perjantai 11. lokakuuta 2013

Ohjeistusta

Meillä ei ole yhtään carpe diem -sisustustarraa tai HOME-kirjaimia seinillä. Minusta olisi ikävyyksien kerjäämistä julistaa satavuotisen hirsitorpan seinällä niitä neljää kirjainta jotka tietävät puutalon tuhoa.

On meillä kuitenkin joku kyltti ja tuossa on kuvakin yhdestä. Takaovelta kun tullaan tupaan, tuo kyltti on vastassa. Paitsi että meidän hutilukset eivät noteeraa kyseistä ohjeistusta.

Siispä jatkan edelleen takaeteisen mattojen riuskaa ravistelua, kenkien ja koiranremmien, hanskojen ja crocsien kaaoksen kesyttämistä. Näinä viikkoina salavanlehdet tuovat oman pikantin lisänsä takaeteisen vastaremontoituun interiööriin.

Viikko on kulunut vauhdilla. Tänään koululaisilla alkaa syysloma ja meillä sitä lystiä onkin kokonainen viikko. Vastaavasti koulu alkaa uuden vuoden jälkeen eli joululoma on lyhyt. Minimi.

Syyslomasuunnitelmat ovat edelleen auki ja saattaapa olla niin, että ensi viikon perjantaina sitä vieläkin kökötetään torpalla ja ihmetellään mitä lomalla tehtäisiin.


Kaikenlaista sekalaista on tällä viikolla tapahtunut, suurimpana muutoksena lampaiden lähtö. Orvokki ja Vappu liittyivät kiertelevän teatteriseurueen vakinaisiksi jäseniksi ja muuttivat tapahtumien keskipisteeseen. Veera lähti jo viime sunnuntaina osaksi isompaa laumaa.

Suurin muutos mikä niiden lähdöstä jäi, on hiljaisuus. Niin mukavia kuin ne ovatkin, mölinä ja määkinä on kieltämättä hetkittäin hermoillekäypää.

Haikein mielin katselin Orvokin ja Veeran upeita kesävilloja. Toivottavasti ne keritään ja joku ottaa villat talteen. Meillä itsellä jo on niin isot kasat villaa lankoina, että sukkia ja lapasia riittää. Kehräämätöntä villaa on myöskin yksi iso laatikollinen.

Pikkuisen minua vieläkin ärsyttää se show mikä lampaiden lähtöön liittyi. Asiaan puuttui niin moni ulkopuolinen hämmentäjä, että minulta paloi käämi ja vatikin kierähti nurin. Sanoin kantani niin selkeästi, ettei varmasti kenellekään jäänyt epäselväksi mitä tarkoitin. Niiden kaikkien piti lähteä keskiviikkona iltapäivällä. Silloin minulla oli aika varattu lampaiden lastaamiselle ja papereiden teolle. Pari täysin sivullista, keskinäiset välinsä sotkenutta ryhtyi hämmentämään siirto-operaatiota sunnuntaille. Se kun tuntui heille sopivan paremmin. Eikä asia loppujen lopuksi kuulunut heille vähän vertaa.

Kun totesin, että päivä menee tyhmiin tekstiviesteihin vastaamiseen, puheluihin ja jonninjoutavaan jauhantaan, ilmoitin, että homma seis. Tämä operaatio tehdään niinkuin minä ja kuljettaja olemme sopineet. Piste. Loppujen lopuksi Veera sitten kuitenkin pakattiin sunnuntaina autoon kun yksi jääräpää sitä tuli hakemaan.

Luoja auta, ettei tarvitse enää niiden ihmisten ja heidän ongelmiensa kanssa puljata.


Kanalaumakin on sopuisampaa sakkia kuin välinsä sählänneet ihmiset.
Kanalassa on tehty pientä viilausta kokoonpanoissa. Nyt Kukko Savolaisella on sekä omat savolaisrouvansa, että ruskeat tehotytöt samassa parvessa ja parvi sopuisa. Ne voi hyvillä mielin nyt talveuttaa samassa tilassa. Toivottavasti savolaiskanat alkavat hautomaan keväällä ja parvi täydentyy omatuotantotipuilla.

Nyt viikonloppuna olisi tilaisuus saada pari savolaiskanaa lisää, kalamarkkinoille tuleva kasvattaja toisi mukanaan pari kanaakin. Ehkä tartun tilaisuuteen.

