sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Vaeltavat aaveet


Tämä vaeltava vihreäviittainen heppuli ei ole arveluttava roolimalli Nuuskamuikkunen vaan pikkuinen risu nimeltä suklaakirsikka. Kolme kesää se parka on sinnitellyt elävien kirjoissa, viime keväänä kukkikin. Kasvua ei juurikaan ole ja se mikä on, menee rusakoiden kitaan. Nyt sai tuommoisen talvipalttoon. Tarvikkeeni olivat lasikuituiset laiduntolpat, vihreä muoviverkko ja vanha kunnon paalinaru, tuo oranssi ihmenaru jolla korjaa sen mihin jesari ei pysty.

Kuvissa kannattaa kiinnittää huomiota myös valkoiseen juttuun jota on maassa ja kaikilla tasaisilla pinnoilla ulkosalla. Mieluummin kuitenkin tuo valkoinen olomuoto kuin vesi. Ilma on pysynyt nollassa tai sen alapuolella joten ei ole pelkoa, että ihan heti muuttuisikaan vedeksi. Itse asiassa, nyt kun katson ulos hämärtyvään iltapäivään, näen jopa sinistä taivasta! Kylmästi puhaltava tuuli hajoitti pilvet ja antaa talven kouran hipelöidä maata routaan.

Nuo vihreänuttuiset hiipparit istuvat maisemaan suunnilleen yhtä sujuvasti kuin puutarhatontut. Voisin puhua melkein ympäristörikoksesta. Toivottavasti rusakoita potuttaa yhtä paljon kuin minua. Loikkikoot muualle.

Puutarhataidetta (voi jestas!)
Iso-J hilppasi eilen kutostietä etelään ja oli kuulema parkkeerannut Mankkaalle ilta kahdeksan tienoilla. Matkalla oli piipahtanut ihmettelemässä asiakkaansa luona Lappeenrannassa maailmanluokan 'ostaria'. Onhan tuo kommee pytinki. Asiakkkaista 15 % oletetaan olevan suomalaisia ja loput rajantakaisia.
Hyvä, että uskoa tulevaisuuteen vielä on, täällä pohjoisemmassa Karjalassa seistään tumput suorina ja annetaan kaikkien toimintojen valua käsistä muihin kaupunkeihin.

Meillä oli vähän outo ja ehdottoman hiljainen lauantai-ilta. Imurille näytin keskisormea ohikulkiessani (sorry Iso-J) ja tyttöjen kanssa oltiin vaan.

Lämmitin tuvan hyväksi ja illalla lojuin jopa tv:n äärellä. Katsoin kauan sitten tallentamani  ohjelman The Queen of Versailles. Ohjelma kertoo lomaosakemiljardööri Siegelin imperiumin kurimuksesta USA:n talousromahduksen aikaan. Samaan aikaan pikkurouva puuhasteli 8000 m2:n asunnon rakennustyömaan parissa, perhe kun ei pienempään taloon enää mahtunut. Naurahdin ääneen rouvan lentäessä ensimmäistä kertaa elämässään julkisilla lentokoneilla. Ja lopussa tunsin suurta sääliä harmaantuneen miljardöörin masentunutta olemusta katsellessani.

Kaikkea sitä pitää nähdä ja kaikenlaisia ihmisiä sitä leipä elättääkin.

Kaariportti kanalaan, luonnollisesti
Kanat ja kukko eivät lumesta piitanneet. Ne tonkivat innosta pulisten marsunhäkin pohjia. Se on viikon kohokohta kun marsujen pehkut kipataan ulkotarhaan tarkempaan syyniin. Jumalaton pulina ja hölinä! Olen antanut kanojen ulkoilla vapaasti, kyllä ne sisällä joutavat lähikuukausina pyörimään.

Tuo kaariportti päätyi meille ja sai uuden elämän kanalan ulkotarhan riemukaarena. Kyllä aika tavaran kaupihtoo, on taas toteennäytetty.

Tänään täytyy illalla lääkitä yksi kana ja tuo kukonrutjake, minun silmääni näyttää, että niillä olisi jotain liikakasvustoa jaloissa, ellei peräti inha kalkkijalka. Onneksi varastossa on monta annosta Strongholdia joka tappaa kaikki turhat loiset ja korjaa kalkkijalan kertakäsittelyllä.

