keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Poikkeustila, erikoisjärjestelyt ja SIMS tuo viheliäinen vitsaus


Helleaamu aiheutti sen, että jokaisella askeleella hevosia laitumen riemuihin saatellessani, pääkopassa jysähti ikävästi. Matalapaine, hautova ilma ja kytevä ketutus.

Tällä asenteella lähdettiin aamuun. Eli jatkoin siitä mihin eilisillan turhautumisessa jäin. The Sims3 + Lemmikit -lisäosa. Lapsosen joululahja vuodelta 2012 ja kesäkuun 2013 loppu. Kainosti asennusta pyytävä lapsi. Syyllisyys. Se on kuulkaa Painajainen isolla ja vihaisella Peellä.

Loppujen lopuksi sain (Ihme!!) peliyhtiön palvelevasta puhelimesta päivystävän nörtin kiinni. Ottaen huomioon, että kello oli jo iltapäivässä, kyseinen asiakaspalvelun kukkanen kykeni jokseenkin älylliseen kommunikointiin. Selvisi, että eilinen asennusongelma oli kohtuullisen tunnettu probleema mac-käyttäjien koneissa ja siihen tulisi tuotapikaa vastaus ja toimintaohjeet sähköpostitse. Okei, täti kiittää ja toivottaa energiajuomalla elävälle nörtille hyvää päivän jatkoa. Olen varma, että kuulin linjalta vaimean röyhtäyksen.

Ja katso, ohjeet olivatkin sähköpostissani. Tottakai ne olivat englanninkieliset ja linkin takana. Ilmeisesti  peliyhtiöissä oletetaan, että kaikki pelejä latailevat tyypit vauvasta vaariin puhuvat, lukevat ja tulkitsevat sujuvasti nörttienglantia, ymmärtävät niiden hieroglyfien päälle.

Minä ymmärsin ja Lemmikit -lisäosa tuli oikein asennetuksi, kunhan olin ensin raahannut tietokoneen roskakoriin n kappaletta erilaisia foldereita ja restartannut tietokoneen uudelleen.

Nuorimmainen kiitteli vesissä silmin. Hänen joululahjansa oli vihdoin käytettävissä.
Köh. Omatunto tuskien roihuissa käryten vetäydyin toviksi lepäämään. Päänsärky ei suoranaisesti lieventynyt asennustiimellyksestä.


Koska päivällä paukahti lämpöennätykset ja meidänkin mittarissamme varjon puolella oli punainen tappi lukemassa +31°, päätimme siirtää hevoset talliin iltapäivän kuumimmiksi tunneiksi. Tuo uusi laidunlohko jossa pyylevät ratsumme kirmailevat, on täysin varjoton alue.

Ja siellä on paarmoja niin runsaslukuisesti ja monimuotoisesti, että hyönteistieteilijät voisivat suunnata lajikartoitukseen tänne. Takaan että tutkittavaa materiaalia riittää. Mukanaan saa viedä, ihan vaikka haavin täydeltä.

Hevoset seisoivat laitumella apaattisina paikoillaan, hikosivat ja olivat ankeita. Näyttivät oikein tyytyväisiltä päästyään viileään talliin. Vasta iltapuurojen jälkeen hölväsimme ne örkkiäismyrkyillä ja veimme lankkutarhaan yöksi. Siellä on syömistä kahden hevosen yötarpeisiin useammallekin yölle. Hirvet ovat jäljistä päätellen käyneet makailemassa nykyisellä laidunlohkolla ja minulla on turvallisempi olo kun tiedän, että hevoset ovat erotettu hirvistä sekä lankulla että sähkölangoilla. Eihän sitä ikinä tiedä mitä kesäyön inspiroittama hirvi saattaa keksiä.

Aamulla siirrän hevoset laitumeen mutta yön ovat vähän vähemmillä eväillä.
Saisivat olla muutenkin, mokomat valaat eivät taatusti mahdu traileriin ensi viikolla, sen verran massava runko kummallakin.


