torstai 1. elokuuta 2013

Elokuu-uuuu-uuuh


Kas näin, päivä on vaihtunut ja kuukausi on vaihtunut. Ja taas on aika esitellä uusi Kilpisoturi. Hokikaudesta ei jännää puutu. Hjallis mäni ja myi hallinsa ja kättä on väännetty saako luopioleiman saanut Jokeriporukka pelata äsämliigaa ensi kaudella ensinkään. No onneksi sopu löytyi ja talviklassikkokin pelattaneen stadikalla sillä aidolla ja alkuperäisellä asetelmalla. Olishan se vähän kökköä jos stadikalla pelaisivat vaikka nyt Kärpät ja Ässät...

Se hokista ja se urheilumurheilun politiikasta. En puhu enempää kun en asioista mitään tiedä. Mitä nyt kummipojan kiemurointia jäillä seuraankin suurella mielenkiinnolla.

Suurta häpeää ja itseinhoa tuntien katselen tuota hauista ja tuota selkälinjaa. Joop. Tässä on pidetty omista treeneistä lomaa ja sairauslomaa ja palvottu gluteus maximusta nyt jo kaksi viikkoa.


Vaan toivottavasti tämä lihasten pakkolomaksi muuttunut kesäloma päättyy pian. Yritän jo loppuviikosta uskaltautua salille, ihan vähän ja varovasti koittelen neitipainoilla mihin liikkuu ja mikä liikkuu.

Koko elokuu menee varmaan ihan vaan kunnon palauttelussa. Syyskuussa alkaakin sitten puolen vuoden rypistys, menin sitten pikkuisen itseäni haastaen liittymään erääseen Fitgroup -projektiin. Vähän semmoinen löysät pois -treenihomma jossa treenataan ryhmässä ja jaetaan tuskat ja ilot porukalla.

Mikä mielenkiintoista, tässä viimeisten viikkojen aikana särkylääkkeiden kulutukseni on noussut potenssiin sata ja olo on myös henkisesti tosi tukkoinen ja puolikuntoinen. Kaipaan sitä hyvää oloa ja aitoa väsymystä mikä tulee liikunnan kautta. Aivoja saan treenata muutenkin.

Kävin maanantaina shiatsuhoidossa ja se taisi antaa lopulliset lähtökäskyt persjumille. Kuten hoitajani sanoikin, olin maanantain ja tiistain aika kipeä mutta nyt on jo parempi.

Mikäli hyvin käy, saan kavuta hevosen selkään jo viikonloppuna.


Tamma Töttis ei ole vielä ratsukunnossa, mutta toipuu hyvää vauhtia. Karanteeni jatkuu ja perjantaina tulkoon eläinlääkäri katsomaan tilanteen. Tänään Töttis oli kuitenkin jo enemmän oma itsensä ja hengitti helpommin. Nuo hevosten virustaudit ovat niin kinkkisiä, että niistä on yhtä montaa mielipidettä kuin on sanojaakin. Joku toinen olisi varmaan jo kaahannut trailerin renkaat soikeina hevossairaalaan, joku toinen olisi varuilta aloittanut antibiootin ja minä en ole vielä tehnyt oikeastaan mitään.

Paitsi seurannut tilannetta. Uskon tuntevani hevoseni jo niin hyvin, että tiedän milloin ne ovat oikeasti kipeitä ja milloin puolikuntoisia. Ruoka maistuu, vesi maistuu, hevonen tulee luokse seurustelemaan ja ilme on virkeä. Ei se silloin ole kuolemassa käsiin. Ei ainakaan kitumalla.

Olen 'varmuuden vuoksi' -lääkintää vastaan ollut aina. Ja olen vastakin.

Sörsselson on päässyt hommiin. Nuorimmainen on ratsastanut ja minä olen haukkana vahtinut hommaa. Eilen otettiin ravia ympyrällä, siirtymisiä raviin, käyntiin, seis ja liikkeelle, vaihtelevassa järjestyksessä. Odotin tikkana hetkeä jolloin sain sanoa Nuorimmaiselle NYT sillä se tarkoitti tunnetta joka piti siirtää perslihaksista aivoihin, tallettaa sinne ja sitä tunnetta tavoitella jatkossakin, flow -tilaa joka on paras palkinto minkä ratsastuksellisesti voi saavuttaa. Silloin homma toimii ja paketti pelittää.


Tämäkin paketti pelittää oikein mukavasti. Tämä muodollisestikin pätevä peluri tunnetaan nimellä Paul Davies ja kyllä saa äitirouva Davies olla pojastaan ylpeä. Paitsi jos olisi minun poikani, ei taatusti poseeraisi missään hokipoikien kalenterissa jota varttuneemmatkin rouvashenkilöt silmät kiiluen vahtaavat. Piiloon pistäisin moisen aarteen.

