lauantai 28. joulukuuta 2013

Armotontaaaa, menoaaaa!

Shiis mithää shä shyyttelet, mithään en oo otthanut...
Shit, nyt kyllä huippaa
Oijoijoi, tuolta tulee hirrrmuinen Rhööllli… hilipitappi tippitappi jaijee

Torpan pojat kunnostautuivat, kuvat kertovat karua tarinaa päihteiden ja huippausaineiden käytön nurjasta puolesta.

Juuri kun koiraosasto makoili tyytyväisenä ja rauhallisena, sulassa sovussa, sitä luuli, että nyt on taas elämässä roti ja järjestys. Kissanviikset, kirjaimellisesti! Veljekset hulluudessa hoksasivat kuusen alle ajautuneet avaamattomat paketit. Matkahuolto kyllä yritti toimittaa aatoksi perille, mutta niitä minä en aikataulun vaikeusasteen takia ehtinyt aatonaattona hakemaan.

Nemppa-kuoma toimi tonttujen apurina ja lähetti laatikollisen jouluyllätyksiä koko porukalle, myös näille hulttioveljeksille.

Kissanminttulelu ja putkilollinen kuivattua kissanminttua pistää maalaispoikain päät sekaisin ja kuvista näkyy hillittömän rilluttelun tulos.

Näin viattomina pojat katselivat kun piipahdin tuvassa tankkaamassa viinilas hedelmätarjottimen. Me nimittäin vietimme perjantai-iltana Iso-J:n kanssa harvinaista kahdenkeskistä koti-iltaa. Näillä yhteisillä vuosilla se tarkoittaa rauhallista lojumista sohvilla ja rästileffojen katsomista.

Päivällä kyllä pistettiin elämä risaiseksi, tehtiin taas pikkuisen kirpputorilöytöjä. Sitten syötiin pihvit ja tallin jälkeen hautauduttiin löhöasenteella soffaan.

Samaan aikaan tuvassa kotipojat kähmysivät omia juttujaan.
Koirillahan on sellainen tapa, että kuta kaameammin niillä on ilmavaivoja, sitä seurallisempia ne ovat. Niinpä välillä oli pakko tulla tuulettelemaan päätään koiranpierunkärystä tuvan hyasintin tuoksuiseen ilmaan.

Kuvassa ei näy, mutta Veli Winston hautoo laajan mahansa alla joululahjapakettia.

Hups, mistäs tuo tuohon tuli?
Kappaskappas, mitäs täältä löytyy
Otetaash taash, piiiiitkät nuuskaisut

Että osaavat kissat olla hutikassa ja tuiskeessa. Minttutyynystä oli aamuun mennessä purtu nurkat rikki ja muutenkin sammakkoparka oli likomäräksi imeskelty. Ja kissat kovin vaisuja. Löivät viisaat päänsä yhteen ja tässä on tulos. Hirmuinen minttunirvana päällä.

Koirapojat osasivat käyttäytyä, Nasse sai jymyison puruluun ja Peetu pienemmän hullunringiksi nimetyn rengaslelun. Kaikessa sovussa ja rauhanomaisessa rinnakkaiselossa kumpikin jäystää omaa lahjaansa.

Yhtään en kuule tiiä mishtä toi thuli
Poni-Sörsselson osallistui karkeloihin rynnistämällä kaksi kertaa tarhasta lankut kaulassa ulos. En tiedä mitä hulluruohoa tai käynyttä timoteitä se kaheli oli vetänyt, mutta vallan villinä kirmaili tilusten laitamilla.

Eilen Äitikulta oli taluttanut ponin takaisin tarhaan koska meillä ei ollut ketään kotona. Aika hurja mummeli. Tänään minä vislasin jannun kotiin, laukkasi loimenliepeet tuulessa paukkuen tarhan alaosasta, laittomalta puolelta, portille.

Niinpä vesisateisessa joulukuun iltahämärässä on ruuvinväännin ujeltanut kun Iso-J on tarhan aitoja parsinut poninkestävään muotoon. Ovathan ne jo nyt kestäviä mutta kun vihreä (!!) ruoho on harvinaisempaa herkkua joulukuussa. Niinpä Poni Sörsselson ei voi näköjään vastustaa kiusausta vaan runttaa laidasta läpi herkkujen ääreen päästäkseen.

Töttis sentään pysyy tarhan puolella leikkimässä kotia.

Perillisetkin elelevät taas sulassa sovussa, kummallakin on oma kaveri yökylässä ja kaikki teinit kadonneet yläkertaan.