Pitää ottaa Nuorimmainen avuksi, hämärässä kanalassa on kätevä napata nukkuvat elukat kainaloon ja hoitaa pikainen lääkinnällinen toimenpide. Täytyy vain merkata se kohdekana jotenkin, sitä kun ei nukkuvien rivistä erota millään.

Tänään ollaan pikkuisen ulkoiltu ja käyty mummolassa sunnuntailounaalla. Helppoa ja kätevää kirmata pihan poikki valmiiseen pöytään. Voisin melkein tottua moiseen ylellisyyteen.

Hevoset ovat saaneet keksiä itse viihdykkeensä, huomenna voikin olla jo lukujärjestyksessä merkintöjä myös hevosten osalle. Jostain syystä ne ovat saaneet ihan hulluja sätkyjä mm. naapurin autonpesusta, Miltonin kaulakellosta ja vähän kaikesta. Tamman korvienvälisessä tuulitunnelissa taitaa ujeltaa aave jos toinenkin, välillä se laukkaa häntä tötteröllä ja seuraavassa hetkessä toljottaa tuttu, sumea ja järjetön katse silmissään. Näen selvää yhtäläisyyttä tamman ja rva Siegelin välillä, sielunsisaret.

"Darling, I have no idea.."

Sain minä sentään kuvatuksi ison läjän pieneksi (tai suureksi) jääneitä ratsastuskamppeita ja tehtyä niistä kansiot netin hevostarvikekirppikselle. Jospa joku tarvitsisi lapsilleen housuja, takkeja, toppaliivejä…

Tämmöistä tänään, nyt kamat kasaan ja kuntosalin riemuihin. Vuorossa olisi jalkajumppaa ja sen kanssa saakin olla tarkkana ettei mikään nivel ärsyynny. Tosin tiedän siellä olevan muutaman muunkin eli aika saattaa hyvinkin mennää suorituspaikalta toiselle jonottaessa joten hyvin ehtii kintut huilaamaan.

Esikoinen jää Peetun treeneistä pois, sillä ensi viikko on koeviikko. Läksyjä näyttää olevan kohtuullinen määrä ja historian esitelmä alkaa olla vihdoin valmiina. Kaikkien deadline huomenna. Kokeita ja viikkokuulusteluja riittää koko viikolle.

Tää ottais nyt sitä omaa aikaa, ota sinäkin, missä lienetkin!

Leikkasivat mulle taas talvitukan...




3 kommenttia:

  1. Sievät peikkoset suojana! Lumi laskeutuu niiden päälle maisemoimaan ehkä visuaalisesti viston maiseman suojaksi. Voin lohdutukseksi laittaa vastaavia maisemia täältä Suljetulle Osastolle. Joku päivä, kun olen valoisan aikaan kotona.

    Kanalan kaariportti on ihan Kingi! Kyllä kelpaa tepastella kanasten jos kukostenkin moisen maiseman äärellä.

    Lepo ja rauha kuulostaa olevan sopivalla volyymillä tällä kertaa :D Jatka harjoituksia...

    * kättä heiluttava hymiö *

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AI noi eivät olekaan rumuudessaan uniikkeja? Minä jo arvelin, ettei kehtaa ketään meille valoisan aikaan pyytää kun nuo hyypät törröttävät tuolla pihalla. Onneksi eivät näy suoraan tielle. Kyläläiset saisivat taas jotain elämäntapaintiaani -juttuja jauhettavakseen.

      Tuo kaariportti oli ennen sellaisen roikkuvan telineen koriste, meille se päätyi Nuorimmaisen kummitädin tarpeistosta ja Iso-J näki siinä kanalan riemukaaren.

      Heiluttelen kättä sinne päin, mukavaa viikkoa teillekin! Koeta näpistää itsellesi edes parit päikkärit <3

      Poista
  2. Noihan on aika taiteellisia nuo aaveesi. :D
    Kyllä ne taas siellä kylällä ihmettelevät kun olet viritykset tehnyt. ;)

    Täällä oli eilen 7 astetta pakkasta, illalla lauhtui ja satoi... VETTÄ taas vaihteeksi. Ehkä se muutaman asteen pikkupakkanen ja härmä maahan vähän auttaisi... Mutta silleen kohtuudella vaan.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!