lauantai 24. elokuuta 2013

Lepakkoluolan lauantai


Elokuutamo, komia ja keltainen se on. Ja älyttömän hieno.
Perjantaina turattiin siellä sun täällä ja päivä vähän karkasi jonnekin puolivalmiin ja täyden välille. Illalla  nuttu oli ns. kuiviinrutistettu joten hiippailin vähin äänin yöpuulle.

Kävin minä Nuorimmaisen kanssa fillarilenkillä, se tuttu tanssilavan lenkki, n. 11 km polkaistiin. Minä jäin jälkeen kun kunto on vielä vähän lomalla.

Esikoinen ja Iso-J kokosivat jotain pahuksen pöytäsirkkeliä ja Esikoinen taisi ansioitua hommassa erityisen hyvin. Näppäräsorminen ja tarkkasilmäinen nippelinasentaja pääsee jatkossakin koneiden asennushommiin.

Tänään mentiinkin ns. sata lasissa koko lössi.

Torpanmäen pienimmät valtasivat Lepakkoluolan, sen missä normaalisti säilötään autot ja muut moottoroidut ja moottorittomat menopelit, potkukelkasta lähtien. Potkukelkka oikeassa reunassa, ruohonleikkurin yläpuolella kesäteloillaan. On tuolla hevosiakin pesty.


Sinistä soppaa saunapaneeleille. Pikkuisen oli usko koetuksella, kun minulle kirkkain silmin ja vilpittömin mielin vannottiin, että tuosta mustikkasopasta tulee kyllä hiilenmusta hennon helmiäinen pinta saunan paneelipuille.

Ensimmäisen hölväyksen jälkeen tulos on vaatimaton. Mutta tuo olikin laimeammalla litkulla vetäisty pohja. Aamulla Pätkien tiimi hölvää toisen kerroksen ja sen pitäisi sitten tummua lähelle oikeaa sävyä.
Eikä toisella kierroksella enää lantrata vaan vedetään raakana.

Tässäkin asiassa vanha kunnon seeing is believing -sanonta pitää kutinsa.
Enkä minä lähde keskeneräistä työmaata ohjeistamaan. Väri oli kyllä illan aikana synkentynyt oikein lupaavasti joten on tässä vielä toivoa, paljonkin.

Ainakin saunajakkaroista tuli kerralla komian mustat, tismalleen oikea sävy. Eli upea. Just niinkuin pitääkin ja just niinkuin sieluni silmin saunan näen.


Peetupoloinen heräsi aamulla silmät killissä kuin Tähkän Laurilla, sillä syyskuun kyyllä.
Nukku-Matti taisi nakata kelpo kokkareen unihiekkaa Peetuun päin sillä oikea silmä oli aivan killellään, luomi turvoksissa. Silmä itsessään näytti ihan ehjältä ja valkea osa oli ihan terveen vaalea.

Päivän mittaan turvotus luomessa laski ja meno senkus kiihtyi. On se kyllä varsinainen pingispallo koiraksi. Käsittämättömiä pomppuja, kiepsahduksia ja voltteja ilmassa, maassa ja puolivälissä.

Koska minua väsyttää pelkästään tuon riehumisen katsominen, tyrkkään lopuksi jokusen kuvan ja hiihtelen itse petiin. Siivosin Torpan sisätiloissa sangen ansiokkaasti ja pesin neljä ... viisi koneellista pyykkiä. Sitä oli vähän kertynyt, koska pihan pyykkiteline sai Äitikullan toimesta uuden maalipinnan ja vanhat virttyneet narut nakattiin pois. Tänään asensimme uudet narut ja ne ovat nyt niin sinkeällä, että soi.

Saimme kahviseuraakin omenanpoimintareissulle piipahtaneilta ystäviltä. Nyt Iso-J istuu saunassa serkkunsa kanssa ja minä voin hyvinsyöneenä ja hyvinsaunoneena uppotua vällyihin.

Kiva päivä ja paljon hommia tehty. Ratsastamaan ei ehditty mutta se on huomisen agendassa heti puolen päivän jälkeen. Iltapäivällä olisi kiiruhdettava Peetun treeneihin ja itse luikahdan salille.

Mukavaa illan jatkoa, missä lienetkin. Älä kokeile näitä Peetun temppuja, saattaa äkkinäistä sattua leukaan.


