lauantai 3. elokuuta 2013

Valivali


Vanha kunnon punahattu tulee tarpeeseen. Kesäflunssa iski ja lujaa. Onneksi en ole mies, sillä heitä poloisiahan nämä herkästi tarttuvat räkätaudit koettelevat vallan kauhealla voimalla. Punahattuja en minäkään raakana vetele, kurlaan pullosta echinaforcea ja toivon parasta.

Minä sentään pysyn joten kuten tolpillani ja tänään kykenin jopa syömään, ihan lämmintä ruokaa. Niin kipeä en ole, että voisin vastustaa tuoretta savustettua lohta, uusia perunoita ja savujuustosalaattia. Eikä viinissäkään ollut moittimista.

Viime päivinä olen hoippunut vattupensaikkoon, syönyt suoraan puskasta ja hoippunut takaisin tuvan soffalle, sellainen ruokahuolto näivettää pidemmän päälle riskimmänkin emännän. Kyseinen soffa on komentokeskukseni näinä tautisina päivinä. Tästä näkee periaatteessa kaiken mitä torpassa tapahtuu ja saa koirapoikien välittömän huomion. Ne raukat nimittäin taitavat kuvitella, että kun Mamma on tuvassa, silloin on ruokaa luvassa.

Hahhaa, väärin meni terrierien arvelut.

Perjantai-iltana katselin hyvää mieltä hyrrittäen kuinka Nuorimmainen ja Liitokavio Sörsselson veivasivat ratsastuksellisia tehtäviään. Minä katsoin, että liike säilyy ja homma etenee. Kehumaankin pääsin. Sen minä kyllä sanon, että nyt on vakka kantensa löytänyt kun ne kaksi pääsivät kimppaan, siis Nuorimmainen ja Sörsselson. Tunnin jälkeen jätin Nuorimmaisen siivoamaan kamat ja itse raahauduin pilleripurkin kautta takaisin sohvaan.

Tamma toipuu hissuksiin ja on jo vähemmän räkäinen. Lepäilköön nyt vielä jokusen päivän, sitten otan hänet liinan päähän juoksemaan, ihan pikkuisen vaan kurkkaan vointia.

Sörsselson tarvitsee kyllä hierojan tai akupunktiohoitajan käynnin, oikea lapa on vähän jumissa. En vain tiedä onko näillä selkosilla moisia poppamiehiä. Etelässähän mulla oli Juppe joka taikaneuloineen hoiteli sekä Herra Harmaan jumit, että minun migreenini. Ei jouda Juppe näille korkeuksille. Pitää etsiä korvaaja.


Säät ovat suosineet, mutta valittamaan pääsen niistäkin. Nythän on satanut niin vähän, että isot perennat lurpottavat surkeina kuin orvon vihikoiran naama. Tänään kippasin kannullisen vettä nauhuksille, toisen kultapallolle ja kolmannen purppurapunalatvalle. Muut kuolkoot, minä en puolikuntoisena ryhdy nyt kastelemaan mitään. Joku kirvanpiru näivettää ritarinkannuksia, Äitikulta leikkasi yhden kasvuston matalaksi. Kyllä se sieltä ensi keväänä taas punkee uudelleen.

Tänään oli Iso-J:n kummitytön rippijuhlat. Niihinkään en päässyt koska tämä ärsyttävä kuume on niin ärsyttävä. Perhe palasi reissulta yhdellä tytöllä kasvaneena, nyt ne pikkupiltit jotka ennen yksissä tuumin hihkuivat teletappien äärellä, katsovat jotain Hannu ja Kerttu noitajahdissa -elokuvaa. Äänistä päätellen ei ole ihan hempeimmän pään satu. Ja olihan se alkuperäinenkin aika kauhea kun kannibaalinoita lihotti lapsiparkoja katalat mielessä.

