perjantai 26. heinäkuuta 2013

Niin paljon mälsää...

Tekeville tekemistä
Vanha kunnon Rotestilaulu iski korvamatona kimppuuni samalla kun persausosastolla hoilattiin synkkiä hymnejä ja takareisi kirkui kireänä kuin pirunviulu. Varsinainen tuskien trio.

Ei se sitten ihan viikossa parane, se persaus. Tömähdyskulma kentän pintaan oli sittenkin vasemmalle kallellaan sillä oikea puoli on jo ihan vetreä ja sallii jopa jalan nostot ylös. Vasemmalla kiukutellaan ja naristaan, niinkuin aina.

Toveri Tita soitti palvelevana etäparantajana ja antoi parhaan neuvon: älä mene lääkäriin. Se määrää sulle vaan kipulääkettä, tabletteina. Nestemäinen kipulääke (Lindemans Shiraz) on paljon miellyttävämpi. Valitettavasti reseptejä ei kirjoiteta punaviinihyllyjen suuntaan joten piti kaivella omia varastoja.

Sitäpaitsi, meillä on kaapissa jo sellainen kattaus painkillereitä, että niillä saisi moukarinheittäjän moukarinkin jodlaamaan ilovirsiä. Ei kiitos niitä tähän nuppiin.

Muilta osin päivä oli kiva. Eikä ollenkaan mälsä.
Remonttityömaalla taitaa huomenna olla loppuitkujen aika. Kättelen kyllä työnjohdon ja tekijät, loistavaa porukkaa ja tekevät työnsä ihailtavalla työmoraalilla ja tarkkuudella. Siistejä ja huomaavaisia, mukavia ammattimiehiä.

Hieman minua kyllä nauratti kun nousi häly: sähkömies lähti jo mutta sähköt eivät toimi. Yhyy....
Aikansa siinä Torstipoikaa sättivät kunnes sain suunvuoron ja kysyin, onko varmasti sulake taulussa.
Hmmm... hiljaista tuli ja sitten Iso-J kurkisti vaivihkaa sulaketaluun. Jooo-o... yksi näyttäisi puuttuvan mutta missälie, ei taida olla ikinä paikoillaan ollutkaan.

Oli se. Minä näin hyllyn päällä kekottavan sulakkeen. Ja kun sen tälläsi paikoilleen, tuli sähkö. Hoplaa! Meinasin tukehtua omahyväisyyteeni ja katsoin parhaimmaksi luikkia etuovesta ulos sillä ääneennauramisen riski oli ilmeinen. Ja se tilanne ei olisi ollut suotuisa ääneen nauramiselle.



Se on mälsää, että tässä kaikessa kiireessä ja hötkyssä en ole joutanut tekemään kamera-asialle mitään. Näköjään kaikkeen tottuu. Jopa siihen, että ainoa kamera on armottoman hidas pokkari ja puhelimen kamera. Puhelimen kamerasta ei ikinä tiedä minkälaisen kuvan se suostuu ottamaan. Joskus päättömän vaikeat kohteet onnistuvat puhelimella hyvin, joskus taas sillä ei saa minkäänlaista kuvaa edes paikoillaan kököttävästä kivestä.

Toisaalta, tässä viimeaikoina olen syytänyt verottajan suuntaan kaikenlaista lakisääteistä maksua siihen malliin, että liikoja rahoja ei ole tileillä pyörinyt. On ennakkoa, alvia, palkan sivukuluja ja veroja... mitähän kaikkea niitä onkaan? Loputon molokin kita.

Myöhään illalla järjestettiin hevosille vähän tekemistä. Nuorimmainen karautti Töttiksellä pellolle ja minä pyörittelin Sörsselsonia narunjatkona aitauksessa. Hyvin pyöri, mutta vain vastapäivään. Myötäpäivä on mahoton paikka sekä minulle, että ponille. Ollaan varmaan vastarannan kiiskiä kumpainenkin. Töttiksellä oli jännää katsella maisemia taas vähän uusista kulmista ja kuskiakin vähän jännäsi. Hyvässä järjestyksessä, ehjin luin palasivat kotiin.

