sunnuntai 25. elokuuta 2013

Elokuinen sunnuntai

Kuva napattu JRT -FB-yhteisön sivulta
Eiliset Peetun ilma-akrobatiatemput vaativat näemmä veronsa ja piski rojotti varsin tyytyväisenä soffalla. Nyt sillä kelmillä on uusi väijypaikka, takaeteisen (Se Remonttikohde) istuinpenkeillä on hyvä ja tukeva alusta vahdata takapihan tapahtumia ja kommentoida niitä russelimaiseen, hetkittäin hieman suulaaseen tyyliin. Peetu ei räkytä tyhjän takia, asiasta sanoo ja huomauttaa myös jos kissojen raksukuppi on hälytysrajan alapuolella.

Peetu on vähän niinkuin Sörsselson, wannabe handyman, jokapaikan höylä. Avustaa mielellään (vaikka ei pyydettäisikään) saunan koolinkien laitossa ja työntää muutenkin nokkansa jokaiseen koloon.

Sörsselsonhan yritti taannoin jopa näpistää aidankorjaajan vasaran ja ruuvinvääntimen, mutta jäi kiinni ns. housut kintuissa, koska korjaajan työliivi oli vankkaa tekoa ja kesti ponin hampaiden nykäisyt.

Tänään Sörsselson heittäytyi sangen simppeliksi. Vastapäivään esitti nättiä ravia ja kauniita siirtymisiä. Myötäpäivään mikään ei toiminut. Ei niin mikään. Puoli kierrosta ravissa meni hyvin ja sitten pitikin yrittää poistua näyttämöltä. Encore -aplodien toivossa?

Minä pystyin onneksi ennakoimaan tulevat tilanteet ja sain ponin pysymään suunnilleen siellä missä pitikin. Harmi vain, että juoksutusliina otti välillä vähän turhaa kireyttä ryntäilyn takia ja sehän tuntuu ponilla suussa. Ja mikä suussa sattuu, se aivosolussa muistetaan.

Onneksi saatiin lopettaa kohtuullisen nättiin hölkkäraviin ja pariin hienoon pysähdykseen. Huomenna on pakko ottaa kertausharjoituksia. Satulaa on turha selkään laittaa, ensin pitää toimia sovitun mukaisesti maasta käsin.


Tänään on saatu paljon aikaan vaikka välillä teki mieli kaataa pullollinen yskänlääkettä (viskiä) kurkkuun ja rojahtaa sohvaan. Siellä (kurkussa) nimittäin asusti äkäinen takiainen. Onneksi se hävisi jonnekin. Mäjähti varmaan riihen seinään, kun karjaisin kunnolla komentoa röyhkeille harakoille. Ne pirut ovat kesän aikana kutsuneet serkkunsakin meille asumaan ja mellastavat kanatarhassa kuin ... ööh... kotonaan? Se tuli nyt kuitenkin harakalle lähtö. Jos ei haukka heitä huoli, hengen vie nuoli. Jousipyssyt esille ja väijyyn.

Saunapaneelit on hölvätty pikkuväen toimesta (Äitikulta & Nuorimmainen) ja ne ovat todella nätin väriset nyt. Mustakin voi olla nätti. Voi se. Eikä kyse ole mistään pikkusievästä söpöstelystä vaan sangen jylhän värisestä helmiäiseen taittuvasta hiilenmustasta.

Mikäli sävellykseni nuotit osuvat kohdilleen, saunasta tulee tunnelmallinen. Ja se on saunalta paljon se. Paitsi savusaunalta joka on elämys itsessään. Aina.

Viimeisetkin tallin metalliosat (hankittiin vähän lisää rautaa karsinoiden rakenteiden suojaksi) on maalattu ja niitä pääsee asentelemaan heti kun seuraava vapaa hetki löytyy. Handyponylla ottaa kohta hampaaseenkin.

Muutenhan talli on lakaisua vaille valmis uuteen sisäruokintakauteen.


Tällä asenteella kohti maanantaita ja uutta viikkoa, slap ass for motivation!

Alkava viikko pitää sisällään runsaasti ajettavia kilometrejä, viikonlopun lakkiaisjuhlat Vantaalla ja kaikenlaista muutakin värkkäilyä.

Yhteistä perheen keskistä aikaa ei tulevalta viikolta liiemmin löydy joten täytyy yrittää panostaa niihin vähiin mitä irti saadaan.

Nyt mennään tälleen, sata lasissa.
Palataan jahka ehditään. Hilpeää maantaita, missä lienetkin!

Hiittäkö sä siinä hosut, valmiissa maailmassa ?!?







4 kommenttia:

  1. Miten jotenkin pyytämättä muistui mieleeni, kun ajoin puutarhatraktorin (= päältä ajettava ruohonleikkuri) peräkärryineen laitumeen tarkoituksena lapioida sonta kärryyn... Linur - tuo nokkela ruunapoika ehti paloitella leikkurin ulokkeita, vaikka olin ihan siinä vierellä. Se kettu odotti aina hetkeä kun olin selin ja iski valitsemaansa kohteeseen... Nopeasti ja tehokkaasti. Ikävä kyllä myös tuloksellisesti. Oikein näki kovan aivotyön, mitä ruuna harrasti suunnitelun ja toteutuksen välillä.

    Jopa alkoi muuten taas nousta valkkarimaasta ihan valioyksilöitä! Ja hevonpeetä turvekuivikkeella löytyikin tarjolle - kunhan hakee pois. Valuuttana valkosipulit.

    VastaaPoista
  2. Olkoon satosi runsas!!

    Ruunapojat ovat omaa luokkaansa, mitä karuimmista oloista (Islanti, Norja), sitä vikkelämmät aivosolut. Ja sitä sukkelampi toteutus.

    VastaaPoista
  3. Harakat ovat aivan yhtä uteliaita kuin teini-ikäiset koirat ja ponit. Muistelen pienellä puistatuksella tyhjillään olleen kotitalon takkahuoneeseen hormin kautta pölähtäneitä kahta harakkanuorta. Tulos: aikamoinen siivo ja yksi kuollut harakka. Toinen toivottavasti hieman viisastui seikkailusta.

    Saunasta tulee hiilenmustine seinineen varmasti upea ja tunnelmallinen.

    Pakko muuten sanoa, että teidän kultainen borderipappa on kuin ilmetty Tähtien sodan Chewbacca. ;-)

    /Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nassepappa on sinut toisen nimensä kanssa, Chewbaccahan se. Silloin kun pappa näyttää tuolta, on korkea aika varata trimmausaika ja kuoria esiin jalorotuinen engelsmanni.

      Yhhyh, harakat ja oravat ovat sitä sakkia jota en susätiloihin toivo, tuho on totaalinen :(

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!