lauantai 10. elokuuta 2013

Tenavatähti


Suureksi häpeäkseni minun nyt julkaistava nämä ensimmäiset kuvat uudesta kamerasta. Samaa shittiä kuin ennenkin. Ilmoittaudun heti huomenna kansalaisopiston valokuvauskursseille, jotain on tehtävä! En minä saa mitään irti tuosta vehkeestä, suorastaan pelottaa sen käyttäminen.

Säädöt on niin hakusessa kuin kuvitella saattaa.

Näyttelypäivän yllä leijui sateen uhka, mutta onneksi ei ropsauttanut mitään tihkukuuroa kummempaa näyttelyväen ylle. Raviradalla homma toimi kuin se kuuluisa junan vessa. En minä ainakaan keksinyt mitään mistä valittaa.

Iso talkoolaisten tiimihän siellä taustalla on raatanut ympäripyöreitä päiviä jo pitkään. Voin vain kuvitella miten paljon organisointia tuollaisen suurnäyttelyn järjestäminen vaatii. On se upeaa, että talkoohenkeä löytyy eikä ainakaan näin näyttelyvieraan silmiin mikään tökkinyt. Behind the scenes voi olla paljonkin kähinää, mutta ei se päälle näy.


Tenavatähti tepasteli tänään omassa junnuluokassaan ykköseksi, sai ERI:n ja voitti kilpailuluokkansa ollen JUK1 sai eilisen jatkoksi taas kerran SA:n eli Sertifikaatin Arvoinen tapaus. Paras uros -kisassa juippi oli jo kakkosena, mutta sitten rähähti näkemälleen pikku-ukolle ja tuomari kuritti heti, jätkä tipahti kolmanneksi ollen PU3.

Sama koira joka eilen voitti urokset, voitti tänäänkin ja kirkastui muotovalioksi. Jos Peetu hoitaa homman huomennakin tuttuun tyyliin, saattaa hyvinkin heilahtaa sinivalkoinen rusetti meitä päin. Tai sitten ei.

Jossittelu ja spekulointi on turhaa sekä tarpeetonta. Huomenna aloitetaan taas nollasta. Jokaiseen kehäkäyntiin pannaan kaikki peliin ja pidetään huoli, että häntä heiluu ja homma on kivaa.

Tuomari oli tiukka täti joka antoi jopa yhden hylsyn koiralle, joka ei voinut vastustaa leukojensa lousketta ja tuomarin hihakin sai tuta terrierin puruvoiman.
Ikäviä tapauksia, mutta päivän fiilis ei aina ole paras mahdollinen, koirallakaan.

Taiteellinen vaikutelma 10+
Suurta riemua pääsin todistamaan vanhan koulukaverini kasvattien menestyksen myötä. Onhan se nyt hitto vie hieno homma jos oma kasvatti kirkastuu kaksoisvalioksi Afgaanin vinttikoirien tunnetusti piinkovassa kisassa.

Silmät ällistyksestä seljällään toljotin parin itänaapurin madamen otteita afgaanikehässä, mielenkiintoisia  koreografioita joille ei meinannut iso kehä riittää. Tuomarikin kipaisi alta karkuun.

Tässä tulee voittoisa kaksoisvalio, hieno on ja tietäen turkin työläyden, en voi kuin hiljaa huokaisten onnitella. Hienosti hoidettu ja hirmuisen työn takana.

Omien havaintojeni mukaan afgaanit kuljeksivat arkisin yleensä jonkinlainen tennissukan pätkä päässä ja yltympäriinsä paketoituna, niitä pestään ja föönataan tuntikausia ja tukkaa tupeerataan kehien välillä eestä ja takaa.

Tämä sankari on niin kokenut konkari, että vaikka ilme onkin 'nyt tunge se harja hanuriis poikittain' -tasoa, kehässä tuo koira loistaa. Hieno ja jalo yksilö. Vilpittömästi iloitsen kaverini kasvatustyön tuloksista.



Iso-J vietti sairauslomapäivänsä ahkerasti. Lähti Torpalta jo aamukahdeksalta kohti eteläisempää lääniä hakemaan kodinhoitohuoneen kalusteita jotka valmistuivat passelisti perjantaina. Koska ne olivat valmiiksi koottuja, tarvittiin reilumman kokoinen kuomukärry. Onneksi semmoinen järjestyi lainaksi. Yritin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja valistaa hevostrailerin monikäyttöisyydestä myös isompien elementtien kuljettamisessa. Minua ei kuultu. Turha odotella hevostrailerikaupoille pääsyä ihan lähiaikoina.

