nyt, että tämä on vain väliaikaista ja rykivät kohta munauksiaan entiseen malliin. Enhän minä voi nöyrtyä äässimarketin munalaarille asioimaan. Kaulukset pystyssä ja pipo silmillä sinne hiivin, viimeisellä aukiolominuutilla.

Jees, tässähän tätä. Huomenna on treeneistä lepo ja Nuorimmaisen huoneen remontti alkaa. Se on siis jo toinen sisäpintaremppa asumishistoriamme aikana... omaa makkaria ei olla saatu alulle ensinkään. Sinne on vain kerätty kaikkea kamaa. Ja käyty nukkumassa.

Sisäsaunan osalta ei ole edistytty, siinä on ilmennyt yksi tuumaustauon arvoinen miettimisasia ennen loppurutistusta.

Palataan näihin, huomenna yritän ulkoiluttaa kameraakin. Mulla on sovittuna ensimmäinen oikea henkilökuvauskin, meidän salilta ihana piiskuri lupautui malliksi ja minä koetan olla tuottamatta isoa pettymystä. Ihmiskuvaus on niin oma taiteenlajinsa, että olisi parempi jättää osaavammille. Mutta toisaalta, enhän minä opi jos en kokeile. Ja onneksi urheita mallejakin löytyy.

Hypi lätäköissä, missä lienetkin!





tiistai 22. lokakuuta 2013

Pussirottia


En ottanut aikaa, mutta valistunut arvaus on 10 sekuntia. Sen ajan meillä ottaa kun lattialle laskettu tyhjä paperikassi on täynnä kissoja. Ensin ne pötköttivät siinä rinnakkain, Miltonilla oli kantokahva kaulan ympärillä. Seuraavaksi Winston rymysi pois pussista, mutta pyrki oitis takaisin ja tuossa ollaan jonkinlaisessa siirtymisvaiheessa.

Hullulla on halvat huvin ja kissoilla ilmaiset.

Alan vähitellen kyllästyä tähän talveen. Lumien piti jo sulaa ja hiipua pois. Vaan kun ei. Sitä valkeaa töhkää on maassa edelleen ja ilma on sen verran viileä, ettei se lumi ainakaan yön aikana poistu. Ellei nyt sitten yöllä höngi jotain lämmintä Föhn -tuulta ja palauta meille sitä ihanan leutoa syksyämme. Päivänliljoissakin olisi vielä uusia, kukkimattomia nuppuja.

Tuurini tuntien, meille kurvaavat kuitenkin ne Norjaa rampauttaneet lumimyrskyt ja muu Suomi saa nauttia lämpimistä ilmavirtauksista. Sitten kyllä suutun.

Muuten täällä rullaa arki ennallaan. Kukko Henkipatto poistuu Torpan muonavahvuudesta huomenna, se siirtyy lampaiden kanssa samaan teatteriseurueeseen. Joulukuvaelmassa kukko ja kanaset eivät käsittääkseni esiinny, mutta kesän teatteriesityksissä niille on roolit.


Totesin juuri, että nettikaupoissa parilla klikkauksella köyhtyy nopeasti. Koska puhkipidetyt englantilaiset kumpparini ovat jo kaatiskamaa, tilasin uudet. Klik-klik ja homma oli hoidettu. Yritän vimmatusti hakea jotain estolukkosysteemiä, etten pääse kamerakauppojen varustehyllyille klikkailemaan, ei käy hyvän eeltä semmoinen.

Päivä on iltatallia lukuunottamatta pulkassa. Iso-J yöpyy jossain päin synkeää Savonmuata ja tulee huomenissa kotiin. Sitten onkin jo viikko puolessa.

Torpalla kaikki hyvin!
Mukavaa viikon jatkoa, missä kuljetkin.

Ihanasti kierteellä







sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tuulisella rannalla


Olisi varmaan kannattanut kääntää tuo yksi kivi joka näyttäisi jäävän sateenkaaren alle. En kääntänyt. Vasta kotona, kuvia purkaessani huomasin tuon ilmiön.
Näköjään lähellä olivat lokoisat ja huolettomat eläkepäivät. Liian lähellä.

Pakattiin Iso-J:n kanssa Nasse autoon ja lähdettiin vähän tuulettelemaan päitä. Nasse kyytiin koska retuutti aamulla Peetupoloa oikein kunnolla. Nyt meillä on ontuva ja hyvin surkea russeli ja ilmeisen häkeltynyt borderi.

Tänään on viestitelty ja keskusteltu kumpaisenkin pukarin kasvattajien kanssa. Se on nyt niin, että huomenna näytän Peetun vaivoja lääkärille ja keskustelen samalla Nasselle mahdollisesti annettavasta piikistä. Ei sellaisesta piikistä vaan vähän testosteronituotantoa jarruttavasta pistoksesta. Jospa se pahin julmistelu sillä tasoittuisi.

Pahuksen kiva koira kun Nassekin on ja elämänsä vedossa. Välillä ovat niin sopuisasti ja sitten onkin rähinä päällä. Jos ei jarru riitä, sitten otetaan nipsnaps pallit pois. Mitäpä se Nasse niillä tekee kun morsiamia ei ole jonossa ovella. Tai eihän sitä tiedä mitä siitä meidän joulukuisesta näytelmäkiertueesta seuraa.


Tänään oli hyvin kylmä ja hyvin aurinkoinen päivä. Meidän pihassa lunta on useampi sentti, tuolla missä kuvia otettiin, ei ole juuri yhtään. 

Niin lähellä oli myös komea kurkikuva, kolme kurkea lehahti eräältä rantapellolta liitoon. Hetkeä aikaisemmin bongasin pari joutsenta kelluttelemasta rantakaislikossa ja siitä tovi niin teeren kehno lekutteli auton edestä lentoon. 

Sen päätin, että Kolille pitää kyllä lähteä vielä tänä syksynä kameraa ulkoiluttamaan. Nyt syyslomalla eivät suosineet säät eivätkä aikataulut. 

Löydettiin myös tästä oman kylän laitamilta mukava luontopolku, maastossa jossa on suppa toisen vieressä, korkeuserot huimia ja harjut komeita. Sinne pitää jalkautua vielä ennen lumia.

Jääkausi on muokannut tätä maankolkkaa mielenkiintoisin muotein. Vesi tekee omaa työtään maiseman muokkaamisessa ja minä viihdyn valtavan hienosti ison veden äärellä. Onneksi Torppa ei ole rantamaisemissa, hyiset tuulet pitäisivät yhden täyspäiväisen lämmittäjän hyvässä hiessä talviseen aikaan. Kiva noita rantoja on käydä katselemassa.


Huomisesta alkaa arki. Monenlaista merkintää kalenterissa ja paljon pitäisi saada aikaan.
Veikkaan ensi viikosta aika nihkeää, Perilliset eivät suoranaisesti innosta yläpystyä pompi kun tajusivat, että koulureput pitää pakata valmiiksi ja herätys on armottoman aikainen.

Sitä kohti !

Reipasta viikon alkua, missä lienetkin. Tähän loppuun vielä Hevosvoimista pari räpsyä, Nuorimmaisen perspektiivistä.

Tuulitunneli vasemmasta korvasta oikeaan
Torpan oma Pony show