lauantai 31. elokuuta 2013

Haakka, kaakana


Siellä se liitelöö, kiekoo mennessään ja tekee upeita immelmanneja ja muita kuvioliidännän temppuja. Parhaimmillaan noita on liitänyt Torpan ilmatilassa viisi. Se on Haakka. Se on kaakana.

Torpan Haukka on kanssa kaakana kotoa. Täällä espoolaisuuden turvallisessa ytimessä. Kohtuullisen helposti pystyisin näkemään minkävärisessä kylpykauhtanassa naapuri tepastelee omassa talossaan mutta enpä taida vaivautua. Rauha kullekin.

Eilen ehdittiin kolmen minuutin myöhästyksellä lakitusseremonioihin. Oltaisiin oltu ajoissa, mutta ajoin yhden ympyrän väärin ja aikaa tuhrautui turhaan selvitellessä oikeaa reittiä.

Kolmekymmentä kirkasotsaista isänmaan toivoa sai painaa IB -lyyralla komistetut valkolakit päähänsä. Kyllä se on semmoinen tilanne jossa silmähikeä kertyy pienellä paineella silmänurkkiin ja kun Gaudeamus igitur kajahtaa, meinaa sydän pakahtua rintaan. Ei ollut eilinen poikkeus. Niin nuoria, niin täynnä mahdollisuuksia. Niin paljon itseluottamusta ja niin paljon toivoa.

Olkoon onni myötäinen ihan jokaisella lakkinsa eilen saaneella.


Tänään juhlittiin lisää. Lämminhenkiset perhejuhlat, komeana loistanut ylioppilas, säteilevä äiti, isovanhemmat, sisaret, veljet, serkut ja muu suku. Perhettä ja sukua viime kuukaudet seurannut suuri suru väistyi hetkeksi ja oli kuplivan ilon ja naurun aika.

Silti, kaikkien katseissa oli hetkittäin nähtävissä haikeutta. Kameran takaa näkee paljon. Joskus enemmän kuin jaksaisi katsoa, syvemmälle kuin olisi tarpeen kajota, yksityisyyteen.


Tehtiin Nuorimmaisen kanssa tänään pikapisto tuttuun kauppakeskukseen juhlien jälkeen. Länsimetronperhana oli tukkinut entiset tutut reitit ja kallista aikaa tärvääntyi uusien reittien hakuun. Saatiin mitä tarvittiin ja vielä vähän löytöjäkin.

Ilta on mennyt kuvasatoa peratessa, hyvin on syöty ja nyt alkaisi pitkä päivä vaatia vaaka-asentoa.

Huomenna lähdemme kurvailemaan takaisin kotiin. Siellä on miehissä värkätty saunaa. Homma on edistynyt, mutta saunomaan ei vielä pääse.

Nyt jo kerron, että yöllä ei tule syyskuun kilpisoturin esittelyä. Se ilmestyy sitten, kun pääsen kotona kääntämään uuden lehden. Se on sitten syyskuu. En totisesti anna syyskuun lyödä minua mattoon, minä perhana vielä sen selätän. Kovaa treeniä luvassa...

Mukavaa lauantai-iltaa, missä lienetkin. Kaakana?






keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ketterästi, sairastuvalta

Peetusta aloitetaan. Poika otti osumaa ilmeisesti kissan tarjoilemasta viispiikkisestä, silmäluomi lurpotti, sitten se turposi ja sitten se pahka puhkesi.

Tuttua hommaa tuo paiseiden puhkonta joten en paljoa hätkähtänyt. Pienestä terrieristä möhnää tulee vähemmän kuin hevosesta.

Muistoksi näyttää jäävän arpi silmäkulmaan. Peetu on näiden maitolaiturikulmien kingi, arpinaama.

Esikoinen potee ties monetta päivää koulunaloittajaisallergiaa. Tai on siinä nyt sen verran kuumetta ja syvältä lähtevää yskää, että on saanut lojua kotona tämän päivän, eilen tuli kotiin puolilta päivin.

Ikävä homma, että nämä koulupöpöt nyt tälleen iskevät, voimalla päälle. Turha kai mainita, että Nuorimmaisella on ääni käheänä ja kurkussa takiaisia. Eihän tästä enää puutu kuin ensimmäinen täitiedote.

