torstai 12. syyskuuta 2013

Pois alta, komiat tuloo !


Jäykin pakaroin kuin entinen Lufthansan stuertti, askelsi Pappakoira kun trimmaajalta tuli. Voi sitä ylemmyydentunnetta joka tuosta herrasmiehestä huokui. Aito engelsmanni. Oitis käännyin Rouva Kasvattajan puoleen ja tiedustelin olisiko mitään mieltä ilmoittaa Herra Koira näyttelyyn, Veteraaniluokkaan. Ja vastaus oli: kyllä.

Katsellaan tässä nyt sitten sopiva näyttely (talvikaudella niitä on aika vähän...) ja toivotaan karvojen suotuisaa kasvua. On nimittäin oma taiteenlajinsa ajoittaa tuommoinen nypittävä turkki näyttelykuntoon.

Se ihana nainen joka Nassen trimmauksista nykyisin huolehtii, on onneksi sangen pätevä turkintietäjä ja veikkaili, että alasnypinnästä ottaa 4-6 viikkoa seuraavaan huoltosiivoukseen. Ja siitä sitten pari viikkoa ja ollaan melko nätissä kuosissa.  Minä joudun kalenteri kädessä ynnäilemään viikkoja ja näyttelyiden ilmoittautumisaikoja ja varsinaisia näyttelypäiviä. Eikä alasnypintääkään voi tehdä ihan milloin vaan, karva kypsyy ja irtoaa vasta elinkaarensa lopussa. Jatkuvassa näyttelyturkissa ei voi pitää, se on yksinkertaisesti mahdotonta koska karvalla on elinkaari. Alku ja loppu ja kaari siinä välissä.

Ei helppo rasti ensinkään tämmöiselle joka unohtaa oman lapsensa kauppaan *köh*

Oi katso tätä uljautta!
Nasse on niin mainio, ettei toista moista ole.

Tämä alkuviikko on hujahtanut taas niin sukkelasti, että eipä juuri ole mitään mainetekoja joutanut tekemään.

Salilla olen viikkotreenini äheltänyt ja nyt tulee pakosta siihen hommaan kolmen päivän tauko. Täytyy pakata jonkinlaiset hölkkäkuljettimet mukaan ja lähteä rohkein mielin ja pelottomin sydämin suureen seikkailuun, Mankkaan kujille.

Torpan kurkihirren alla on purettu niin teiniangsteja kuin omiakin patoutumia, mutta kyllä tähän tupaan meteliä mahtuu. Tärkein läksy, minkä olen mitä ilmeisimmin tajunnut (tai ainakin hajulle päässyt) liittyy vanhemmuuteen.

Kun toinen vanhemmista ns. flippaa, on toisen syytä pitää turpavärkkinsä kiinni ja koettaa olla se joka valaa tyynnyttävää öljyä tyrskyinä kuohuville laineille. Eihän se ole teinin vika, että välillä ahistaa ja on niin pahuksen rankkaa. Etenkin kun on tämmöiset takapajuiset muinaismuistot saanut vanhemmikseen. Niin kauan, kun kukaan ei mene henkilökohtaisuuksiin, täällä saa mekastaa pahimmat höyryt pois, kukin vuorollaan. Eilen suurin yhteenotto tapahtui isän ja tyttären välillä.

Peetu: Kyllä tämä ihan Nassen hönkä on. On se se!
Peeturukka ei millään meinannut uskoa, että tuo solakka sukkula on Nasse-setä ja kokeili hammastakin tunnusteluissaan. Lopulta uskoi, että Nasse se on. Ja taas oli riemu rajaton. Hippaa juostiin läkähdyksiin asti pitkin pihanurmea eikä varmasti välillä kumpikaan ollut kartalla siitä, kumpi ompi kumpi vai onko kumpikin hukassa. Äly niiltä ainakin oli kadonnut johonkin mustaan aukkoon.

Hitsi, hyvin me vedettiin, sata lasissa! Tai kaks!
Huomenna suunnataan leijonankuono kohti etelää ja karautetaan likkaporukalla Isolle Kirkolle. Lauantaille ja sunnuntaille toivon suotuisia säitä, meidät tavoittaa silloin Olympiastadionilta. Vaikka sataisi rakeita, me kökötämme katsomossa.

Tällä kertaa ei mennä ihan perinteisellä Horse Show -tyylillä koska täytyy toimia esimerkkinä Perillisille. No, tuleepahan tämäkin elämys koettua.

Ennenkuin reissuun päästään, on selviteltävä muutama minuutilleen ajoitettu tehtävärasti. Aikaa on vähän, sitä on todella vähän. Mutta on sitä ennenkin pieniin ihmeisiin venytty joten luottavaisin mielin hinaan äässini nyt yöpuulle.

Ennen sitä on kuitenkin esiteltävä yksi Torpan Ihmeistä. Tyrnisato!
Äitikulta kiiruhti tupaan ja esitteli kämmenellään kahta keltaista papanaa ja tivasi: etpä taida arvata mitä ovat? No en. Sitten, vähitellen tajuntaani ilmiintyi muisto keltaisena notkuvista puskista espoolaisella rantaraitilla. Jumaleissöni, tyrni. Ihan itse!

Kamera käteen ja räpsräps. Säädöistä viis kunhan kiireesti otetaan todistusaineistoa.


