tiistai 7. toukokuuta 2013

Mahanalus jalkoja täys


Jahas, se näyttää jääneen ns. lauantai päälle kun en ole saanut uutta päiväkirjamerkintää aikaiseksi. Sunnuntai meni omine kiireineen, hiki tulee pelkästä ajatuksesta mitä sinäkin päivänä pyhäpäivän puuhasteluissa värkättiin. Lyhyesti: kuutio jos toinenkin lantamultaa on siirtynyt paikasta a paikkoihin b, c, d, e .... n. Vattupuskat saivat julppean hienot heinäkatteet kun hakemani heinäpallukka osoittautui läpihomeiseksi. Uusi pallukka sen sijaan oli niin ihanan kesäntuoksuista, että sitä kelpaa tarjotella hevosillekin.

Yllättävän hyvä hyötysuhde (onko sellaista määrettä, ihan ite keksin just äsken??) näissä viimeisissä jättipaaleissa on ollut. Kuivaa, hyvää heinää. Sutta ja sekundaa kuuluu olevan markkinoilla paljonkin mutta se on äkkiä entinen heinänmyyjä joka tietentahtoen huonoa myy. Minä sain luonnollisesti uuden paalin pahoittelujen kera veloituksetta ja lupasi tarkistaa kevään viimeisten hakemieni hintojakin niin, ettei jää paha maku tästä yhdestä huonosta.

No se heinistä.

Sunnuntaina pääsin vihdoin jalkajumpallekin. Toki siinä tuli pari muutakin ojentavaa lihasryhmää pumpattua ja kyllä, maanantai oli äärimmäisen ankea. Könkkäsin jäykin jaloin portaat alas ja muistin valittaa joka askeleella "ette kyllä ikinä usko miten paljon sattuu". Siinä vaiheessa kun perheenjäsenten silmät pyörivät kuopissaan kuin hedelmäpelin symbolit konsanaan, totesin sanoman mennen ns. jakeluun ja lopetin ääneenvalittamisen.

Hengessäni kirosin huolella ja hartaasti.


Nasse-sedän kanssa kevään ensimmäinen keinukahvi maistui makoisalle, kunhan sain ensin parkuvat kankkuni aseteltua räävittömän kovalle keinunpenkille.

Lämpö meitä vihdoin hellii ja aurinko äityi vallan hilpeisiin lukemiin. Välillä ulkona on tullut niin kuuma, että olen päällimmäisen rotsin rohjennut jättää naulaan. Päätin, että minähän en tänä keväänä lankea samaan vanhanaikaiseen kevätflunssaan mihin monet vappuna hepenissä karkeloineet taaskin kompastuivat. Köh köh ja aivastus, sitä se on vappuviikon jälkeinen elämä. Paitsi minulla.

Se on yksi sade ja sitten lämmin päivä ja meillä on lehti puussa. Ruoho on jo vihreää. Hevoset saivat tänään ensimmäiset suulliset tuoretta ja suorastaan imeytyivät maahan, ylähuuli näkyi venyvän kummallakin äärimmilleen, imukuppiasentoon.

Ja huuli väpätti molemmilla mielipahasta kun marssitimme ne talliin iltapuurolle ja kuiville heinille. Ei herkkuja liiaksi, huomenna saavat taas lisää. Ja sähköt tarhan aitaan. Se ruoho kun tunnetusti ja todistetusti on vihreämpää aidan tuolla puolella. Monestikohan minäkin sain viime keväänä harjoitella ruuvinvääntimen käyttöä aitaa korjatessani? Liian monesti.

Sörsselsson on nyt kehitellyt itselleen pienimuotoisen murrosiän. Mä arvasin! Ei se, että Esikoisella on kestoangsti päällä, vielä pitää poninkin alkaa se keuliminen ja kaiken kyseenalaistaminen: Miks? Onks pakko? Miksei? Mitävarten? Mä en haluu! Ei kinosta! Ite oot! 

Juuri kun Töttis on suunnilleen asettunut keväthormonihuuruistaan, tämä jätkänretku keksii kokeilla gangstatyyliä. Ei osu eikä uppoa. Eikä varsinkaan hyväksytä. Niinpä tänäänkin varastin muutaman tovin Sörsselssonin keskittymisharjoituksille ja pakotin ponin ajatustyöhön. Kyllä se toimii, nyt vain pitää hakea oikeat säädöt ja palkita entistä pienemmistä onnistumisista. Sama ilahtunut bambinkatse siellä jurottavan teininaaman takana on, sitä pitää vain osata houkutella esiin ja kiitellä oikeaan aikaan.

Peetu, mene pois, mulla on virkatehtävä
Päivystävä agentti työssä
Ilmavalvonta
hssst, nyt hiljaa
Kulje rauhassa, kissa valveilla on

Tänään oli pakko viritellä parkuvia reisilihoja ja käydä äheltämässä toinen treeni. Ei irtoa helpolla ei. Ilmeisesti olen nyt siinä tilanteessa, että rajoja on venytetty ja voimat on käytetty. Nyt olisi varmaankin otollinen aika päivittää ohjelmat ja buukata treenihaukka viereen kirittämään. Ensi viikolla on fyssan kanssa tapaaminen (kokonainen tunti) ja katsotaan miltä nyt näyttää ja mitä voidaan tehdä.

Tavoitteena oli terve ja toimiva selkä, se minulla nyt on. Siinä mielessä, että pärjään ilman särkylääkkeitä enkä uhraa selälle ajatustakaan koska se kulkee ihan kiltisti mukana. Ei valita eikä märise yhtään.

Selän rakennevirheelle ei kai ole mitään tehtävissä ja esteettisen kirurgian nimissä ei oletettavasti selkäoperaatioita tehdä? Korjatkoon kellä on parempaa tietoa. Titaaaaaa?