Itse opin kautta perskankkujeni tietämään mitä ovat supersarjat, triplana. Ne jotka eivät tiedä, voivat poiketa lähimmällä kuntosalilla kyselemässä ja kokeilla vaikka itse. Kaikenlaisia variaatioita sitä löytyykin, nimittäin tuhat ja yksi tapaa kyykätä ja tehdä ns. kohdennettua kovennettua berberiosastolle. Eilen olin sen verran väsähtänyt, että tarvitsin päivänokoset, tänään olin vielä vähän jäykempi ja huomenna en todennäköisesti omin jaloin kävele.

Paitsi että on pikkuinen pakko kävellä. Ja ajaa autoa. Ja tehdä jotain siivoamista muistuttavia pakkoliikkeitä.

Niistä päivänokosista sen verran, että yksin ei tarvitse uinailla. Muuten ihan kivoja unikavereita mutta koiranpierunkärtsä on ihmisälyn tuolta puolen. Erityisesti kainalooni imeytynyt Nasse  on vanhemmiten heittäytynyt vallan estottomaksi ja päräyttää fanfaarinsa aina kun siltä tuntuu.

Kanalan väki on ihan vallatonta. Kiuruveteläiset kanaset eivät oikein tykkää uudesta kukosta vaikka samaa heimoa onkin. Haikailevat vanhan isäntänsä perään ja lentää liihottavat kuolemaa ja aitoja halveksuen pitkin pihoja. Tänään yksi hurja hyppelehti trampoliinilla.

Näitä kanalan uudelleenjärjestelyjä on kuitenkin pakko tehdä sillä kukot stressaavat talvikauden aikana ja ovat toistensa kurkussa kiinni jos suinkin mahdollista.

Helpompi oli koplata kiuruveteläiset kanaset toiseen laumaan. Ja tuo ylijäämäkukko päätyy valitettavasti pölkylle.

Tämän ihastuttavan kuvan haluan ehdottomasti vielä jakaa kanssanne. Sain syntymäpäiväkortin, Seijalta. Joka tämänpäiväisen tiedon mukaan lilluu jossain välimeren sinisillä aalloilla, tänään Mallorcalla, huomenna jossain muualla.

Nauti ystäväni lämpimistä aurinkoisista päivistä, vielä sinä saat loskassa ja räntäsateessa tarpoa.

Iso-J on tehnyt pitkän päivän pääkaupunkiseudulla. Huomenna  pakkaavat isänsä kanssa peräkärryllisen tavaraa mukaan ja huristelevat uudet saunanlauteet kyydissä torpalle. Ovat kuulema argentiinalaista lämpökäsiteltyä oksatonta haapaa. Tähän perään minuutin kunnioittava hiljaisuus.
Minä lupasin makaronilaatikkoa laudemestarille.

Perjantaiaamuna torpan naisväki karauttaa samaa kutostietä etelään. Tämä reissu vaikuttaa nyt niin aikataulutetulta, että tuskin ehdin kylkeä kääntämään kun on jo aika nousta ja rientää uusiin kinkereihin.

Tulen sitten syksymmällä kaverikierrokselle. Tehdäänkö megatreffit Olympiastadionille syyskuussa?

Nyt on pakko hinata raihnas kroppa omaan petiin ja toivoa, että aamulla on armo uus. Ainakin uusi treeni on huomenna(kin). Tehdään sekin nyt samaan syssyyn pois, yritän sitten loppuviikon siellä etelässä tehdä vaikka lenkkeilyä jos aikataulut antavat vapaata.

Nyt hyvää yötä ja hellurei.

Varjele veljeksiä tältä kohtalolta...
PeeÄääs:
pitää vielä erikseen mainita, säiden puolesta on ollut säkenoivän upeaa. Aurinkoa, lämpöä ja ihanaa!
Sain pestyksi kaikki lampaantaljat, vällyt ja villat. Enää kaksi hevosten sadenuttua odottaa pesua.

Toinen PeeÄäs:
minä olen nyt vihdoin löytänyt Spotify -palvelun ilot. Premiumasiakkaat saavat nauttia musansa mainoksetta ja kyllä sieltä löytyy treenimusat joka jampalle ja joka jumpalle kunhan vain oppii käyttämään hakuja. Tämä toi tänään virtaa:




sunnuntai 25. elokuuta 2013

Elokuinen sunnuntai

Kuva napattu JRT -FB-yhteisön sivulta
Eiliset Peetun ilma-akrobatiatemput vaativat näemmä veronsa ja piski rojotti varsin tyytyväisenä soffalla. Nyt sillä kelmillä on uusi väijypaikka, takaeteisen (Se Remonttikohde) istuinpenkeillä on hyvä ja tukeva alusta vahdata takapihan tapahtumia ja kommentoida niitä russelimaiseen, hetkittäin hieman suulaaseen tyyliin. Peetu ei räkytä tyhjän takia, asiasta sanoo ja huomauttaa myös jos kissojen raksukuppi on hälytysrajan alapuolella.

