tiistai 8. lokakuuta 2013

Ruskaa ja rekkuriemua

Karjalainen versio Kultasateesta
Tänään sai näyttää säätieteilijöille pitkää nenää. Paikallisradion juontajakin hihitteli sääennustetta lukiessaan: pilvistä ja enimmäkseen poutaa. Sadekuurot mahdollisia. Ikkunasta kun katsoi, näki sinisen, pilvettömän taivaan ja häikäisevän kirkkaan auringon. Aurinkolaseillekin löytyi vielä käyttöä.

Nyt iltaan tullessa taivaalle kertyi valitettavasti niitä luvattuja pilviä ja ilmeisesti sateitakin olisi tyrkyllä. Eipä olisi niin väliksi, mielelläni minä tätä värien ilotulitusta katselisin.

Aamulla Iso-J pörräsi kuutostietä etelään jo kuuden jälkeen, me saimme nukkua Esikoisen uuden lukujärjesteyksen ansiosta ihan seitsemään saakka. Tunti pidempään kuin aikaisempina tiistaiaamuina. Se on kuulkaa tarpeellinen tunti. Etenkin kun illalla pitää aina jäädä nettiin notkumaan ja vielä sängyssä plärätä lehtipinoon kertyneitä painotuotteita.

Kun hevoset seistä tököttivät tarhassaan heinäpaalin kimpussa ja muutkin aamurutiinit oli tehty, kiesi kiepahti kaupungin suuntaan ja Esikoinen pääsi poikkeuksellisesti autolla kouluun. Vannotin, ettei oleta tämän tavaksi muodostuvan, voipi nimittäin naama venähtää kun joutuu taas tarpomaan kaamospimeydessä bussipysäkille. Se on turha mankua, kyyti järjestyy jos se passaa omiin reitteihini, vasiten ei lähdetä koulukyytejä ajelemaan kaupunkiin saakka.

Kävin pikaisesti veivaamassa päivitetyn version käsijumpastani ja täytyy kyllä täälläkin nyt kuuluttaa, ettei se tuntunut missään. Tiedän, että näitä sanojani saan vielä katkerasti katua, sillä Piiskuri kyllä lisää hommaan haastetta. Hyvä niin. Itsepähän pyysin.


Aurinkoinen päivä ja iltapäivän valo suorastaan vaativat ulkoiluttamaan kameraa ja yritin harjoitella säätöjä vähän siellä sun täällä. Pitkä on kuvaajan opintaival, ei taida edes lähtösuoraa näkyä. Kivaa oli kokeilla ja säätää, onneksi itse räpsiminen ei maksa muuta kuin vaivan. Ja kun pistää kameran laukomaan sarjatulella, kertyy kortille kuvia huimat määrät. Niitä saa sitten sormi kipeänä naputella delete-osastolle.

Koirien riemut olivat kuitenkin tämän päivän säädöille liikaa, en pysynyt perässä sitten millään. Katsokaan nyt. Peetu on onnistunut riipimään pienen riekaleen Esikoisen futiksesta ja siitähän saa kätsästi kiinni. Tässä näitä Peetun ilmaveivejä. Nasse Da Boss tyytyi katselmaan sivulta, ettei nulikan palloralli ylly ihan mahdottomiin kierroksiin. Yltyi se silti, kohti järjetöntä ja sen yli.

Peetu oli omasta mielestään ansioitunut päivällä, se roisto oli löytänyt jonkin mädänneen löpötatin ja hinkuttanut itseään oikein antaumuksella. Äitikulta oli sitten pessyt vastaanrimpuilevaa koiraa pitkään ja hartaasti. Siksi turkki on niin pörröinen ja piski entisäkin rähjäisemmän näköinen. Haisuleitahan tänne vielä tarvittiinkin.





Huomisen kalenteri on jo melkoisen ahdas. Aamulla on mukava tapaaminen tilitoimistossa. Ihan oikeasti, on tosi kiva nähdä iloinen, auttavainen ja juuri minun asioihini keskittynyt ihminen. Kehtaan kysyä, kehtaan pyytää taivuttamaan ratakiskostakin. Pantiin varuilta tapaamisajalle takaraja että ehdin seuraavaan kohteeseen. Meillä tuppaa yleensä juttu rönsyämään. Tänään kun hänelle tapaamisesta soitin, pikainen puhelu venähti varttiin. Taisi mennä vähän ylikin.

Onnistuin toki ahtamaan päivään liikunnallisenkin osion ja innolla odotan Piiskurin epäilemättä (vahingon)iloista ilmettä kun hän esittelee ihan uusia ihmisenkidutusliikkeitä. Ja minä teen sen kaiken iloisesti ja vapaaehtoisesti. Hullu mikä hullu.