Toinen parvi, sekalainen seurakunta elelee sekin sopuisasti. Kukko Gaddafilla on oma silkkikanarouvansa ja Vappupillillä, sillä pienellä ja pontevalla piipunrassilla on ilmeisen tukeva kiinnitys vanhoihin sekarotuisiin kanoihin. Molemmat kukot mahtuvat onneksi riidatta samaan parveen. Näyttää kuitenkin siltä, että napoleonkompleksinen Vappupilli yrittää ahnehtia kaikki kanat omikseen. Aina tilaisuuden tullen se ryökäle ahdistelee silkkikanaa. Joka taas on niin tyhmä, että olisi ihan vietävissä.

Vappupilli ohjeistaa rouvaansa yöpuulle
Silkkikana meinaa erehtyä väärään yöseuraan
Kukko Gaddafi puuttuu tilanteeseen

Koiriakin on pitänyt ohjeistaa käytöksen kultaisen kirjan hengessä. Jostain syystä Nasse rähähtää Peetulle nyt pienimmästäkin syystä ja Peetuhan kyllä aiheuttaa sanomista. Nassen trimmaus osui sekin viime keskiviikkoon ja karvoja viritellään vielä kerran ennen Jyväskylän näyttelyä. Viimeinen viritys tehdään viikkoa ennen Helsingin reissua.

Näyttää kyllä siltä, että meiltä marssii kehään pahuksen hyväkuntoinen ja virkeä ikämies, karvat kohdillaan ja voittajan asenteella. Mitäpä tuonne suotta lähteä anteeksipyytelemään kun kerran komeita koiria on esitettävänä.

Maasta tullut

Torstain huippuhetki ajoittui iltaan, Nemppakuoma kurvasi valkoisella kiiturillaan pihaan ja minä hyppäsin kyytiin. Minäkin pääsin ihan liinapöytään istumaan ja illastamaan. Oli kiva jutella rauhassa ja suunnitella tuleviakin. Illan extremeosuus oli bussimatka kotiin. Pikkubussi kurvaili pimeitä teitä ja kujia ja välillä piti oikein keskittyä ajattelemaan missä kohti ollaan menossa. Vähältä piti, etten ajanut kotitorpasta ohi.

Tänään on lisää kivaa luvassa, Siskolikka lähtee illan tullen kurvailemaan tänne päin ja arvioitu laskeutumisaika on puolilta öin. Turvallista matkaa!

Viikonlopuksi on luvattu mukavaa säätä (ei sada) joten ulkoilma-aktiviteettejakin on luvassa. Valkosipulimaa pitää kunnostaa ja se urakka on pikkuisen työläämpi juttu.
Saas nähdä saanko tähän mitään uutta muotoa sunnuntaihin mennessä.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!




tiistai 8. lokakuuta 2013

Ruskaa ja rekkuriemua

Karjalainen versio Kultasateesta
Tänään sai näyttää säätieteilijöille pitkää nenää. Paikallisradion juontajakin hihitteli sääennustetta lukiessaan: pilvistä ja enimmäkseen poutaa. Sadekuurot mahdollisia. Ikkunasta kun katsoi, näki sinisen, pilvettömän taivaan ja häikäisevän kirkkaan auringon. Aurinkolaseillekin löytyi vielä käyttöä.

Nyt iltaan tullessa taivaalle kertyi valitettavasti niitä luvattuja pilviä ja ilmeisesti sateitakin olisi tyrkyllä. Eipä olisi niin väliksi, mielelläni minä tätä värien ilotulitusta katselisin.

Aamulla Iso-J pörräsi kuutostietä etelään jo kuuden jälkeen, me saimme nukkua Esikoisen uuden lukujärjesteyksen ansiosta ihan seitsemään saakka. Tunti pidempään kuin aikaisempina tiistaiaamuina. Se on kuulkaa tarpeellinen tunti. Etenkin kun illalla pitää aina jäädä nettiin notkumaan ja vielä sängyssä plärätä lehtipinoon kertyneitä painotuotteita.

Kun hevoset seistä tököttivät tarhassaan heinäpaalin kimpussa ja muutkin aamurutiinit oli tehty, kiesi kiepahti kaupungin suuntaan ja Esikoinen pääsi poikkeuksellisesti autolla kouluun. Vannotin, ettei oleta tämän tavaksi muodostuvan, voipi nimittäin naama venähtää kun joutuu taas tarpomaan kaamospimeydessä bussipysäkille. Se on turha mankua, kyyti järjestyy jos se passaa omiin reitteihini, vasiten ei lähdetä koulukyytejä ajelemaan kaupunkiin saakka.

