tiistai 20. elokuuta 2013

Nyt riittää sairastaminen!


Sinne jäi Peetu tuoliin ihmettelemään kun tänään heitin treenikassin olalle ja kurvailin Esikoisen koulun kautta salille. Kieltämättä oli pikkuisen 'nilkka suorana' ajoa, malttamaton mieli kun ei olisi malttanut odottaa enää yhtään.

Voi hyvä ihme, että mulla oli hyvä fiilis kun kapusin pitkästä aikaa crossarin kyytiin ja ryhdyin lämmittelemään lihaksia. Ne heräilivät hyvin hitaasti kesäsiestaltaan. Jota suoraan sanoen, on kestänyt laittoman kauan.

Ihan tein varovaisen ja tunnustelevan treenin, tänään oli jalka-persausosaston vuoro. Eli yhtään ei otsasuoni pullottanut, eikä tärykalvo kerännyt painetta, niin köykäisillä painoilla tein.
Enhän minäkään nyt niin paukapää ole, että tietentahtoen lähden terveyttäni lääkekuurin aikana härkkimään.

Mutta korvatulehduksesta viis. Minun korvienvälykseni kaipasi tätä treeniä enemmän kuin välikorva (sisäkorva?) lepoa. Olo oli niin hyvä, että tästä ei voi seurata kuin nopea parantuminen. Eihän? Positiivisuus luo jotain mielihyvähormoneja ja ne voittavat pahat tulehuspöpöt, eikös niin?

Lupaan, etten nillitä yhtään, jos korva tästä äkeentyy. Itsepä läksin. Ja lähden muuten huomennakin. Ihan kevyesti vähän tumppuja verryttelen ja herättelen.


Esikoinen lähti tänä aamuna koulunsa seiskaluokkalaisten, luokanvalvojien ja tukioppilaiden kanssa ryhmäytymisreissulle. Sattumoisin samaan kurssikeskukseen jossa minä joskus viime vuosituhannen vuosikymmenillä kävin rippileirin.

Oltiin silloin niin fiksuja, että mentiin hiihtolomaleirille. Ei tarvinnut enää kesällä riparileirin kanssa sählätä kun homma oli jo hoidettu hyvissä ajoin. Voi meitä, oltiinpa me (jo silloin) aikaamme edellä!

Esikoisella oli kohtuullisen iso kassi yhden vuorokauden reissulle. Ja heti aamulla alkoi puhelin syytää listaa unohtuneista: Hammasharja! Shortsit! Musta toppi! Valkea Hollisterin paita!....  Ja niinpä minäkin pääsen tänään piipahtamaan kultaisen nuoruuteni muistoissa koska lähden tietysti viemään sitä pahuksen hammasharjaa. Taidan ihan kiusalla viedä isänsä kalsarit, mummon t-paidan ja pikkusiskon topin.

Hieno juttu tuo ryhmäytymisretki. En tiedä, minkä verran niitä järjestetään muissa kouluissa, minulle tuo oli ainakin ihan uusi juttu. Ajatuksena mitä mainioin.


Sain sen kauan vieroksumani virallisen kirjeenkin vihdoin värkättyä, joten voin kohtuullisen hyvällä omallatunnolla hautautua tallisiivoukseen. Heinävarasto täytyy tyhjentää ja putsata. Huomenna tulee hevosten pedikyristi ja siihen mennessä pitää olla valmista. Asianmukaiset desinfiointivehkeet on valmiina ja hevoset hoidetaan tallin eteisessä. Pikkuisen etukäteisjärjestelyitä ja kyllä hommat saadaan hoitumaan näinä poikkeusaikoinakin.

Jos illasta vielä energiaa riittää, täytyy pari loimea pestä. Topparotseja ei hevosille tarvittu viime talvena kuin parina päivänä, joten sitä pyykkiä ei ole. Tallitoppiksia ei tarvittu ollenkaan. Täytyy vain tuulettaa kaikki hyvin ja laittaa varastoon valmiiksi odottelemaan tulevia, vääjämättä kylmempiä vuodenaikoja.

Tänään paistaa aurinko. Niin nätisti ja lämpimästi, ihan kuin kesällä. Ja kesähän nyt onkin vielä.
Yöllä oranssinkeltainen kuu killotti kirkkaana kuin katulamppu suoraan makuuhuoneen ikkunaan. Siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia nukuin kuin tukki.

Se hyvä puoli tässä sairastelussa ja sen myötä elämäntahdin himmailussa on, että nyt tunnen ainakin levänneeni.

Sitä jaksaa taas ja hyvä niin, maailma ei ole vielä valmis. Työsarkaa riittää.

Mukavaa tiistaita, missä kuljetkin!


PeeÄääs:
heti tuli tottelemattomuudesta rangaistus ja sain kirjoittaa perskohtaiseen vikalistaani uuden kolhun. Onnistuin sitten jalkaprässin kiekkoja purkaessani tipauttamaan kymppikilon kiekon ja tietysti niin, että suurimman osuman otti vasemman koiven 'sisänilkka'. Kiva kökkyrä siihen ehti kohota ja vasta kotona muistin nämä K-K-K -ohjeet. SSStupid me!

2 kommenttia:

  1. Haikeana huokaan, että kyllä sitä pääseekin vähillä töillä kun kituuttaa ilman hevosia...

    Puusavotta alkaa olla hyvällä mallilla, rakvaattori ruksuttaa voimaa klapikoneeseen ja kuljetin nöyrästi kiikuttaa ne valmiit klapit liiteriin. Homma on maksioitu siten, että poika on syöttöpäässä, Maestro katkaisu ja halkomaosaston haltijana - minä istun liiterissä ja harjoitan heittäkättäni. Eilen illalla tein sitä kera lonkerotölkin, eli ihan viihteellistähän se oli. Puumäärän lisääntyessä kiireen aste nousee, joten tänään vain puskettiin urakalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on näemmä vuosien kokemuksen tuoma hiottu tekniikka puusavotassakin. Toi lonkero on ihan pro-tason sitouttamisbonus ;-)

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com