Hevoset vaikuttavat nyt sangen tyytyväisiltä elämäänsä ja saavat nyt olla yönkin ulkona.
Matalapaine yritti purkautua ukkosena, mutta kuten tavallista, se jäi meidän mäellämme suutariksi. Pari kertaa jyrisi ja satoi sen verran, että pihasoran päällimmäiset kivet kastuivat. Eli ei paljoa.

Iso-J palasi reissultaan ja toi Nuorimmaista ilahduttavat tuliaiset. Perhosten tainnutusainetta (jotain tymäkkää apteekkitavaraa) sekä ihan oikean jousiammuntavempaimen.
Tämä jousiammunta on kiinnostanut pientä robinhoodiamme jo kauan ja perhosten keräily on sekin Iso-J:n ansiota. Voin vain kuvitella kuinka parin vuoden päästä Äidin pikkuenkeli laukkaa tanakalla vuonohevosellaan kylän raittia pitkin ja ampuu jousella rusakoita ja muuta pienriistaa... jos ei ole juoksentelemassa pelloilla ja pientareilla haavi auki (kirjaimellisesti). Mitä isä edellä, sitä pienet perässä.

*huokaus*

Grillissä savustettu lohi oli niin hyvää, että sen jälkeen päänsärkykin katosi. Toimivampi se lohi oli kuin burana. Molempia kokeilin.

Tänään jätin väliin sekä salitreenit että fillarilenkit. Kumpiakin olen ahtanut edeltäviin päiviin melko ahkerasti. Eilinen kyykkypäivä ja fillarikymppi tuntuvat kyllä, siellä missä pitääkin.

Monessa asiassa on siis tänään ollut poikkeusjärjestelyjä. Ja ihan syystä. Alkuviikko on ollut ihan kiitettävän ohjelmoitu joten yksi tämmöinen löysä päivä tulee tarpeeseen. Mitä vähemmäksi aamukampa käy, mitä lähemmäksi loma tulee, sitä enemmän löytyy tekemistä, asioita jotka on pakko hoitaa ennen lähtöä.

Kamera-asiakin on vielä juupas-eipäs -asteella. En kertakaikkiaan osaa tehdä valintaa kahden eri mallin välillä. Molemmissa on puolensa, hyötynsä ja haittansa. Etunsa ja taakkansa. Kyllähän sekin ahistaa, jos upouusi seiskadee lentää gibraltarin apinoiden ryöstösaaliina jonnekin atlantin uumeniin. Ja kyllä sekin ahistaa jos lähden reissuun pokkarin kanssa. Ja ja ja.

Monta muutakin asiaa on vielä päätettävä. Peetupoijjaan hoitopaikka-asiakin on vielä ihan auki. Tarjokkaita on, kiitos kaikille, meidän pitää nyt vain katsoa mihin venytään ja mihin Peetu venyy.

Mietin sitä huomenna. Nyt menen nukkumaan. Ja tähän loppuun kuvasarja joka kertoo karua tarinaa mukaviattomien Lemmikkien maailmasta. Veli Winston jäi kiinni päihteistä!
Pioneja kuvaillessani kuului kiivasta kehräystä ja kas, kukas se siellä lojui ympäripäissään:

Kehrää ja kierii...
Leuat jauhavat....
Yhdet vielä ja shitten lashku...
Hupshista, katshos mammaa, mä vähän tähän torkahdin

Se on tuo minttu semmoinen päihde, että kiltit tupakissammekin ovat aivan sen orjia. Veli Miltonia saa harva se päivä nostella penkistä syrjemmälle, rojottaa siellä sorkat suorina ja kehrää. Oi tätä tapain turmelusta!

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin.




12 kommenttia:

  1. Saitko muuten vakuutusyhtiöstä korvausta rikkinäisestä kamerasta? Metsästän siskonpojalle kameraa linsseineen huutelunetistä ja bongasin tällaisen, tulit mieleen: http://www.huuto.net/kohteet/canon-500d-runko/272131072 siinä olisi vissiin ihan passeli runko, ei kovin paljoa kuvattukaan. Ei tarvitsisi uutta kameraa ottaa varastettavaksi matkaan ja hukkumaan. Kiekaisisin itse, mutta haluan sellaisen jossa on joku aloittelulinssi samassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeppis, korvausta tuli pari sataa. Tässä kävi nyt niin, että otan 7D:n koska mulla on niin hyvä optiikka. Tuota viisisatasta pitää vilkaista, vara- ja reissukamera on oltava. Kiitti vinkistä!!