Nyt pistetään muutkin aarteet piiloon ja kysellään sen Nukku-Matin unihiekkapussukan perään. Pakkohan tässä on yrittää saada rytmiä kohdilleen sillä arki hyökyy päälle kuin hunnilauma.
Iso-J on ollut kipeänä ja torpalla on hissuteltu vähän vajaateholla. Silloin kun potilas nukkuu, silloin on hyvä hetki itsekin oikaista soffalle ja syventyä kirjastosta kantamiini aarteisiin.

Onneksi tuo Iso-J:n tauti ei näytä olevan kuolemaksi, ainakin vielä sätkii (ja valittaa) entiseen malliin. Eiköhän tuokin henkiin jää.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, leppoisaa ja mukavaa Elokuun ensimmäistä päivää, missä lienetkin!



10 kommenttia:

  1. Kiitos taas tästä kuun ensimmäisen päivän päivityksestä. Tiedät mitä tarkoitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistän vain osakseni koituneen hyvän kiertämään :D

      Poista
  2. Jopas oli maskuliinia! Kalpaan tarttunut soturi :D Mukavasti, ah niin mukavati silmä lepää...

    Töttikselle toipumista ja sun ahterille kans - kyllä te molemmat selviätte :)

    Marjoja tulee mukavat määrät taas säilöä talven varalle. Tosin siellä pakastimissa on edelleen melko setti viimevuotisia, joten pula-aikaa ei tarvi pelätä eikä turvautua kaupan pakastealtaan feikkimarjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmäniloa :D

      Meilläkin on vuosikertamehuja ja vuosikertahilloja ja viimeinen tattipussikin odottaa risottopäivää. Ja uutta satoa pukkaa.

      Poista
  3. Tämä soturi on kyllä vähän *överi* verrattuna seniorimpaan Leijonissakin kunnostautuneeseen Malliin, johon törmäsin kolopallokentällä, kuuluu ko. tiimin seniorikastiin mutta oli kyllä varsin hyvässä fitissä ja kuulemani mukaan jahdannut valkoisia palloja 12 päivää perä jälkeen sisäpiirin ns. tiedon tai juoruksikin sitä voi sanoa. Mielenkiintoista nähdä missä hänet näkee next time mustan kiekon tiimoilta. Mutta kiva nähdä, että säilyttää rennon mielen ja positiivisen asenteen ja ei nouse menestys hattuun. Muuten Isolla Kirkolla kaikki hyvin ja arki alkoi reumatologian parissa. Huomenna siirrytään spondyloartropatioiden pariin:)p.s kuulin hauskan vinkin Torpan eläinosastoa silmällä pitäen sisustukselliseksi lisävarusteeksi mutta palataan siihen kun nähdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, kukas The Kiekkoilija se on pieniä valkoisia pallukoita jahdannut noin pontevasti? Ettei ihan peräti The Kalpasoturi itse? Iso-J muuten pelaa kanssa kolopalloa. Puhelimellaan.

      Noi sun spondyloartropatiat kuulostavat juurikin yhtä innostavilta kuin se sisäsuomen suoliseurakin...

      Sisustuksellisia vinkkejä odotellessa, koetahan jaksaa pysyä hereillä luennoilla. Liity vihdoin fb-kansaan, siellä on hauskoja pelejä :D

      Poista
  4. Ärhh! *Heittelee ankarasti vihkivettä ympäriinsä ja intoutuu jopa käyttämään tarkoitukseen hankittua painepesuriakin*

    Jaahas, taas sai liukastella pitkän matkan ennenkuin pääsin jättämään tervehdyttävät terveiseni. Hirvittää jo nyt ne tulevat postaukset - tällä tarkoitan että kun te rakas TKE pääsette purkamaan sitä persjumin aiheuttamaa energiapatoutumaanne niin siinä ei Bonttisen Jaakon tapaan mikään maailma riitä ;D
    Koitahan parantua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppuvuoden postauksia kannattaa odottaa. Ainakin kuukauden ekoina päivinä on huimaa herkkua tarjolla. Vaikka ethän sinä tätä lihasrunoutta ihmeemmin arvosta.

      Persjumin patoutumat paineistuvat vielä, katala kuumetauti painaa Torpan Armoa soffanpohjiin. Maailma ei todellakaan riitä, eikä kaikki maailman aikakaan purkaa tämän tyhmän sairastamisen aikana patoutunutta työmäärää. Bonttisen Jaska on laiskajaakko, mie oon vaan tämmönen työläinen, Ms. No Pennies :D

      Poista
  5. Juuh... *pyyhkii kuolaa*
    Thanks for sharing, again. ;)

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!