Peetu on vähän niinkuin Sörsselson, wannabe handyman, jokapaikan höylä. Avustaa mielellään (vaikka ei pyydettäisikään) saunan koolinkien laitossa ja työntää muutenkin nokkansa jokaiseen koloon.

Sörsselsonhan yritti taannoin jopa näpistää aidankorjaajan vasaran ja ruuvinvääntimen, mutta jäi kiinni ns. housut kintuissa, koska korjaajan työliivi oli vankkaa tekoa ja kesti ponin hampaiden nykäisyt.

Tänään Sörsselson heittäytyi sangen simppeliksi. Vastapäivään esitti nättiä ravia ja kauniita siirtymisiä. Myötäpäivään mikään ei toiminut. Ei niin mikään. Puoli kierrosta ravissa meni hyvin ja sitten pitikin yrittää poistua näyttämöltä. Encore -aplodien toivossa?

Minä pystyin onneksi ennakoimaan tulevat tilanteet ja sain ponin pysymään suunnilleen siellä missä pitikin. Harmi vain, että juoksutusliina otti välillä vähän turhaa kireyttä ryntäilyn takia ja sehän tuntuu ponilla suussa. Ja mikä suussa sattuu, se aivosolussa muistetaan.

Onneksi saatiin lopettaa kohtuullisen nättiin hölkkäraviin ja pariin hienoon pysähdykseen. Huomenna on pakko ottaa kertausharjoituksia. Satulaa on turha selkään laittaa, ensin pitää toimia sovitun mukaisesti maasta käsin.


Tänään on saatu paljon aikaan vaikka välillä teki mieli kaataa pullollinen yskänlääkettä (viskiä) kurkkuun ja rojahtaa sohvaan. Siellä (kurkussa) nimittäin asusti äkäinen takiainen. Onneksi se hävisi jonnekin. Mäjähti varmaan riihen seinään, kun karjaisin kunnolla komentoa röyhkeille harakoille. Ne pirut ovat kesän aikana kutsuneet serkkunsakin meille asumaan ja mellastavat kanatarhassa kuin ... ööh... kotonaan? Se tuli nyt kuitenkin harakalle lähtö. Jos ei haukka heitä huoli, hengen vie nuoli. Jousipyssyt esille ja väijyyn.

Saunapaneelit on hölvätty pikkuväen toimesta (Äitikulta & Nuorimmainen) ja ne ovat todella nätin väriset nyt. Mustakin voi olla nätti. Voi se. Eikä kyse ole mistään pikkusievästä söpöstelystä vaan sangen jylhän värisestä helmiäiseen taittuvasta hiilenmustasta.

Mikäli sävellykseni nuotit osuvat kohdilleen, saunasta tulee tunnelmallinen. Ja se on saunalta paljon se. Paitsi savusaunalta joka on elämys itsessään. Aina.

Viimeisetkin tallin metalliosat (hankittiin vähän lisää rautaa karsinoiden rakenteiden suojaksi) on maalattu ja niitä pääsee asentelemaan heti kun seuraava vapaa hetki löytyy. Handyponylla ottaa kohta hampaaseenkin.

Muutenhan talli on lakaisua vaille valmis uuteen sisäruokintakauteen.


Tällä asenteella kohti maanantaita ja uutta viikkoa, slap ass for motivation!

Alkava viikko pitää sisällään runsaasti ajettavia kilometrejä, viikonlopun lakkiaisjuhlat Vantaalla ja kaikenlaista muutakin värkkäilyä.

Yhteistä perheen keskistä aikaa ei tulevalta viikolta liiemmin löydy joten täytyy yrittää panostaa niihin vähiin mitä irti saadaan.

Nyt mennään tälleen, sata lasissa.
Palataan jahka ehditään. Hilpeää maantaita, missä lienetkin!

Hiittäkö sä siinä hosut, valmiissa maailmassa ?!?