keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ei ole sitä miltä näyttää


Torpan päiväkirjan päivitystahdista voisi päätellä, että elo täällä on verkkaista ja leppoisaa ja ikuista kissankehräystä. No ei ole.

Tänään on siitä harvinainen päivä, että pääsen omalle läppärilleni tähän säädylliseen aikaan. Yleensä saan koneeni takaisin vasta kun Esikoinen lähtee (pakotettuna) nukkumaan ja silloinkin pitää konetta latailla ja käynnistellä uudelleen ennenkuin se taas jaksaisi pelittää. Siinä vaiheessa minä kaipaan jo kipeästi latausta eli unta ja taas jää sähköpostien lukeminen ja blogipäivitys aikaan parempaan.

Ja koska olen kahden teinin äiti ja muistan turhankin hyvin omat teinimetkuni, kuuntelen täällä tuvassa korvat pitkänä mitä Esikoinen yläkerran huoneessaan väsää. Ilmeisesti sovittelee vaatteita huomista Halloween partya (koulussa) varten.

Nuorimmainen ansioitui tänään ja hölkkyytti Töttistä pimenevässä illassa. Jossain vaiheessa Töttis päätti esittää suurta tragediennea ja pyöritteli silmiään kuin Regina Linnanheimo parhaina päivinään. Eikä kulkenut eteen eikä taakse. Niinpä jouduin itsekin tarpomaan ja antamaan hevoselle sekä suunnan, että vauhdin. On se kyllä ihme elukka hevoseksi. Niin tuulella käypä että tuulimyllytkin kalpenevat laiskuuttaan. Onneksi Herra Sörsselson on omassa virtahepomaisuudessaan hilpeä hippo verrattuna tähän tammankantturaan.

Tää ois tälleen plinsessa ja sillois tää häntä huiskana
Ei kuule just nyt yhtään kiinnosta
Ja ongelma oli mikä? Ei mun asenne ainakaan

Kuten nokkelimmat kuvista kenties huomaavatkin, täällä paistoi tänään aurinko. Ihan se vanha kunnon keltainen mollukka. Lämpötehot ovat toki mitä sattuu, mutta sieluun ei satu silloin kun aurinko paistaa. Kyllä se näin vain on, valoterapia toimii.

Eilen tein ihan älyttömän hyvän löydön, ostin nimittäin nyt sitten ensimmäisen jalustani. Slik on merkki ja malli joku vanhempi, käytetty kapistus ja myyntitilissä. Mutta toimiva kolmijalka se vaikuttaa olevan. Läpäisi ainakin Iso-J:n seulan. Hänellähän on taustalla mm. videokuvausosaamista ja silloin on tietysti lelut viimeisen päälle kun mies jotain hommaa. Tämä minun jalustani ei ollut hinnankiroissa, lapussa luki 35 € joten raskin ostaa.

Parempi tuo jalusta kuitenkin on kuin mattoteline jota olen käyttänyt kuuta kuvatessani. Ja jalusta on huomattavasti kevyempi kantaa kuin paikalleen juntattu mattoteline.

Aina sitä kamera sen verran käsissä kuitenkin tärisee, että kuukuvat ovat olleet enemmän tai vähemmän suttuisia. Jospa nyt korjaantuisi sekin murhe. Kaukolaukaisin olisi kiva myös. Jajaja... verottaja pitää huolen, ettei tänä vuonna mitään ylimääräistä kyllä hommata. Vaikka miten tekisi mieli.

Nyt odottelen innolla pimenevää iltaa ja mahdollista tähtitaivasta. Aion nimittäin kiikuttaa jalustan pihalle ja zuumailla taivaallista nappikauppaa kohden. Revontulia lienee turha odotella, mutta jahka niitä on luvassa, täällä ollaan valmiina.


Tälle päivälle ei isoja ansioita voi kirjata, mutta läsnä on taas oltu.
Se riittäköön.

Illalla tallin jälkeen meinasin käväistä vähän lenkillä, pitkästä aikaa. Huomenna on kauan odottamani jalkatreeni ja perjantaina Piiskuri siivittänee selkäsaunan aivan uusille tasoille. Tämän ja eilisen päivän liikunnalliset suoritteet painottuvat maalaiselämän aktiviteettien puolelle. Sähköpaimenen akkuja kanniskelin ihan vaan kantamisen ilosta paikasta toiseen, kaurasäkki á 40 kg on perin ärsyttävä kannettava ja tallitöissähän saa kyllä viuhtoa jos meinaa aikatauluissa pysyä.

Että tämmöistä löysää ja leppoisaa elämää taas yksi päivä takana. Eikä muuten harmita yhtään. Vieläkään. Paitsi tamma. Sen pökäleen kanssa minä kyllä menetän vielä jonain päivänä hermoni niin, että kenelläkään ei silloin ole kivaa.

Olisipa minulla joku kristallipallo josta kurkata miten jalo ja viisas ihminen minusta vielä valaistuukaan kun tuon nelijalkaisen vitsauksen olen helmoihini haalinut ja sen kanssa joudun tätä maallista taivallusta suorittamaan!

Kirkastu sinäkin, missä lienetkin!



