Kukin tavallaan, 'cuz yolo!

Sinivaleunikko

Eilinen voittoisa kotiinpaluu vaati kunnon juhla-aterian ja se meitä kotitorpalla odottikin. Oli ihanaa istua valmiiseen pöytään sillä Siskolikka oli ansiokkaasti toiminut varavaimona.
Rautakaupassa olivat tutut myyjät kuulema vähän katselleet 'uutta' vaimoketta, mutta huomaavaisesti jättäneet tyhmät kysymyksensä kysymättä.

Kuulen tänne saakka kuinka kylällä arvuutellaan kaupunkilaisten temmellyksiä.

Eilinen oli voittojen päivä. Niihin tunnelmiin on mukava silloin tällöin palata, mutta turha jäädä lillumaan. Jokaisessä näyttelyssä homma alkaa nollatilanteesta, puhtaalta pöydältä, uudet vastustajat ja hyvin usein uusi tuomarikin. Päivän kunto ratkaisee, joten ei tämä sertiputki mikään saavutettu etu ole. Ei ensinkään.

Päivän paras saavutus oli Teinin itsetunnolle tervetullut ylistävä arvostelu. Osaaminen ja onnistuminen ovat nuorelle ihmiselle itsetunnon peruskiviä. Onneksi niitä tulee nyt koiraharrastuksen kautta.

Voitonpäivän tappioiksi kirjataan kamera. Toivon vakuutusyhtiön suhtautuvan ymmärtäväisesti tapahtuneeseen vahinkoon, vaikka minulla ei olekaan erillistä laitevakuutusta. Voisin hyvinkin kuvitella, että semmoinen olisi tässä tilanteessa tarpeen.

Huomenna on käytävä kameranraadon kanssa asiantuntijaliikkeessä ja kyseltävä sekä korjausmahdollisuutta että hinta-arviota uudelle 'vastaavalle' laitteelle. Ne ovatkin mielenkiintoisia tulkintoja mikä on ostohinnan ja päivän arvon suhde.

Tämän aarteen päivän arvo on mittaamaton. Äitikulta älysi lepopäivän perimmäisen ajatuksen ja vietti laatuaikaa varjossa ristikkoa ratkoen.

Aurinko paistoi tänään niin pistävän polttavasti, että viisas hakeutui varjoon. Me muut emme.

Kaikenlaista pientä ja isompaa värkkäilykohdetta oli taas kertynyt. Monta päivää kun sataa ja sitten tulee lämmin, suorastaan kuulee kuinka ruoho hyppää ylös ja nurmi reuhahtaa äkkiä ruokottomaan kuntoon.

Siispä koneet tulille ja pojat hommiin. Kaikki mikä pärisee ja pörisee on kuin seireenien kutsu miehille. Yleistän. Ihan tahallani.

Poikkeukset pitäkööt nyt suunsa kiinni.
Tässä yksi juniorijääkiekkoilija nauttii maalaiselämän pärisevistä iloista. Tuo vanha kylätienpätkä on kuin luotu jäähallin jääkoneen, Zambonin, kuskille harjoittelualueeksi. Ja vaikka pojasta ei zambonikuskia tulisikaan, osaapa senkin homman. Tämäkin kummien velvollisuus on nyt täytetty. Penska osaa ajaa nurmea niin, että tulee tasaista ja hyvää jälkeä. Iso-J mittasi tulitikulla, että sänki on tasaista ja jälki virheetöntä.

Kukkia ja sidontaa

Torpan etupihalla reuhottaa tuommoinen mikälie töllinruusu, vihulainen pahinta laatua. Toisella laidalla korkeutta kasvaa vanhan mummolan mailta tuotu valkea syreeni, toisella laidalla punavalkoraidallinen kirjoapteekkarinruusu. Nämä sitkeät ja sinnikkäät perusruusut kasvattavat aivan tolkuttomat juuriversot ja retkottavat valtoimenaan. Mitä enemmän niitä leikkoo, sitä hullumpina kasvavat. Päätimme niputtaa koko höskän. Ensin tiuhasti tukikeppejä ja sitten puutarhurinnarua. Ja koko roska on nyt ahistettu naruihin. Jokaikinen verso ja oksa, joka tuosta muodostelmasta poikkeaa, kokee saksien välittömän napsautuksen.

Alta löytyi lupaava akileijakasvusto, pari päivänliljaa ja mantsuriankärhö. Voi sitäkin kiertolaisparkaa.
Moneen paikkaan olen sen jo ehtinyt istuttaa, ylöskaivaa ja siirtoistuttaa. Eikä sen kotia ole vieläkään löytynyt.

