maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen maanantai


Alkaapa käydä vähiin tämäkin vuosi. Enää yksi arki jäljellä ja sitten pitääkin opetella kirjoittamaan uudet numerot. Yleensä opin uuden vuosiluvun tuossa äitienpäivän kieppeillä, katsotaan pystynkö petraamaan tällä kertaa paremmaksi.

Säät jatkuvat samanlaisina, kummallisina. Lämmintä on +3 ja välillä sataa vettä. En uskalla pöyhäistä kukkapenkkien kulmia, siellä nimittäin punnerretaan pontevasti ylös, kohti kevättä. Tiedän katsomattakin että esikoissa on kohta nuput, krookukset änkeävät piikit pystyssä kohti uutta kasvukautta ja helleborusreppanat heräilevät lyhyestä talvilevostaan.

Pitäisi kai haalata havuja (joulukuusen uusiokäyttö) niiden suojaksi ennenkuin lumi (toivottavasti) sataa turvapeitoksi. Pahinta olisi jos tuo märkä maa nyt kämähtäisi pikana jäähän.

Tänään oli jännä päivä, lääkäripäivä nimittäin.
Totesin kaupunkimme muuttuneen venäjänkieliseksi, posmotusta ja pomilointia kuudella ässällä sihisi ilmassa kun venättäret kipittivät toppahousut suhisten ostoksille.

Lääkäriasemankin aulassa tulkki otti asiakkaita vastaan ja ohjasi asiakkaita eteenpäin. Minua vilkaisi pari kertaa ja jätti rauhaan, en ilmeisesti näytä potentiaaliselta yksityissairaalan potilaalta.


Niin se lääkäri. Viimeksi oli kolme varttia myöhässä, nyt skarppasi ja pari minuuttia etuajassa kyseli Torpan Armoa puheilleen.

Näytin hälle pyynnöstä keskisormea, nostin kolme keskimmäistä pystyyn ja sanoin: lue rivien välistä.
Nätisti oli kuulema parantunut ja työnimi Naurava Nakki sai hyväksyvän arvosanan kotihoidosta.
Lääkitystä ei tarvita, sidettä ei tarvita ja aika parantaa arvet.

Vakavasti puhuen, kyllä siihen arpia jää ja hermovaurioita. Ylimmäinen nivel ei toimi, se on jumissa mutta pitää jumpata. Eli kun minä ihmisten ilmoilla sormikoukkua näkymättömien kanssa vetelen, se on vaan jumppaa, ei mitään viekoittelueleitä.

Mutta onneksi on vielä toisesta päästä kiinni se käsi, joten eihän tässä isoja menetyksiä tullut. Etusormen kynsi hoitunee ajan kanssa issekseen. En nyt laita kuvia, on se vielä niin rujoa nähtävää.

Se pitää sanoa, että kovasti ovat haavanhoitotarpeet kehittyneet. Enää ei tarvitse niiden kiduttavien rasvalappujen kanssa pelata vaan on näitä tarttumattomia haavatyynyjä. Eli jokainen rätinvaihto ei revi haavaa auki uudelleen. Loistavaa kehitystä!

Oli taas ilo asioida kassalla, kuittaus ja kiitos ja näkemiin, matkavakuutus hoitaa laskun. Kyllä minä hyvillä mielin maksan taas vakuutuslaskut, on niistä totisen paikan tullen valtavasti apua.


Iltapäivällä palautin toisenkin lainalapsen omilleen ja palasin torpalle jossa pitkästä aikaa oltiin ihan vaan omillamme.

Päivän muihin 'ansioituneisiin' täytyy lukea Poni Sörsselson. Se on jostain saanut ideoita Miley Cyrukselta, päivän teemalaulu tuntuu olevan I came in like a wrecking ball…. paitsi että se tuhokuula rynnistää tarhan aidasta läpi ja laukkailee komeita piruetteja naapureidenkin iloksi.

Täytyy vaihtaa tallin radiosta kanavaa, jotain harrasta kirkkolaulantaa mieluummin kuin YleX:n ponia kolttosiin inspiroivaa musaa. Rauhoittava luutun näppäily tai harppumusiikki voisi olla oivallista. Tai sitten jätkällä vaan on kevättä rinnassa.

Oli miten oli, aamulla on aitatalkoot ja vedetään semmoiset sähköt päälle, että kanuunankuulaponi lentää säkäristä seljälleen. Oppiipahan olemaan. Johan se tarha oli ilman sähköjä viikon. Ei kannata.

Huomiselle, jos Luoja suo, on luvassa loisto-ohjelmaa. Kävin tänään kuntosalilla nappaamassa pari kuvaa ja sopimassa seuraavista ja totesin, että joulupukki oli käynyt potilaana ollessani. Tuvan täydeltä uusia möyhentimiä ja lihastenrutistimia. Oi ihanuus kun pääsen niiden kimppuun, huomennahuomennahuomenna!!!


