maanantai 23. syyskuuta 2013

Ponius Ponteus


Juu, hevonen on jalo ja kaunis eläin... eiköstäjookosta? Nuuhkivat talvea tuovia tuulia antaumuksella.

Tänään Ponius Ponteus alias Sörsselson pääsi taas esittämään osaamistaan. Nuorimmainen otti ponin, varusti ja kapusi selkään. Oli ihan itse merkinnyt radan erinäisillä ämpäreillä varmistaakseen, että jokainen voltin (ympyrän) sektori tulee ratsastettua kunnolla (miten niin äitiinsä tullut niuho??).

Hyvinhän se lähti ja parin 'nyppään ohjat käsistä, no en sitten, vitsivitsi' -tempun jälkeen Sörsselson keskittyi askeltamaan pontevasti ja nätisti. Sitten vaihdettiin suuntaa ja taas oli metkusektorilla hämmennystä. Niin paljon, että ponin jalka lipesi ja dynaaminen duo lähti hitaaseen, piinallisen hitaaseen mutta vääjäämättömään, pysäyttämättömään kuperkeikkaan.

Juniori muksahti kaulan vieressä maahan mutta poni jatkoi ympäri, täydellisen pyöreän kuperkeikan.
Jysähti sen verran tanakasti kankulleen, että ilmat puhaltuivat keuhkoista ulos ja poni näytti pyörtyvän niille sijoilleen.

Siinä vaiheessa olin jo ratsukon vieressä ja Sörsselson punnersi jaloilleen. Pari tunnustelevaa askelta ja topakka pärskäytys. Juniori oli jo jalkeilla ja ihan ok, säikähdyksiä ei kannata hevoshommissa laskea, niitä tulee aina. Väistämättä.

Omakin sydän laskeutui kitalaesta suunnilleen omalle paikalleen. Asettui lopulta omaan, flegmaattiseen takomisrytmiinsä ja tiesin itsekin jääväni henkiin.

Punttasin vielä vähän nikottelevan tytön takaisin satulaan ja ratsukko liikkeelle. Loppuajan poni oli ihmeen kuuliainen ja ilmeisen vaikuttunut meidän ihmisten taikavoimista. Olkoon niissä luuloissaan, sai ainakin miettimistä vähäksi aikaa. Nyt on kuitenkin syytä saada Heidi paikalle hieromaan, veikkaan kunnollista lihasjuntturaa parin päivän sisään.


Töttistamma hörisi niin vaativasti, että kipaisin hakemaan rensselit ja remelit ja otin tamman pitkästä aikaa kieppumaan narunjatkoksi. Ensin se oli aitoblondiin tapaansa pihalla kuin peikko siitä, mitä juoksutuksessa kuuluu tehdä.

Sitten se yritti taas ikivanhaa 'ankea lapsuus ja v-ttumainen varsa-aika sekä ahistava aikuisuus' -säälinkerjäystemppuaan. Ei tepsi enää. Ja lopulta minulla oli tammahevoinen joka hölkötti kohtuullisen nättiä askellusta molempiin suuntiin. Pysähtyikin käskystä ja pysyi uralla. En kestä katsoa sitä raakaa ja surkeaa perseettömän hevosen kulmikasta laukkaa joten jätin askellajit kakkosvaihteelle. Ravi oli jo ihan nättiä. Sitä treenataan ensin ja kohta otetaan laukkakin taas valikoimaan.

Hyvähyvä. Ilmeisen tyytyväinen hevonen ja itsekin iloitsin. Töttis tietysti protestoi valkosipulimaustettua iltapuuroaan mutta lannistui (hevosparka!) ja hörppi loputkin. Joskus hevosen on tehtävä mitä hevosen on tehtävä.

Aamu valkeni harmaana ja tihkusateisena, mutta päivällä nousi pohjoisesta tuuli joka toi kylmyyden -ja auringon. Muilta osin oli ihan normipäivä. Maanantaiksi.

Pontevasti kohti tiistaita, missä lienetkin!


11 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, lisäksi Peetun ilmeet ovat kyllä niin mainioita. Voi kun saisi viikkoonsa samaa vauhtia ja tekemisen riemua kuin Peetulla. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä muuta sano. Peetulla on tekemisen tahtotila ja tsemppi tapissa. Mutta kuvat ovatkin sunnuntailta, silloin on pirteä ja iloinen aina :D

      Poista
  2. Suosittelen kovasti nyt antamaan tujauksen "Poni-Pontukselle" Arnicaa, jos vaan varastosta löytyy :) Laittaa verenkiertoa liikkeelle ja auttaa "pieniin" muksahduksiin. Sitähän sanotaan, että ei ole huippuratsastaja, ellei ole tippunut hevosen selästä. Huoh, onneksi minä olen, joten siis olen. You know.

    ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi mämmi mun kanssani, olisinhan mä voinut sitä arnicaa jo illalla heittää ponille huuleen. Parempi myöhään, siis tänään.

      Onneksi tuo Nuorimmainen on sitä lajia joka taipuu vaan ei katkea eikä yleensä tee samoja virheitä toistamiseen. Eilenkin aika hyvin selvitteli itse, selvästi ihan rutiinilla, pari tilannetta joihin joku toinen olisi reagoinut paljon voimakkaammin.

