maanantai 2. joulukuuta 2013

Hiski, henkipatto viinakaapissa

Varoitus: tekstissä herkimpiä yksilöitä järkyttäviä tapahtumia


Päivällä Hiski Hiiren seikkailut päättyivät tuloksettomien etsintöjen jälkeen. Mutta vain hetkeksi. Torpan kyökissä eivät hiiret hillu eikä yhtään kulmaa jätetä katsomatta. Jokaikinen hyllypinta on imuroitu, pyyhitty, putsattu ja ennenkaikkea, tutkittu tarkkaakin tarkemmin.

Viimeisenä tyhjentyi jääkaappi kevyemmäksi, jotta sen saisi siirrettyä. Taustan imuroinnista olikin jo kulunut tovi, olikohan se silloin kun jauhesammutin tössähti tupaan?

Minä kytistin varuilta fikkarin kanssa yläosaa kun Iso-J imuroi ja pyyhki alaosaa. Ja kas, kukas muu kuin röyhkeä Hiski tepsutti ilmiselvällä rutiinilla mikron virtajohtoa pitkin kuiva-ainekaapin puolelle. Tuosta viinahyllyltä (käytän noita kovia aineita myyrien myrkyttämiseen) lähtee johto ja reikään vei Hiskin tie. Taatusti oli sama jamppa jonka päivällä näin, laitoin naaman muistiin. On se härski. Imuri ulisee ja ihmiset mesovat aivan vieressä ja jätkä senkun löntystelee riisikakkuapajille.


Reikä johtaa keittokirjahyllylle jonka alapuolella on mikro, tuo jokakyökin ihmekapistus, arjen sankari, hätäisen nälkäisen pelastaja. Koska tiesin, ettei keittokirjahyllyltä johda kuvassanäkyvän holen lisäksi minkäänlaista reikää, rakoa tai onkaloa muille hyllyille, olin varma, että Hiski käveli ansaan. Mikäli se halusi pois kirjatasolta, sen oli kiivettävä kirjojen etupuolelle, siitä alas, ohi mikrouunin ja vielä yksi kerros alemmas riisikakkuhyllylle.

Iso-J siirtyi välittömästi imurinsa kanssa ottamaan hyllyltä kirjan kerrallaan. Se oli varmaan Ranskalaisen keittiön salaisuudet -niminen klassikko, jonka takana Hiski lymysi. Slurps sanoi Electrolux ja imaisi Hiskin ahnaaseen kitaansa.

Eihän se ole kunniakas loppu kenellekään, ei edes hiirelle, tikahtua pölypussiin. Mutta meille ei kannata tulla hillumaan. Iso-J ja imuri eivät epäröi poistaa ei-toivottavat ainekset asunnostamme. Olivat ne sitten pölyä, nöyhtää, hämähäkkejä tai hiiriä.

Karvakolo koitui henkipaton kohtaloksi

Pohdimme tovin mitä pölypussissa möllöttävälle hiirelle pitäisi tehdä. Houkutus nakata pussi hiirineen leivinuunin liekkeihin kävi kyllä mielessä… mutta leivinuuni ei ole hiirien krematorio, joten se ajatus hylättiin huonona. Sitä paitsi, oli pakko saada vielä varmuus, että hiiri todella oli imurissa. Siis pussi pihalla auki ja kas, siellähän se Hiskipolo virui. Huolettomat poikamiespäivät viinakaapin asukkaana päättyivät siihen.

Ihmettelin jo päivällä viinakaappia syynätessäni siellä olleita satunnaisia kissanruokanappuloita. Ei minulla käynyt pienessä mielessäkään, että kurja hiiri retuuttaisi niitä monen metrin matkan jääkaapin yläkaappiin. Kun kissat ovat nukkumassa, hiiret saavat mellastaa mielinmäärin. Toteen näytetyksi tuli tuokin sanonta.

Onneksi, oi onneksi kohtalo on ollut minulle kerrankin suopea, enkä ole keskeyttänyt Hiskin hommia yöllä, kömpiessäni puoliunissani vessaan tai vesihörpylle. Rauhassa on saanut harrastaa seinäkiipeilyä ja nakerrella riisikakkuja.

Se, miten Hiski on tupaan tullut jää ikuiseksi mysteeriksi. Talossa on taatusti monenmonta reikää joista meillä ei ole tietoakaan, ikiaikaisia hiirien kulkureittejä. Kyllä niitä sillanalusessa on, säännöllisesti loukku napsahtelee. Mutta ei ikinä ennen ole asuintiloissa mokomia näkynyt.

Viinakaapin hyllylevyssä ollut johtoreikä on nyt teipattu jesarilla tukkoon joten siitä eivät pääse jälkiä jättämättä läpi. Ja jos jälkiä löytyy, meillä on jo toimiva taktiikka valmiina.

