sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Vinhaa haipakkaa


Viikonloppu oli kiva. Siskolikka pyörähti käymässä ja toi tervetullutta vaihtelua arkeen.

Univelkaahan siitä kertyy kun tehdään tilannepäivityksiä puolin ja toisin. Onneksi pystyin hoitamaan vain 'pakolliset' sovitut kuviot ja kuittaamaan päiväunilla ne tunnit jotka yöstä jäivät vajaaksi.

Oikeassa kintussa, siellä jossain lonkankoukistajan kulmilla on ollut ärsyttävää kipua eikä se kipu ainakaan saunassa parantunut. Siispä tulehduskipulääkettä peliin ja lepo.

Tänään ajelin aamupäivällä kaupunkiin kalamarkkinoille. Tietyn kojun luona supatin myyjälle koodisanan 'kana' ja kojun takaa löytyi pahvilaatikko josta tillisteli kolme kananeitosta, ehtaa kiuruveteläistä kantaa.

Sain maistiaisiksi talkkunapuuroa (oli hyvää voisilmän kanssa) ja iloissani ostin Äitikullalle viemiseksi kaksi pussukkaa talkkunajauhoja. Sitä suulaiden savolaisten venkoilua oli mukava kuunnella, mutta kiivaaksi yltyvä tuuli pakotti minut pois joenrannasta.

Kotona tuuli niin, että hyvinsyöneillä kissoillammekin oli tekemistä pysytellä nelitassutuksessa. Tuuli riepotteli pihasalavia ja tonneittain lehtiä, kertaalleen jo haravoituja, piti läjittää uudelleen.

Iso-J haki konevuokraamosta jämerän lehtipuhaltimen ja ulisutti sitä monta tuntia. Mutta nyt ne lehdet ovat taas läjissä ja ellei uusia myrskyjä tule, ne saadaan pois pihasta huomisen aikana lehtikompostiin.
Kaupungissa asuessa inhosin sitä lehtipuhallinten ulinaa ja liityin auliisti niiden kuoroon, jotka väittivät mokomaa vekotinta turhakkeeksi.

Noh, elämä opettaa myös suvaitsevaisuutta ja ilolla katsoin kuinka tehokkaasti puhallin töhötti märät, raskaat ja isot salavanlehdet dyynimuodostelmiin.
Iso-J:n ranteet toki huutavat omaa tuskaansa sillä koneessa on voimaa ja tehoa.
En raaskinut käskyttää häntä enää tänään pottumopon ohjaksiin juurikasvimaalle. Jääköön ensi viikkoon.


Kananuorikot pääsivät Henkipattokukon kämppiksiksi. Tutustukoot aidan takaa tulevaan parveensa ennenkuin liittyvät porukkaan. Henkipattokukko odottelee joko fiskarssia tai omaa kotia. Aika alkaa käydä niin vähiin, että luulen fiskarssin olevan todennäköisempi vaihtoehto. Ennen pakkasia pikkuväki pitää ottaa kesäkanalasta sisään ja siihen mennessä Henkipattokukon on vaihdettava maisemaa. Tai hiippakuntaa.

Kanaset ovat tänä keväänä kuoriutuneita. Minusta tuo hiilenmusta on hieno ja harmaa aivan täydellisen kaunis. Alimman kuvan ruskeankirjava on pikkuisen tummempi kuin meillä jo ennestään olevat kiuruveteläiset. Hauskaa saada vähän väriä. Nyt meillä on yhteensä 7 kiuruvetistä kanaa ja niille samanrotuinen kukko. Se on hyvä määrä, etenkin kuin ottaa huomioon miten kova hautomisvietti näillä maatiaisilla on.

Toisaalta, ovat mokomat taitavia lentäjiä ja joka päivä joku kanasista tepastelee aitojen väärällä puolella. Jos noita olisi enempi, pitäisi palkata täyspäiväinen kanapiika.

Siskolikka kuittasi saapuneensa turvallisesti kotiin, tupa on lämmin ja ilta pimennyt. Nyt ei ahista yhtään, sillä ensi viikko on syysloma. Se tietää sitä, että ylösnousemus tapahtuu pikkuisen myöhemmin kuin kello 6.

Jotain pientä paikallismatkailuakin on suunniteltu, niistä enemmän jahka sinne saakka päästään.

Mukavaa illanjatkoa. Pysy lämpimänä, missä lienetkin! Nasse näyttää mallia:




10 kommenttia:

  1. Nasse näyttää tyylimallia vanhalla kokemuksella :) Tuo koiruus on ollut puettuna milloin mihinkin lookiin, aina yhtä antaumuksella.

    Onnea uusista kanoista! Milloinkahan se päivä koittaa täällä, että olisi omia kanasia edes se viisi.... se on mun vuosien unelma - yhä toteutumaton. No hyvää kannattaa odottaa. Kasvihuonettakin piti odottaa vain 11 vuotta. Ja nyt olen tänään sinne multaa betonimyllyllä sekoittanut. Keväällä on valmista kasvun alettua! Ah onnea!

    Taitaapi tosiaan talvi tulla. Maa jäätyy... kylmää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elähän mittään, jos sinä saat kanalarakennuksen kondikseen, minä tuon sulle aikanaan kiuruveteläisiä tipusia. Vähän niinkuin vaihtopalkkana kaikista saamistani taimista ja jakopaloista. Diili?