Vuonna 2009 ostimme eräältä sukkelalta suharilta 12 tyrnipuskan tainta. Eräänä päivänä takaovelle ili ilmestynyt läjä muovipusseja (eniten oli Alkon kasseja, minä laskin) joissa tökötti kurjia tikkuja kurjissa multapaakuissa. Istutin ne mielestäni karuihin oloihin, pohjoisen tuulen puhaltamalle peltoaukean laidalle. Sen karumpaa paikkaa meillä ei ole. Kun puuttuu se merenranta. No nehän sitten kuolivat ensimmäisenä talvena. Takuutaimiakin sain jotka luonnollisesti kuolivat. Kaksi taimea siellä sinnitteli vaikka veikkailinkin kuolon korjaavan kummatkin.

Kaikki nämä vuodet ne kaksi ovat kasvaneet ja varttuneet, mutta koska tyrnityttö tarvitsee marjoakseen poikapuskan, ei satoa näkynyt. Urheasti kumpikin pukkasi joka kevät lehteä ja pituutta, enkä kiskonut niitä juuriltaan vaan annoin olla. Koristeena ja muistutuksena tyrnikokeiluista.

Ja sitten tänään tämä ensisadon ihme paljastui. Aikamme ihmeteltiin neitseellistä sikiämistä, kunnes Äitikulta äkkäsi toisen puskan juuresta pienen, mutta pontevan oksan. Se oli se kitulias keppi jonka jätin paikoilleen ja istutin samaan poteroon 'takuutaimen'. It´s a boy! Jippii. Meillä on kaksi hedelmällistä tyttötyrniä ja yksi tunnollisesti pölyttävä poikatyrni.

Osuu se onni joskus kohdallekin. Tämä on kulta-aarre jota tarkoin vartioin jatkossa. Maku oli tyrnimäisen kirpakka mutta juuri oikea.

Näihin iloisiin tunnelmiin päätän päiväkirjanmerkintäni. Pelloilla ajelehtii aavemainen usva ja minä ajelehdin nyt petiin. Hyvää yötä ja mukavaa perjantaita, missä lienetkin!





8 kommenttia:

  1. Hauskaa ja antoisaa reissua! Tiedoksesi vain, että minäkin tapoin pellon laitaan puolenkymmentä tyrnipuskaa vuosia sitten. Enkä ole uusia istuttanut. Enkä istuta - on niiden poiminta vain niin pahuksen kovaa hommaa.

    Lohdutuksen sanat kalkkisvanhemmille - A-sarjan c-painos totesi noin 17 vuoden iässä hämmästyneenä (ja pilke silmäkulmassa), että on se ihme miten vanhemmat on kehittyneet ihan muutamassa vuodessa. Niiden kanssa voi jo jutellakin jostain :P

    Muuten kuittaan vain, että kellossa on liian vähän tunteja, eikä jaksa sitä mitä pitäis. Tietokoneen kanssa tappelu on syvältä ja poikittain, mutta nyt toimii tulostukset ja pilvipalvelimen varmuuskopiot. Kaiken muun uudelleenkasauksen lisäksi.

    Vielä tämä googlen profiilin salasana on hukassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Arvonnassa osuin oikeaan salasanavaihtoehtoon ekalla yrittämällä!

      Poista
    2. Kantsii lotota. Heti!

      Poista
  2. Hetken aikaa luulin että koiruuksilla on jotain kärhämää kun Nassella oli niin julman näköinen katsanto mutta se sitten taisikin olla ihan jotain muuta. Komea koiruus se kyllä on, sitä ei käy kieltäminen.

    Vai taas polkaiset reissuun mutta se on kyllä onni että perilliset pääsevät jo tässä vaiheessa näkemään kuinka siellä Horse-Show:ssa tulee käyttäytyä ;D
    Eli ei muuta kuin hyvää matkaa - ties vaikka komeita poikatyrniä näkisit ja äläkä tällä kertaa loukkaa sitä takalistoasi ettei treenit kärsi :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitää kiertää viinibaarit kaukaa, ei sovi jäädä niihin notkumaan kun pitää Perillisiä sivistää. Oppivat ne 'tavoille' kyllä itsekin aikanaan :D

      Nassea vähän potutti parituntinen trimmauskeikka mutta oli myös Peetulle viran puolesta hivenen pidättyväinen. On se kovaa hommaa olla esimerkkinä. Oma ilmeeni lienee samaa luokkaa viikonloppuna...

      Yritän pitää itseni kunnossa, nyt on hyvä tsemppi päällä, nääs.

      Poista
  3. Hola, Nasse on the Alfauros, siitä ei ole kahta sanaa. Hurmaukselle ei ole rajaa ja on huippua vielä, että se istuu Suuren Koiran sielussa, Peetulla on paljon opittavaa mutta hyvä on opettajana The Guru. Anyway, huomenna tavoitteena on olla kannustamassa Pilottia ja The Horsea ja sitten suunnata illalliselle ja Ison Kirkon valoihin. La alkaa Töölön suunnalla brunssin tiimoilla ja siitä Stadikalle ja illalla Carmen-bongaus ja sitten toivottavasti treffataan italialaisen illallisen äärellä ja su Stadikalla. Soitellaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, Pilotille terkut ja onnenpotku. Soitellaan

      Poista
  4. Tuo 3. kuva ylhäältä, Nasse kaulaojollaan, on mainio keikarikuva. Nasselle ei ole vertaista, paitsi ehkä Peetu. Hyvää reissua, itse tulin just työreissulta isolta kylältä - niin isolta, ettei Suomessa sellaisia kyliä olekaan, ja normi arki ei ota sujuakseen -miksei kukaan väsää aamiaista valmiiksi, petaa vuodetta jne. OP

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!