      'Pari' kertaa itsekin hevosen selästä eri tyyleillä suistuneena voin pitää itseäni kohtuullisen huippuna, putoajana :D

      Yritetään kuitenkin sovitella yhteistä aikaa niin, että ronklaat molemmat hepat tai edes Ponin läpi. Tamma on sairastamisensa jälkeen ihan lihakseton nahka, olisi hyvä kollata sekin läpi.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Suuret maahan ja pienet syöntiin! Seuraavat pari viikkoa alkaa olla otollista aikaa tunkea kynnet maahan. Kylmenevään maahan on parasta istuttaa.

      Mä talikoin raivoisasti niitä uusia valkosipulipenkkejä... hidasta hommaa käsipelillä ja juolan juuria seuloessa. Ja pimeys - se kaatuu liian aikaisin päälle. Pitäisi löytää vapaapäivä jostain, että pääsis istuttamaan.

      Poista
    2. Jehhou, komian kokoisia murikoita lähetit, kiitos vielä kerran. Ja Äitikulta kiittelee liemistä.

      Pitää minunkin paneutua maankääntöön lähiaikoina, juurikasvimaalla alkaa jo olla tilaa mellastaa ja lantatunkiokin on ihan siinä vieressä. Ei tarvita kuin kaksi kättä ja tuhkaämpäri. iso-J saa ajaa pottumopolla kunniakierroksen ja sitten minä värkkään penkit. Katesilppua on varastoituna ja lisää tulee jos ja kun ruoho kuitenin vielä pitää ajaa.

      Sinä ota käsi pois peliltä niin sujuu sukkelammin :D


      Poista
  4. Hevoset ovat kovin itsepäisiä, tai ainakin meikäläisestä tuntuu siltä. Hyvä juttu kuitenkin ettei tömäys-tilanteessa käynyt mitään pahempaa joka olisi vaatinut jatkotoimenpiteitä.

    Peetu kannattaisi laittaa juoksutusnarun toiseen päähän ja katsoa millaista kyytiä se tarjoaa hevosille sillä kuka tietää mikä valmentaja siinä piilee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevoset nyt ovat mitä ovat... välillä kovin itsepäisiä ja välillä niitä saa ihan luvalla vääntää vaikka rusetille. Onneksi ei tosiaan mitään henkisiä kolhuja kummempia sattunut, ponin kintut on kopeloitu moneen kertaan kuumotusten löytämiseksi.

      Se on katsos semmoinen juttu, että jalkavaivainen hevonen käy kalliiksi. En avaa asiaa enempää... voit vain kuvitella.

      Peetu jos saisi valita, se pysyisi mahdollisimman kaukana hevosista. Ei nimittäin nauti suurta suosiota hevosten keskuudessa ja tietää sen vallan hyvin itsekin. En tiedä mistä moinen johtuu mutta koira oli kuvien ottohetkellä hyvin kaukana mukavuusalueensa äärirajoista.

      Äkkiä kävisi niin, että Peetu määräisi suunnan ja poni vauhdin :D

      Poista
  5. Tämä tarkka kuvaus ponin ja tytön kuperkeikasta kuulostaa vielä ensikuulemaakin hurjemmalta. Onni matkassa, että kumpikin selvisi säikähdyksellä. En ole itse tähän mennessä nähnyt hevosen tekemää kuperkeikkaa, onneksi. Reipas tyttö, joka kiipesi heti uudelleen satulaan ja nollasi noin hyvin tilanteen.

    Peetusta saa tosi positiivisen kuvan russeleista. Riemukasta toimintaa.

    Me tulimme ratsastusporukalla pari viikkoa sitten perusteellisesti haukutuksi kun kurkkasimme vieraalla tallilla maneesiin, jossa oli estetreeni menossa. Valmentajan russeli läksytti meidät häiriöstä ;). Koira lopetti yksitellen ihmisten haukkumisen sitä mukaa kun tajusimme kumartua tervehtimään. Onhan se toki kohteliasta sanoa käsipäivää. Sitten oltiin kavereita, en ehtinyt ihan laskea ahteria maneesin penkille kun koira jo napotti sylissä.

    /Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se aika huima näytös, en olisi välittänyt nähdä. Norjalainen ilma-akrobaatti on kieltämättä notkea ja ketterä, ollakseen hivenen tuhti traanivalas.

      Tytöstä olen ylpeä, hänellä on ihana taito elää hetkessä ja sehän on etenkin hevosen selässä tarpeellinen taito kun tilanteet tulevat ja menevät niin nopeasti. Vaistokin näyttää pelaavan, on usein poninsa kanssa ajatusta yhden aavistuksen verran edellä ja korjaa ponin metkut ennenkuin poni ehtii edes ajatuksesta toteutukseen.

      Peetu on kieltämättä muuttanut minunkin ajatuksiani russeleista. Positiiviseen suuntaan. Muistan kun ajoin ensimmäisen kerran kasvattajan pihaan. Ihmettelin hiljaisuutta. Oli vain paljon heiluvia häntiä ja lintujen laulu. Ei haukkukakofoniaa ensinkään.

      Olet sitten varsinaisen ratsumestarirusselin tavannut :D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!