PeeÄääs:
voi jumaleissöni mun hienoja tähtikuvia. Ei näy otavaa, näkyy pelkkää suttua. Täytyy vissiin ottaa taas alan oppikirja käteen ja kerrata perusasiat. Ja säätää ne jutut jo valoisassa ja lämpimässä eikä siellä hemmetin pimeässä ja kylmässä *hakkaa päätä seinään*

Nyt olisi Titalle ja Harrylle (sekä kaikille muillekin osaavammille) tuhannen taalan paikka pitää pikainen kurssi pimeäkuvauksen perusteista.... paitsi tuhatta taalaa en pysty näillä veroilla maksamaan :-/

8 kommenttia:

  1. Nauroin lämpimästi (ja hyväntahtoisesti) Töttiksen plinsessa-jutulle. :D
    Kiitos! Se oli varmaan parasta, mitä tähän päivään on osunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauru on ilmainen ilo, kiva kun sain sen sinulle tarjota ;-)

      Poista
  2. Viime yönä kuvasin reposia - taas käsivaralta, kun jalustan kiinnityskappale on edelleen hävöksissä. Eli lopputulos on hmmm... tunnelmallisia :D

    Mä en tiedä miten muut ottaa revontulikuvia (mähän olen vain semmonen läiskijä...), mutta laajakulmalla kuvaan, iso 1600, aukko niin iso kuin mahdollista, manuaalitarkennus äärettömään ja kuvanvakain pois päältä. Valotusajat on pitkiä, siksi jalusta ja kaukolaukaisin olis ihan must. Noilla vois edes kokeilla.

    Kannattaa panna lämpimästi päälle, pitää heikkotehoinen taskari mukana, että pääsee vaihtamaan säätöjä. Jos on kovin kirkas valo, niin oma pimeänäkö vaatii aina vähän aikaa taas totuttelua. Semmoinen pikku tuikku piisaa, jos ei osaa näppituntumalta ihan joka namikkaa. Ite laittelen sisällä valossa perussäädöt ja painelen pihalle, jossa sitten tarvittaessa ronkin säätöjä enempi.

    Reposet on levottomia kuvattavia, ne heiluu ja kiitää pitkin taivaankantta välillä ihan järjetöntä nopeutta. Ja hetkessä katoavat... siis just kun olet saanut kaikki esisäädöt valmiiksi, jalustan pihalle ja kameran tähdättyä. Antoisaa ;)

    Toi plinsessa oli mustakin ihan järjettömän hauska kuvateksti! Ja asenne ratkaisee aina. Kivat kuvat, joita pukee vielä lisää noi tekstit.

    Joko yöllä saadaan silmänruokaa, vai pitääkö odottaa huomiseen?

    * sulaa se sokeri vanhankin suussa... *

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ensiapuohjeista, pitää jonain joutilaana iltana yrittää uudelleen. Tänään en jaksa eikä pinna riitä.

      On mulla kuvat jo valmiina ja ehkäpä perinteiseen julkaisuaikaan 3.13 jotain tapahtuukin. Kekrinä kaikki on mahdollista.

      Poista
  3. No ehtiihän sitä Otavaa tähtäilemään myöhemminkin ja mun mielestä tuo kuva punaisesta rehusta (no kun en tiedä mikä kasvi/kukka se on..) on heti hemmetin tarkka. Jäin oikein tuijottelemaan sitä ja jos et ole tukea ottanut kuvatessasi sitä niin sulla on vielä monta kilometriä jäljellä kun hanska ei vapise yhtään ;D

    Yhdyn edellisiin kommentoijiin plinzessa-jutusta, se oli todella hauska ja kuvan hännäheilautus ikään kuin kruunasi sen.
    Titaa sen sijaan kehotan polvistumaan ja vetäisemään pari pater nosteria kun kehtasi kaivata niitä pahvisia epäjumalankuvia sillä niiden tuijottelu turmelee sielun kuin sielun ja siksipä tälläistä vanhuskasta miestä oikein kylmii mokomat wääräin profeettain ikonit :P

    Hyvää syksyn jatkoa sinulle rakas TKE ja kerrohan niin plinzessoille kuin plinzzeillekin terkkuja.

    VastaaPoista
  4. Se punainen kasvi on hmmmm... Joku Diabolo mutta muuta en muista. Tita pakotti ostamaan. Hieno on. Ja ihan käsivaralta läiskäisin kuvan. Tuuli kovaa ja olin ihan varppi, että ei tule kunnon kuvaa. Iloinen yllätys joka hieman kompensoi myttyyn menneitä tähtitaivastelujanu :-)

    Plinsessa oli tänään varsinainen bitch, kaatoi iltapuuronsa mun kengille ja pyyhki turpansa mun kuontaloon. Ei kiva. Aamulla jalkateräni jäi Sörsselsonin ja aamujähmeän maan väliin. Sattui.

    Sinun kannattaa varmaan kurkkia seuraavaa päivitystä sormien välistä, pakkohan minun on edes yksi lukijalupaus pitää :-)

    Rauhaa ja rakkautta sinne teillekin.

    VastaaPoista
  5. Joo, yhdennäköisyyttä Regina Linnaheimoon on havaittavissa. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ;-) Kohtalokkaat silmät -paitsi silloin kun niissä on tuo 'evvk' -kuvan sumea, järkeä vailla olevan aivokuolleen ruhon katse.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!