lauantai 30. marraskuuta 2013

Siitäs sait, marraskuu


Yksi vuoden tyhmimmistä, turhimmista ja ankeimmista kuukausista on muutamaa tuntia vaille lusittu.
Marraskuun joutaisi minun puolestani poistaa kalenterista ja jatkaa vaikka elokuun jälkeen kivalla loppukesän kuukaudella. Mutta maan pitää valmistautua talveen ja siksi meillä on taakkanamme vitsaus nimeltä Marraskuu. Pthyi, pitkä sylki perään.

Aamulla peittelin hevoset tuulitakkeihin ja saattelin ne ulkoilemaan. Hevoset olisivat ilmeisen mieluusti jääneet talliin, Sörsselson teeskenteli nukkuvaa ja haukotteli niin, että omiakin leukoja repi makeasti, haukotus todellakin tarttuu, hevosen haukotus erityisesti koska se on niin iso. Se haukotus. Ja kello 7 marraskuisena lauantaiaamuna myrskytuulen ujeltaessa nurkissa olisi paljon kivempi köllötellä lämpimässä kuin ulostautua tuulen riepoteltavaksi. Ei hevonenkaan tyhmä otus ole, mutta ilmeisen mukavuudenhaluinenkin sille tuulelle sattuessaan.

Tuulesta puheenollen, tuli tuuli ja tuli lumisade. Koko päivän satoi enemmän tai vähemmän kiivaasti.

Päivällä vietin sitä kuuluisaa omaa aikaa kuntosalilla. Vedettiin tiimin kanssa rankkaakin hikisempi RPV-intervallitunti, täydet 60 minuuttia kovilla sykkeillä. RPV tarkoittaa yksinkertaisesti reisi-pakara-vatsa -osastoa ja hapoillehan ne kaikki saatiin. Ei ihme, että kyseinen tunti on yksi suosituimmista ryhmätunneista. Tuo intervallihomma oli vähän kai kokeilussa että jääkö siitä peruspirkko henkiin vai kannetaanko salista ulos.

Jokainen käveli omin jaloin poiskin ja autuaan tyytyväinen hymy kaikkien kasvoilla.

Siitä kauppaan ja kotiin, päivälle tuli pituutta. Ja ruokaväli venähti itkupotkuraivarin äärelle.
Ei ole hyvä asia ensinkään semmoinen. Tulee paha mieli ja ärsytyskynnys on ihan todella räjähdysherkän matalalla.

Päätelkää loput.

Iso-J viritteli valoja ja kynttelikköjä ja minä yritin toppuutella minkä ehdin. Eihän nyt kaikkia jouluhelyjä nakata esille ekana adventtina. Vähän kerrallaan ja valoilla aloitetaan.

Pihapuut ovat vielä ilman valoja, mutta veikkaan, että huomenna jo pihakuusi helottaa pimeydessä.

Minulle rakas ja tärkeä uusi jouluvalokoriste pääsi etueteiseen. Sain tämän tänä syksynä lahjaksi, kiitos Satu, kiitos Sarika.


Minä lähden nyt saunaan. Huomenna onkin jo joulukuu ja tontut teutaroivat nurkissa. Älkää te teutaroiko pikkujouluissa, siitä ei yleensä seuraa muuta kuin norjan kielikurssi vessanpytyllä ja ankeaakin ankeampi maanantai työpaikalla. Älkääkä varsinkaan lähtekö autoilemaan jos ilta venähtää ja glögi maistuu.

Viisaasti siellä, missä lienetkin!

Likaiseksi on mennyt lätkäpeli








2 kommenttia:

  1. Ahhh.... kilpisoturia vongatessa :D

    Eilen oli ainoat pikkujoulut ja hyvässä vedossa kotiuduttiin klo 23 maissa. Lasten nukkumaanmenoaikaan siis. Tätä se ikä teettää - hyvä ruoka, konjakki ja seura piisasi niin että aamulla (klo 12) nousi sängystä pirteänä ja terveenä. Ei paha. Sitä oppii ikää myöten... Krapula on kokemattomien vaiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etpä arvaa mitä justiinsa kävin ajastamassa :D

      Krapula on kokemattomien vaiva, totisesti! Tää lähtee nyt uinailemaan, se on halpa huvi.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!