maanantai 13. toukokuuta 2013

Ruusujen aika


Nyt tuli maanantai oikeaan saumaan. Se nimittäin merkitsee Arjen paluuta ja normaaleja rutiineja.
Voi vietävä, että tässä onkin ollut mukavaa matalaliitoa useamman päivän ajan.
En edes yritä muistella kronologisessa järjestyksessä viime keskiviikon jälkeisiä tapahtumia. Kirjailen vain joitain yksityiskohtia sitä mukaa kun ne putkahtavat mieleen.

Iso-J:n vanhin tytär ja Vävy tulivat heinäsirkkakoiransa kanssa viettämään pitkää viikonloppua tänne meille. Heinäsirkkakoira (basenji) loikki, ravasi ja touhusi lähes tauotta ja Peetu rehki perässä. Voi sitä tassujen rapinaa ja mattojen rypytystä. Pahaksi onneksi satoi useampana päivänä ja koirat saivat viettää tassujenkuivatteluosastolla (saunan pesuhuone) useammankin tovin.

Basenji vaikuttaa olevan (tai tämä yksilö) varsin itsepäinen otus. Kun se päättää luikahtaa ovesta, se menee. Samaan aikaan kun ovi avautuu, koiran korvat menevät tukkoon ja käskyjen vastaanottokeskus mykistyy. Sitten se rusakko loikkii pitkin pihoja ja teitä vauhdilla jota ei järjellä voi käsittää.

Valehtelisin jos väittäisin kolmen koiran hallinnoinnin kaiken muun puuhastelun ohella olleen pelkästään ilo.


Perjantaina oli kauppapäivä, oli niin rattoisaa rynniä marketissa aamupäivällä, että jouduin lähtemään uudelleen iltapäivällä. Tungos ja ryysis oli lähes pääsiäiskaaoksen luokkaa. Ei voi ymmärtää ihmisen lapsi sitä hamstraamisen määrää kun kaupat olivat kuitenkin auki sekä perjantain että lauantain. Onneksi meillä oli täsmälistat kaikesta tarvittavasta eikä mikään tulenpalava kiire. Oli aikaa jonottaa. Näin pari oikein kunnon perheriitaakin, toisen lihatiskillä ja toisen pakastealtaalla. Miten ihmeessä ihmiset saavat lietsottua kaiken sen kiukun ja ärtymyksen niin mullistaviin mittoihin? Ja pimahtavat täysin kun joku tietty piirakkapohja onkin kovan kysynnän vuoksi loppunut.

Kakut ja paakelsit haettiin lähileipomosta ja vaikka kuinka etukäteen manasin, en kuitenkaan lentänyt nurin lohikakku sylissäni.

Perjantaina iltamyöhällä Siskolikka saapui tontille ja niinhän me sitten valvoimme myöhään. Kello kävi kahta kun kiipesin yöpuulle. Ja aamuherätys olikin heti viiden tunnin kuluttua. Perillisten kampaaja-aika oli tasan kello 8 ja se nakki napsahti minulle. Kotiinpalattua oli pakko käydä elpymässä päiväunilla. Kerrankin sain viettyä sen ajan hyödyllisesti, kävin oikeassa unessa ja sain levättyä.


Ensimmäiset vieraat saapuivat 11.55 ja väkeä kävi tasaisena virtana päivän aikana. Juuri sopivasti niin, että juhlakalu ehti rupatella jokaisen kanssa ja meillä kyökkiosastolla kukaan ei joutunut pahaan pinteeseen.

Juhlat onnistuivat yli odotusten. Äitikulta hermoili tietysti etukäteen kun homma ei ollutkaan hänen hallinnassaan vaan hänen piti uskoa, että tyttäret osaavat asian. Siskolikkahan on kouliintunut juhlien järjestäjä, entisessä elämässään emännöi useammankin vastaanoton isoille ihmismäärille.