Huomenna Iso-J lähtee etelään, maanantaina koittaa arki myyntikokouksen merkeissä. Loma alkaa olla ohi muutenkin. Kunhan tästä tautivuoteelta tokenen, pitää kuroa kiinni rästihommat. Niitä onkin paljon. Ensi viikolla on hiljainen pakko saada tallin huolto loppuun ja heinävarasto käännettyä ympäri ennenkuin sateet alkavat. Siinä menee monta paalia haaskuun jos pääsevät kastumaan.

Loppuviikosta Iso-J:n isä tulee tänne saunan laudekehikon kanssa ja siitä lähteekin sisäsaunan remppa etenemään. Perjantaina on koiranäyttelyn iltaversio ja viikonloppuna kaksi kansainvälistä näyttelyä.
Ilokseni kuulin, että monta tuttua joita en ole vuosiin nähnyt, ovat tulollaan näyttelyyn. Ja yksi ihminen jonka kanssa samaa alakoulua käytiin, on tullut Suomen visiitillä mummolaan tänne meidän kylille. Maailma on kyllä välillä todella pieni.

Johan tässä taannoin eräs pihassa poikennut sanoi, että hänen mummonsa kotipaikka on naapuritalossa.

Että ei tämä nyt ihan pelkkää surkeutta ja kurjuutta olekaan kun tarkemmin ajattelee. Tämä joutava kuumehortoilu kyllä saisi päättyä ja räkätulppa irrota. Ihan turhake taudiksi. Persjumi sentään alkaa olla ohi ja mieli jo halajaa treenaamaan. Saattaa kuitenkin olla melko hölmöä lähteä ensitöikseen polkaisemaan kahdenkympin iltalenkki? Jos vaikka vähän venyttelisin ja ratsastelisin Sörsselsonilla semmoista kevyttä hölkkää.

Leppoisaa lauantaita, missä lienetkin.







torstai 1. elokuuta 2013

Keltainen elokuu


Lempikuukausi alkoi. Elokuussa kesän räikeimmät värierot tasoittuvat, vihreys hiipuu ja haalistuu hiljalleen keltaisemmaksi. Päivät ovat lämpimiä, yöt pimeitä ja tähtitaivaskin tuikuttaa useammalla napilla.

Keltainen ei todellakaan ole suosikkivärejäni, mutta kyllä auringonkukat ja kultapiiskut ovat upeita. Kultapallokin aloittelee kukintaansa ja tavoittelee taivaita sekin. Muhevasta mullasta on hyvä ponnistaa.

Torpanmäellä on tänään piisannut liikennettä. Ensimmäinen oven kynsijä oli paikalla varttia vaille yhdeksän ja sehän on siis melkein aamuyötä. Ei vaineskaan, olin minä jalkeilla jo paljon aikaisemmin mutta löntystelin hommissani 'ei ihmisten silmille' -kotiasussa. No se eka kävijä oli vaan naapurista, kyseli hevosten kuljetuskalustoa lainaksi. Lainapeleillä on vielä itsekin kuskailtu joten en osannut antaa kuin pari nimeä jolta kysellä.

Yksi kävijä toi Äitikullalle ämpärillisen mustikoita. Juuri sopivasti kun olin ehdottelemassa torimustikoiden hakureissua. Sama kävijä toi päivällä tatteja ja jotain muita sienilöytöjään.


On se hyvä, että kulmakunnan seniorikansalaiset ovat aikaansaapaa sakkia. Toista se on meillä nuoremmilla vetelyksillä. Iso-J on toipilas ja minä vielä persköpö.


Mitään hyödyllistä tänään ei saatu aikaiseksi. Ihan meni kintuille koko päivä. Kaupungista toki haettiin kanoille nokittavaa, kissoille ja koirille muroja ja vähän meille ihmisillekin. Mutta työllisesti oli ihan nollapäivä. Mitään mustikkaämpärilliseen verrattavaa urotekoa ei löydy mainittavaksi.

Illalla ryhdyttiin asentamaan suihkuseinää. Paketissa oli lasiovi. Tyypillistä. Niin oli uskottavasti paketissa ruksit ruuduissa wallet(*), clear, glass ja silti paketissa oli ovi. Näköjään se remontti alkaa kyntämään heti kun itse pitäisi jotain tehdä. Silikonituubinkin kärki oli mäsä ja ruuttasi rumasti sivusta.

