lauantai 15. kesäkuuta 2013

Olipahan päivä...


Oikeankokoinen, oikeantyyppinen, ryhdikäs nuori uros. Erittäin hyväilmeinen pää, hyvät korvat. Kaunis ylälinja, sopiva luusto. Hyvä rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut ja liikkuu sen mukaisesti. Hyvä, karkea karvapeite. Erinomaisesti esiintyvä, erinomaisesti esitetty.

JUN ERI, JUK1, SA, PU1, ROP, SERT

Kiitos!

Tämä oli oikeasti enemmän kuin ikinä osasimme odottaa. Ryhmäkilpailukehässä oli 22 rotunsa parasta terrieriä ja nämä junnut lähtivät kehästä ensimmäisinä.

Oh yes! Hell yes!

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Pidellään sadetta


Ei sitä sadetta tarvitse pidellä, ihan itse osaa jo losottaa maahan asti. Tänäänkin on mahtiansa näyttänyt ja kuitannut ne muutamat hikiset hellepäivät. Ei tässä pidä suomalaisen liikoja luulla kesästään.

Hevoset seisovat laitumen portilla hörisemässä ja tinkivät vimmaisesti talliinpääsyä. Alkaahan se pitkänaamallakin lärvi roikkumaan kun sateessa seisoo aamusta iltaan.

Täällä ollaan Siskolikan kanssa otettu sadepäivistä ilo irti ja kirjattu sporttiaktiviteetteja ansioluetteloon. Pitkä litania niitä onkin jo kertynyt. Pyöräilyä ja kuntosalia. Tänään kirjasin henkilökohtaisen ennätykseni, lankkupidossa rikoin viiden minuutin ikioman ei-kyllä-mee-ikinä -rajani. Meni se, eikä edes ihan viimeisillä voimilla tikistämällä. Hiki kyllä kirveli silmissä ja muutama pisara tipahti ajanottolaitteena toimineelle puhelimellekin. Mutta joka pisara oli vuodatettu ilolla.

Joo, halvat ovat hullun ilot.


Huomenna aamulla lähdetään ennen sianpieremää puskemaan kohti Savon synkeitä korpia. Mukana kyydissä Peetu ja yksi kasvattajan koira. Pakko ottaa nokkakärryt mukaan sillä mitenkään hirmuisesti ei nappaa kahden koirahäkin kantaminen ties minkä taipaleen takaa. Enkä ole ihan varma, saako Esikoinen talutettua molemmat koirat, voipi olla, että mun täytyy kasvattaa kolmas handu koiraa varten.

Mitään ennakko-odotuksia meillä ei ole, kaikkihan se on otettava minkä tuomari antaa. Voihan se olla ihan vaan kiitos ja näkemiin -keikkakin.

Toivottavasti ei sada ihan koko aikaa, tässä alkaa vähitellen nutturassa levä kasvamaan.

Torpanmäellä kaikki hyvin. Paitsi sade.
Nyt hevoset talliin ja sitten saunan kautta huilimaan. Näinä valkeina ja valoisina iltoina sitä vaan ei oikein osaa asennoitua yöhön ja ihan epähuomiossa tulee valvottua yli puoliyön.

Tänään on pakko pitää joku roti ja kellosta huoli. Muuten tulee huomisesta ankea.

Mukavaa perjantai-illan jatkoa, missä lienetkin !


PeeÄäs: kävin vuosihuollossa shiatsuhoitajalla. Hän ei meinannut tunnistaa samaksi ihmiseksi. Ja kuulema kroppakin tuntui ihan erilaiselta kuin viime keväänä. Noh, iso muutos on tapahtunut ja henkinen taakka on huvennut monen muun taakan myötä aina vaan pienemmäksi. Pitää iloita nyt. Ei tätä iätkaiket jatku, sanoo pessimisti. Joka ei pety.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kuulumisia


Sateenpieksämä Töttis kohtasi tänään kahdeksannen syntymäpäivänsä. Annoin laitumelle viedessäni päivänsankarille porkkanan. Ei muuttunut Päivänsäteeksi silläkään. On taas semmoinen viikko, ettei tälle hevoselle passaa mikään. Eikä mitenkään päin. Toimisikohan tuo ratsuna jos ihan juhlan kunniaksi tälläisin satulan selkään?