Hiljainen kostaja

Näin tuli sitten joulusiivouskin aloitetuksi. Ei meillä kyllä ennenkään ole kaappeja jouluksi pesty, mutta kertahan se on ensimmäinenkin.

Jepjep. Illalle oli kyllä vähän muutakin tekemistä suunniteltu, mutta Hiski sotki systeemit.
Aamulla Iso-J lähtee reissuun ennen sianpieremää emmekä mekään saa nukkua puolta seitsemää pidempään.

On syytä siirtyä pakkaamaan huomisia kamppeita ja siitä sitten yöunille.
Hiski jää Torpan aikakirjoihin omana hiirenharmaana lukunaan. Mokoma turmeltunut taparikollinen.

Päätän raporttini tältä safarilta tähän.








14 kommenttia:

  1. Tuoda, tämmöisiin teksteihin pitäisi laittaa varoitus, etteivät ne sovi herkille ja että ne sisältävät verta ja väkivaltaa.
    Olen nimittäin saanut tarpeeksi hiiristä. Lapsuudenkoti oli vanha rivari joen rannalla - ja ilmojen kylmettyä kaikki jyrsijät vesirotasta lähtien pyrkivät sisälle - ja pääsivät. Siskon kanssa teimme hiiritarkistuksia iltaisin. Traumat ovat uusiutuneet, kun ulkomaankomennuksella vuokraemäntäni kieltäytyi uskonnollisista syistä päästämästä päiviltä hiirtä, joka eksyi taloomme,kun seinänaapurin kissa kuoli. Sen sijaan hän tarjosi sille suklaataloukkua, joka jätti hiiren umpikujaan. Se olisi sitten pitänyt käydä tyhjentämässä ulos. Sillä tavallahan hiiret oppivat, että täältä saa suklaata, Eih, Lainasin naapurin naapuruston kattia....

    Sinänsä olen sitä mieltä, että Veljeksille yltäkylläisyydessä on pidettävä puhuttelu ja kurinpalautus, kun hiiret sisälle asti pääsevät.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, italiassa minulla oli kotihiiri jolle pyyhkäisin aina muruset terassinpöydältä. Naapurin läski punainen hirviökarvinen vain makaili ja mulkoili muurin päältä.

      Veljekset ovat kyllä ahkeroineet, ulkosalla ja tänäänkin Winston sai jo Hiskin suuhunsa, mutta Peetu möhli ja sitten meni ilta hiirijahdissa.

      Sen voin kyllä sanoa, että Hiski sain pussista löytymisen jälkeen täpäkän iskun kalloon joten ei se kitunut.

      Poista
  2. No huh! Onneksi saitte luvattoman kaappivuokralaisen kiinni ja päiviltä! Kätevä toi imurikikka. Pitäisköhän munkin soveltaa terassin alla asuvaan metsä-/vesimyyrään (en ole ihan varma kumpi se on).
    Nimittäin meidän australiainen rotta- ja käärmekoira ei korvaansa lotkauttanut kun tässä taannoin jyrsijä kipitti pihan poikki terden alle niin, että heilahti! Eka kerta muuten kun minäkin sen näin. Olen kyllä tiennyt, että joku elukka siellä asuu. Onneksi ei ole rotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs rotu on australialainen rotta- ja käärmekoira? Semmonen mullekin... Mökillä saa olla sydän syrjällään uteliaan collien kanssa, kun kyitä on ihan liikaa näkynyt taas viime kesänäkin. Tähän asti on selvitty, välillä ihan säkällä, kun koira on käärmeen vierestä jolkotellut muina miehinä, eikä edes huomannut toista... Huh.

      Poista
    2. -S-, terrierit ovat joskus työtävieroksuvia kermaperseitä. Ehkä teidän terden alla asuva on ns. Helppo nakki johon ei paljon ruutia tuhlata.

      Mä mietin Niksi-Pirkkakonstia jossa imurin putken suulle viritellään sukkahousut eräänlaiseksi haaviksi. Siitähän se hiirulainen olisi kätevä heti ottaa 'tarkasteluun' eikä tarvitsisi puhkoa pölypussia. Dysonin säiliöön imaistu pieneläin saattaa olla vähän rankkaa katseltavaa...

      Poista
  3. Marrastethics, australianterrierihän se S:n rottakoira on. Äidillä oli aikanaan collie joka oli kyllä rotunsa pölhöin edustaja. Ihmeen kaupalla pysyi maalaistalon koirana hengissä.