Päätettiin sentään katkaista yhdeltä sekarotuiselta kukolta kaula jotta saadaan kiuruveteläiset kananeidot omanrotuisen kukkonsa parveen. Ei tässä voi kukkojen tahtiin tanssia ja aina vain uusia kanalaosastoja rakentaa. Kukon kohtalo on kova ja joskus päätyy fiskarssin kanssa neuvottelupölkylle. Se päivä ei ollut vielä tänään, mutta lähtölaskenta on alkanut. Viikonloppuna joku saisi kukkopaistin jos tulee hakemaan ja hoitaa kynimisen itse. Meiltä lähtee kukko pää kainalossa kuoppaan.

Tössetammalta sai vielä tänään nenää niistää, mutta muuten se alkaa olla oma pitkästynyt itsensä. Sörsselson hengaili laitumen portilla ilmeisen innokkaana oppimaan uusia asioita. Joutui hevospoloinen pettymään. Ei ehditty. Huomenna ehditään! Minä otan sen ratsastusajan vaikka mistä, mutta poni pääsee taas jumpalle.


Huomiselle on muutenkin lastattu kohtuullisen paljon painetta. Monta asiaa pitää hoitaa.
Kitkemiselle ei jää aikaa, mutta kuten kuvasta näkyy, kehäkukka rehottaa nyt niin ylenpalttisesti, ettei vesiheinäkään pärjää tuolle kukinnalle. Sangen pirteä näky yrttimaalla.

Elokuu on siitäkin kiva, että sato alkaa kypsyä. Pinaattia on jo pakastettu talven lettukestejä varten ja lisää lehteä pukkaa. Yrtteihin en ole koskenut säilömismielessä. Rakuunaa pitää kyllä ihan asiakseen hakea ja kuivatella, on se niin jalo ja hieno mauste. Samoin kuin timjami.

Vadelmasato on ihan tolkuton, omenoista ja viinimarjoista puhumattakaan. Hulluksi tulee jos meinaa kaiken säilöä ja mehustaa. Mihinkään ei mahdu ja enempää pakastimia ei hankita. Siksi naapurit, ystävät ja tuttavat on hälyytetty hakemaan omansa pois.

Äitikullalle se on kova paikka, jättää jumalanvilja keräämättä. Mutta joku rotihan se pitää olla. Kunhan hän nyt hoitaa pakkaseen ne mustikkansa, hakee metsästä sienet ja katsoo sitten paljonko tilaa jää omenamössöille. Veikkaan, että järjen valo syttyy viimeistään silloin. Liika on liikaa on liikaa.

Ja nyt liika valvominen on liikaa. Minä otan kirjan kainaloon ja kömmin Nassepapan kanssa pötkölleen. Aamuhälyytys on aikainen.

Mukavaa perjantaita, missä lienetkin!


PeeÄääs: merkille (*) selitys:
oli niin hassu typo että oli pakko jättää. Lasinen ja läpinäkyvä lompsahan se vasta kiva olisikin. Sangen taiteellinen, ainaisessa tyhjyydessään.

Lompakko saa taas huomenna kaivella. MacBookin latauspiuha on halki eikä toimita virtaa laitteeseen. Uusi latauspiuha maksaa vaatimattomat 70 € joten taas saa selittää konttoritarvikekulujen huimaa nousua kirjanpitäjälle. Ei vaineskaan, kyllä hän tietää, että maksaahan ne lelut ja yrittäjäkin leluja tarvitsee.




Elokuu-uuuu-uuuh


Kas näin, päivä on vaihtunut ja kuukausi on vaihtunut. Ja taas on aika esitellä uusi Kilpisoturi. Hokikaudesta ei jännää puutu. Hjallis mäni ja myi hallinsa ja kättä on väännetty saako luopioleiman saanut Jokeriporukka pelata äsämliigaa ensi kaudella ensinkään. No onneksi sopu löytyi ja talviklassikkokin pelattaneen stadikalla sillä aidolla ja alkuperäisellä asetelmalla. Olishan se vähän kökköä jos stadikalla pelaisivat vaikka nyt Kärpät ja Ässät...

