tiistai 5. marraskuuta 2013

No hups...


... niin se aika vaan huitelee omia latujaan. Mihinkähän se on alkuviikko taas kadonnut? Mitään uutta millään saralla ei ole tapahtunut, tuttua ja turvallisen tylsää arkea.

Päivät pimenevät, kaamos syvenee ja talvi tekee nyt todella kovasti tuloaan. Onneksi sain ne valkosipulit maahan. Olisihan se ollut aivan kestämätön tilanne porata rautakangella jäiseen maahan valkkarinkynnen mentäviä reikiä. Kestämätön myös kyläläisten kannalta, nauruun olisivat kuolleet joka iikka ja iivari.

Reilut 30 penkkimetriä sitä herkkua nyt on kuitenkin mullassa. Ihan tein taas Titan oivallisten ohjeiden mukaan, luin loitsut ja heittelin hevonpaskat, tuhkat ja mullat. Tulkoon sato sakea, kasvakoon kynsilaukka pullea!


Maanantai oli ihastuttavan itsekäs leppoisa rouvanpäivä. Aamurutiinien jälkeen oli kiva köllähtää futonille ja tulla vatkatuksi, venytetyksi ja ravistetuksi. Meinasin nukahtaa, se oli niin liki.
Sieltä olikin hyvä siirtyä vetrein lihaksin ja rennoin mielin salille veivaamaan olkapääasioita kuntoon. Pikkuisen jäi puolinaiseksi tekemiseksi, uusi ohjelma herättää sekä pelonsekaista riemua, että suurta itsensähaastamisen tunnetta. Ja tietysti ensihätään suurta ihmetystä siitä, miten päin missäkin narussa pitää rimpuilla ja missä kulmassa mitäkin taljaa vemputtaa.

Kiirehän siinä sitten tuli ihmetellessä ja kampaajalle juoksin pari korttelinmittaa paikallista liikennettä uhmaten, ehjänä selvisin ja vain 4 minuuttia myöhässä. Paikallisesta liikenteestähän olen ennenkin todennut, kuinka joka toinen kulkija on sokea ja joka toinen sarvikuono. Loput ovat aaseja. Fillaristeilla ei mitään rotia ja jalankulkijat säntäilevät kaduilla miten sattuu, pysähtelevät keskelle katua kaivamaan nenää ja autoilijat eivät vilkkuja käytä. Hyvä jos valoja raaskivat käyttää. Fillaristit eivät niitäkään.

Johanna teki taas taikojaan ja kuontalo kirkastui nätisti. Vähän lyheni, vain pari senttiä.

Kaupungilla hummatessani kotihommat kasaantuivat ruuhkaksi asti ja sumaa purkaessa menikin maanantai-ilta hammasta purren ja välillä vähän pinnaakin kiristellen.
Tänään oli jo huomattavasti leppoisampi asenne eikä ihan niin kiirekään.


Nassepapalla ei ole askeltamisessa mitään ongelmaa, vetää ja työntää tomerasti.
Huomenna on aamulla treffit eläinlääkärin kanssa. Katsellaan eturauhasta sillä silmällä ja laitellaan rokotukset tarvittavilta osin kuntoon. Rähistelyt poikien välillä on näemmä rähistelty, ihmeen tasaista ja rauhallista elämää ovat malttaneet elää. Tuikataan nyt varuilta kuitenkin se jarrupiikki, ettei tarvitse tikattua koiraa näyttelykehään viedä. Mun tuurilla nimittäin juuri niin kävisi.

Luin juuri, että messukeskuksen joulukuisiin Voittaja -näyttelyihin on ilmoitettu maailmanennätysmäärä koiria, yli 23000 tassuttajaa. Tosin tuo määrä jakaantuu kolmelle päivälle ja moni koira tulee kaikkina päivinä kehään. Silti. Hengästyttävä määrä koiria tulossa. Ei suotta Suomea kehuta näyttelyjärjestämisen mallimaana.