    Välillä paimensi niin torhakkana ja välillä pelkäsi lumisadetta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän collie on musta täydellinen koira, mutta mistähän saisi seuraavaksi samanlaisen, niin se on pulma. Meidän Masa siis on kaupungissa täysverinen kaupunkikoira, joka ei korvaansa lotkauta mistään, maalla taas vahtii pihaa ja pitää melkoiset rähinät, jos joku ihminen tai eläin tunkee liian lähelle. Ja pysyy pihassa, mikä on parasta, eikä lähde minkään jänisten perään ja ite voidaan olla sisällä pari tuntia ja koira on ulkona itsekseen. Kätevää :). Käärmeitä vaan pelkään, ettei tökkäis sitä nenään... Mutta tosiaan, meidän collie on tosi energinen ja jaksaa koko päivän hoitaa hommiaan, mutta suurin osa collieista on aika flegmaattisia. Meillä oli viime viikolla hoidossa collie uros, joka pelkää laminaattia, ei yksinkertaisesti pysty siinä olemaan. No, olin lainannut veljeltänikin maton, jotta hoitokoiralla olisi enempi pinta-alaa viettää aikaa, kuin meidän ainokainen matto. No, sittenpähän tuo vielä sai oksuripulin ja matot päätyi pesulakuntoon. Tuumasin, että herra collie saa nyt pakkosiedättyä laminaattiin ja jätin sille tueksi lattialle vain sen mukana tuodun pyyhkeen. Se oli pakko jättää, koska tiesin, ettei se laskeudu makuulle pelkälle laminaatille, enkä raaskinut sitä seisottaa. No, sitten kun se oli 2-3 tuntia maannut pyyhkeellä samassa asennossa, alkoi takapää täristä ja totesin, että kohta se puutuu tohon asentoon, eikä pääse enää ylös. Ei muuta kuin levitin lattialle pari lakanaa, jotta herra laminaattia pelkäävä koira pääsee vähän liikkumaan. Jotta näin, on niitä kaikenlaisia. Onneksi meidän oma pelkää vain satunnaisesti tuulen mukana leijailevia muovipusseja, muuten ei haittaa bussit, junat eikä ilotulitukset, tyyppi kävi jo kolmekuukautisena ulkona kakalla ja käänsi vähän päätä, että ai siellä on ilotulitus, no, mitäpä tuosta. Mutta joo, mikäli joskus päädyn rakentaan oman torppani meidän mökin maille, niin sinne tarvis saada joku käärmeitä tuhoamaan kykenevä koira...

      Poista
    2. Voi reppanaa, tuota laminaattikauhuista. Ei ole helppoa sellaisen koiran olla.

      Kyllä sulta varmaan löytyy joku pienen terrierin mentävä kolo, jos ei nyt suoraan käy kärmesten kimppuun niin ainakin pitää riittävää meteliä varoittaakseen.

      Poista
    3. Joo sen verran heräs jo kiinnostus, että piti mennä ihan australianterrierikerhon sivuille tutkimaan. Ihan outo rotu oli mulle, mikä on sinänsä jännä juttu, kun jokusen monta koirarotua kummiskin tiedän. Jos hankin kaikki koirat mitä haluaisin, niin voi tulla melko sekalainen seurakoira. Colliekin olla pitää, lisäks kiehtoisi joskus kunnon iso laumanvartijakoira ja toi australian terrierikin on ehdottomasti mielenkiintoinen tuttavuus. Ja aatella, että ne on ennen aikaan ratsastanut lampailla. Lieneekö mikään toinen rotu tehnyt niin...

      Poista
  4. (jota käytän myyrien karkoittamiseen)
    * hyperventiloi *
    Armotonta alkoholin väärinkäyttöä!
    * Heristää sormeaan! *
    Silmiin sattuu katsoa varsinkin tuota Grant's viskipuollon puolikasta. Tärpätti kelpaisi ihan hyvin myyrien karkoitukseen. Anna mun kaikki kestää, meneeköhän tästä yöunet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu-u Tita, noi viskit kelpaisi /kuuluisi kyllä parempiin suihin. Grant's Family on kyllä ihan hyvää, vaikka skottiviskien parhaimmistoa ei Suomesta kyllä saa. Jos aikoo myyrät tappaa maksakirroosiin, niin suosittelen Herra J. Walkerin tiskivettä.
      OP

      Poista
    2. Mä arvasin, että noottia tulee väkevien väärinkäytöstä ;-) Hyvin kyllä katosivat myyrät kun tein cocktailin viskistä ja tervauutteesta.

      Toi konjakinjämä on leivontaan, pitäähän se kirsikkakakku saada meheväksi. Opettajat kuulema tykkää mun kakuista.

      Poista
  5. Sinä ja sun safaris..voi hyvää päivää mutta tuota hiirentappokonstia on pakko markkinoida kylän asukkaille (ties vaikka innostaisi siivoamaankin!)
    Saisit olla myös varovainen noiden kuvatekstien kanssa sillä näytöllä olevat pisarat korreloivat hallitsemattomattomien pärskähdysten kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalla vastuulla sitten ;-)
      Minä taidan kohta saada eläinaktivistit tontille kun näin julmin konstein jahtaan jyrsijöitä, juotan niille viskiä ja kaikkea...

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com