Se hokista ja se urheilumurheilun politiikasta. En puhu enempää kun en asioista mitään tiedä. Mitä nyt kummipojan kiemurointia jäillä seuraankin suurella mielenkiinnolla.

Suurta häpeää ja itseinhoa tuntien katselen tuota hauista ja tuota selkälinjaa. Joop. Tässä on pidetty omista treeneistä lomaa ja sairauslomaa ja palvottu gluteus maximusta nyt jo kaksi viikkoa.


Vaan toivottavasti tämä lihasten pakkolomaksi muuttunut kesäloma päättyy pian. Yritän jo loppuviikosta uskaltautua salille, ihan vähän ja varovasti koittelen neitipainoilla mihin liikkuu ja mikä liikkuu.

Koko elokuu menee varmaan ihan vaan kunnon palauttelussa. Syyskuussa alkaakin sitten puolen vuoden rypistys, menin sitten pikkuisen itseäni haastaen liittymään erääseen Fitgroup -projektiin. Vähän semmoinen löysät pois -treenihomma jossa treenataan ryhmässä ja jaetaan tuskat ja ilot porukalla.

Mikä mielenkiintoista, tässä viimeisten viikkojen aikana särkylääkkeiden kulutukseni on noussut potenssiin sata ja olo on myös henkisesti tosi tukkoinen ja puolikuntoinen. Kaipaan sitä hyvää oloa ja aitoa väsymystä mikä tulee liikunnan kautta. Aivoja saan treenata muutenkin.

Kävin maanantaina shiatsuhoidossa ja se taisi antaa lopulliset lähtökäskyt persjumille. Kuten hoitajani sanoikin, olin maanantain ja tiistain aika kipeä mutta nyt on jo parempi.

Mikäli hyvin käy, saan kavuta hevosen selkään jo viikonloppuna.


Tamma Töttis ei ole vielä ratsukunnossa, mutta toipuu hyvää vauhtia. Karanteeni jatkuu ja perjantaina tulkoon eläinlääkäri katsomaan tilanteen. Tänään Töttis oli kuitenkin jo enemmän oma itsensä ja hengitti helpommin. Nuo hevosten virustaudit ovat niin kinkkisiä, että niistä on yhtä montaa mielipidettä kuin on sanojaakin. Joku toinen olisi varmaan jo kaahannut trailerin renkaat soikeina hevossairaalaan, joku toinen olisi varuilta aloittanut antibiootin ja minä en ole vielä tehnyt oikeastaan mitään.

Paitsi seurannut tilannetta. Uskon tuntevani hevoseni jo niin hyvin, että tiedän milloin ne ovat oikeasti kipeitä ja milloin puolikuntoisia. Ruoka maistuu, vesi maistuu, hevonen tulee luokse seurustelemaan ja ilme on virkeä. Ei se silloin ole kuolemassa käsiin. Ei ainakaan kitumalla.

Olen 'varmuuden vuoksi' -lääkintää vastaan ollut aina. Ja olen vastakin.

Sörsselson on päässyt hommiin. Nuorimmainen on ratsastanut ja minä olen haukkana vahtinut hommaa. Eilen otettiin ravia ympyrällä, siirtymisiä raviin, käyntiin, seis ja liikkeelle, vaihtelevassa järjestyksessä. Odotin tikkana hetkeä jolloin sain sanoa Nuorimmaiselle NYT sillä se tarkoitti tunnetta joka piti siirtää perslihaksista aivoihin, tallettaa sinne ja sitä tunnetta tavoitella jatkossakin, flow -tilaa joka on paras palkinto minkä ratsastuksellisesti voi saavuttaa. Silloin homma toimii ja paketti pelittää.