Jossain vaiheessa ennen juhlia Äitikullalle iski mm. kahvikuppikriisi. Hän arveli, että kupit eivät ehkä olisikaan tarpeeksi hienot ja arvokkaat. Kylmästi ilmoitin, että se jolle kaadettu kahvi ei kupista johtuen kelpaa, saa jäädäkin kahvitta. Yksikään ei kieltäytynyt valkoisista posliinikipoista tarjotusta kahvista.

Kaikesta huolimatta uskon, että jokainen oli tyytyväinen. Osa kutsutuista ei päässyt paikalle, mutta olemme luvanneet kahvittaa ja tarvittaessa kakuttaa nekin, jotka pääsevät tulemaan myöhemmin. Veljeni ei nähnyt tarpeelliseksi saapua juhliin, ei lähettää korttia, soittamisesta puhumattakaan. Lähinnä säälittää sen ihmisen sielun pienuus. Uskon hänen kärsivän nykyisin niin pahoista tunnontuskista, ettei ylpeys enää anna periksi muuttaa käytöstään. Kukaan meistä ei enää koe tarpeelliseksi perustella hänen poisjäämistään millään tavalla. Ei tule ja se on hänen häpeänsä. Kantakoon taakkansa.

Silti, päivään jäi miehen kokoinen aukko. Sitä eivät toivottavasti muut kuin me perheenjäsenet huomanneet, meille se aukko oli iso ja ikävä.

Kaikille muille haluan välittää tätäkin kautta omasta, perheeni ja Äitikullan puolesta kiitokset muistamisesta, käynnistä, kukista ja lahjoista, korteista ja kirjeistä. Teitte juhlapäivästä hienon. Kiitos!

Maailman paras mascarpone-valkosuklaatorttu
Äitienpäivänä hevosten aamuheinien jälkeen könysin takaisin nukkumaan ja perhe antoikin kiitettävän pitkät aamu-unet. Vasta yhdentoista jälkeen rynnistivät kahvitarjottimen kanssa yläkertaan hoilottamaan onnitelulaulua. Sain lahjaksi uudet tallikottarit, täsmälahja joka tuli totiseen tarpeeseen.

Aurinko paistoi ja lämmitti ja puut vihertyivät silmissä. Käki kukkui, pääskyset lentelivät ja kaikkialla kuului kasvun kohina. Hevosten tarha on nyt langoitettu ja sähköistetty. Sörsselssonin Rymy-Eetun takia hevoset joutuivat viettämään suurimman osan lauantaista tallissa, kenelläkään ei ollut aiemmin aikaa laittaa tarhaa poninpitävään kuntoon. Jätkähän poistui tarhasta lankut ryskyen laitumen puolelle, Tohtori Vihreän kutsu oli niin voimallinen. Neljännen poistumisen jälkeen päätimme pitää hevoset tallissa ja korjata tilanteen mahdollisimman pikaisesti.

Pitkät naamat olivat tyrmistyneitä koppikomennuksesta ja vielä happamampia ne olivat kun Sörsselsson tajusi, että tälliä tulee jos yrittää kanuunankuulana rynnistää lankuista läpi.

Nyt pysyvät siellä missä pitääkin, omien aitojen sisäpuolella. Mikäli säät jatkuvat hyvinä, saamme aidattua pian ensimmäisen laidunlohkon ja hevoset pääsevät sinne totuttelemaan tuoreeseen ruohoon.
Uskottava se on, kesä on nyt saapunut. Olihan tuo jo aikakin!



Äitienpäivän kunniaksi kävin pakertamassa salitreenit ja Peetu pääsi taas koirakouluun. Loppukuusta ohjelmassa on sekä Esikoisen leirikoulua, vanhempainiltoja, koiranäyttelyitä ja yhtä sun toista muuta. Mutta ei käsittääkseni mitään isompaa ihmeellistä.