Tuuria sillä kyllä on, tänään olisi ollut hevosten pedikyyripäivä, mutta kengittäjä joutui siirtämään käyntiään ja nyt yritetään löytää semmoinen päivä, että oltaisiin molemmat samalla tontilla samaan aikaan. Ei mene helpoksi. Lupasin jo lauantain ja sitten muistin, että olen koiranäyttelyreissulla aamusta alkaen. Ensi viikolla saattaisi olla joku vapaa aika jossain välissä.

Toivottavasti on ja asia järjestyy, ikävää veivata eestaas. Tästä kengittäjästä en mielelläni luopuisi, on just niin mukava, rauhallinen ja lunki kaveri kuin pitääkin. Niitä pajavasaralla otsaluuhun -tyyppejäkin on kohdalle osunut, valitettavasti.


Eilen illalla saapui Siskolikka, tällä kertaa vain kaksi nuorinta poikaa oli mukana. Vanhin bailaa Graduation Partyn merkeissä jossain San Sebastianin liepeillä poikaporukalla. Phuuh, onneksi ei tarvitse vielä ihan lähivuosina omien Perillisten kohdalle moisia reissuja odotella. En todellakaan tiedä, miten ikinä uskaltaisin omani päästää reissuun kaveriporukalla. Omat nuoruusvuodet ovat tuskallisen hyvin muistissa vieläkin joten tiedän myös vallan hyvin, miten helposti voi langeta yhteen jos toiseenkin kuoppaan.

Tänään käytiin Siskolikan kanssa tekemässä hyvät salijumpat, hän veivasi omaansa ja minä keskityin värkkäilemään käsiasioiden kanssa.

Nyt meinaan ottaa eräänlaisen loppurutistuksen, sillä veikkaan, että Hispaaniassa keskityn kalastelemaan sangriaämpäristä mansikoita enkä uhraa montaakaan ajatusta kuntoilulle. No jos jotkut hyvät portaat osuvat kohdalle, voin ne kipaista ylös muutamaan kertaan. Ja koska talo sijaitsee korkealla kukkulalla, siellä todellakin on niitä portaita. Muistuttamassa minua laiskaa...


Nyt on tämä valkoisten kukkien aika. Kauniita ovat, ehdottomasti. Tänä kesänä minulla näyttäisi olevan mahdollisuudet nähdä ensimmäisten valkoisten pionienkin kukinta, nuppuja pukkaavat.

Tänään olisi aika syventyä kirjanpidon tositteiden 'kiehtovaan' maailmaan. Kumma kyllä, tämä ennakkoruikutus kuuluu aina asiaan vaikka kokemuksesta tiedän, että tositteet ovat aikajärjestyksessä alta puolen tunnin kun hommaan vain ryhtyy. Kirjanpitäjä yrittää pitää pikkuisen lomaa, joten lupasin omat tositteeni hyvissä ajoin. Huomiseksi.

Tämän kummempia kuulumisia ei oikeastaan olekaan. Naapureilla on kummasti asiaa meille, nähkääs se purkujätelava lojuu edelleen tuossa pihan keskellä. Tänäänkin yksi isäntä kävi kyselemässä 'kuulumisia' ohi ajaessaan.

Palkitsin kävijän parilla munakennollisella, niitä on taas kertynyt ja varasto pitää tyhjentää ennen reissuun lähtöä.

Tämmöistä tänään, huomisesta en tiedä. Kiire päivä luvassa. Ja tasaisen koleaa säätä, villasukat ovat taas tarpeen.