Ajettavia kilometrejä kertyy ihan kelpo määrä, Nassellakin on turkinhoitotapaaminen trimmaajalla. Tässä nyt kuulkaa ihan täpöllä panostetaan Seniorikoiran näyttelyihin. Terrierin turkki, nypittävä sellainen, on melko haasteellinen pitää kondiksessa näyttelykauden ajan. Jossain vaiheessa karvat vaan pitää ottaa ns. alas ja koira laamapaitaan. Nyt yritetään tekohengitellä turkkia niin, että päästään samoilla karvoilla joulukuun suuriin koitoksiinkin.

Komeassa kunnossa meidän ikämies on, ei käy vastaan väittäminen:


Mikäli Luoja suo ja tuulet ovat suotuisat, tapaan illalla vielä pitkästä aikaa Nemppakuomankin. Tiensä tuo tähän itäiseen kaupunkiin ja kovasti olisi toiveissa päästä istahtamaan samaan pöytään illan tunteina.

Tälle illalle ohjelmassa ei ole enää ihmeempiä. Sitä samaa netissä notkumista ja perillisille jäpättämistä nukkumaanmenoajoista. Iso-J:kin kotiutui juuri joten nyt on taas kotijoukkue kasassa. Kissajätkät kun vielä saadaan pimeästä syysyöstä kotiin, niin kaikki on taas hyvin ja Torpalla rauha maassa.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin.

Chilisato kypsymässä



16 kommenttia:

  1. Voi taivas, jos joskus sais tuollaisen Peetu-energiapurkauksen - vaikka siivouspäivänä. Mutta kun ei... tilausta olis kyllä!

    Syksyn ruskaa katselin minäkin kamean kanssa, lopputulokset suljetulla osastolla. Kaunista on ja kelit sen kun hellii vain. Olihan merkillinen syyskuu, kun syyspäivän tasaukseen asti mentiin t-paitakeleillä. Nyt lokakuuksi on edelleen varsin lämmintä.

    6.10.2010 satoi muuten pysyvän lumen sulaan maahan. Että ihmeitä puoleen ja toiseen on tapahtunut monena vuotena peräkkäin.

    Ja älä käsittele noita chilejä paljain käsin... ei yksi vielä polta nahkoja, mutta useamman pilkkominen voi saada ihmeitä aikaan. Ja noista saat sitten siemenet tulevaa kasvukautta ajatellen. Kylvö vuoden vaihteen tietämillä - sanovat viisaat. Minulta ei siemenkasvatukset vain onnistu, joten en voi kuin toistaa toisten ohjeita. Tässä kohti on mun impotenssi puutarhan osalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin olen miettinyt, kuinka terrierienergian voisi hyödyntää omassa elämässä? Voi vain ihmetellä..

      Chilien käsittelystä muistamme Tuulan ja Neuvoa Antavan ruuanlaittopuuhat :D
      Omaakin kokemusta on karttunut, erehdyin pyyhkäisemään kesken chilinpilkonnan kutissutta silmäkulmaa ja loppuilta menikin vesihuuhteluiden merkeissä. Yhdet chilit olen -ihme kyllä- kasvattanut siemenistä. Hintelät taimet tekivät ennätyssadon.

      Poista
  2. "Kohti järjetöntä ja sen yli" - ihan kuin meidän pennunpötkylä! Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pannaanko yksi Peetun poika varaukseen? :-)

      Poista
  3. Uskomaton ilma-akrobaatti tuo Peetu.

    Ei tuollaista sähikäistä ole helppo kuvata. Ja hienoja ruskakuvia.
    Sattui silmiin tänä iltana tuleva radio-ohjelma, josta saattaa saada luontokuvauksesta myös niitä näkemyksiä, kokemuksia ja kuvan tunnelmaan liittyviä vinkkejä. Jos olet liikenteessä, kuulokkeet korville!

    http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2013/10/luonto-suomen_digikuvausilta_3458839.html

    /Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi joskus tehdä Peetun oma postaus, kyllä se mokoma tappijalka osaa monet metkut.

      Olen tuota samaista ohjelmaa kytistänyt, tänään olisi hyvät saumat päästä edes pätkittäin kuulemaan. Kiitos muistutuksesta.

      Poista
  4. Ihania kuvia! Ja ihana Peetu! Käytti kakkelbergiä sentään vaan ulkoisesti. Meillä terroristi vetäisi pökäleen poskeensa ennen kuin ehdin kissaa kiljaista! Sanomattakin selvää, että ripaskahan siitä koitti... Ahneudella on myös huonot puolensa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljastan nyt Peetun pimeän puolen. Kun se rontti kuulee kissojen kuopivan hiekka-astialla, tulee pojalle kiire. Se odottaa nätisti kunnes kissa poistuu astialta. Ja kaivelee kuin mäyrä konsanaan pötkylät esiin.... arvaat varmaan mitä sitten tapahtuu. Klumps ja nielaus.
      *yrjööö* Etenkin Justiinamummon tuotokset on suosittuja koska se ei ole koskaan vaivautunut tuotoksiaan peittelemään. Siitä vaan Peetupojalle sikari huuleen ja henki haisemaan.