Loppuviikoksi tarvitaan jalkoja, ketteriä sellaisia. Äitikullan juhlat lähestyvät pelottavan vauhdilla ja homma on vielä alkutekijöissään. Juhlakalu polkaisi tuosta noin vain heittämällä 220 karjalanpiirakkaa joten se osasto on kunnossa. Liina ja astiat on. Kakut tilattu. Ja siinäpä se valmis osuus onkin. Onneksi torstai on pyhäpäivä eli vapaa eli siivouspäivä. Ja leipomispäivä. Perjantaina Perillisillä koulusta vapaata jolloin vapaudun kauppareissukuskiksi ja juoksemaan sen seitsemän lenkkiä kaiken tarvittavan haalimisessa.

Jossain välissä pitäisi treffata uusi kirjanpitäjä, ottaa aikaa loppupalaverille nykyisen kanssa, hoitaa jokunen muu juokseva juttu ja huoh... miettiä omat juhlavermeet.
Kaikki entiset ovat isoja. Ja lopuksi hyväksi viettää lähes koko lauantaipäivä sukkahousuissa. Hyrrrrrhhh *inhonpuistatus*


Parempi kun ei nyt ajattele tätä hetkeä pidemmälle. Mennään päivä ja rasti kerrallaan, kyllä ne juhlat järjestyy vaikkei ihan kaikki olisikaan täydellistä. Siitä pidän visusti huolen, että lauantaina illalla takkatuvan jääkaapissa on ainakin yksi hikoilevan viileä valkoviinileili.

Tälleensä täällä nyt mennään, sätkitään eteenpäin. Huomenna aamulla minulla on pari tuntia omaa aikaa, luottokampaaja Johanna taikoi olemattomista ajoista parituntisen joten tässä on toivoa, että ainakin tukka on hyvin, myös lauantaina.

Aion pistää puhelimen kiinni, enkä tee mitään muuta kuin istun ja toivottavasti vajoan johonkin viileän tyyneyden tilaan.

Ihan kohta pistän läppärin kannetkin kiinni ja vajoan omaan petiin, toivottavasti saan nukkua edes tovin ennenkuin karvaiset koirankoivet liimaantuvat omiin, raihnaisiin kinttuihini kiinni.

Tässä vielä loppuun Peetun äärimmäisen huvittava istumatyyli. On se pöljä, istuu kuin sipuli.
Palajan päiväkirjan äärelle kunhan ehdin ja jaksan. Tämä on nyt tämmöinen hyppyviikko, niinhän ne keväiset viikot taitavat muillakin olla.

Naapurissa muuten ladataan jo lietetankkia, juhlapäivälle luvassa muikeita aromeja Maanhenkeä :D
Muikeaa viikon jatkoa sinullekin, missä lienetkin.



7 kommenttia:

  1. Kevät tulee ja kiireet sen myötä. Toivottavasti kinttusi kuntoutuvat Isoihin Juhliin mennessä ettei vieraiden tarvitse kotimatkalla päivitellä Torpan kaunottaren menneen huonoon kuntoon ;D

    Eilen oli lämmintä ja sen myötä puhelin raikaa töiden merkeissä joten pommitin sairaalaa ja kyselin lupaa liikkua. Ehdoton kielto eli pakko doupata yli ja lähteä kiellosta huolimatta tien päälle koska nyt on tilanne että muuten tyssää kaikki touhut.
    Koitahan jaksaa trikoissasi kisat läpi ja palataan astialle - taas on lähdettävä.

    Ps. Peetussa on selkeästi Gandhimaisia piirteitä istumatyylistä päätellen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melko köpsä mä tänäänkin olen, ei se eilinen 'palautustreeni' toiminut ihan niinkuin suunnittelin :D

      Peetu on Gandhi ja Nasse on Buddha...

      Lämmintä päivänjatkoa sinnekin.

      Poista
  2. Päivystävä agentti <3

    No niin, täällä taas jatkuu se minua niin houkutteleva maalaisromantiikka, lannanhajuineen kaikkineen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä on sarkasmia ilmassa, lietelannan lemahtelun lisäksi. Eikö niin?
      Voisin vielä kärventää sieluasi kertomalla kuinka kaikkialla vihertää ja koivujen lehdet ovat ihan hilkulla auki.

      Oi tätä maalaisidylliä. Tänään jopa nautin paskarallista, huomenna hymy hyytyy jos luvatut sateet saapuvat.

      Poista
    2. Ei sarkasmia vaan ikävä perusasioiden ääreen. Mutta oliko pakko kääntää veistä haavassa mainitsemalla hiirenkorvat? Julmaa... ;)

      Poista
  3. Sama vika rahikaisella. Ei ehdi blogistaniaan hönkäistäkään kun koko ajan on jotain. Ja jos ei muuta, niin ainakin on kiva istua pihalla kun sää vähänkin sallii.
    Tänään pitänee ryhdistäytyä kuitenkin.

    Toivottavasti juhlanne menevät tuubiin ja kaikki ovat tyytyväisiä!

    VV istuu silleen "naisellisesti nilkka ojennettuna" kankullaan välillä. Pörrierit on vähän pönttöjä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Kuten jo yllä mainitsin, tänään jopa nautin paskarallista. Linnut mekastavat, pörriäiset pärtsäävät kevään riemuissa ja perhosiakin lepattaa ilmassa. Eilen illalla satoi hitusen ja nyt on niin mahdottoman puhdas ja raikas ilma. Jos ei sitä lietearomia lasketa.

      Pääsin tänään kampaajalle ja ainakin sekä tukka että kulmat on nyt viritetty juhlakuosiin.

      Pörrierit ovat omanlaisiaan <3

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!