tiistai 10. joulukuuta 2013

Ensimmäinen joulukortti ja hevosen arvoitus


Tail´s will be waggin´ and
treats will be nibbled! 
Have a Jolly Christmas!

Ensimmäinen joulukortti tulee perinteisesti Kanadasta, niin tänäkin vuonna. Se pääsee kunniapaikalle komeilemaan. Tänä vuonna tuli koira. Hauska tarinakin kortin mukana tuli, tässä lyhyt lainaus:

Täällä oli oikein tuulinen päivä pari viikkoa sitten ja joku lintu ohi lentäessään ruikkasi pitkän p:n meidän olohuoneen melkein seinän kokoiseen ikkunaan. Asumme kolmannessa kerroksessa eikä sitä millään voi pestä pois ennen kuin kevätsateet tulevat. Sitten tuli pakkasyö ja se jäätyi. Ei sitä millään olisi voinut katsella koko talvea joten peitin sen hopeanvärisillä lumihiutaleilla ja kultaisilla tähdillä. Se on oikein kaunis!

Voi että minä olen monet naurut tälle lokinruikulle nauranut ja hihitellyt kekseliään emännän loistoidealle. Meillä suurimmat läntit tulevat uteliaiden koirien nenistä ja vain yhteen tiettyyn tuvan ikkunaan. Ikkunaruutu pestään päivittäin koska koiranräkää ei jaksa katsella. Eikä sitä oikein voi somistaakaan millään koska kyseistä ruutua nenätetään hyvin ahkerasti.

Kiitos Kanadaan, Aune ja Fred!


Tästä kortista muistuikin mieleeni omat joulukorttisulkeiset, ne ovat vielä pitämättä. Vuosi vuodelta lähtevien korttien pinkka ohenee, mutta jäljelle jääneet ovat sitäkin tärkeämpiä. On kiva, että vanhanaikaisessa osoitekirjassa on vielä jäljellä paljon ystäviä joille rustailee mielellään joulutervehdyksen.

Ihan tarkoituksella kirjoitan aina käsin, osoitteet myös. Osittain syystä siitä, että en ole saanut aikaiseksi tallentaa osoitteistoa saati yrittää sovitella niitä tulostumaan printteritarroille oikein. Toinen, parempi syy on se, että kun minä niitä nimiä ja osoitetietoja rustailen, ajattelen kortin saajaa lämmöllä. Ettäs tiedätte!

Katselin tänään korttivalikoimia useammassakin kaupassa, mutta parhaat olivat tietysti jo loppuneet. Olisin hyvin mielelläni ostanut vaikka niitä projekti Lastensairaala 2017 -kortteja mutta eipä taida olla myynnissä. Jotenkin heräsin myöhässä tähän joulukorttiasiaan, olisinhan voinut tilata vaikka hevosaiheisia kotimaisen hevostietokannan ylläpitäjiltä. Ensi vuonna saa muistuttaa.

Sitten on tämä arvoitus. Suuren hiirijahdin aikaan löysin visusta tallesta tämmöisen:


Tämä on Suomenhevonen -niminen lasimaalaus, ikkunakoristeeksi suunniteltu yläreunassa kulkevan siimakujan ansiosta. Aivan ihana! Design Sara Ilveskorpi jonka studio on suojapahvin tietojen mukaan Kemiössä, Gamla Mejeriet -nimisessä paikassa.

Tämmöinen aarre minulla on hautunut sievästi tallessa. Ja nyt sitten tunnustus: minulla ei ole harmainta haisua keneltä ja milloin olen tämän aarteen saanut! Punastun häpeästä.
Itse en ole Kemiössä käynyt vuosikymmeniin joten omia hankintoja tämä ei ole. Ilmoittaudu nyt jos kuulut lukijakuntaani tai tiedät jotain tästä aarteesta. Tuo ihanuus pääsee ikkunaan heti kun sopiva ruutu löytyy. Minulla on pari vaihtoehtoa, katsotaan kumpi ompi parempi.

Mummolan jouluovi

Meillä on talvi. Lunta on reilut kymmenen senttiä ja nyt tulee lisää. Tänään oli talven kylmin aamu, kuudelta mittarin elohopeaa piti etsiä alhaalta,  -24° tökötti lukemassa. Päivän aikana pakkanen onneksi lauhtui ja nyt ollaan rutkasti lähempänä nollaa. Kunhan ei nyt taas tulisi räntäsateita ja loskakelejä. Tämmöinen pikkuinen pakkanen on just passeli.

