tiistai 17. syyskuuta 2013

Tuhat ja yksi tarinaa


Torpan päiväkirjoissa on kerrottu jo tuhat ja yksi tarinaa. Tämän toisen tuhannen ensimmäisen tarinan (erittäin sekavaa tajunnanvirtaa) kuvituksena on sekalainen otos viikonlopun räpsyistä. Kuvia oli aluksi 745 kappaletta joista ronskilla kädellä karsin puolet pois. Näiden jäljelle jääneiden ja niistä muutamien julkaistavaksi päätyvien kuvien anti ei ole kuvien teknillisissä ansioissa, taiteellisuudesta puhumattakaan.

Kunhan vaan ovat täytteenä tekstin välissä.

Perjantain ajomatka etelää sujui sukkelasti. Kahden pysähdyksen taktiikalla mentiin ja aikaa kului hädin tuskin viisi tuntia. Antaa mennä kun on alamäki vaan. Liikennevirta oli toiseen suuntaan ja meillä baana auki perille saakka.

Jostain syystä en tykkää yhtään Porvoon moottoritiestä, siellä otsaan nousee välittömästi sarvi ja toinenkin. Kehä kolmoselle noustaessa olen jo niin turtunut ja tottunut liikenteen rytmiin joten silloin mennään autopilotilla. Mistään en hämmästy. Jos täällä näkee kaikenlaista viheltäjää autoissaan, siellä kattaus on vielä kirjavampi ja sekopäitä mahtuu joukkoon pelottavan paljon.


Lauantaina maalaishiiret suunnistivat julkisen liikenteen suosiollisella avustuksella kohti Ison Kirkon kinkereitä. Esittelin Perillisille heidän syntymäsairaalansa, on siitä aikaa kun Haartmanninkadun sairalaassa oli tukalat paikat ja vitsit vähissä.

Kauniissa syyssäässä käveltiin aivan turisteina Töölönlahden rantoja pitkin kohti historiallisen hienoa Olympiastadionia. Tuntui hyvältä kuulla kimakkaa hevosen hirnuntaa, kaikui komeasti stadionin rakenteissa.

Pikkuisen kirosin tyhmyttäni kävellä Rajalan liikkeen ohi ja jättää vastavalosuoja ostamatta. On minulla semmoinen, tietysti. Mutta se oli niin hyvin talteenpantu, ettei lähtötöhinässä löytynyt. Enkä uutta tajunnut ostaa, sillä sille olisi kyllä ollut käyttöä. Katsomomme oli nimittäin se aurinkoisempi katsomo ja valo kentälle oli sekä räikeä että vastainen. A-Katsomossa tunnelma näytti olevan vähän hyisempi. Kuvassa myös tuttuja...


Nautimme päivän annista täysillä sillä ennakkoon emme juurikaan osanneet odottaa mitään. Paitsi hienoja kisoja ja huikeaita hevosia upeissa puitteissa. Pienoista pettymystä aiheutti catering-palveluiden taso. Tai joo, fine diningin hinnalla pizzaslicet ja haaleat kahvit, pahvinmakuiset popcornit. Se on sitä hevosharrastuksen glamouria. Skumppabaareissa ei isompaa ruuhkaa näkynyt joten yhtään ei harmittanut, että se osuus hevosurheilusta jäi Perillisille esittelemättä.

Nälkä alkoi nävertää yhden jos toisen vatsaa iltapäivän vanhetessa ja niin poistuimme kaupungille. Pientä painetta tuli Perillisten puolelta ehtiä vielä pikakierrokselle Forumiin joten jätimme stadikan ja marssimme ostosten pariin. Jälkeenpäin kuulin, että iltaohjelmassa oli six bar -nimisessä kisassa tuttu ihminen mukana. Six bar ei tarkoita tässä yhteydessä kuuden kuppilan pikajuoksua eikä lärvilankkua vaan hevosten korkeushyppykisaa.

Harmi, että jäi väliin.


Sunnuntaina pakkasimme auton lähtökuntoon ja ajoin sen Munkkiniemeen päiväksi. Siitä bussilla Töölöön ja takaisin stadionille. Näimme niin ponien hyppelöt, julkkisten valjakkokisat, lännenratsastusesittelyn kuin myös jännän finaalin jossa kilpailusarjan pääpalkintona oli käytetty golffi. Olihan se käytetty kun 18 km oli mittarissa. Auto lähti ansaitusti Sebbe Nummisen mukana Ruotsiin.