Vaikka juhlat ovat kivoja, arkea arvostaa niiden jälkeen ainakin hetken hieman enemmän.
Ihan vaan arjen kunniaksi taidan ottaa vielä yhden mukillisen kahvia ja löntystää pihalle nauttimaan rauhallisesta maanantaisesta aamupäivästä.

Mukavaa viikonalkua sinulle, missä lienetkin.



EDIT:


koska pidän Kanadasta ja kanadalaisesta elämänasenteesta, 
tahdon niin mieluusti jakaa tämän kanssanne

Terveiseni Sudburyyn :D






14 kommenttia:

  1. Roppakaupalla onnea ja myös kotijoukoille toipumista hurjista juhlista!

    Kevät tuli Pohjanmaallekin - vuoroin on satanut ja paistanut, mutta lämpö on saapunut viimeinkin!!! Töiden jälkeen en malta sisällä olla, vaan puhallan heti pihapuuhiin. Nyt tuli pakollinen ruokapalvelustuokio, mutta onneksi selviää lähes eilisiä lämmittämällä :D

    Viron reissua pukkaa - torstaista sunnuntaihin olen pois näiltä nurkilta, joten radiohiljaisuus johtuu siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, sulla alkoi nyt se kausi jolloin kehon tarvitsemat eliksiirit haetaan ihanan viilenneinä maakellarista ja muut ajat pyllistellään pusikoissa :D

      Tänään oli niin lämmin päivä, että tallihommissakin meinasi tulla hiki. Tuskanhiki kihosi otsalle silloin kun Sörsselsson ihastui Esikoisen puhaltelemiin saippuakupliin, riistäytyi hallintaotteestani ja loikki paksu persaus hölskyen laitumen suuntaan. Töttis pyöri narun päässä helikopterina ja yritti paikallistaa karkulaisen. Joka kohta jytisti takaisin pukkilaukalla ja jatkoi tyynenä vihreän maisteluaan. Kevätvilliä?

      Viron reissusta kehkeytyy mitä ilmeisimmin taas yksi legenda lisää. Kai teillä on varattuna riittävän iso bussi, tuliaisia varten?

      Poista
    2. Voi Hirnöös, ei kuule ehdi edes kellarin kylmentämää valkoista napata! Töitä on pihalla niin perskuleesti ihan kevätsiivojen merkeissä. Miksi ihmeessä tätä lääniä on siunaantunut näin paljon????

      Viron reissu on Total Freak Tour. Bussi on iso ja paikkoja ei myyty viimeistä persiinsijaa myöten, että kaikki puut ja puskat mahtuu kyytiin. Viinaa ei tuoda :D Ne pakaasit veisi liikaa tilaa kasveilta! No tuon minä pari pultelia McLaren viskiä Maestrolle, mutta ne nyt saa kietaistua vaikka matkalaukkuun.

      Suljetulla Osastolla löytyy sitten raporttia.

      Poista
    3. Ensimmäiseen kysymykseesi vastauksen tiedät vain sinä ;-) Huima mikä huima!

      Arvasinhan minä, ettei se mikään kaljanhakureissu ole, nyt on niin ammattilaiset asialla että te puhutte latinaa ihan selvinkin päin. Jään odottamaan SEKÄ kuvia ETTÄ raporttia.

      Poista
  2. Torpan seniorikansalaiselle toivon monia, monia vuosia ja terveyttä. Voi, jospa olisin saanut olla pirskeissä mukana, tai edes koiria komentamassa. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista. Juhlakalu on ollut hieman väsähtänyt ja sanoi potevansa juhlakrapulaa vaikka ei cavaan koskenut laisinkaan :D

      Koiraportsari olisi kieltämättä ollut tarpeen. Nyt olen vilpittömän iloinen, että meillä on vain kaksi pientä terrieriä ja nekin sisätiloissa varsin säyseitä otuksia. Ulkonakin niillä toimii kuulo, ainakin hetkittäin.