Tämäkin paketti pelittää oikein mukavasti. Tämä muodollisestikin pätevä peluri tunnetaan nimellä Paul Davies ja kyllä saa äitirouva Davies olla pojastaan ylpeä. Paitsi jos olisi minun poikani, ei taatusti poseeraisi missään hokipoikien kalenterissa jota varttuneemmatkin rouvashenkilöt silmät kiiluen vahtaavat. Piiloon pistäisin moisen aarteen.

Nyt pistetään muutkin aarteet piiloon ja kysellään sen Nukku-Matin unihiekkapussukan perään. Pakkohan tässä on yrittää saada rytmiä kohdilleen sillä arki hyökyy päälle kuin hunnilauma.
Iso-J on ollut kipeänä ja torpalla on hissuteltu vähän vajaateholla. Silloin kun potilas nukkuu, silloin on hyvä hetki itsekin oikaista soffalle ja syventyä kirjastosta kantamiini aarteisiin.

Onneksi tuo Iso-J:n tauti ei näytä olevan kuolemaksi, ainakin vielä sätkii (ja valittaa) entiseen malliin. Eiköhän tuokin henkiin jää.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, leppoisaa ja mukavaa Elokuun ensimmäistä päivää, missä lienetkin!



keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Välihuuto !

Torppa kuittaa saamaansa kyselyyn ja kertoo, että kaikki on hyvin.
Kaikenlaista pientä puuhaa ja askaretta, välillä enemmän, välillä vähemmän. Laiskuuskin ajoittain houkuttaa ja tänään luin lähes yhtä soittoa yhden kirjankin, pikalaina kirjastosta.

Heinäkuu näyttäisi päättyvän siedettävän lämpimissä mutta pilvisissä merkeissä, vettä saisi vähän sataa että porkkanan kasvu pääsisi oikein kunnolla vauhtiin.

Peetu on trimmattu näyttelyä varten ja tallin vuosihuolto edistyy välillä hitaammin, välillä jopa ihan vauhdikkaasti.

Välihuuto päättyy tähän. Palataan. Elokuun ensimmäinen päivä lähestyy... :D


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Väliraportti remppatyömaalta


Ennen varsinaista rempparaporttia (koostuu ennen-jälkeen -kuvista, tästä väliraportista ja loppuraportista) tyrkkään yleisön pyynnöstä jokusen kuvan siitä, missä nyt mennään.

Nasse-Setä saa kuitenkin luvan aloittaa. Tottunut poseeraaja on esiintynyt Torpan päiväkirjoissa niin Pääsiäiskoirana kuin rillimallinakin joten nämä päähinekuvat ovat Nasselle ihan perusmeininkiä.

Siskolikka tuli Torpalle perjantai-iltana ja lähti äsken. Mukana oli muutama (!!) laatikko muutosta ylijäänyttä tavaraa, myös nuo karvaiset paljettikorvat ja tiara.

Kerrankin sää oli suosiollinen ja lauantai-illan eväät saimme nauttia vanhassa kunnon Takapihan Tavernassa, lempeässä ja ihmeen sääskettömässä kesäillassa. Tähän tulisi kuva eiliseltä, mutta koska se manattu Kuvavirta kiukuttelee taas, laitan kuvan perjantai-illan myöhäratsastukselta. Vai olikohan se torstai? Anyway, Nuorimmainen kävi peltolenkillä peltohevosen ratsuhevosen kanssa.


Siitä olen kuitenkin satavarma, että eilen kumpainenkin Perillinen (!!) ratsasti tehokkaasti. Persvammautunut minä yritin katsoa maastakäsin menoa, toimia liikenteenohjaajana ja vahtia, ettei kukaan roikkunut ohjassa tai tehnyt mitään ehdottoman kiellettyä. Eivät tehneet. Tekivät hyviä tehtäviä ja Sörsselson sai taas esiintyä liitokaviona. Töttis oli vähän vaisu ja etenkin myötäpäiväkierroksessa jopa haluton. Pitää vähän kopaista lihaksistoa jos siellä olisi vähän jumia.