Kalusteet ovat hyvät ja nätit ja ovivalinta on ihan nappi. Niistä kuvia sitten onnistuneen asennuksen jälkeen. Vetimien suhteen ollaan kahden vaiheilla. Yhdet ostetut ovat kyllä hienot, mutta en ole varma ovatko ne kuitenkin liian massiiviset... pitää tuumata. Onneksi näitä leppoisia saikkupäiviä on luvassa vielä jokunen joten ehdin ehkä pohtia vedinten syvempää tarkoitusta ja olomuotoa myöhemmin.

Illalla toinen tenavatähti, Sörsselson pääsi iltajumpille uuden kuskin kanssa. Jotain niska-hartiajumia siellä on mutta kunnon porkkanavenytyksillä nekin kuuluivat notkistuneen paljon.

Hyvän päivän päätteeksi syötiin hyvin isolla porukalla.

Nyt kiireesti petiin. Aamulla on armo uus ja kolmas näyttelypäivä.
Mukavaa lauantai-illan jatkoa ja leppoisaa sunnuntaita, missä lienetkin!




perjantai 9. elokuuta 2013

Korvienvälys heinäsirkkoja täynnä?


Tämmöinen kassi pistää kuulkaa pään sirittämään ilman diagnosoitua korvatulehdustakin. Ihan paras perjantaikassi.

Kirjailen tätä ns. vapaalta jalalta, kumpainenkin saatiin tänään kotiutuslupa. Iso-J ehdoin: pitää ottaa iisisti. Ja minulle ehdottelivat sairauslomaa *kolkkoa naurua*. Iso-J on pidemmässä valvonnassa, kuukauden ajan täytyy käydä näytteitä antamassa ja varmaan parit fototkin vielä niistä keuhkonriekaleista jotka hälle palkeiksi on suotu. Isot kassilliset kaikenlaista pöpönhäätäjää apteekista haettu ja täytyy varmaan ladata dosetti, että muistetaan ottaa kaikki raksut oikeaan aikaan.

Minulla oli *kröhöm* sen verran parempi pohjakunto, ettei tuollaiset ns. heikomman (keuhko)aineksen taudit iske niin voimalla läpi. Mutta se korviensiritys. Voi ristus miten viheliäinen tinnitus tai joku muu pimpparaudan kilkatus oikeasta kuuloelimestäni kuuluu. Jatkuva ulina, ei kiva.

Se on se tulehdus joka siellä ulisee, sirittää ja puuskuttaa. Antibiootti taistelee vastaan ja voittaahan se lopulta. Mutta taistelun tiimellyksessä minä tulen hulluksi näiden päänsisäisten äänien takia. Sirkat soittaa kesäyössä. My ass.

Kotiuduttua olikin aika ryhtyä purkamaan kaikenlaista rästisumaa.
Niistä ensimmäinen oli mieluisin, visiitti kotikaupungin kamerakauppaan. Onhan täällä se toinenkin kauppa, mutta tämä jonne kaupat tehtiin, teki paremman tarjouksen. Ja pienyrittäjä tarttuu täkyyn koska jokainen säästetty euro on tienattu. Kylkiäisiksi saatu IPad mini sai kaksi tahmanäppistä teiniä aivan pökerryksiin...


Muut jäivät kaupunkiin tekemään ruokaostoksia ja mitälie muita juttuja, me Esikoisen kanssa kiidimme takaisin kotiin sillä illaksi oli ohjelmoitu koiranäyttely. Ehdin kuitenkin purkaa kallisarvoisen kassini sisällön. Oi mikä herkku!!! Tuota on odotettu. Tuohon on panostettu. Tuohon on säästetty. Eihän tuommoista voi riipiä auki kuin makkarapakettia. Ei, tuon kanssa pitää herkutella.

Tuolle purkamisoperaatiolle on ihan oikeasti joku termikin, en vaan just nyt muista mikä. Youtube on täynnä näitä hekumallisia uuden laitteen käyttöönottovideoita. Turhan friikkiä touhua minulle, otin kuitenkin pari kuvaa muistoksi, sillä näitä hetkiä on elämässä harvoin.


Muistikorttikapasiteettia on sen verran paljon, että vastaa ainakin kuudentoista norsun muistia. Paitsi että tuo kortti on loikkaavaa ninjaa nopeampi. Enää ei jää hyvien kuvien ottaminen vehkeistä kiinni. Pitäisi oikeasti osata ottaa kamerasta kaikki irti. No, sen on tulevien aikojen murhe. Nyt naatiskellaan.