Akileija, nimisäle deleted

Tässä yritetään ottaa kuriton ruusu hallintaotteeseen. Huomatkaa pyhäpäivän eleganssi, landelooks -tyyli puhtaimmillaan.

Siskolikka sai sentään urheilusuoritteitakin tehdyksi, polkaisi vakiolenkkini, 11 km ja metrit päälle. Kiitteli miten nopsa sininen hybridihirviökiiturini onkaan.

En kyllä ihmettele, että hänellä homma joutui tänään. Onneton ihminen oli nimittäin edellisen lenkin polkenut Nuorimmaisen fillarilla joka on muutaman tuuman pienempi kuin minun maantiekiitäjäni.

Minä pidin salivapaata eilisen ja muissa aktiviteeteissa kului tämäkin päivä.

Nuorimmaisen kanssa treenattiin Sörsselssonin juoksutusta. Ja se hommahan alkaa sujua. Liinassa juoksutus on semmoinen taito, jota ei opita ratsastuskoulun tunneilla eikä välttämättä ratsastusleireilläkään.

En väitä itsekään olevani mikään mestari, yhtään opetustuntia en ole aiheesta saanut. Sen mitä olen oppinut, olen oppinut osaavampia katsoessan. Itse liinanpitäjänä ollessani toimin hevosta kuuntelemalla ja seuraamalla. Omista virheistä on turha hevosta moittia, kehuja ei kannata pihtailla. Niin pitkään kun sisätakajalka liikkuu ja on juoksuttajan hallinnassa, homma toimii suunnilleen niinkuin pitääkin.

Edesmennyt Herra Harmaa oli mestari. Se juoksi ympyrää ilman liinaa, vapaana. Vaihtoi askellajin ja suunnan kun pyysin. Ainoa vaikeus (minulle) oli oppia oikeat englanninkieliset termit. Onneksi eräs hevosnaisystäväni oli syntyperäinen britti ja näytti miten ja mitkä käskyt tarvitaan.

Sörsselsson on ihan oman 'opetukseni' tulos, mutta tänään olin ponista hetkittäin hyvin ylpeä.
Hienoja ja nättejä siirtymisiä käynnistä raviin, takaisin käyntiin ja seis. Pysähdyksestä raviin ja sitten käyntiin.

Homma sujui niin hyvin, että Nuorimmainen pääsi liinanpitäjäksi ja minä avustin tarvittaessa. Kyllä tästä vielä omalle työlle jatkaja löytyy.

Tämä huima hyppi ihan issekseen, ei tarvinnut kirittää eikä hoputtaa. Paitsi muutamia kertoja Iso-J kävi käskyttämässä jätkät sohvanpohjasta pihalle.

Sohvan vetovoima on ihmeellinen. Joko nuo nuoret kollit lojuvat ameebamaisina klöntteinä sohvalla tai sitten hyppivät kuin gasellit. Ei taida löytyä semmoista tasaista vireystilaa ollenkaan. On tai off. Ei välimuotoja. Asiasta kysyttäessä vastaus on: 'cuz yolo. Koska elät vain kerran.

Hmm... koska elän vain kerran. Asiaa voi tarkastella monelta kantilta ja teini-ikäisen versio on ehkä kaikkein fiksuin.
Aikuisena asennetta häiritsevät monet velvoitteet, velat ja sitoumukset. Ei voi elää ihan niin täysillä kuin ehkä vapaammat voivat.

Onko se mielen vapautta? Onko se ajattelun vapautta? Onko se vain huoletonta nuoruutta? Upeaa kuitenkin.

Upeutta on kohtapuoliin luvassa pionipenkissäkin (alakuva). Nekin elävät vain kerran, hetken. Toivottavasti sen ohikiitävän kukintahetken aikana täällä on a) sateetonta b) toimiva kamera.

Nuorimmainen lähtee huomenna muutamaksi päiväksi leirille ja Siskolikka pakkaa pojat ja palaa takaisin kaupunkiin. Pojat lähtevät Hiittisten saaristoon mökille. Se on vuorovuosina yksinäinen joulu ja yksinäinen juhannus niinkuin monessa muussakin perheessä. Siskolikka on kahden vaiheilla tullako tänne takaisin vai jäädäkö kaupunkiin.

Mukavaa pyhäillan jatkoa, missä lienetkin. Nauti elämästä, 'cuz yolo!

PeeÄäs, remontti jatkuu huomenissa. Putkimies tulee ja sähkömies tulee ja sitten varmaan jo uutta lattiaa valetaan. Rempassa torppaan tulee toinen vessa ja sen varalta Iso-J kaiveli lattiahiekan alta viemäriputket esiin. Putkimies tekee tarvittavat muutostyöt ja kas, sekin arjen aamuruuhkan sujuvuutta edistävä ylellisyys on taas askeleen lähempänä.