Tänään Töttis on ollut vielä astetta vaisumpi ja köhinyt, tyrkkään illalla pari uskomuspilleriä kitaan ja katsotaan aamuun asti mikä vointi. Täällä päin on todettu myös harmillista vaivaa, hevosten pääntautia eikä olisi ollenkaan poissuljettu, että meilläkin olisi se pöpö nyt käymässä. Testejä ei ole (vielä) otettu, noita viruksia on niin paljon, että se voi olla periaatteessa ihan mitä tahansa muutakin.

Nytkin istuksin tässä Takapihan Tavernan tuolissa ja mulla on suora sihti laitumelle. Kumpikin syö ja chillaa aivan tavalliseen tapaan. Köhimistäkään ei kuulu. Ainoastaan vieno raadonhaju löyhähtelee nenääni jostain. Arvaan Veljesten olleen asialla. Puolikkaita hiirentynkiä löytyy milloin mistäkin.

Nyt sinne remppatyömaalle. Koska en löydä kaikkia kuvia alusta saakka, laitan kuvia tämän päivän tilanteesta. Huomenna tulee vielä Päällikön Esimies katsomaan tehdyn työn ja sitten ollaan omillamme.


Tämä on näkymä takaovelta, tupaan mennään tuosta edessäolevasta ovesta. Lähinnä pyytäisin kiinnittämään katseet tuonne katon ja seinän yhtymäkohtaan, noita listoja on veistetty tarkkaan ja ajatuksella, että istuvat noin nätisti. Kuva ei tee oikeutta työn jäljelle.

Eikä ole itsestäänselvää, että satavuotiaassa torpassa kaikki seinät olisivat ristimittavaaterissa kaikkiin suuntiin. Niillä on kesäelämä ja talvielämä ja sen mukaan on elettävä.

Meillä oli suunnaton tsägä, että saatiin niin tunnolliset ja työstään ylpeät miehet töihin. Ei tarvinnut jälkiä siivota eikä kamoja keräillä pihamaalta. Työmaa oli siisti ja järjestyksessä koko ajan.

Tässä kuvassa näkyy vasemmalla kylpytiloihin menevä ovi.
Kaikki tämä meni uusiksi kun lattiakaivoista tulvi sisään sitä ihtiään.

Lattiassa on tumma, melkein mustanpuhuva laatta ja sen alla ihana lattialämmitys. Voi että miten minä tykkään. Mitään irtopattereita ei siis enää tarvita ja kosteat tilat kuivavat huippuimurin ja lattialämmityksen avulla nopeasti. Olihan meillä ennenkin lattialämmitys, mutta se toimi milloin halusi ja eli muutenkin vähän omassa tahdissaan.

Kalusteita tähän 'apukeittiöön' tai enemmänkin takaeteiseen on tilattu ja ne tulevat muutaman viikon päästä.
Muita kodinhoitohommia tässä tilassa ei tehdä kuin pyykinpesu. Tilaa on tupaan vievän oven oikealla puolella pyykkikaapille, laatikostolle, pesukoneelle ja yläkaapeille.

Kuivausrumpukin meillä on,  lähes virattomana toisessa rakennuksessa, siinä on hyrskytelty kuivaksi jokunen untuvatakki. Ei olla kaivattu pesutornirakennelmaa tähän tilaan.

Takaovelta (josta kuva on otettu) oikealle on myös ikkunallinen seinä. Siihen tulee matala vetolaatikollinen penkki pukemista varten. Siis jos haluaa istualteen kenkänsä laittaa. Naulakoita juu, kenkäkaappi joo.

Kylpyhuoneen puolelle, mars.
Suihkukulma näyttää tältä. Tuotiin Espanjan tuliaisina tuo vekotin ja säästettiin satasia. Ihan oikeasti.

Laatasta ja väliraidasta saatte vapaasti olla mitä mieltä tahansa, minä tykkään ihan hirmuisesti. Se nyt vaan sopii minun mielestäni tähän vanhaan taloon. Viimeisellä hetkellä ennen matkoille lähtöämme vaihdoin saumausaineen valkeasta mustaksi ja hyvä tuli.