      En ole ylpeä koirieni kaikista tempauksista. En.

      Poista
  5. Voihan CHILI! Hihittelen täällä itsekseni. ;)

    Peetu on uskomattoman ketterä. Sen elämänilolle hymyilee kuvia katsoessa.

    Hatunnosto sinulle, tuskin jaksaisin kahden terri-erin kanssa. Muutama vuosi sitten haaveilin vielä toisesta koirasta. Onneksi jäi haaveeksi!

    Tämä nuorimies, 5v, joka meillä on vaatii täyttä palvelua, todella vaativa tapaus. Eteisen seinällä on taulu, jossa lukee ''Koira ja hänen taloudenhoitajansa asuvat täällä''. Näin ystävättäreni muistuttaa joka päivä minua ajattelemaan koiraa koirana. Tämä kaveri on valmis säntäämään kissojen perään ja rähjää toisille uroiksille yms. sopimatonta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule Tuula, siitä chilitarinasta on jo ties monesko versio menossa. En aina muista ihan tarkkaan tapahtumien kulkua mutta lopputuloksen kyllä :D

      Meilläkin on muuten sellainen taulu, Harriserkulta saatu. Hänelläkin on böörderi.

      Juuri nyt elämme kovia aikoja kahden koltiaisen kanssa. Lähes päivittäin on pientä kahakkaa ja ihan mitättömistä tilanteista saavat alkunsa. Lähinnä ruuhkatilanteissa tulee ärähtelyä (Nasselta) ja sitten on Peetu provosoitunut räyhäämään.

      Toivottavasti ottavat yhteen niin, että vain karvojen pöllytyksellä selvitään. Peetua ei ainakaan voi pallittomaksi pistää, ns. työsarkaa on kynnettäväksi yhden pienen terrierin tarpeiksi. Ja vielä jääkin.

      Poista
  6. En tiedä katsonko kuviasi nykyään jotenkin eri silmällä mutta meikäläisestä ne ovat tarkentuneet, varsinkin kun katselin omenasta otettua kuvaa. Ei ne toki mitään huonoja ennenkään olleet mutta joku uusi soundi näissä kuvissa on ja huono tälläisen puusilmän on pidemmälle analysoida joten lopetanpa sanomalla että Peetun lentokuvat ihan ykkösiä ja ylimmästä tuli heti mieleen tenavien Ressu kun se tanssii :D

    Nasse sen sijaan on hyvässä kuosissa ja uskopa että karvakasalla on teveitä vuosia kosolti jäljellä ja hyvä niin.
    Taidankin muuten soittaa orjapiiskurille ja kertoa että nyt se TKE retostelee T-paita kireällä kuinka kesyt treenit sillä on että mites olisi jos hiukka puristusta lisää.. ;)

    Hyvää loppuviikkoa sulle ja koko Torpan väelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan olet oikeassa. Objektiivi on sama mutta kameran runko on vaihtunut. Eron kyllä huomaa. Kuviin on tullut aivan uudenlaista ulottuvuutta.

      Koirat ovat kuosissa kummatkin, ei tarvitse kyllä ihan heti ukkovaivoja Nassestakaan odotella. Olihan se eturauhasvaiva muutama vuosi sitten, mutta sekin meni ohi yhdellä jarrupiikillä ja lääkekuurilla. Ressun onnellisuustanssi, se on Peetun bravuuri.

      Orjapiiskuri työstää jo uutta ohjelmaa, kohta kiristää t-paita hartioista. Niinkuin tiedät, jostain lähtee jotta jonnekin voi kasvaa. Meillä naisilla ensiksi lähtee puskurit... ne muuttavat hartioihin.

      Että kiitosta vaan, enää en elvistele liian leppoisista treeneistä. Otin jo vähän tuntumaa tulevaan ja hädintuskin kykenen kävelemään.

      Mukavaa perjantaita sinnekin!

      Poista
  7. Kyllä tuo teidän seniorikoiruus on komea. Miksiköhän en saa Almaa trimmattua yhtä hienoksi:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina, Nasse on omaa luokkaansa. Onhan se pitkäjalkainen borderiksi, nykyisin taitavat olla vantterampaa mallia? Ainakin mitä borderlehdestä katselin, pienempiä vaikuttavat olevan, tiivimpiä jotenkin?

      Poista
  8. Juu, Tenavien Ressu - ainakin sukua. Peetu uhmaa fysiiikan lakeja. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuvit on hallussa, video olisi kyllä kätevä tapa esitellä Peetun liikerepertuaaria. Kuvista ei oikein saa selville pomppujen korkeutta. Se on jäätävä, etenkin kun tietää miten pieni tyyppi on kyseessä. Pitää joskus laittaa jotain vertailukohtaa viereen ja Peetu pomppimaan siihen.

      Peetulle liikunnan Nobel -palkinto :D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!