sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Takaisin talviaikaan

Vapaudenpuiston totinen torvensoittaja

Käppäilin iltapäivällä kaupungin keskustassa ja totesin, että talviaika meinaa myös pahuksen pimeitä iltoja. Tyhmä minä en tätä muistanut. Puoli viideltä oli jo noin hämärää. Toki harmaa pilvimassa vaikutti osaltaan päivän synkkyyteen.

Suuri suunnitelmani oli kävellä lihaslepopäivän kunniaksi jokivartta pitkin ja ottaa jokunen räpsy jokimaisemasta. Katin villat. Hämärä tuli ennenkuin ehdin matkustajasatamaan saakka enkä saanut pakkahuoneestakaan kunnon kuvaa. Vähänkö tympi.

Suuntasin lenkkeilyni avoinna olevaan markettiin ja sieltä koiratreeneihin. Ainakin sain hyvän happihuuhtelun aivoparoilleni, ne ovat viime aikoina olleet kovilla. Kun on niin paljon ajateltavaa, eikä se todellakaan ole vahvin lajini. Sen verran on kuitenkin joka päivälle puuhasteltavaa, ettei aivolihasta jouda isommalti jumppaamaan ja Äitikulta tekee kaikki sudokut ja sanaristikot kaikista lehdistä niin salamana, etten ehdi koskaan väliin.

Aamupäivällä kävin nyppimässä naapurin pellolta laidunkepit ja nauhat pois. Siitä saikin ihan kivan käsijumpan kun punoin aitanauhaa laidunkepin ympärille. Eilinen bödipumppi tuntuu kieltämättä melkoisesti joten pientä palauttelevaa lihasjumppaahan voi aina tehdä. En olekaan ennen näin innovatiivisesti hyödyntänyt laitumenpurkua.

Kaupungintalon kivimiehet, Eliel Saarisen tavaramerkki?

Nuorimmaisen huoneremppa on nyt siinä jamassa, että uusi sänky on paikoillaan, vanhasta otettu kuvat myyntiä varten ja penska nukkuu tyytyväisenä omassa pedissään. Pari päivää hän joutuu nyt odottelemaan uusia, ikiomia vaatekaappejaan sillä Iso-J poistuu muonavahvuudesta pariksi päiväksi. Hankkimaan sitä muonarahaa.

Tuon ajan Nuorimmainen saa pohtia mitä meinaa tuoreille seinäpinnoilleen ripustaa. Minusta kaikkein liikuttavin seinäasia tähän asti on ollut printti viime kesän lentolipusta. Semmoisen hän tälläsi seinälleen heti kun Espanjan reissu varmistui ja siellä se kuulema pysyy. Siihen saakka kun voi laittaa uuden lipun.

Ehdotin, että hän voisi selata joskus kuva-arkistoani ja katsoa, olisiko siellä jotain kivaa kuvaa Sörsselsonista jonka teettää pikkuisen isompana ja vaikka kehystää.

Autuas hymy levisi kasvoille: 'sehän olisi sitten melkein kuin Possu asuisi mun huoneessa jos mulla olisi luonnollisen kokoinen naamakuva siitä'. No sepä se. Mieluummin kuva kuin kokonainen poni. Etenkin kun tietää millaista jälkeä se jätkä tekee parhaillaan oman yksiönsä valkoisille seinäpinnoille. Valitkoon parhaimman. Ehdotin, että otetaan joku oikein rypeneen virtahevon tyyppikuva. Ei, hän tahtoo puuropartaponin kuvan.

Hiljaa virtaa Pielisjoki
Tähän tämä talvikauden ensimmäinen päivä sitten taisi mennäkin.
Ajelin pimentyneestä kaupungista koiratreenihallille ja ihmettelin miten Peetu -homeboy- muuttuu hallilla alfaurokseksi jolla on sanansa sanottavana vähän jokaiseen asiaan. Ainakin omasta mielestään.
Ei se ihme ole, jos Nassella välillä kilahtaa vati nurin. Vaikka Peetu kyllä vilpittömästi pyrkii pitämään suuta soukemmalla kotioloissa.

Maanantai vie meidät taas askeleen verran syvemmälle kaamokseen ja lokakuun viimeinen viikkokin kierähtää käyntiin. Onneksi on luvassa lämmintä säätä. Joskin sateista. Se ei kyllä yllätä yhtään, ainahan meillä nykyisin sataa.

Luvassa lukuisia ajokilometrejä, sovittuja aikatauluja ja väistämättä myös paperihaavoja näppeihin, kirjanpito kun on edelleen vanhanaikaisesti papereita, tositteita ja muuta suljua.
Parhautta viikkoon tuovat muutamat The Piiskurin kanssa sovitut treenikerrat.

Tähän loppuun muutama terrierienerginen kuva, voimalla kohti uutta viikkoa, missä lienetkin!

Valittelen taas kerran kuvien surkeata teknistä tasoa. Irtosalama olisi ollut niin iso apu ja säätöjäkin olisi voinut katsella vähän tarkemmin. No, ovat mitä ovat. Lentäviä russelikapistuksia, olokeepa hyvät.



14 kommenttia:

  1. Peetulla on aika maaninen katse tuossa 2. kuvassa. Toivottavasti saisin viikkooni tuota samaa draivia. OP

    VastaaPoista
  2. Terrierin tarmolla maanantain kimppuun!