Kävin pikaisesti veivaamassa päivitetyn version käsijumpastani ja täytyy kyllä täälläkin nyt kuuluttaa, ettei se tuntunut missään. Tiedän, että näitä sanojani saan vielä katkerasti katua, sillä Piiskuri kyllä lisää hommaan haastetta. Hyvä niin. Itsepähän pyysin.


Aurinkoinen päivä ja iltapäivän valo suorastaan vaativat ulkoiluttamaan kameraa ja yritin harjoitella säätöjä vähän siellä sun täällä. Pitkä on kuvaajan opintaival, ei taida edes lähtösuoraa näkyä. Kivaa oli kokeilla ja säätää, onneksi itse räpsiminen ei maksa muuta kuin vaivan. Ja kun pistää kameran laukomaan sarjatulella, kertyy kortille kuvia huimat määrät. Niitä saa sitten sormi kipeänä naputella delete-osastolle.

Koirien riemut olivat kuitenkin tämän päivän säädöille liikaa, en pysynyt perässä sitten millään. Katsokaan nyt. Peetu on onnistunut riipimään pienen riekaleen Esikoisen futiksesta ja siitähän saa kätsästi kiinni. Tässä näitä Peetun ilmaveivejä. Nasse Da Boss tyytyi katselmaan sivulta, ettei nulikan palloralli ylly ihan mahdottomiin kierroksiin. Yltyi se silti, kohti järjetöntä ja sen yli.

Peetu oli omasta mielestään ansioitunut päivällä, se roisto oli löytänyt jonkin mädänneen löpötatin ja hinkuttanut itseään oikein antaumuksella. Äitikulta oli sitten pessyt vastaanrimpuilevaa koiraa pitkään ja hartaasti. Siksi turkki on niin pörröinen ja piski entisäkin rähjäisemmän näköinen. Haisuleitahan tänne vielä tarvittiinkin.





Huomisen kalenteri on jo melkoisen ahdas. Aamulla on mukava tapaaminen tilitoimistossa. Ihan oikeasti, on tosi kiva nähdä iloinen, auttavainen ja juuri minun asioihini keskittynyt ihminen. Kehtaan kysyä, kehtaan pyytää taivuttamaan ratakiskostakin. Pantiin varuilta tapaamisajalle takaraja että ehdin seuraavaan kohteeseen. Meillä tuppaa yleensä juttu rönsyämään. Tänään kun hänelle tapaamisesta soitin, pikainen puhelu venähti varttiin. Taisi mennä vähän ylikin.

Onnistuin toki ahtamaan päivään liikunnallisenkin osion ja innolla odotan Piiskurin epäilemättä (vahingon)iloista ilmettä kun hän esittelee ihan uusia ihmisenkidutusliikkeitä. Ja minä teen sen kaiken iloisesti ja vapaaehtoisesti. Hullu mikä hullu.

Ajettavia kilometrejä kertyy ihan kelpo määrä, Nassellakin on turkinhoitotapaaminen trimmaajalla. Tässä nyt kuulkaa ihan täpöllä panostetaan Seniorikoiran näyttelyihin. Terrierin turkki, nypittävä sellainen, on melko haasteellinen pitää kondiksessa näyttelykauden ajan. Jossain vaiheessa karvat vaan pitää ottaa ns. alas ja koira laamapaitaan. Nyt yritetään tekohengitellä turkkia niin, että päästään samoilla karvoilla joulukuun suuriin koitoksiinkin.

Komeassa kunnossa meidän ikämies on, ei käy vastaan väittäminen:


Mikäli Luoja suo ja tuulet ovat suotuisat, tapaan illalla vielä pitkästä aikaa Nemppakuomankin. Tiensä tuo tähän itäiseen kaupunkiin ja kovasti olisi toiveissa päästä istahtamaan samaan pöytään illan tunteina.

Tälle illalle ohjelmassa ei ole enää ihmeempiä. Sitä samaa netissä notkumista ja perillisille jäpättämistä nukkumaanmenoajoista. Iso-J:kin kotiutui juuri joten nyt on taas kotijoukkue kasassa. Kissajätkät kun vielä saadaan pimeästä syysyöstä kotiin, niin kaikki on taas hyvin ja Torpalla rauha maassa.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin.

Chilisato kypsymässä



maanantai 7. lokakuuta 2013

Uusi viikko


Nuorimmainen katseli maailmaa kameran linssin läpi ja tältä näytti. Kaikki kuvat hänen ottamiaan.