Nelitassuiset pysyvät ihanan puhtaina ja raikkaina eivätkä kanna hiekkaa tai muuta roinaa sisään.
Koirat on nyt kumpainenkin puunattu viikonlopun näytelmiä varten, Peetu sai viime silauksen eilen ja Nasse tänään. Enää pitäisi pakata ja muistaa kaikki, etenkin ne rekkarit ja rokotustodistukset.
Torstaina lähdetään reissuun. Minun pitää ottaa nuppiluku pariin otteeseen, olen nimittäin melkoisen varma, että joku koirista unohtuu kotiin.

Muutenkin tämä viikko on vähän tämmöinen sieltä täältä parsittu. Huomenna pitää vielä hiljentyä kirjanpitotositteiden äärelle jotta pääsee maksamaan veroja. Viime tippaan jää tässäkin kuussa, mutta ostan sitten reilumman kokoisen viinilekkerin kirjanpitäjälle korvaukseksi. Ja pyydän nätisti anteeksi vitkastelujani.

Nyt vitkastelematta talliin ja sitten iltapuuhiin. Mukavaa viikon kulkua, missä lienetkin!

Pikkukuusi ja Iso-J:n porho (poro)



4 kommenttia:

  1. Teillä on siellä Torpan mäellä oikein kaunista ja jouluista ja varsinkin tuo mummolan ovi muistuttaa siitä vanhasta kunnon joulusta. Onneksi korvessa on säästytty joka vuosi valosaasteelta mutta ei tarvitse ajella kuin seuraavaan kylään niin jo on kaiken väristä matoa ja muuta hämärää himmeliä pitkin puskia ja räystäitä - ne on järkyttävän näköisiä.

    Koirille toivotan menestystä ja mukaan lähteville joukoille turvallisia kilometrejä sillä kelin lauhtumisen myötä tien päällä voi olla liposat kelit ja jos kunnolla lauhtuu niin loska lentää.

    Loppuun vielä onnittelut ikkunakoristeen löytymisestä sillä se on hieno ja todistaa sen, että kaappien penkominen kannattaa aina. Aiheesta oli tuolla toisaalla puhetta ja sain omakohtaistakin tuntua kun lättyjä tehdessäni etsien hilloa, niin kyllähän noiden kaappien perukoilta löytyi kaikenlaisia reliikkejä kuten hilloa (best före -08) ja muuta vastaavaa. Muovikassillinen tuli puoleen väliin kun siivosin kaikki kaapit ja tuumasin että ihminen on kai niin laiska että ostaa mieluummin uutta kuin tutkii niitä (hankalampia) ylähyllyjä.

    Nyt ei muuta kuin menestystä ja mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos ystävällisistä sanoistasi. On meillä täällä vähän valosaastettakin, pihasaunalla punaista ja valkoista. Mutta suuren pimeyden keskellä jokainen valontuikku on nätti. Kunhan ne eivät syki musan tahtiin, tulee bordellin mainosvalot mieleen :-/

      Huomenna lähdetään!

      Poista
  2. Heips, hyvää matkaa ja menestystä Ärrieri-osastolle! Toivottavasti Seija-myrsky ei sekoita suunnitelmianne. Hektinen viikko, nyt kotona lataamassa akkuja:) Ensi viikolla vielä täydellä teholla tapaamisia aivan Suomen laidasta toiseen ja Joulukin pitäisi antaa astua kyynnyksen yli. Viikonloppuna ehkä valojen viritystä, joskin maanantaina ajaessani Kokkolaan, saatoin vain ihmetellä sitä kekseliäisyyttä, valojen määrää ja tyyliä reitin varrella. Aivan huippusuoritus oli jossain Perhon paikkeilla, jossa oli kaikkea Punaisesta villkuvasta porosta tähtiin. Ajelkaa varovasti ja soitellaan ensi viikolla. Nemppa

    VastaaPoista
  3. Samaa pitää toivottaa kuin Nemppa. Täällä Helsingissä tuulee niin, että mietin rullautuuko katto yön aikana pois. Siellä Idässä pahin taitaa olla edessä.

    Turvallista matkaa ja kisaonnea mittelöihin!

    /Anu

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com