Tälle vuoden viimeiselle maanantai-illalle ei tämän hassumpia. Perilliset imitoivat Jorma Uotista ja hölmöilevät jotain joutavaa, kissat makaavat päihteistä pyörryksissä ja koirapojat käppäilevät omia tuhnujaan karkuun. Sen näkee ilmeestä milloin on tehty jotain luihua eli päästetty ns. mykkä hiihtäjä irti.

Taidanpa vielä oikaista hetkeksi sohvaan joululahjakirjani Mikko Kähkönen: Pimeimmät tunnit -kanssa.
Takkuisen alun jälkeen juttu alkaa kulkea ja kieltämättä uteliaisuus ajaa lukemaan vielä yhden luvun. Ja sitten vielä yhden.

Tähän loppuun vielä rentoilun mallia Veli Miltonilta joka ei ole tuossakaan kuvassa aivan selvin päin.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!



12 kommenttia:

  1. Vihreänhimoista "kuulaa" on vaikea pitää tärskyttömän aidan sisäpuolella. Sitten kun lumi peittää kaiken, niin ei sähköjäkään enää tarvita. Niin ja sitten kun Sörsselssön on yli 20 vuotta. Sitten ei enää vanha vaivaudu. Mutta kestäähän siihen aikaa. Siihen asti toivon puutarvaran riittävän, vasaran ja ruuvarin pysyvän tallella ja sähköä lankoihin.

    Keväällä ruukasin laittaa vielä puuaidan alapuolellekin sähkölangan. Sattuneesta syystä. Jos ei meinaa yli, niin sitten alitse. Kyllä konilogia toimii kun motivaatio on korkealla.

    Hyvää Uutta Vuotta Torpalle! Parantukoot sormesi ja olkoon elämä lempeä muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Langat ja virta poistettiin talveksi kun maassa oli lunta parikymmentä senttiä. Then shit happened.

      Mukavaa vuodenvaihdetta sinne teillekin.

      Muista varata allakasta vähän vapaita itsellesikin....

      Poista
  2. Kissat hyppivät pöydällä? (tai siis makaavat) Aineissa? Pöllyissä? Aiai.
    Hyvä, että sormesi paranee.
    Hyvää uutta vuotta 2014.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, känninen kissa nukkuu keskellä tuvan pöytää sääret suorina. Tämmöistä tämä elämä täällä on.

      Poista
  3. Kännikatti. :D
    Ja voi Sörsselsson, minkä tek hää! Kyllä taitaa ponin hymy hyytyä kun perskarvoissa asti tärskähtää sähköpaimen... Sitä saa mitä tilaa. ;)

    Hyvää Uutta Vuotta ystäväin! Olkoon se kaikin puolin nykyistä parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muilla on vaan mehukatti, meillä kännikatti :D

      Kiitos Teidän Kuninkaallinen Korkeutenne, samoin toivon menestystä ja onnea tulevalle vuodellenne!

      Poista
  4. Parhaita noi kissakuvat! Vähän on rento olo :)

    VastaaPoista
  5. Täytyynee todeta että tänä vuonna Tontut onnistuivat toteuttamaan Veljeksille varsin mieluisan lahjan;) mainioita kuvia mainioista Veljeksistä. Täytynee tulevana vuonna poiketa Torpalla useammin, saa Miltonkin sitten taas kisata keinutuolin herruudesta. Loistavaa Vuotta 2014 koko Torpan Väelle Nemppalasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Nyt osui lahjat kohdilleen ja kirjaimellisesti upposi kohderyhmään. Pitää vain jostain löytää päihtyneen kissan kestävä purupussi, se sammakko on ihan päreinä jo.

      Keinutuolista tulee uusi taistelu. Joulupukki toi uuden taljan joten Veli Miltonin valtaistuin on tulilinjalla.

      Poista
  6. Hyvää ja menestyksellistä mutta samalla myös onnellista Uutta Vuotta koko Torpan porukalle!

    Ottakaamme oppia Veli Miltonilta sillä hän jos kuka on ymmärtänyt miten maailman murheista ei kannata ottaa turhia paineita. Loistava kissa ja kuvista päätellen ei jänteissäkään tunnu olevan pahemmin vikaa sillä jos tuosta vielä veltommaksi menee niin se on jo kuolemaksi ;D

    Pusu sormellesi ja toivokaamme pikaista paranemista mikä taitaa olla kyllä turhaa jos kerran menet rautaa repimään mutta kummiskin.
    Kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos.
      Kissat ja rentoutumisen taito. Eivät koirapojatkaan kakkoseksi jää mutta niistä ei saa niin siveellisiä kuvia kun pallit hiessä rojottavat epäesteettisissä asennoissaan.

      Kyllä minä rautaa pääsen taas nyhtämään mutta tänään jäi vielä väliin, varon pikkuisen vielä tuota arpea. Se on ruma. Ja kun on paljas niin otaa osumaa turhan herkästi. Ikävä on mutkatankoa pestä verestä puhtaaksi…

      Hyvää uutta vuotta teillekin, Lätkis ansaitsee erikoishuohotukset pojilta!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com