Mukavaa päivänjatkoa, missä lienetkin!



PeeÄäs: tässä yksi paljon pulinaa herättänyt blogiteksti:




tiistai 11. kesäkuuta 2013

Päivän ilohuumorvitsinaurut


Tämä sosiaalisen median (Facebook) uutisvirrassa levinnyt juttu on mielestäni yksi parhaista naismuistiin.

Koska monet lukijoistani ovat fb-vastaisia, eivät he kaikki välttämättä saa tätä helmeä luettavakseen. Minulla ei ollut keinoja selvittää onko tämä aivan totta tosiaan tämmöisenä julkaistu vai onko vain jonkun 'sana ja vitsi suussa' syntyneen tuotos. On kuitenkin mukava ajatella, että näitä runomittaan värkättyjä tarinoita syntyy ajoittain. Kalevalainen kansanperinne ja runonlausunta pitää pintansa fingelskan jyrätessä meitin monella rintamalla.

Näin se menee kun poliisitiedote tehdään ajatuksella, kerrankin näinkin päin:


Vaikutti Tampereella kaveri liikenteessä tarkka, nimeltään Jarno, mutta kavereille Jarkka,
täsmällisesti noudatti TLL:n jokaista sääntöä, ei ollut poliisin kanssa ajonopeuksista vääntöä,

kesällä tuli eteen tilanne ennalta arvaamaton, joka vaurioitti Jarkan BMW:n kyljet ja katon,
lämpö lähes trooppisen ilman, ... kevyesti pukeutumaan sai Vilman,
mekkoa, joka netistä oli tilattu, ei kankaan määrällä oltu pilattu,
Vilmalla painoa reilut 50 kiloa, ja joka grammasta oli silmälle iloa,

Jarkka kruisaili lauantaisella retkellä, kun Amuriin päätyivät samalla hetkellä,
piti nopeasti vain naista vilkaista, kun kaartui jyrkästi ajokaista,
asfalttiin ilmestyi mustaa raitaa, kun bemari syöksyi päin aitaa,

hetken vilahteli pohjamassan väri, kun auto pyöri katon kautta ympäri,
päätyen lopulta läheiseen ojaan, Jarkka tunnusteli henkilövahinkojaan,
kaikki OK oli tutkimuksen tulos, virrat pois ja eikun sivulasista ulos,

entisestään tummuivat taivaalla pilvet, kun paikalle tuli poliisi ja poisti kilvet,
tiedossa oli muutakin pahaa, sakon maksuun tarvittiin rahaa,
Jarkka pitäytyi ilmeissä urheissa, vaikka ajatukset pyörivät murheissa,
loivennusta toi henkiseen tuskaan, karvanoppien paikannus ruusupuskaan,

jos jutussa pitää jokin opetus olla, sen voisi seuraavasti muotoilla,
ei voi liian pitkään harhailla, katse, edes kuskeista parhailla

tarkkana kesäisessä liikenteessä,
-konstaapeli Juha-


Rientoja ja valintoja


Kiirettähän tuo on pitänyt, vaikka leppoisammaksi kuvittelin elämän sen jälkeen, kun koulun kello on kalkattanut penskat kesälaitumille.

Viikonloppu oli yhtä puuroa, eestaas suhaamista ja muuta hässäkkää. Sunnuntaina marssimme Nuorimman kanssa hevosten luokse, tavoitteena jotain tavoitteellista tekemistä. Juuri kun Töttis lussutti kuolaimia suussaan ja seisoi lähes ratsun näköisenä kuski selässään, taivas jyrähti ja repesi ja sitten satoi niin  maan perusteellisen huolella. Ja ihan maahan saakka. Tarpeettomasti mainostan jääräpäisyyttäni, eihän se tamma edennyt vapaaehtoisesti metriäkään. Ideana oli ratsastajan avulla lähettää Töttis juoksu-uralle liinan päähän. Ei mennyt. Ei liikkunut. Kolme kierrosta lypsämällä ja se oli siinä.