PeeÄäs:

"On se kyllä ihan pitelemätön tuo Peetu"



torstai 22. elokuuta 2013

Kaupunkilaisen valkosipulit


Siinä se pötköttää. Hetkeä aiemmin mullasta nostettu valkosipulisato vuosimallia 2013.
Ihan itse ensilumen satamisen jälkeen kolasin pellon paljaaksi, kuokin vaon, levitin hevosenlannat ja kuuntelin lenkkeilevien kyläläisten säälin sekaista hihitystä istukaskynsiä penkkeihin taputellessani.

Vaan sepä parhaiten nauraa jolla komeimmat valkosipulit!

Toveri Titalle olen paljosta velkaa. Ilman neuvojasi sato olisi yhtä surkea ja vähäpätöinen kuin aiempina vuosinakin. Nyt tein kaiken pilkuntarkasti, kannoin kesällä ruohonleikkurin silppua katteeksi, katkoin kauniit kurjenkaulat ja vahtasin naattien kellastumista.

Tänään oli sitten se aamu, jolloin Suuri Hetkeni koitti.


Esipesun jälkeen möllykät näyttivät tältä. Pulskia ja pontevia. Suurimmassa osassa kynnet sievästi supussa. Ne jotka harottavat auki, pääsevät talvehtimaan ulos kasvimaalle, muut päätyvät patoihin ja pannuihin. Lienenkö aiemmin maininnut, että kahvi on suunnilleen ainoa ravinto johon en laita valkosipulia? Valitettavan harvoin kaupoista saa kotimaista saati lähituotantoa. Kiinastahan ne valkosipulit näille selkosille rahdataan. Vaan nytpä olen tanakasti omavaraisuuden liepeessä kiinni tässäkin asiassa.

Pomot saapuivat työpaikalle. Peetu teki kaikkensa saadakseen edes yhden multaisen murikan näpistettyä. Sain olla tarkkana ja nopeana.

Peetulla on tuommoinen pidempi (8 m) solmio, sillä pikkujätkän itsehillintä ei vielä yllä tontin rajojen kunnioittamiseen.

Peeturukka tekee päivittäin säälittäviä benjijuoksujaan kohti kylätiellä hölköttäviä juoksijoita ja muita norkoilijoita.

No niin, sitten takaisin sadonkorjuuhommiin.




Juuret leikottu ja varret pätkitty määrämittaan. Kilon (vajaan, sillä söin osan) minä syksyllä istutin ja käsivaralla arvioituna tuossa on kolmisen kiloa valkosipulia, ehkä enemmänkin. Punnitan tarkemman lukeman sitten kun ovat kuivia.


Viimeisen huuhtelun ja liikojen kuorien poisriivinnän jälkeen tämä jäi jäljelle. Yhtään en heittänyt pois sillä aivan priimaa tavaraa koko satsi. Voi varjele miten veti suupieliä hymyyn tämmöinen aarre.

Mihinkäs nämä kuivumaan? Pitäisi olla kätevä valoisa, ilmava, katettu paikka. Ei voi virittää massavia kuivuritelineitä eikä jättää ihan maahankaan sanomalehdille pyörimään, ne pyörivät äkkiä Peetun toimesta pois ja jäävät sille tielleen.

Ja näin, kaupunkilainen kehittelee oman innovatiivisen ja kompaktin valkosipulin kuivaustelineen. Vie vähän tilaa, on helposti siirreltävissä ja muutenkin kuin tähän tarkoitukseen suunniteltu:


Hopsansaa, katsos kynsilaukkaa! Rämä vanha juureskori joutaa hyvin pariksi viikoksi tähän virkaan. Lajittelin satoni samalla syötäviin ja istukkaisiin. Panen istukkaiksi nuo vasemman reunan harakynnet, oikealla ovat syötävät ja säilytettävät muotovaliot.

Ei noilla vielä talvea pärjätä mutta ainakin pitkälle syksyyn. Saattaahan se olla niinkin, että maku on niin stydi, että vähempiin riittää tuomaan keitoksiin makua ja aromia. Sen tietää vasta kun pääsee maistelemaan.

Voi kun minä olen iloinen, tästä tuli Min Stora Dag.