Tähän tilaan ei tule muita kalusteita kuin pakolliset pesuainehyllyt, mutta niitä mietitään sitten myöhemmin. Ainakaan mitään muovilankakoreja ei tule, ajattelin lähinnä jotain lasihyllyjä mustilla vanhantyylisillä kannakkeilla.

Ja kenties tuohon nurkkaan katosta roikkumaan kerroskori pesusienille ja semmoisille. Kenties. Ehkä.

Tämä jos mikä on arjen luksusta. Lisävessa pihanäkymin. Pytyn ja suihkun väliin meillä on suihkuseinä joka asennetaan jahka Iso-J paranee kesäflunssastaan.

On se vaan niin, että nelihenkisessä perheessä jossa kaksi teiniä, toinen vessa helpottaa arkiaamujen hässäkkää ihmeesti. Ainakin uskoisin sen vaikuttavan suotuisasti hermojen kireyteen.

Antiikkimusta verhotanko on, vain rätit puuttuvat.

Tämä on remontissa juuri se vaihe, jossa pitää pysähtyä vetämään henkeä ja miettimään. Kaikki mitä seiniin porataan, jää nille sijoilleen joten nyt harkitaan: mitä, mihin ja miksi.

Kylpytekstiilit ovat niin riemunkirjavaa tavaraa, että täytyy tarkkaan harkita minkä antaa hyppiä silmille mistäkin. Minä niin nautin tuosta tasaisesta puhtaasta seinäpinnasta.


Lattia on tässä sama kuin eteisenkin puolella, se rauhoittaa ja kokoaa kaiken tämän mustavalkoisuuden nippuun.

Eilen kun remppamies Niksu lopetti hommansa, paikalle oli karauttanut yhden miehen siivouspartio joka oli pessyt ja kiillottanut kaikki pinnat, jopa ikkunat.


Suihkun vierestä mennään sisäsaunaan. Se on laatoitettu lattiasta, mutta muu jää meidän kontollemme. Iso-J:n isä värkkää lauteet ja sen minä kyllä tiedän, että niistä kiistelee perikunta vielä toisessakin polvessa. Kahdet hänen tekemänsä lauteet olen istunut ja tiedän, että ne ovat pilkulleen ajatellut ja toteutetut.

Seiniin tulee ilmeisesti melko tumma paneeli, lauteet vaaleampaa, olisikohan ollut haapapuuta? Lauteiden taakse alhaalta ylös suuntautuen ledivalot. Kiuaskulmauksen tiiliseinä peitetään tummalla kivilaatalla ja ovi on muistaakseni savulasinen. Kiuas on luonnollisesti puulämmitteinen, sellainen verkkohommeli joka täytetään kivillä.

No, niitä esittelen joskus myöhemmin. Nyt saunotaan ulkosaunassa niin kauan kuin kesää riittää. Ja riittäähän sitä.

Yhteenvetona voin sanoa, että siitä kaameasta alkukesän paskaylläristä jalostui loppujen lopuksi oikea onnenpotku. Uskallanko niin sanoa? Talon kalleimmat neliöt on nyt remontoitu viimeisen päälle huolella. Voin kyllä jo vähitellen pystyä elämään sen faktan kanssa, että suunniteltu remontti tuli kolme vuotta etukäteen. Hyvä näin. Ja kun vieläkään ei taivaasta tipahtanut tulikiveä päähän, totean, että hyvältä näyttää! Materiaalivalinnoille ei jäänyt aikaa, kiireessä ja paineessa ei ollut aikaa vatuloida yhtään. Onneksi olen nopea päättämään ja yleensä tiedän, mikä on se oikea.

Joku minua ilahduttavasti viisaampi on sanonut jotenkin näin: kyllä paskastakin timantti tulee kun pistää tarpeeksi painetta. MOT.

Nyt sunnuntain muihin puuhiin. Tallissa pääsisi maalaamaan, vadelmia tulee ruhtinaallisesti yli oman tarpeen ja torpalla kaikki hyvin. Paitsi Iso-J kipeä ja minä istun edelleen oikealla kankulla. Vasemmistosiipi on äkäinen.

Mukavaa pyhäpäivän jatkoa, missä lienetkin!