Seuraavan auringonpilkahduksen aikana säntäsimme kuivin vaattein Sörsselssonin kimppuun ja sen roiston sain juoksutetuksi hyvin. Ja sitten sade kuivasi hiet.



Pientä paikkausistutustakin on tehty, minä polkaisin multiin perhoskasveja ja Äitikulta korvasi myyrien kössimät syysleimut uushankinnoilla.

Rikkakasvien kitkemistä olisi, mutta kumpaakaan Perillistä ei kiinnosta palkallinen työ. Vitosen lupasin per kukkapenkki, mutta on kuulema hikipajan liksa eikä lapsilla saa teettää niin rankkaa duunia. Just. Kitken itse ja törsään nekin vitoset Hispaaniassa sangriaan.

Blogin päivittäminen on ollut perinteisesti illan viimeisiä hommia. Mutta nyt olen ollut iltaisin niin poikki, etten todellakaan ole jaksanut miettiä mitään fiksua sanottavaa. Ihan kuin mä sitä muulloinkaan tekisin.... enkä kuviakaan ole saanut siirretyksi kameralta koneelle. Tekosyitä, tekosyitä.



Tämä ei ole käsittääkseni mikään ufo vaan hassun hauska pilvenriekale jonka horisonttiin laskeva aurinko värjäsi vinkeän väriseksi. Näyttää ihan pommikoneelta. Säät ovat palanneet normaaleiksi kesäkuun säiksi. Samaan päivään mahtuu pistävää paistetta, tuulta ja sadetta. Sekalaisessa järjestyksessä ja joskus kaikkia samaan aikaan.

Sunnuntain sateet tulivat kieltämättä tarpeeseen. Onhan se ollut vähän hassua nyhtää letkuja porkkanapenkkien äärelle ja kastella kylvöksiä, viime vuonna sade huuhteli suurimman osan siemenistä jonnekin tilusten alareunaan. Perunoita ainakin löytyy nytkin ihan hassuista paikoista.

Jospa ne nyt ehtivät juurtua suunnilleen oikeisiin paikkoihin ja sade antoi vain kasvulle tarvittavan alkubuustauksen.



Orvokki -lammas nauttii aina, arkena ja sunnuntaina.

Minä nautin tänään suunnattomasti laina-autosta, huollon sössimisten takia siellä on saatu rampata vaivoiksi asti ja aina automyynnin tuttu kaveri järjestää hyvittelyksi hyvän pelin koeajoon. Tänään se oli taas yksi Subarun versio. Kiva oli, kulki kovaa ja oli käteen sopiva, ihan niinkuin se canonin kallismalli. Elämä olisi niin paljon helpompaa, kun en olisi kaikessa niin mukavuudenhaluinen...

Toisaalta, kun riman pitää korkealla, ei haksahda heräteostoksiin. Ne vasta kalliiksi käyvät.

Edellisessä postauksessa taisin marista remontista. Tänään homma otti jättiloikan eteenpäin.
Purkutyöt on nyt tehty. Nyt on viikon kuivatusaika, joku pönttö tuolla kraaterissa hurisee. Sitten alkaa uusien kerrosten rakentaminen: valut, lattialämmitykset ja mitä niitä nyt onkaan.

Tänään saimme myös kaakelit ja laatat valituksi. Niistä sitten tuonnempana.

Ja ne passit. Ne on tilattu. Kaikki toimi kuin unelma. Enää odotellaan tekstiviestiä r-kioskilta jonne passit nykymenolla toimitetaan. Se, että meidän lähin ärrä on kauempana kuin poliisin lupatoimisto ei ole mikään syy hakea passit lupatoimistolta. R-kioskille mennään.

Hyvä päivä, paljon tuli valmista ja moni asia loikkasi eteenpäin.
Mie loikkaan nyt petiin.

Mukavaa tiistaita, missä lienetkin !