Perjantaina aamulla olisi aikeissa kammeta talon vaivaisosasto autoon ja sata kilometriä etelään, kodinhoitohuoneen kalustehankinnat olisi tehtävä. Pientä painetta pukkaa, minulla ei ole minkäänlaista käryä minkälaiset kalusteet sinne haluan ja mihin järjestykseen. Tila on rajallinen eikä tilassa ole yhtään ehjää seinää. Pitäisi mahtua pesukone ja narikka ja kaikki muu sälä kissanvessasta lähtien.

Toivottavasti tapaan aamulla ammattilaisen joka osaa lukea ajatuksia ja tehdä niistä totta.
Sitä ennen, muutama tunti levollista unta. Paljon pyydetty mutta vähäänkin tyydyn.

Hyvää yötä ja mukavaa perjantaita, missä lienetkin.
Minä saan viikonloppuna niin mukavia vieraita, että taidan pakahtua ilosta!











keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Mättöä ja sitä ihtiään, glamoröösiä hevostilan elämää


Jep. Takaisin arkeen. Tänään alkoi Operaatio Tallin vuosihuolto.
Ennen kuin ryhdyn enemmälti töitäni luettelemaan, pari sanaa hevosten kotiinpaluusta.

Eilen aamulla (olihan eilen maanantai?) hevoset vihdoin tulivat kotiin. Lähtivät peltoporsaina ja palasivat ratsuina. Yhdentoista aikoihin vilkaisin kylätielle ja sieltä sitä kipsuteltiin, ratsuina kotiin.
Eihän välimatkaa ollut kuin nelisen kilometria joten se oli ihan passeli matka käppäilä reissulta kotiin.

Töttis oli jännittänyt pikkuisen suojatietä, ne valkoset viivat ja etenkin niiden välit olivat kai hevosia syöviä kanjoneita joten niitä piti varoa. Sörsselson oli tahallaan vitkastellut jotta sai sitten ottaa ravilla kiinni.

Hienot hepat, hyvä mieli. Kävimme sitten autolla heittämässä ratsastajat takaisin kotitallilleen ja haimme  samalla reissulla hevosten kamat. Sörsselson sai oman satulan ja siihen piti oitis hakea sopiva (riittävän pitkä) satulavyö. Onneksi niitä löytyy kotikylän varustekaupoista ja vieläpä hyvillä alennuksilla.

Paljon ne ovat näinä viikkoina ehtineet kokemaan ja oppimaan. Meidän työmme alkaa tästä.
Siitä sitten enemmän aikanaan.

Takaisin perusasioiden äärelle. Lampaiden karsinan talvipatja piti poistaa. Koska meillä EI ole tähän tarkoitukseen soveltuvaa moottoroitua konetta, minä otin tukevan otteen talikosta ja ryhdyin mättämään. Pintakerros kuohkeaa ja kevyttä, syvemmällä kerrostumat paksuuntuivat ja olivat märempiä. Lopussa aivan likomärkiä. Ja painavia.

Niitä sen kymmenkunta kärryllistä tuuppasin tilusten takalaitaan. Viikko sitten tapahtuneen harmillisen satulasta suistumisen seurauksena osumaa ottanut perslihaksisto protestoi minkä ehti, mutta minä en ehtinyt kuunnella. Oli töitä tehtävänä.

Älysin kuitenkin iloita. Viime kesänä tiukaksi tallattua pehkua oli tuon harkkoperustan yläreunaan, nyt huomattavasti vähemmän.

Nuorimmainen jynssäsi hevosten karsinoita.


Tässä alemmassa kuvassa on Sörsselsonin tilataideteos, installaatio nimeltä Valuvat elämät.
Tarkka poika, hyvin tarkka. Vessa on vessan paikalla eikä siitä tingitä. Optimaalista ponnistuspaikkaa on talven aikana haeskeltu mutta yllätävän tarkka sihti, vai mitä?

Tuohon tarvittiin erilaisia liuotinaineita, terävää talttaveistä, ihmesieniä ja patapataa. Sekä lukuisa määrä muita astaloita ja neitienergiaa.