Illan ohjelmassa on rutiinihommien lisäksi vielä yksi Wallander -leffa ja katsomattomien leffojen pinosta löytyy kyllä muutakin ajanvietettä. Ajattelin hinautua joululahjakirjan kanssa hyvissä ajoin vällyihin ja lueskella kerrankin hyvällä omallatunnolla.

Yllättävän äkkiä tähän velttoiluun tottuu. Vähän pelottavaa, käsi ei nimittäin vieläkään oikein tykkää rasituksesta. Kohta tuolta sohvanpohjasta on todella työlästä kampeutua ylös, fudget ja marmeladit, leffat ja viinilasilliset houkuttavat huomattavasti paljon paremmin kuin vesisateessa lenkkeily.

Noh, suren sitä asiaa sitten arjen tullen. Nyt on lauantai ja nyt on tavallaan pyhä. Huomenna on sunnuntai ja sekin on pyhä.

Veikkaan ankeaa maanantaita. En murehdi sitä nyt vaan otan vielä yhden fudgepalasen. Suut makiaks, missä lienetkin. Kissoille toivon kauheaa kankkusta, oppivat toivottavasti olemaan kohtuuden ystäviä.

Mitään en kadu. Mitään.



23 kommenttia:

  1. Voi noita eläimiä! En tiennytkään, että kissat tulevat mintustansa tuiteriin, tosi hupaisaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän pojat ovat ilmeisesti niin herkkiä, että niiltä lähtee älli päästä jo ihan pikkumäärilläkin. Kesäisin Veli Milton nukkuu kuin sika vatukossa kukkapenkin minttupuskassa, kehrää ja kuolaa.

      Poista
  2. Jos kissanminttu ei enää toimi (se kuuluisa siedätttyminen) niin parhaat kicksit irtoaa rohtovirmajuuren juurakosta. Lähetänkö keväällä näytteet postissa :D :D :D Sitä on meillä testattu lukuisten kissa-arvioitsijoiden toimesta. Ensin hillitön sekoilu, sitten nukutaan pää selväksi. Mutta se sekoilme huumehörhön katin naamalla on kyllä ihan huikea. Minusta valeriaanan juuri haisee vain pahalle ja vähän pistävällä - jotenkin kuselle ehkä. Kissat eivät näköjään ole ranttuja.

    Minä lopetin tapain turmeluksen ja joulun vetelehtimisen (ehdin tehdä sitä noin 24 tuntia..) ja aloitin kevätsiivoukset ulkona. Haravalla annoin kyytiä oksille, kävyille ja mittavalle määrälle neulasia mitä myrskyt on pihan jättikuusista varistanut. Sitten aloin siivota aitankunnostusprojektin tuottamamaa sälppää eli lahoja hirsiä ja muuta purkurojua. Kelpaa aloittaa työt ensi vuonna siistityssä työmaassa.

    Aika valmistautua kohtaamaan vuosi 2014.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä hemmetissä lähetä mitään huippauskasveja, maassamme ei tietääkseni ole rehab-laitoksia kissoille.

      Ahkera sinä, minä taas vajoan tunti tunnilta syvemmälle laiskaplösökoomaan.

      Poista
  3. Onneks poijjaat järkkää ohjelmaa!! :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain. Niiden käsitys joulunpyhien ohjelmasta on hieman erikoinen.

      Poista
  4. Mitä tapain turmelusta! (tarkoitan siis kissoja). Ei ole hyväksi heittäytyä pois arkisesta aherruksesta (vrt. hiiriä sisällä, orava lohivarkaissa). Laiskuus johtaa päihdeaineiden käyttöön (tarkoitan kissoja) ja lopulliseen turmioon. Kutsu äkkiä joku raittiuden ystävä (ry) saarnaamaan noille Turmiolan Tommeille parannusta paheistaan. (Puhun kissoista).

    Mitähän katti näki, kun hirmuisen Rollin näki? Ettei vain olisi ollut Hirnakan torpan emäntä. Tip tap.

    Hyviä välipäiviä sinne, OP


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta virka! Törkymöykyt elävät kuin siat vatukossa ja yleinen moraali senkun höltyy! Selvisi taannoin sekin, että kun niillä rentuilla on aamuisin hirveä kiire 'hiiriaamiaiselle' ne kurvaavatkin nurkan takaa mummolan ovelle parkumaan nälkää ja kurjaa kohtaloaan. Heittiöt!

      Nasse on ainoa raittiusmies Torpan Pojista, jopa Peetu lipoo mieluusti olutta jos Iso-J sitä raaskii antaa.

      Poista
    2. Ja kyllä, Hirmuinen Rölli olin minä, ainakin peilissä semmoinen hampputukka irvisteli.