      Poista
  2. Yhdyn Titan sanoihin Mr Nassesta - ja otan myös koiruudesta mallia, koska palelee niin, että tunnen olevani syväjäässä. Villainen torkkupeitto ja kolmet villasukat on haettu esiin. Alan pukeutua yöpuulle. OP

    VastaaPoista
  3. PUKEUTUA yöpuulle?!??? Tsiisös - OP:llä ei ole petilämmitintä - puolisoa tahi kissoja tai koiria. Muutoin tuo lausunto on täysin käsittämätön. Meilläpäin on ruuhkaa kohti makuukammaria. Saapi ikävän tylysti raivata oman tiensä ns. punkkapaikalle. Ja kun sinne saa sujahdettua, niin kyljen kääntämiselle on tilaa vain tekniikalla - vain vatsan kautta ympäri, ettei tarvi jalkojen sijaa muuttaa. Muuten kanssanukkujat (jalkojen välissä) häiriintyvät. Ihan pirun tarkka teniikkalaji. Kaikkeen se ihminen oppiikin kera kanssaeläinten 8)

    Ja aamuyöllä kuuden tietämissä pitää päästää porukka pissille. Ei hymyilytä ensinkään, vaan zombiena kävelen ulko-ovelle osoittaen tietä ulos. Epäröijät kannetaan käsivoimin pihalle. Onneksi on taivaalliset unenlahjat nukkkua välittömästi uusiksi.

    Kuinka siistiä ja helppoa elämä olisikin ilman lemmikkejä? Aivan liian tylsää ja siistiä. Nih. Seitsemän kissaa taloudessa on ehkä vähän liioittelua, mutta... selittelyt jää nyt välistä. On ne joka ikininen niin ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella miten kuumottavia petikavereita ne teidän villahousukissat ovat, hrrrh.

      Meillä karvakorvat jakautuvat tasaisesti, jokaiselle riittää kissa tai koira kainaloiseksi.

      Eilisessä myräkässä torppa jäähtyi niin, että pitää tänään lämmittää uudemman kerran. Ja villasukat, niitä on syytä olla aina saatavilla.

      Poista
    2. Kun alan sairastaa niin normaalimäärä petinlämmittimiä ei riitä. Pitää haalia kaikki makuupusseista, kuumevesipulloista ja viskeistä lähtien eikä sekään riitä. Viime yönä paleli vaikka oli 2 vilttiä ja täkki ja 4 sukat. Nyt on sellainen olo, ettei tiedä tuleeko yöksi migreeni vai flunssa, sikäli ongelmallista, että yövarustus on täysin päinvastainen näissä olotiloissa.

      Mainittakoon, että yöpukeutuminen ei ole normaaliyötä varten, vaan vaatii flunssankaltaiset erikoisolosuhteet.

      En uskaltaisi kuuna päivänä, tai siis yönä nukkua kissan kanssa - minulla ei olisi silmiä enää aamulla.

      Poista
    3. Siis höh nimimerkit jäi pois OP

      Poista
    4. Merkillinen fobia - tai no eihän fobioissa ole mitään järkeä. Mutta todistan käsi läppärin näppäimistöllä, että olen nukkunut joka yö kissojen (jopa viisi kappaletta samassa sängyssä) kanssa viimeiset ööö... 20 vuotta ja silmät ovat päässä. No allergiaa ei ole, joten silmien turpoamista ei tapahdu. Mutta olen oppinut kääntämään kylkeä jokseenkin millilleen (tai no sentilleen ainakin) samassa positiossa pysyen, etten tuupi kylkeen kiinni parkkeeranneita tovereita hereille.

      Heh... kimppakivaa pohjalaisittain!

      Poista
  4. Niin se vaan onettä valkoinen helvetti alkaa,olkoonkin ettei tänä aamuna ollutkuin -2,8 astetta ja koiran omistajana otin kuivan lenkkialustan kiitollisuudella vastaan. Se koko sateisen syksyn kestänyt tassujen putsaus jää vähemmälle mutta siinäpä ne kylmän aikakauden plussat sitten ovatkin.

    Kovasti on ollut kirjoittelua lehtipuhaltimista ja niiden käytöstä varsinkin omakotitalo-alueella, missä niiden aiheuttamiin ääniin monet ovat kyrpiintyneet. Mutta mutta, ihmisten täytyisi ajatella niinkuin te (no tosin teillä sitä lääniä on enemmän kuin näillä postimerkin kokoisilla tonteilla mutta kumminkin) ja käyttää tarpeeksi tehokasta puhallinta. Onhan se selvää ettei sillä Honkkarin kahden kympin föönillä märät lehdet mihinkään liiku, vaan konetta sitten huudatetaan aivan tarpeettomasti ja kirotaan paskaa laitetta vaikka syynä on nuukuuden aikaansaama tehonpuute.

    Oletkos muuten koskaan ajatellut että sitten vuosikymmenten päästä kun siirrymme manan majoille, saattaa meitä vastassa olla Nasse joka raakkaa yläkertaan menijät ja alakertaan joutuvat. Enpä tahtoisi olla niiden housuissa jotka tätä Suurta Tuomaria ovat aikoinaan elävän elämän puitteissa vaatettaneet ja kuvanneet ;D

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!