    VastaaPoista
  3. Hieman on kostea viikon alku kun taivaalta tulee vettä aivan kaatamalla ja jumalaisee missä kunnossa Lätkiksen mahan alunen oli aamulenkin jälkeen!
    Se on sitä koiranomistajan onnea eikä siitä saisi valittaa mutta..(se sora sängyssä ja sohvalla). Teille on taas luvattu tämän uuden myrskyn myötä oikein reilusti vettä ainakin mitä katselin noita sääennusteita aamulla joten sympatia sinne päin, ei se märkyys mukavaa ole.

    Huisin hauskoja kuvia lentävistä terriereistä ja noita lisää sitten kun kerkiät ja jaksat -jookos?

    Hyvää viikonalkua ja olkoon polkusi kevyet. Älä riko ittees <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Lätkisparkaa. Onko se suostuvainen lavuaaripesuun vai pistääkö pontevasti hanttiin?

      En riko itseäni, tänään just kävin Piiskurin kanssa uuden ohjelman tekniikat läpi niin että tehdään teholla ja puhtaasti. Ja posti toi uudet kumpparit, niillä kelpaa porskuttaa!

      Poista
  4. Hämärää ja märkää täälläkin. Lomakin loppui ja töihin tässä pitäis lähteä. Maa-artisokat pitäis vielä nostaa, mutta muuten alkaa kausi olla paketissa suurin piirtein. Jotain vois vielä istuttaakin, sillä lenseää keliä on luvassa jatkossakin.

    Mukavaa viikkoa Torpalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla koodeilla mennään, jos olisimme herkkusieniä, kasvaisimme hyvin tässä märässä pimeydessä.

      Valoa sinnekin!

      Poista
  5. Korvat lepattaen ja tarmolla maanantaihin ei ihan onnistunut, kunpa sitä pystyisi suhtautumaan maanantaihin kuten terrieri esteiden hyppelyyn. Onneksi Kaakkois-Suomessa oli eilen iltapäivällä aurinkoista, muuten tämä pahin syysharmaus harmittaisi enemmän kuin nyt.

    Talviaikaan siirtymisen jälkeinen kuukausi on jotenkin pahinta syys-talvea täällä etelässä. Aamu-unista kirpaisee se, että aurinko laskee nyt siihen aikaan kun usein lähetee töistä. Ja valoa antavan lumen tuloon on vielä aikaa. (Tiedän, että Torpalla ei lunta rakasteta, mutta kyllä se kuitenkin kaunistaa maiseman ja vähentää matalien koirien pesutarvetta, myönnä pois).

    Mulle kelpais uudet maa-artisokkareseptit. Yksi keitto vasta tehty, ja pellossa olisi juurta vaikka muille jakaa. Tämä kasvi ei näköjään suuria vaadi tehdäkseen hyvän sadon.

    Valoa kaamokseen!

    /Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita maa-artisokkaa juurespaistosten sekaan muhimaan ja kokeile raakana salaatissa! Perään valkosipulia ja balsamicoa sekä ripaus maustepippuria. Nam.

      Maa-artisokka on ikävän muhuraista kuorittavaa, joten kokeile keittää se vain vedessä ja muljauta sitten kuori pois kuten punajuurillekin tehdään. Säästää mielestäni aikaa ja vaivaa.

      Valon puutteessa toivotan iloa Anunkin syksyyn!

      Poista
    2. Thanks!
      Missään en ole nähnyt vinkkiä kokeilla maa-artisokkaa raakana. Se täytyy testata. Ja muutenkin pitää käyttää sitä ennakkoluulottomammin. Veli (joka sai multa keväällä alut ja kompostin voimalla heti melkoisen sadon) kertoi asiasta innostuneena jo kokeilleensa sitä useampaan paikkaan.
      Nyt madaltamaan noita juuresvarastoja.

      /A

      Poista
    3. Jahas, taidanpa minäkin kokeilla ensi kesänä ihan uuden lajin kasvatusta :D

      Poista
  6. Juu, lumella on puolensa ja mahtuuhan meille, ei ihan heti lopu lumenkasauspaikat kesken. Ja tuo se valoa, myönnän. Ja tappijalkakoirat pysyvät puhtaina. Mutta kun sitä tulee niin ylenpalttisesti. Siitä en tykkää !

    Tänään olin näkevinäni läntisessä horisontissa oranssin viirun, ehkä se oli laskeva aurinko.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Titalle maa-artisokka ohjeesta.
    Kyllä on terhakkaan näköinen terrieri:) Käyppä kattoon Tellun ja Konstan blogista komeita bortsuja Lahden näyttelystä.
    Täällä vietetään tänään aurinkoista tiistai päivää, mutta mieli on harmaa, kun koti on tässä harvinaisessa paisteessa ihan kamalan pölyinen, enkä muuten jaksa siivota.

    VastaaPoista
  8. Tellun ja konstan elämää on blogin nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä, pitää käydä kurkkaamassa.
      Täällä on nyt hälytystila, aurinko paistaa! Pakko-pakko-pakko livistää hetkeksi ulos ja päästää koirat kirmailemaan. Kamerankin otan mukaan.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com