      Poista
  2. Tuo joululahjahomma on minullekin tuttua lapsuudesta, äitimme oli vähän hajamielinen...Muutta ei meillä sentäs juhannuksen jälkeen...

    Varohan, teihit voivat ottaa kateistanne mallia.
    (Typerä kysymys, mistä se johtuu, että kissat reagoivat tuohon minttuun/kissan minttuun tuolleen? Miten kissan minttu eroaa tavallisesta mintusta? Sarjassa kaupunkilaistunut lappilainen kyselee urpoja, kun meillä oli aina vain ajokoiria, joista kissat eivät pitäneet niin, että olisi voinut sellaisen hankkia. Tuntematon laji mulle.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mikä se tekee mintusta niin kissoihin vetoavan, valeriaanahan saa se ihan sekaisin. Toivottavasti Toveri Tita on lukusalla, se nainen tietää yrteistä kaiken tietämisen arvoisen.

      Perilliset kantavat kissoja tupaan selviämään ja paheksuvat kovin moista rypemistä.

      Tuon Simsin me kaikki unohdimme, mun piti päivittää ison macin käyttöjärjestelmä ja ladata se peli pöytäkoneeseen. No se päivitys jäi ja jäi ja nyt kesäloman myötä peli muistui mieleen ja Nuorimmainen suostui ottamaan pelin läppärille. Laskee kai sen varaan, että jän sen macbookin kuitenkin kohta saa itselleen kun tietää, että mulla on koneenvaihto kohta edessä ;-)

      Poista
    2. Tutkimattomia ovat kissan aivotukset - ja viidestä kissasta yksi on meillä selvä narkomaani valeriaanan juurien suhteen. Mintut saa olla rauhassa.

      Valeriaana on muuten rahoittavaa - ihmisille. Kissoille ihan päinvastainen vaikutus.

      Poista
    3. Kiitti Tita, meillä vain nämä kaksi Veljestä, Kitheen Kirkkahalla kastetut ovat persoja huippauskasveille. Ei Elli koskaan niillä päätään sekoittanut, oli riittävän villit visiot muutenkin.

      Velipoika 'kiusasi' lapsuuskodin kissaa valeriaanalla. Poikien piti loukuttaa naapurin pihalla pesinyt sisäsiittoinen lauma ja saivat siihen tarkoitukseen apteekista valeriaanaa. Muistan ne kesäöiset mourukonsertit vieläkin.

      Poista
  3. Hahaa, sims-tarina osui ja upposi. Pelaan itse peliä, en tosin macilla. On kyllä elämän ja kuoleman kysymys, jos tulee asennusongelmia. Ja tänään pitäisi ilmestyä taas uusin lisäosa postilaatikkoon... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä lisäosia ja kamasettejä taitaa olla äärettömästi?

      Toivottavasti meille ei ihan heti tarvita uusia...

      Poista
  4. Eheheh ;) Meitin Vinski ei tajua mitään *edes* kissanmintun päälle :o Eikä karvamölli osaa leikkiäkään. On tuo eläinmaailma outoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko teidän Vinskinne sitten absolutisti nautintoaineiden suhteen?
      Tiedän useammankin oluelle person beaglen.
      OP

      Poista
    2. Meillä Nasse on raittusmiehiä mutta Peetu on kovin perso oluelle. Makuasia sanoi koira kun vehkeitään nuoli :D

      Hevosista Soosi ryystää olutta, tammalle sekin on liian hapokasta.

      Poista
  5. Minttu - Winston ja hänen niin ikään addikoitunut veljensä Milton :D On teillä siellä Torpalla rajua ryhmää kun kissatkin vetävät töötit kesken päivän...;D

    Sinä kuitenkin lunastit taivaspaikkasi tämänpäiväisen asennustyön ansiosta sillä ajattele kuinka paljon se merkitsi <3

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!