Nyt on syytä rapsutella kynnenaluset puhtaiksi ja kiitää kaupunkiin. Iso-J lähti 05:30 kohti Kotkaa ja Haminaa, tulee illalla kotiin. Tekee tuommoisia kevyitä päiväreissuja... hullu se on.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! *löyhyttää vienoa valkosipulin tuoksua*





tiistai 20. elokuuta 2013

Nyt riittää sairastaminen!


Sinne jäi Peetu tuoliin ihmettelemään kun tänään heitin treenikassin olalle ja kurvailin Esikoisen koulun kautta salille. Kieltämättä oli pikkuisen 'nilkka suorana' ajoa, malttamaton mieli kun ei olisi malttanut odottaa enää yhtään.

Voi hyvä ihme, että mulla oli hyvä fiilis kun kapusin pitkästä aikaa crossarin kyytiin ja ryhdyin lämmittelemään lihaksia. Ne heräilivät hyvin hitaasti kesäsiestaltaan. Jota suoraan sanoen, on kestänyt laittoman kauan.

Ihan tein varovaisen ja tunnustelevan treenin, tänään oli jalka-persausosaston vuoro. Eli yhtään ei otsasuoni pullottanut, eikä tärykalvo kerännyt painetta, niin köykäisillä painoilla tein.
Enhän minäkään nyt niin paukapää ole, että tietentahtoen lähden terveyttäni lääkekuurin aikana härkkimään.

Mutta korvatulehduksesta viis. Minun korvienvälykseni kaipasi tätä treeniä enemmän kuin välikorva (sisäkorva?) lepoa. Olo oli niin hyvä, että tästä ei voi seurata kuin nopea parantuminen. Eihän? Positiivisuus luo jotain mielihyvähormoneja ja ne voittavat pahat tulehuspöpöt, eikös niin?

Lupaan, etten nillitä yhtään, jos korva tästä äkeentyy. Itsepä läksin. Ja lähden muuten huomennakin. Ihan kevyesti vähän tumppuja verryttelen ja herättelen.


Esikoinen lähti tänä aamuna koulunsa seiskaluokkalaisten, luokanvalvojien ja tukioppilaiden kanssa ryhmäytymisreissulle. Sattumoisin samaan kurssikeskukseen jossa minä joskus viime vuosituhannen vuosikymmenillä kävin rippileirin.

Oltiin silloin niin fiksuja, että mentiin hiihtolomaleirille. Ei tarvinnut enää kesällä riparileirin kanssa sählätä kun homma oli jo hoidettu hyvissä ajoin. Voi meitä, oltiinpa me (jo silloin) aikaamme edellä!

Esikoisella oli kohtuullisen iso kassi yhden vuorokauden reissulle. Ja heti aamulla alkoi puhelin syytää listaa unohtuneista: Hammasharja! Shortsit! Musta toppi! Valkea Hollisterin paita!....  Ja niinpä minäkin pääsen tänään piipahtamaan kultaisen nuoruuteni muistoissa koska lähden tietysti viemään sitä pahuksen hammasharjaa. Taidan ihan kiusalla viedä isänsä kalsarit, mummon t-paidan ja pikkusiskon topin.

Hieno juttu tuo ryhmäytymisretki. En tiedä, minkä verran niitä järjestetään muissa kouluissa, minulle tuo oli ainakin ihan uusi juttu. Ajatuksena mitä mainioin.


Sain sen kauan vieroksumani virallisen kirjeenkin vihdoin värkättyä, joten voin kohtuullisen hyvällä omallatunnolla hautautua tallisiivoukseen. Heinävarasto täytyy tyhjentää ja putsata. Huomenna tulee hevosten pedikyristi ja siihen mennessä pitää olla valmista. Asianmukaiset desinfiointivehkeet on valmiina ja hevoset hoidetaan tallin eteisessä. Pikkuisen etukäteisjärjestelyitä ja kyllä hommat saadaan hoitumaan näinä poikkeusaikoinakin.

Jos illasta vielä energiaa riittää, täytyy pari loimea pestä. Topparotseja ei hevosille tarvittu viime talvena kuin parina päivänä, joten sitä pyykkiä ei ole. Tallitoppiksia ei tarvittu ollenkaan. Täytyy vain tuulettaa kaikki hyvin ja laittaa varastoon valmiiksi odottelemaan tulevia, vääjämättä kylmempiä vuodenaikoja.