Iltapäivän kisat venyivät, mutta emme jättäneet hommaa kesken. Katsottiin loppukiitoksiin asti.
Stadionilta taksilla Munkkaan, auto alle ja kärsä kohti Vantaata. Eihän sitä voi lähteä kotimatkalle ennenkuin on tankattu kahvit kentän Starbucksista ja toimitettu Siskolikan synttäritervehdykset.
Kello kävi jo iltaseitsemää kun käänsin auton kotimatkalle.

Torpan pihaan kurvattiin Tuhkimon tunnilla, ennen puoltayötä. Kotimatkan loppuosa oli kieltämättä melkoista tuuppaamista. Väsytti, pimeydessä ajelehtivat usvalautat ja tieto liikekannalla höntyilevistä hirvistä ei juurikaan helpottanut ajamista. Onneksi onni oli myötäinen ja sain reissussa nuhjaantuneen retkueemme ehjin nahoin kotiin.

Oli kiva käydä ja oli kiva tulla kotiin.


Maanantai oli astetta ankeampi. Väsymys oli niin valtava, että kun sain Perilliset koulutielle, hiivin takaisin vällyihin ja kuittasin univelkoja vähemmäksi. Päivä meni muutenkin ihan vetelehtimiseksi.

Iltaa kohti ryhdistäyin ja ilmoitin Nassen näyttelyyn! Ensin käväistään Jyväskylässä ottamassa kehätuntumaa, viimeisen kerran avoimessa luokassa. Taitaapa olla myös ensimmäinen kerta. Näyttelyt jäivät meiltä vähän väliin eikä se ole koiran vika. Junnuluokassa Nasse pyörähti kuittaamassa jokusen rusetin mutta valioksi asti ei lähdetty reissaamaan. Niihin ruuhkavuosiin ei kertakaikkiaan mahtunut enää näyttelyreissuja. Hevosessa, vuorotyössä, matkatöitä tekevässä miehessä ja kahdessa pikkuipanassa oli tekemistä.

Siinä kävi sitten eilen niin, että ei Rouva Kasvattajan tarvinnut yhtä tekstaria pidempään tätä hullua yllyttää, Nasse marssii kahdeksantena syntymäpäivänään Veteraanikehään, missäpä muualla kuin Messukeskuksessa, Suomen suurimmassa koiranäyttelyssä. Nasse on suurten areenoiden taitelija, joten Herra Veteraani saa ansaitsemansa synttärikemut. Peetu pääsee myös messariin, kolmena päivänä.



Loppuvuodelle ei ole montakaan vapaata viikonloppua jäljellä, kalenterimerkintöjä alkaa olla niin tiuhassa, että kalentereista on syytä pitää kaksin käsin kiinni. Onneksi jo tänä viikonloppuna on valokuvauskurssin eka osio.

Seuraava merkintä painaa päälle. Kohta pitää lähteä näyttämään sormea lääkäritädille, se on edelleen pipi. Tikit lähti mutta pipi jäi. Oletan, että järjestys menee kutakuinkin röntgenin kautta leikkausjonoon.

Tämmöistä tänne tänään. Tuhat ja yksi tarinaa torpalta on nyt tässä. Kiitos kaikille jotka olette kanssamme kulkeneet. Käykäähän talossa tai laittakaa viestiä vieraskirjaan.

Jatketaan tarinaa jahka joudetaan. Keep calm and carry on. Missä lienetkin.




14 kommenttia:

  1. No niin, sinähän sen tiivistitkin, joten mun ei tartte kirjoittaa omaa postausta. :)

    Samasta asiasta nurisen minäkin, catering oli ihan sanalla sanottuna p*skaa! Hauskaa oli, että se sama pitsaslaissi maksoi siellä expoalueella vähemmän kuin "kiinteissä" kiskoissa. Mutta hyvää se ei ollut.

    Skumppaa juotiin muodon vuoksi yhdet lasilliset ja punaviiniä vähän enemmän kun se tiski oli siellä auringossa, johon piti mennä välillä lämmittelemään.

    Hyvä, että selvisitte hengissä kotiin vaikka pitkäksi menikin.
    Ja jee! Nasse-setä kehiin! Meiltä saattaa pörrieri tulla Messariin perjantaille (jos karva kasvaa), muihin kahteen sse ei saakaan osallistua kasvattajan takia. Ehkä mä sit turisteeraan muut päivät. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me sitten tavataan ja treffataan messarissa :D
      Nasse tulee kehään 14.12. jolloin on eka virallinen päivä Veteraanina. Tästä tulee kyllä hauskaa, olen niin tohkeissani Nassen tulevista spektaakkelimaisista esiintymisistä.

