maanantai 9. syyskuuta 2013

Uusi viikko


Joku tinttiparvi näpisti punaiset pihlajanmarjat mutta nämä valkeat säästyivät.

Uusi viikko alkoi lepo-, huolto- ja huilipäivänä. Ja mahdottoman kiireisellä aikataululla. Luonnollisesti.
Aamulla olin ennen sianpieremää kynsimässä kampaamon ovia ja pääsinkin lepuuttamaan päätäni Johannan osaavissa käsissä. Sieltä tiukka kurvaus tilitoimiston pihaan ja papereiden jättö.

Miten olikin ihmiskurjalle käynyt ihmeellinen ja ennenkuulumaton moka? Minä nimittäin ryhdyin tuossa taannoin ponnekkaasti latomaan elokuun tositteita nippuun. Ja havahduin siihen jäätävään faktaan, että käsissäni oli heinäkuun tositteet. Jumaleissöni, pumppu heitti pari volttia ja sitten meinasi iskeä pakonomainen tarve hengitellä paperipussiin.

Onneksi liput ja laput olivat siistissä järjestyksessä eikä niiden aikajärjestämiseen mennyt kuin vartti.
Olin totisesti aivan varma, että olin jo aikaa sitten toimittanut mokoman heinäkuun tilinpitäjälle pideltäväksi. No, ei pidä olla varma näköjään omistakaan töistä.


Kun työasia oli poissa päiväjärjestyksestä, kaahasin renkaat soikeina ja nilkka suorana kaupungin toiselle laidalle nauttimaan shiatsuhoidosta. Kaksi tuntia hupsahti ties minne, keho naukui tyytyväisenä ja taisinpa ottaa pienet hätäiset tirsat siellä pehmoisella futonilla.

Sain pari akupunktionastaa oikeaan korvanlehteeni ja hyvät eväät kotihoitoon. Nyt pistetään kuonat liikkeelle, ihan kirjaimellisesti. Kannattaa asetella lähipäivien reittinsä niin, että vessa ei ole kaukana tai hankalan matkan päässä.

Siitä kotiin, pikaojennus soffalle ja sitten taas kaupunkiin. Esikoinen istui jo kampaajan penkissä ja Nuorimmainen pääsi jatkamaan istuntoa. Äitikulta oli matkalla tipautettu kyydistä silmäsairaalan pihalle.

Lounaan kuittasin smoothiella, ei kertakaikkiaan uponnut minkäänlainen kiinteä eväs. Outoa. En ole raskaana, se kerrottakoon ennenkuin kukaan ehtii edes ajatella.

Yllättäen *köhhhöh* löysin itseni puhelinoperaattorin myymälästä ja sukkela nuorukainen tökkäsi tuotapikaa uuden valkean puhelinpaketin käteeni.

Kotimatkalla poimin Äitikullan kyytiin ja tuotapikaa oltiin jo kotona. Iso-J kyyditsi Perilliset lainakiesillä, sillä Pösötti on huollossa torstaihin saakka. Tämä tietää sitä, että pääsen perjantaina reissuun huolletulla kiesillä. Sopii paremmin kuin hyvin. Omassa on palanut se kirottu sianpää-symboli jo muutaman viikon enkä mitenkään pala halusta astua taas sisään siihen autokauppaan. Siihen... jossa potentiaalisia asiakkaita ovat vain miehet. Sovinismin viimeisimpiä ja syvimpiä bunkkereita.


Päivä on säiden puolesta liittynyt ihanien, aurinkoisten ja kirkkaiden loppukesän päivien jonoon. Näitä kiitos lisää tuonne marraskuulle saakka, jolloin sopii pakastua ja sataa vähän lunta. Mutta vasta sitten, kun minä olen saanut valkosipulit penkkiin. Voin kuvitella miten tympeää puuhaa olisi hakata rautakangella reikä jokaista perhanan valkosipulin kynttä varten. Kyläläiset kuolisivat nauruun.

Perilliset ottivat Sörsselsonin töihin ja poninretku pääsi veivaamaan tuttuja hannunvaakunoita ja ympyröitä. Niitä meillä harrastetaan, paljon. Pyykkejä keräillessäni kuuntelin tasaista kavioiden jumputusta ja se on muuten aika kiva ääni. Omalla pihalla kuultuna. Töttistä kävin lahjomassa porkkanoilla ja sain sen venkulan taipumaan aika mukaviin venytysasentoihin. Ahne hevonen tekee kaikenlaisia spagaatteja porkkananpätkän toivossa.