Lopuksi tuli Iso-J ja huitaisi roippeet painepesurilla pois. Nyt talli saa rauhassa kuivua muutaman päivän. Sitten alkaa maalaus ja osumaa ottaneiden puuosien korjaus. Jollakulla on nimittäin ollut tylsät talvi-illat ja hampaita on koeteltu pariin oven pystypalkkiin. Siihen tulee kulmarauta, loppuu jyrsiminen. Kalkkimaalilla vetäisen harkot ja metallimaalilla kalterit. Ikkunaverhoja ei tule.

Virkon-S:llä vielä loppusilaus ja sitten talli alkaakin olla valmis vastaanottamaan kolmannen talvensa. Heinäverkot otetaan taas käyttöön, Sörsselsonille ehkä metallinen häkkiversio.


Hevoset olivat kieltämättä vähän närkästyneen näköisiä kun tajusivat, että talliin ei ole yöksi tulemista. Vähän sellainen "hei nuija, me ollaan kuule Ratsuja ja Ratsut nukkuu yönsä tallissa, eksä hei tiedä ketä me ollaan?" -asenne ja ilmeet asenteen mukaiset. Ulos jäivät ja siellä pysyvät muutaman yön. Voi sitä mökötyksen määrää.

Naapuri kyllä oli astunut karhunpas-kaan ja löytänyt makuupaikan, alta puolen kilometrin päästä meiltä.  Mutta kun ne siellä Brysselissä tietävät, ettei täällä ole karhuja niin ei kai niitä sitten ole. Eikä kannata vakavasti ottaa vaikka pihoihin tulevatkin.

Varmuuden vuoksi täyteen virtaan ladattu akku on kiinni paimenessa ja hevoset lauta-aidan takana. Turvassa, toivoakseni.

Valittelin eilen... ööh, toissapäivänä (vuorokausi taisi juuri vaihtua), että en saa toimimaan kuvavirta -nimistä palvelua. Sehän on periaatteessa sangen kähvä systeemi jolla puhelimella näpätyt kuvat näkyvät langattoman yhteyden (??) avulla myös läppärillä. Vaan kun eivät näy, ainakaan sellaisina kuin minä ne olen mielestäni kertaalleen korjaillut.

No, tyydytään nyt tähän versioon. Kuvassa rakkain matkamuistoni Hispaaniasta. Siinä on oikeastaan kaikki olennainen.

Maanantaina palasimme vielä kerran reissuun, Ystävät tulivat illaksi torpalle ja oli kerrankin vähän reilummin aikaa vaihtaa kuulumisia. Ja syödä.

Jotain espanjalaistyylistä yriteltiin, tapaksia, sangriaa ja lihat grillistä. Hyvin syötiin.

Miehet saunoivat pidemmän kaavan kautta ja me naiset pistettiin taas kerran maailman asiat hollilleen.
Tänä aamuna kieltämättä väsytti vähän ja oikaisinkin hevosten ulkoistamisen jälkeen tuvan soffalle kissojen ja koirien vierihoitoon. Pari tuntia katosi...

Viime yönä oli Suuri Täysikuu. Sekin valvotti. Sosiaalisessa mediassa kiersi joku kuujuttu, tämä täysikuu on kuulema erinomaisen tehokas niille, jotka aikovat aloittaa elämässään jotain uutta. No minä päätin sitten luopua lampaista. Ja kunhan häntäluu suo, entistäkin tehokkaampi treenikausi alkakoon. Sekä ratsailla että salilla. Puoli vuotta ohjattua, kovennettua ja tiukkaan kontrolloitua tekemistä. Mukana muutama muu naiseläjä joka tahtoo pistää itsensä likoon tai ainakin vähän rankempaan mankeliin.

Siitä sitten lisää tuonnempana. Ei parane huudella suulla suuremmalla kun ei (Luojan kiitos) tiedä, mitä loppukesä ja syksy tuo tullessaan.

Ja tähän loppuun täysikuun ja alkavien uusien haasteiden kunniaksi vähän ilotulitusta viime lauantailta, Farewell, Imaginaerum -tour!

Mukavaa keskiviikkoa, missä lienetkin!