Tuikkasin äkkiä akun lataukseen ja totesin, että vanhan kameran akut eivät käy tähän monsteriin.  Sitten vielä viimeinen vilkaisu superjymypaketin sisältöön ja suunta kohti koiranäytelmiä:

My Prescioussssssshh

Tänään iltapäivällä oli paikallisen koirakerhon Oon kolmekymppinen -juhlanäyttely ja sinnehän oli ilmoitettu yli kolmekymmentä tappijalkaakin, meidän Peetu muiden mukana.

Peetun potti tänään oli rotunsa urosten yksilöarvostelusta paras eli ERI (erinomainen), JUK1 (junioreiden kilpailuluokan ykkössija), SA (sertifikaatin arvoinen) ja Paras Uros -skabassa nelossija eli PU4. Tämä meidän tenavatähti on kyllä hyvä, mutta niin olivat kaikki edellesijoitetutkin. Aikuisia, valmiimpia koiria. Peetun aika on tulevina vuosina.

Huomenna on sitten kansainvälinen koiranäyttely ja sunnuntaina toinen. Koiria on tulossa kinkereille reilut 7000 joten mikään pikkunäyttely ei ole kyseessä. Mikäli hyvä tuuri käy, monta tuttuakin saatan treffata. Yksi ahertaa kehäsihteerinä joten häntä ei voi häiritä, mutta ainakin afgaanikehän liepeillä aion norkoilla yhyttääkseni koulukaverini.

Eikähän sitä koskaan voi tietää ketä muita sieltä bongaa.

Tässäpä tämän päivän anti. Torpalla kaikki hyvin, sauna lämpiää ja kohta rojautan luut vaateriin. Aamulla on aikainen lähtö, kymmeneltä alkaa arvostelu ja nämä junnupojat ovat heti alussa.
Paitsi emmää millään taida malttaa vielä unille käydä. Pakkohan se on vähän tehdä perusasetuksia kameralle, kiinnittää optiikka ja ehkä ottaa jokunen räpsy.

Näihin kuviin, iloisiin tunnelmiin. Sirinätöntä iltaa sinulle, missä lienetkin!








torstai 8. elokuuta 2013

Vihdoinkin kahden...

Täällä sitä köllitään, kahden hengen sviitissä. Iso-J röhkii viereisessä punkassa ja mullakin on moottoroitu peti. On täällä huonepalvelukin mutta synttäripäivällinen oli taatusti terveellinen, maittavuuden kustannuksella. Kanakeittoa höystettynä muilla laitoskeittiön herkuilla, kiinankaalisalaattia ja jälkiruuaksi rahkaa.

Että keuhkotautien osastolla ollaan. Mulla näkyi keuhkokuvissa vain pientä varjostumaa mutta tulehdusarvot ja leukosyytit on sen verran koholla, etteivät kotiin päästäneet. Legionellabakteeri on jo poistutkittu, sitä ei ole. Onneksi.

Korvatulehdus on ja rintaa raastava yskä. Tämän talon viinilista on harmillisen lyhyt mutta pillerit ovat tehokkaat. Parempi pysyä vaakatasossa, sillä talon erikoisen jälkeen horisontti muuttuu aaltoilevaksi.

Kuvia en nyt valitettavasti voi laittaa, party


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kappas kehnoa


Kyllä nyt tökkäsi pahasti pohjaan.
Iso-J:n 'flunssa' on mitä ilmeisimmin sairaalahoitoa vaativa keuhkokuume ja koska minulla on samat oireet, joudun ilmeisesti itsekin kuurille.

Viime yö meni yskiessä ja aamuyö kylkiluita pidellessä, olin ihan varma, että ne napsahtelivat yksi toisensa jälkeen irti sijoiltaan. Semmoinen kiva hakkaava yskänpuuska varttitunnin välein. Aamulla douppasin vahvan särkylääkkeen ja nyt sitä ollaan iloisesti ihan tillintallin. Melkein poromiesten autoilukunnossa.

Pitää selvitellä nyt päätä, hankkiutua kiireesti kauppaan, hommata viikonlopuksi tänne tuleville ruokatarpeet, hakea kirjastosta pari Läckbergiä lisää ja leipomolta pari limppua. Sitten voin ehkä ajatella sairastelua.

Suoraan sanoen potuttaa niin paljon, ettei mitään rajaa. Paikallisen keskussairaalan, Tikkamäen Takomon varma veikkaus oli ilmastointilaitteistosta saadun bakteerin aiheuttama keuhkotulehdus ja kuume.