Päivät huiskivat ohi niin, että välillä täytyy katsoa kalenterista mitä viikkoa ja mitä päivää eletään. Puhelin piippaa merkittyjä menoja, luojan kiitos muistutuspalvelusta. Olisin autuaasti unohtanut puolet kokonaan ja puolet olisi mennyt muuten vaan ohi. Tai ainakin yli ymmärryksen.

Kaikenlaista hässäkkää juu. Lauantaina unohdin treenikassista hupparin ja verkkarit joten palelin kohtuullisen paljon kuunnellessani heti kahvakuularehkinnän jälkeistä älyttömän mielenkiintoista asiaa kehonhuollosta. Käytännön esimerkit, ne autuaaksi tekevät olivat tällä esitelmöitsijällä hallussa ja pääsimme ihan perskohtaisesti kokeilemaan venytyksien oikeaoppista tekemistä ja kohdentamista. Niin paljon kuin taannoin mäkätinkin valokuvauskurssin annista, kaiken mäkätyksen aiheellisuuden todisti tämä lauantainen luennointi. Tekemällä oppii. Vain ja ainoastaan tekemällä.

Hassua oli nähdä aivan käytännön esimerkkinä miten pienet muutokset mahdollistavat ison liikkeen. Esimerkkinä yksi jolta oli kielletty kyykkäysliikkeet. Polvet kääntyivät sisään. Vaan kun tekijä nosti ukkovarpaat pystyyn, polvet pysyivät paikoillaan ja kyykky meni sievästi niinkuin pitikin, puhtaasti. Vähän sellainen 'ota vuoteesi ja käy' -ilmiö.

Sunnuntai oli kaikessa kaoottisuudessaan omaa luokkaansa. Palajan siihen tuonnempana. Joka tapauksessa treenikassista puuttui pyyhkeet. Onneksi oli huppari. Ja onneksi pääsin melko pian kotiin.


Hevosille on nyt heinää. Sörsselson nyökytteli tyytyväisenä kun lauantaina saapui pikkupaalikuorma. Saivat maistiaiset ja hyvin kelpasi. Hyvää, lehtevää ja tuoksuvaa heinää. Tuli ikävä kesää.
Sunnuntaina hyppäsin naapurin isännän notkuvaan kiesiin ja kurvattiin hakemaan kaksi suurpaalia. Sieltäkin saatiin hyvät heinät mukaan ja tarpeen tullen lisää. Soitto vain ja paalit ovat lähtövalmiina, tarvittaessa ne tuodaan kotiin.

Torpan sijainti on osoittautunut käteväksi, heinäntekijät ajavat tästä usein ohi joten heinäkeikan tuonti ei ole ongelma. Ihan voi katsoa säiden mukaan tuontipäivän ja kun on varastot valmiina niin sinne vaan.

Lauantaina naapurikylällä oli ollut actionpläjäystä kun virkavalta yritti sumputtaa paria tihuntekijää pois maisemista kunniallisten kansalaisten lauantaiehtoota häiritsemästä. Onneksi ei ajettu just silloin paalien kanssa sinne sekaan. Kuorma saattoi olla pikkuisen liian painava kärryn vetokykyyn nähden.


Lauantaina Perilliset ratsastivat molemmat hevoset. Töttiskin pääsi pitkästä aikaa Esikoisen kantojuhdaksi ja yritti niin hirmuisesti olla hyvä ratsu. No hyvä hevonenhan se on, mutta tie ratsuksi on pitkä eikä tammalla välttämättä ole ns. parhaat palikat siihen hommaan. Viihdekäyttöön kelpo peli eikä enempää pyydetä. Sörsselsson toki pääsee sätkyttelemään isommillekin kentille mutta se ei ole ykköstavoite eikä syy hevosen pidolle.

Riittää että ne ovat. Pitäähän jokaisessa torpassa hevosvoimat olla.

Tämä viikko vielä jonkinlaista aikatauluissa rimpuilemista ja sitten on viikon syysloma. Se, mitä silloin tehdään, jää vielä hämärän peittoon. Ei voi tietää, ei.

Nyt on mentävä. Aurinko paistaa ja kohtuullisen lämmin päiväkin tästä kehkeytyi. Ei hullumpaa, maanantailta. Hei sun heiluvilles, missä lienetkin.

Syksy saa, Winston ei. Taas meni tinttieväs ohi suun
Tätä ruokarauhaa koira vartioi