PeeÄäs: olkoot nämä ilotulitteet myös uuden HRH -prinssiperillisen kunniaksi! Monarkisti minussa huutaa hillittyä hurraata ja kohottelee kulmakarvojaan tämän kruunun... eikä kun päähineen äärellä:










maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kainuu


Perjantaina illalla päädyttiin vihdoin ja viimein näihin hienoihin kainuulaisiin Nuasjärven maisemiin.
Olikin viimeinen mahdollinen viikonloppu visiteerata Ystävien mökillä, nyt se nimittäin tyhjennetään, puretaan ja tilalle rakennetaan uusi, entistä ehompi hirsimökki.

Meillä on vähän semmoinen homma näiden vierailukutsujen kanssa, että tullaan kunhan päästään. Tänä kesänä on päästy moneen paikkaan ja hyvä niin.

Huomenna se lysti loppuu, hevoset tulevat kotiin.

Mutta vielä takaisin viikonloppuun. Koskapa kameraton kurjuustilani jatkuu vieläkin, olen puhelimen ja tietokoneen keskusteluyhteyden ja minkälie arveluttavan pilvipalvelun varassa. Pilvipalvelu on tasan niin pahenteinen, hämäräperäinen ja outo homma kuin miltä se kuulostaakin. Tekstiä lukeva miekkamiehistö olkoon huoletta. Kyse ei ole sellaisesta pilvipalvelusta.

Minulla on monta kivaa kuvaa lauantai-illan riennoista, mutta koska se tyhmä keskusteluyhteys puhelimen ja tietokoneen väliltä tökkii, en saa kuvavirtaa päälle ja sitä myötä kuvat jäkittävät puhelimen kuvavirrassa. Mikä lie hornansyöveri koko virta. Ei toimi.

Lauantaista lyhysesti, NW soitti hyvin mutta toista vuotta jatkuneen kiertueen viimeinen keikka oli vähän rutiinilla vetäisty. En sano, että kukaan soitti vasemmalla kädellä, mutta ajoittaista leipääntymistä oli itse kunkin soitannossa kuultavissa. Lopun ilotulitus oli komea päätös pitkälle työrupeamalle. Loppukaronkka lienee ikimuistoinen.

Jatkoa odotellessa toivotan hyvää lomaa koko remmille. Kokonaisuus on osiensa summa ja tuo kokoonpano toimii.


Tämäkin kokoonpano toimii.
Peetu ihmettelee kahta identtistä metrilakua. Nuo kaverit ovat saletisti pötkötelleet samassa tuubissa ennenkin, niin luontainen on Superkissojen unilentoasento.

Kotiin oli kiva tulla. Ajelin vienon kuorsauksen säestämänä lähes koko matkan. Myöhään venähtäneet yöt vaativat veronsa ja saunan jälkeen alkaa luomi painaa itse kunkin säihkysilmiä. Omat ovat lähinnä vihikoiran verestävät luppaversiot.

Nyt on tämän kesän reissut heitetty. Jotain yksittäisiä pistokeikkoja tehdään, mutta koko porukalla emme pääse päivänreissuja pidemmille keikoille.  Syyskuussa olisi tarkoitus hankkiutua Olympiastadionille ihmettelemään hevostouhuja ja ehkä/kenties/jos Luoja suo, lokakuussa vielä Jaffa Areenalle Horse Show:n merkeissä. Jollekin näistä keikoista yritän saada pienen itä-länsi -kiertueen jotta nähtäisiin mahdollisimman monta tuttuakin.

Nyt kuitenkin uutta viikkoa päin. Mukavissa merkeissä tämä tulevakin alkaa, heti huomenna saataneen mieluisia iltavieraita espanjalaisen illan merkeissä. Toivottavasti taivaalta tulee muutakin kuin vesisadetta.

Tämän päivän kuriositeetteihin on mainittava pihaan kävellyt Torpan entinen emäntä. Sydäntä lämmittivät nämä sanat: on ihana nähdä, että nyt tällä mäellä asuu oikeat ihmiset.

Tähän on hyvä päättää tämä antoisa ja mukava viikonloppu. Kiitos vielä kerran viikonlopun isäntäväelle.

Mukavaa viikon alkua, missä lienetkin!