      Poista
  3. Tuttu juttu tuo veljesi. Mulla on vanhin sisko, joka ei pidä mitään yhteyttä äitiin. Hänen poissaolonsa perheen juhlista ohitamme olankohautuksella. Pitkää ikää äidillesi. Äidit ovat kullanarvoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten minua ehkä tässä keississä säälittää loppujen lopuksi veljeni. Hän jää niin paljosta paitsi. Uskoisin, että tuohon erakoitumiseen on ainakin osittain syynä häpeä. Varsinaista syytä vihanpidolle en tiedä. Ei sitä tiedä kukaan. Se vain alkoi ja sitä on jatkunut kohta 12 vuotta.

      En voi sanoin kuvata kuinka paljon minua hävettää hänen käytöksensä, minä näen kuinka Äitikultaa hajottaa kun oma poika ei ole olemassa kuin valokuvissa.

      Kiitos kommentistasi, puhut kokemuksesta.

      Poista
  4. Kiitos hienoista juhlista ja suureen suuret terveiset vielä Sankarittarelle! Kotimatka sujui hyvin ja nyt kevät ja varmaankin siitepöly on kaatanut kotiin kuumetaudin kouriin. Sairaslomalla ainakin vielä huomenna, joskin voi olla että joudun kipaisemaan nieluviljelyyn koska ei tämä nyt tunnu hellittävän aivan sillä tavoin kuin aamulla työterveyshoitajalle elvistelin:( mutta täältä noustaan kuten Leijonat jatkoajalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auh, toivottavasti kuumetauti ei runtele kovin kourin eikä ainakaan pitkään.
      Laita koodia ja malta levätä.

      Poista
  5. Onnittelut täältäkin vaikka myöhässä tulevatkin!
    Ei ihme jos on ollut rankkaa aikaa ja maanantai tuntuu rauhalliselta vaikka yleensähän tuota päivää kirotaan ja rankasti. Kiitos Kanadan linkistä - laitoin oikein kirjanmerkin hyvien kuvien takia (varsinkin se eräs laskettelukuva ;) ) ja muutenkin.
    Kesä ja sesonkiaika on alkanut enkä ole kotona vasta kuin iltamyöhällä joten jää pakostakin osa blogeista lukematta. Muuten työt ovat lähteneet hyvin käyntiin mutta kaksi kertaa jalat ovat sanoneet sopimuksen irti, ensimmäisellä kertaa muutamaksi tunniksi mutta toisella kertaa ne eivät pelanneet kokonaiseen päivään ja silloin kyllä hieman kylmi mutta taas ne pelittää joten nou hätä.

    Koitahan jaksaa ja nauttia kesästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, maanantai oli hiljainen ja suorastaan harras. Kyllä se taas rupeaa entiseen malliin v-tuttamaan, ehkä jo ensi viikolla :D

      Kanadan linkistä tuli kiitoksia sähköpostiinkin, suoraan tapahtumien ääreltä, kauniista Kanadan maasta. On se vaan niin erityinen maa, olisi upeaa päästä joskus kiertämään sitä pitkin ja poikin. Kerran olen käynyt ja se pariviikkoinen oli varsinainen Kokemus. Ja silti vain pintaraapaisu.

      Sinulle toivon toimivia kinttuja, jos nyt ei ihan masurkan veivaamiseen niin ainakin perusarjen toimivuuteen.

      Poista
  6. Heips! Löysin sinun blogisi ja liityin samalla lukijaksi. Mukavaa viikonalkua myös sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa. Olisi kiva jos jaksaisit joskus sanoa jostain tietystä kuvasta (vapaavalintainen) jonkin kommentin. Nämä kuvat ovat melko raakoja, vähän rajailen ja ehkä fiksaan sävyjä. Minun taiteellinen silmäni on jos ei ihan sokea niin ainakin likinäköinen joten olisi mukava kuulla näkemyksiäsi.

      Kivaa viikonjatkoa sinullekin.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!