Lyhyestä virsi kaunis, tää ryhtyis nyt laatimaan ruokalistaa, ostoslistaa, tehtävälistaa ja aikatauluttamaan viikonloppua niin, että täällä pärjätään vaikka isäntäväki rojottaiskin sairaalassa. On se saunan rakentaminen ja kolmet koiranäyttelytkin. Ääh, haasteeita riittää ja kyllä tästä vielä noustaan. Niinkuin se kuuluisa usva paskasta.

Että semmoinen Torpan uusivuosi tästä tulikin. Juhlitaan sitten myöhemmin, meillä on kellari täynnä paukkukorkkijuomia. Synttäreistä ei nyt niin väliksi ole. Me Prinsessathan olemme iättömiä ja ikuisia, meihin ei ajan hammas pysty. Joten mitäpä noita mittariin kertyneitä vuosia sen enempää juhlimaan. Pääasia, että vuodet rullaavat ja niitä näkisi vielä mahdollisimman monta.

Pitäkäähän peukkuja, että tästä selviäisi ihan vaan antibiootilla ja kotihoidolla. Ja jos joudun sairaalaan niin manatkaa voimallisesti, että muistan ottaa laturipiuhan mukaan.

Kiitos. Missä lienetkin!






tiistai 6. elokuuta 2013

Ihme ja Kumma sekä Bonusihme

Työtehotarkkailija Winston
Ihme:
soitin tänään Elisan puhelinpalveluun. Puhelimeen vastasi varsinaiseksi toivevävyksi osoittautunut nuori mies, jonotusaika tälle asiakaspalvelun helmelle oli kohtuullinen minuutti. Oikeasti.

Monta asiaa sainkin järjestykseen ja selkoa myös heidän mielenkiintoiseen laskutussysteemiinsä. Asia tuli hoidetuksi. Toivottavasti saavat myös Torpan mäen pois katveesta ja pystymme käyttämään 050-liittymiämme myös sisätiloissa. Nythän meillä on DNA-liittymä kotiluurina ja ulkosalla puhutaan Elisan kautta. Kerroin (aivan asiallisesti ja kiihtymättä), kuinka koen turhauttavaksi maksaa NELJÄN eri operaattorin laskuja, varmistaakseni kuuluvuuden ja kohtuulliset yhteydet ulkomaailmaan.

Kiitokset Elisaan.

Kumma:
on se vaan merkeleellistä, ettei tämä flunssa/räkä/kröhä/kuumetauti hellitä. Eilen palelin kuin horkkatautinen, ryystin kuumaa teetä ja kurlasin echinaforcella. Iso-J jättää tänään työreissunsa kesken ja tulee kotiin, tauti tuli kuulema takaisin.

Tarpeetonta lienee mainita, kuinka ärsyttävää on maata kesän ehkä viimeisinä hellepäivinä vällyjen alla villasukat jalassa. Ei ole kivaa. Ei yhtään kivaa. Eikä reilua. Persjumi sentään parani, kiitos siitä.


Bonusihmeeksi voitaneen lukea tuo ylläoleva kuva. Minä en käsitä miten se on voitu ottaa, puhelin on ottanut itsestään kuvan. Kyseessä minun puhelimeni ja minun kuvavirrastani tuo ällistyksen aihe löytyi. On se kuvavirta kyllä sellainen tajunnan Tonava, että en ole moista ennen nähnyt.
 
Eilen hoipuin sen aikaa jalkeilla, että kävin kaupassa ja kirjastossa sekä katsoin vähän Nuorimmaisen ja Sörsselsonin perään. Töttistamma alkaa olla kunnossa, mutta eristys ja laidunlepo jatkuu vielä. Sörsselson veivasi nätti kahdeksikkoa ja Nuorimmainenkin sai keskittyä oikein huolella pitääkseen paketin kasassa.  Kuva olisi Kuvavirrassa, mutta ylläoleva kuva todistaa sen elävän ihan omaa elämäänsä. Ei kuvaa saatavilla.

Jep. Tämä tällä kertaa. Kuittaan neljännen kahvimukillisen kitaani ja käyn vähäksi aikaa pötkönpötkön. Nappasin eilen pikalainaksi uusimman Camilla Läckbergin kirjan. Sairauteeni vedoten kömmin soffalle ja tartun kirjaan.

Hellurei, mukavaa tiistain jatkoa, missä lienetkin!


PeeÄäs: parhaan selityksen tuolle bonusihmeelle antanut kommentaattori palkitaan. En vielä tiedä miten mutta palkitaan kuitenkin.