      Poista
    2. No niin me tehdään!
      Mä olen perinteisesti ollut Messarissa töissä, mutta tänä vuonna en aio vaivautua, joten turistiksi voisin vaivautua ainakin yhtenä päivänä. :)

      Veteraanien kanssa kehässä pyörähtäminen on yleensä nautinto. Vanhat parrat osaavat konstit ja kommervenkit sekä ovat hurmaavia kaikin puolin. :)

      Poista
  2. Harmi, että käsi ei ole vieläkään parantunut. Auts, tekee ilkeetä täälläkin.
    Vaikka minä en hevosista juuri muuta ymmärrä kuin että ovat suuria eläimiä, niin vaikuttavia kuvia.
    Juu, ja Nasse näyttelyyn, ehdottomasti. Oli niin vaikuttavia kuvia tässä pari postausta taaksepäin.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotahan vaan kun pääsen tästä kirjailemaan sormiraporttia. En tiedä miten päin naurusta kierisin, kaikkiin suuntiin on jo kieritty :D

      Poista
  3. Kivaa oli Stadikalla ja catering oli syvältä joskin *Keltaisen Lesken* baari toimi mallikkaasti ja kadehdimme Bokserineitojen Emännän kanssa suuresti baarimikon toppaa. Emme kuitenkaan onnistuneet neuvottelemaan siihen kiinnitystä millään keinolla. No arki alkoi eilen napakasti ja nyt pitäisi ahkeroida Mr. Dellin parissa ja uppoutua opiskelemaan loppuviikon Kalakukko-kaupungin visiitin tiimoilta gastroenterologian saloja. Terkkuja kaikille ja kiitos kivasta sunnuntaiseurasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ja tsemppiä hengästyttäviin työviikkoihisi.

      Poista
  4. Noista heppajutusta minä en paljoa ymmärrä, mutta hienoja kuvia ja komeita eläimiä.
    Onnea Nasselle koitoksiin. Nasse onkin komea ukko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Isoja elukoitahan nuo hevoset ovat, etenkin nuo esteratsut tuppaavat olemaan melkoisia koipeliineja.

      Nasse kiittää ja kuittaa myös.

      Poista
  5. Onnittelut huikeasta tarinoiden määrästä!
    Niitä on ollut ilo lukea ja toivottavasti jaksat tulevaisuudessakin niitä naputella. Kiitos myös kuvista ja mun ehdoton suosikki oli kolmanneksi ylimmän kuvan valkoinen, "hyppäävä" hevonen. Hieno kuva ja just oikealla hetkellä napattu sillä näyttää lähtevän lentoon!

    Olipa yksi kuva jossa luulin teikäläisen ylittävän esteitä (enkä tarkoita sitä pepakuvaa) mutta kaiketi olitte katsomon puolella mutta yhtä kaikki, komeita olivat kuvat joten suuri kiitos vielä kerran.

    Nasselle menestystä ja mikä ettei kun vanha Chewbacca astuu kehään niin johan on perkele jos ei renikoita tipu ja juniorillehan käynti kehässä on pelkkä muodollisuus - niitä palkintoja kun ei voi jakaa ilman tätä typerää muodollisuutta etteivät muut tule kateellisiksi :D

    Hyvää loppuviikkoa ja koitahan nyt taas hillitä sitä menoasi etteivät kiireet kostaudu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä mä yritän jatkossakin jotain horista ja jorista.
      Kuvien kanssa olen näemmä sössinyt, jokunen on tuplana. Osa kuvista on minunkin mielestäni kivoja hetken otoksia, teknisesti surkeita kuten tavallista.

      Ei, minä en ole yhdessäkään kuvassa. Jukoliste en todellakaan tuommoisia esteitä hyppäisi millään pelillä. Semmoiset pienet kivat maahankaivetut puomit ovat enemmän meikäläisen osaamistasolla.

      Tänäänkin olen ihan rennosti ottanut. Heräsin 05.30 aikomuksena ehtiä aamulenkille ennen Perillisten herätystä. Totesin, että parhaiten lihas levossa kasvaa joten jäin vielä puoleksi tunniksi jatkamaan unia. Kävin ihan pikalenkillä, koirat saivat ainakin ravata ihan ripeätä marssia.

      Kepeätä askelta sinnekin!

      Poista
  6. Tuhannen ja yhden yön tarinat kuuluivat lapsuuteni lukunautintoihin. Nykyään modernisoituna tuhannen ja yhden tarinan Torppa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas tuli ansiotonta arvonnousua. Parhaani kuitenkin yritän. Onneksi tarinoita ei tarvitse sepittää, tekevälle sattuu. :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com