Ilta menikin sitten sitä valkoista puhelinpakettia purkaessa ja käyttöönottaessa. Taas se perhanan puhelin on käyttäjäänsä fiksumpi. Minä en (vielä) keksinyt miten ja missä saan siirrettyä ostetut musiikit (rakkaan juoksumusalistani) tähän uuteen luuriin. Sen pitäisi olla aivan helppoa ja kätevää, mutta taisin etsiä vääristä huoneista.

Menin jo ihan sekaisin niistä piuhoista ja muista joten huomenna otan luurit mukaan ja kipaisen sen sukkelan nuorukaisen pakeille. Esikoinen perii vanhan puhelimeni eikä millään meinaa malttaa odottaa, että saisi sen haltuunsa ihan luvan kanssa.

Tämä täältä tänään. Huomenna Iso-J karauttaa keskimaahan ja minä kaupunkiin.

Aurinkoista alkuviikkoa, missä lienetkin!








6 kommenttia:

  1. No jo on ollut todellinen lepopäivä! Sulla tuntuu kuitenkin olevan energiatasot kohdillaan vaikkei siiä ole kauan kun makasit sairasvuoteella joten hyvällä peruskunnolla lienee osuutta asiaan.

    Toivottavasti et leikkauttanut lettiäsi sillä se olisi se viimeinen teko joka saisi Luostarin joukot nousemaan ratsujen selkään ja lähtemään kurinpalautusretkelle itää kohden.Voin nimittäin tässä julkisesti ja vilpittömästi kertoa että Rouvan hiukset on sellaiset joihin silmä jää väkisin kiinni.

    Sitä on taas sitten ostettu uusi härpäke mutta niinhän se teillä naisilla taitaa olla tapana.
    Lelu kuin lelu niin uusinta mallia pitää olla ja valkoisena vielä..;D

    Hyvää alkavaa viikkoa sinulle ja koitahan hillitä sitä ajoasi koska kokovartalokipsissä on salilla tehtävät liikkeet melko haasteellisia.

    VastaaPoista
  2. Ei leikattu metriäkään kuontalosta. Vähän vain napsaistiin latvoja. Ja jatkettiin sekaisen kirjavan värityksen freesaamista. Hyvä tuli. Sain letin palkkioksi.

    Kyllä tämä päivä lepoa oli. Aivolihas lepäsi lähes koko päivän, paitsi illalla se meni umpisolmuun puhelimen kanssa. Samperin smartphone. Maxwell Smart oli kyllä ikävä ihminen kenkäpuhelimineen kun loi tuon smart-villityksen.

    Tajusin tänään, että nyt alkoi liikenneturvallisuusviikko ja pitää olla nätisti, ettei poliisisetä nuhtele. Vaikka saisivat kyllä nuhdella, niin ovat kivasti nuorentaneet miehistöä (en minä ole ainakaan vanhettunut yhtään). Paikallinen miekkamiehistö on muuten kerännyt sosiaalisessa mediassa valtaisan fanijoukon upealla viestinnällään. Etsikää ja ihastukaa, Pohjois-Karjalan Poliisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi muuten sanomatta että noi pullat ovat kummitelleet mun mielessä siitä asti kun ne näin, eikä vähiten siitä syystä että käkätin kuvatekstille melko pitkään :D

      Poista
    2. Minusta nuo pullat ovat ihan superupeita. Kuvatekstin laatija on Nero! Uppoaa just meikäläisen 'huumorintajuun'.

      Poista
  3. Kyllähän kampaajalla käynti varmasti piristää, kun on ollut sairaanakin ja hieroja, mikä ihana ylellisyys.
    Kiitos vastauksestasi. Kyllä se Paavon isäntäväki varmasti on tyytyväinen työhönsä, vaikka luulenkin, että pärjääminen jäljessä, tokossa, ja muissa sellaisissa kisoissa on heilläkin lähempänä kuin koirien missikisat. Täytyyhän noissakin menestyä, jos aikoo käyttää koiraa jalostukseen.
    Minun tietoni noista kisoista on hyvin vajavainen. Meidän bortsut eivät ole olleet näyttelyissä ja Olgan kanssa tytär kävi vain pari kertaa monta vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, onpa työlästä tämän uuden luurin opettaminen, saa nähdä joko tämä neljäs vastaus tulee näkyviin.

      Iloinen asia, että toimeliaalle koiralle järjestetään mielekästä tekemistä.
      Peetu käy pyhäkoulussa, sunnuntaisin on kakararyhmän treenit jossa ollaan tottelevaisia ja treenataan sosiaalista kanssakäymistä ja iloitellaan agilityradalla. Piski on ihan poikki koko illan :-)

      Minä tarvitsen huoltopäiviä, kropalle ja mielelle. Onneksi niihin on mahdollisuus aina joskus. Yleensä kampaaja ja shiatsu ovat samana päivänä, parin kuukauden välein.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!