Tänään paistaa aurinko. Niin nätisti ja lämpimästi, ihan kuin kesällä. Ja kesähän nyt onkin vielä.
Yöllä oranssinkeltainen kuu killotti kirkkaana kuin katulamppu suoraan makuuhuoneen ikkunaan. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia nukuin kuin tukki.

Se hyvä puoli tässä sairastelussa ja sen myötä elämäntahdin himmailussa on, että nyt tunnen ainakin levänneeni.

Sitä jaksaa taas ja hyvä niin, maailma ei ole vielä valmis. Työsarkaa riittää.

Mukavaa tiistaita, missä kuljetkin!


PeeÄääs:
heti tuli tottelemattomuudesta rangaistus ja sain kirjoittaa perskohtaiseen vikalistaani uuden kolhun. Onnistuin sitten jalkaprässin kiekkoja purkaessani tipauttamaan kymppikilon kiekon ja tietysti niin, että suurimman osuman otti vasemman koiven 'sisänilkka'. Kiva kökkyrä siihen ehti kohota ja vasta kotona muistin nämä K-K-K -ohjeet. SSStupid me!

maanantai 19. elokuuta 2013

Maanantain aurinkoinen aamu


Hyvää alkanutta viikkoa.
Torpalla paistaa aurinko ja mahdollisia sadekuuroja halveksuen kiikutin pyykit ulos kuivamaan. Tämä päivä menee kotioloissa, eläinlääkäri käy tsekkaamassa tilanteen ja lupasin päivystää. Sen teen mielelläni, sillä kotityölista on pitkä. Tallin vuosihuolto pitää saattaa finaaliin ja monta muutakin hommaa odottaa tekijäänsä. Maalauspensseleitä en saa vieläkään lykättyä santaan sillä vesivahinkokohteen ikkunanpuitteet vaativat kipeästi hiontaa ja maalausta.

Se on kyllä kumma miten yhden paikan kunnostuksen jälkeen viereinen 'ennen ihan ok' -paikka näyttää nuhjuiselta ja tympeältä. Ja tokihan uuden valkoisen paneelin vieressä ajan hampaasta osumaa ottanut ikkunanpoka näyttää hölmöltä.

Eilinen meni sekin ihan sutimiseksi. Hioin, rapsuttelin ja maalasin koko päivän tallissa. Lampaiden karsinan puuosat eivät lähde pesemällä puhtaaksi joten hiomiseksihan se meni. Villan rasva ja kaikki töhnä hankautuu äkkiä valkoiseen puupintaan. Nyt näyttää taas vallan mainiolta kun kaikki pinnat on maalattu vähintään kahteen kertaan.

Häikäisevä valkeus on muisto vain jahka poss... hevoset pääsevät takaisin tallifasiliteettien äärelle.
Tämä puhelinräpsy ei näytä parhaalla mahdollisella tavalla tallin nykytilaa, se on vielä valkeampi.

Talli kesäkuussa

Kohtaloa härnäten rohkenen kuvitella, että korvassa olisi vähän vähemmän painetta tänään. Hetkittäin jopa olen kuulevinani sillä. Jospa tämä ihan oikeasti kääntyisi paremmaksi. Lääkekuuria jatkuu vielä muutaman päivän, joten en ainakaan tänään lähde korvalääkärin juttusille.

Koetan nyt kerätä jostain inspiraatiota kirjallisten hommien tekemiseen, yksi ihan virallinen paperihommakin pitäisi tehdä. Hommahan on käytännössä aloittamista vaille valmis. Tai sitten ei. Juksasin, pitää ensin saada ajatukset jäsenneltyä kirjoitettavaan muotoon, sitten veivattua ne virkamieskielelle ja tarkistaa jokaikinen pilkun paikkakin.

Kuulostaa vaikeammalta kuin onkaan sillä oma vastahankainen asenteeni jarruttaa eniten. Palkinnoksi olen säästänyt kaivausretken valkosipulipenkille, pitää tutkia minkälaisia valkoisia aarteita sieltä mullasta löytyy. Ei sentään tryffeleitä.

Tätä tänään ja nyt tämä työtävieroksuva laiskuri ryhtyy oikeisiin hommiin.
Mukavaa alkanutta viikkoa, missä lienetkin.

Kansalaisopiston kurssitarjonnan helmi

 PeeÄäs: kuvioitu ja värillinen jesari... my ass!