      Poista
  5. Oi ihanat kissalapoijat <3

    Mä olen miettinyt miksi meidän kattilan veljekset eivät enää piittaa kissanmintusta ja olen epäillyt että mustissa ja mirrissä myydään laimennettua tavaraa, mutta ilmeisesti kollit ovatkin hankkineet itselleen immuniteetin mintturuoholle ;)

    Leppoisia välipäiviä Torpan poppoolle, on ihan ok nauttia sohvan syleisystä kun ei edes lumityöt eikä lämmityshommat paina päälle, leudon talven iloja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kattilan veljekset taitavat olla immuuneja tai sitten markkinoilla on erilaisia kissojen huippausaineita.

      Kun tämä joulusää nyt on mitä on, täytyy iloita juuri mainitsemistasi asioista. Ei tule iso aurauslasku eikä pöllipino vaju.

      Poista
  6. ouh nouh noita typoja. Ja ihan selvinpäin vielä olen ettei mitään tekosyitä kirotusärheille... Huoh. Voiko sormenpäihin tulla ikänäkö ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ikänäkö hyvinkin. Minua risoo suunnattomasti tämä puhelimen ennakoiva sanansyöttö.

      Pienet sille ;-)

      Poista
  7. Pisteet Veljeksille hulluudessa ihan sen takia, että täytyyhän niidenkin saada irroitella ja varsinkin tällaisella ilmalla kun ei voi olla ulkonakaan oravajahdissa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myös muistaa, että veljekset ovat Kiteeltä, varsinaisia korpikuusen kirkkaita kyyneliä... Syntymähumalassa varmaan kun ovat aina niin hyvällä tuulella ja rentoja.

      Poista
    2. Ah, se selittääkin paljon heidän käytöstään :)
      Takavuosina tuli tuo valeriaana tutuksi kun loukuttimme villikissoja erään teollisuuslaitoksen nurkista. Olkoonkin että olivat täysin metsittyneitä jumalattoman pitkine kulmahampaineen, niin syötteihin siveltyä valerianan tuoksua eivät voineet vastustaa.

      Poista
    3. Valeriaanalla tosiaan saa killinpillit sekaisin. Meidänkin piti kerran loukuttaa yksi villikissaperhe pentuineen ja valeriaanalla se onnistui.

      Poista
  8. Yhden tutun iso koira pääsi kerran vahingossa maistamaan kermalikööriä emännän ollessa koiran kanssa kaksin kotona. Isäntä tuli myöhemmin kotiin ja ihmetteli, miksi koira näyttää hänelle hampaitaan. No, eipä tuiterissaan tunnistanut heti isäntää. No, isäntä päätti lähteä koiran kanssa ulos. Koiralla oli tapana hypätä heti pihatien alussa ojan yli pellolle tarpeilleen. Isäntä ihmetteli, miksi koira tällä kertaa putosikin ojaan. No, aamulla sitten emäntä kertoi mitä oli tapahtunut ja koira vietti vaisumpaa krapulapäivää seuraavan päivän. Onneksi ei vedellyt koira enempää viinaa, kai se voisi vaarallistakin olla. Mutta tästä saatiin hyvät naurut, kun voi kuvitella tilanteen, kun isäntä saapuu kotiin yöllä mistään tietämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi varjele, känninen koira! Muistaakseni koiran maksa polttaa vähän tai ei ollenkaan alkoholia eli siinä on kyllä oma riskinsä.

      Nasse, sano huuuuuugo ;-)

      Poista
  9. Tanskun blogista hyppäsin het tänne, kun näin kissakaverin komian.
    Peetukin siellä vielä mullakin oli sen niminen katti joskus.
    Kivaa meininkiä kiva blogi, jään tänne :)
    Hyvää loppuvuotta ja onnellista Uutta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit. Täällä on yleensä enemmän tai joskus vähemmän outoja sattumuksia, ainakin sattuu ja tapahtuu.

      Jos blogipäivitys viipyy, täällä on liian rauhallista eli ei mitään raportoitavaa.

      Poista
  10. Meidän kissa sai joulupukilta(juu juu) kissanminttulelun ja se ei jättäisi sitä rauhaan, roudaa pitkin torppaa. Tänään kävi vessassaankin se lelu suussa. Onko se kissanminttu jotain kannabista mirreille vai mikä siinä intouttaa?

    VastaaPoista
  11. Joku siinä kissanmintussa on joka katteja kiehtoo, veikkaan jotain eteeristä öljy-yhdistettä. Kai se on vähän sama juttu kun me ihmiset nuuhkitaan kesän ekaa koivuvastaa. Paitsi kissat menee ihan sekaisin, ihmiset päihtyy muista aineista.

    Ja kyllä meillä on löytynyt myös marsuille paketti ;-) Kanat saavat sen mitä joulupöydästä jää.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com