Huomenna saadaan Siskolikan vanhin poika minilomalle. Tulee iltayön junalla muutamaksi päiväksi mummolaan. Tosi kiva, että nuori mies malttaa jättää vapaapäivinään Ison Kirkon ilot ja tulla tänne maalle mummon hoiviin.

Seniorikansalainen on paistanut pullaa ja piirakoita -ja huomenna paistaa lisää piirakoita. Ja varmaan varaa paistit ja pihvitkin. Mukavaa vaihtelua Äitikullallekin nyt kun ei ole pihatöitä eivätkä säät suosi muitakaan ulkoilma-aktiviteetteja.

Jep. Tupa on mukavan lämmin ja Iso-J karauttaa kohta pihaan. Aamulla oli maassa lunta, nyt ei. Saas nähdä mitä huomenna ikkunoista nähdään, myrskytuulia ovat taas lupailleet.

Näillä eteenpäin! Pidä piposta kiinni, missä lienetkin. Näihin Halloween -henkisiin kuviin on hyvä päättää päiväkirjamerkintä tänään:






8 kommenttia:

  1. Kiitos tuosta koiranäyttelyvinkistä. Liian moni näyttely on mennyt sivu suun, kun ei lue lehtiä, katsele ympärilleen ulkona eikä muutenkaan pysy ajan tasalla. Tuosta näyttelystä ei auta meidän koirahullulle Kaisalle edes puhua vielä mitään, koska sitten siitä kuultaisi joka ikinen päivä, kunnes tyttö pääsisi paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkku, sinne vaan ihmettelemään koirien kirjoa ja jos ei paikalle pääse, melkein reaaliaikaista tietoa saa mm. Kennelliiton sivuilta ja tuosta linkistä.

      Poista
  2. Hehe, hauska tuo kurpitsakuva, vaikka ei taida Torpan tiluksilta ollakaan. :)

    Hyvä, että rähinät on rähisty ainakin tältä erää.

    Päivät menevät kuin siivillä ja kohta on joulu. Ja sitten kohta, jos luoja suo, pääsen sille vuorotteluvapaalleni. Sijaista olen houkutellut, katsotaan kuinka käy...

    Täällä sataa vettä, solkenaan. Sademittarit ovat ääriään myöten täynnä parin sadepäivän jäljiltä. En nääs viitsi lompostaa tuonne pihan perälle niitä tyhjentämään, sateessa. Aamulla nakkaan VV:n sinne ja sieltä se mulkoilee minua julmasti kun aina sataa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva voisi olla meiltä, just jotain tuon tyylistä voisin askaroida pihatien reunaan kyläläisten iloksi.

      Varmistettiin aamulla koirien rauhanomaisen rinnakkaiselon jatkuminen jarrupiikillä. Kyllä siellä oli eturauhanen laajentunut ja anaalirauhasissa tavaraa. Se käry!!!!

      Täällä näkyy sininen taivas, outoa! Onhan se jo viikon meinannut niskaan pudota, vetenä.

      Poista
  3. Kiva postaus! Ja ihana koira tuo pienempi, toki isompikin on söpönen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja, pojatkin kiittävät. Peetu on nätti ja komea jantteri, onneksi se koiranpoika ei osaa (tietääkseni) lukea, joten ei terrierin ego pönkity kolossaalisiin mittasuhteisiin. Nassepappa huitelee karismallaan.

      Poista
  4. Oiskohan anaalien täyttynyt tilanne jonkinlaisen kiputilan takana ja siksi äreetä ärrierimieltä?

    Mäkin kävin tänään kampaajalla ja nyt lapset kikatellen puhuttelevat puudeliksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuf vaan sulle, Fifi :D

      Kyllä siellä oli anaaleissa roinaa ja eturauhanen melko mehevän kokoinen (saako niin edes sanoa??) joten hoito tuli molempiin. Nasselta napsaistaan pallukat pois tuossa tuonnempana niin eivät tuota isompaa riesaa sitten vanhuudenpäivinäkään.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!