perjantai 24. toukokuuta 2013

Koettelee vaan ei hylkää?


Harmaata aamupäivää Karjalan kunnahilta !

Kuvasta näkyy idylli ihanimmillaan mutta tänään on palattu takaisin karuun, harmaaseen arkeen.
Etelästä saatiin sadepilvet ja harmaus, toivottavasti edes jossain paistaa ja lämmittää.

Aamulla heti seitsemän jälkeen, juuri kun olin ulkoistamassa hevosia tarhaan ja koirat säntäilivät sateisella pihalla valtoimenaan, pihaan vyöryi mustakeltaisia autoja.

Ei onneksi sinivalkoisia pillit päällä. Nämä jo tutuksi tulleet viemärien rassaajat tulivat järeällä kalustolla tekemään kuvausta. Iso-J kertoi kuinka siellä näkyi rasvakertymistä lähtien kaikki. Siis ihan kaikki *yrks* Tuntui melko aavemaiselta kun tuvan lattian alla ropisi ja rapisi, kamerahan se siellä kulki viemäreitä pitkin. Ja koska ne putket jotenkin puhallettiin, voin kertoa, että tympeä viemäriputken haju on riuskemman puoleinen, etenkin talon sisällä. Migreenin pelossa en voi käryttää suitsuketikkuja, en ruiskia ilmaan hajusteita tai polttaa tuoksukynttilässä raikasta minttuöljyä.

Kyllähän se viemärikuvaajan tuntipalkka on varmasti sillä tasolla, että tiirailee viemärin pintoja mielellään. En todellakaan viitsi pilata viikonloppuani ajattelemalla mitä tämä kaikki lysti tulee maksamaan. Ja kuka sen laskun lopulta maksaa.

Siitä kuitenkin lähdetään, että kaukana pellolla oleva imeytyskenttä pitää kaivaa auki ja uusia kokonaan. Eli järeätä kalustoa nähdään tässä pihassa jatkossakin. Ja jonkinlainen kivilouhos.

Vakuutusyhtiössä raavitaan päätä ja mietitään mikä kuuluu korvattaviin asioihin ja etenkin minkä korvaamisesta voivat kiemurrella irti vedoten johonkin pienellä painettuun sopimuskohtaan. Niinhän ne aina tekevät.

Pistäkää nyt ystävät armaat kätenne kyynärpäitä myöten ristiin ja toivokaa puolestamme, että tässä löytyisi jonkinlainen järkiratkaisu. Kohtuullinen laskun loppusummakaan ei olisi pahitteeksi.

Liikenteenlaskija virkapaikallaan
Kiesi on huollossa ja ainakin jarruremppaa siihen täytyy tehdä. Joten täällä sitä istutaan kotona kuin se kuuluisa paska Junttilan tuvan seinässä. Hajukin on juuri tunnelmaan sopiva.

Fillarikin on huollossa mutta onneksi tuli viesti, että sen saa hakea pois. Ainoa kulkupeli tällä erää on siis hevonen ja pääsee ihan valitsemaan. Ottaako kevytperäisen rodeoversion vai itsepäisen jurnuttajan. Töttiksellä on tänään ns. käsijarru ja pakki päällä, selvästikään ei hyvä päivä.

En taida rassata kohtaloa enempää ja jätän hevosetkin toistaiseksi vetelehtimään toimettomina.

Veli Milton sentään näyttää elpyvän masennuksestaan ja hiippailee pihalla lähes entisenkaltaisena.

Ettei nyt ihan valittamiseksi menisi, onneksi on perjantai! Ja perillisillä enää viikko koulua. Sitten helpottaa monellakin tavalla kun aikatauluja ei tarvitse synkronoida koulun aikatauluihin.
Esikoinen vetelehtii tämän päivän kotona, joku tasoitusvapaa leirikoulun takia. Meinasin jo tarkistaa asian koululta, mutta tiedän, ettei Esikoinen vedätä tämmöisissä asioissa.

Hyvä lapsi hänestä on tullut, vaikkei saanutkaan pienenä älykkyyttä kehittäviä harrastusaktiviteetteja. Ja sai katsoa sekä Teletappeja että Maisahiirtä ja Muumeja päivittäin.

Peetulta sensijaan ei lapsuusajan aktiviteetteja puutu. Tässä kuvasarjassa Nasse opastaa Peetua havittelemaan lumipalloheisipuskaan jumittanutta frisbeetä. Kameran valosäädöt taas vähän mitä sattuu.

Hyppää, Peetu, hyppää nyt kunnolla. Jaksaa jaksaa.

Koska tästä nyt tuli tämmöinen kotipäivä, ei kai ole pahitteeksi jos oikaisen ruotoani hetkeksi tuvan sohvalle. Mietin syntyjä syviä ja suunnittelen tulevia. Ja ihan luvan kanssa annan ajatuksen jo karata costa del solin rantakaduille... Ei tämä nyt niin pahalta näytäkään.

Eikä siellä sohvalla tarvitse loikoa yksikseen, aina löytyy seuraa, karvakaveri ainakaan ei hylkää jos onni joskus katsookin toisaalle.

Mukavaa perjantain jatkoa ja viikonlopun alkua, missä lienetkin !


Erin osaa, kehtaa ja tekee. Ihana!






10 kommenttia:

  1. Se on sentää hyvä, että tuollaiseen viemäriongelmaan löytyy nopeasti paikalle saapuvia työläisiä. Rahanmeno, hajuhaitta ja remonttiriesa eivät tietysti ole hyviä juttuja. Pidän peukkuja että teille sattuvat reilut vakuutusihmiset.

    Sellaisiakin on (ollut). Joensuun aikojen vuokra-asunnon kylppäristäni oli päässyt kosteutta alla olevaan käytävän kattoon, sillä seinissä ei ollut mitään vesieristeitä ja ammeen reunakittaukset olivat rapisseet. Itse en osannut edes epäillä, että olisi olemassa vesieristämätöntä kylpyhuonetta, joten en ollut osannut huolestua. Vakuutusyhtiön mies oli sitä mieltä, ettei minun tarvinnutkaan tätä tietää, joten homma meni minun kotivakuutukseni sijaan taloyhtiön vakuutukseen. Samoin siis omavastuuosuus - köyhä opiskelija oli aika kiitollinen.

    Minä niin pidän teidän fiineistä, frakkipukuisista linnunpelättimistänne. Hienoa että Veli Milton on piristynyt.

    /Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minulla on vahva usko vakuutusturvaan. Ainakin se rahamäärä joka vakuutusyhtiön tilille vuosittain kilahtaa minun kauttani, on vaikuttava. Toivottavasti myös vakuuttava.

      Sinulla on ollut opiskelijakämpän suhteen oikeudenmukainen tuuri. Sitä samaa rohkenen toivoa tännekin.

      Päivä parani kummasti kun Äitikulta kiikutti tupaan ison vadillisen tuoreita pinaattilettuja. Nyt tapellaan viimeisistä.

      Frakkipukuinen hovimestarikaksikkomme on täydessä toiminnassa taas. Veli Milton palasi päiväpartiosta ja lepää nyt tovin ennen iltapäiväkierrosta.

      Välitän terveisesi.

      Poista
  2. Ihankuin sun varpaat olis kaikkien ihmeteltävänä! :D))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä onkin ihmeteltävää. Tuo kuva on roiskaistu puhelimella jonain leppoisana sunnuntaina jolloin penikkatautista kinttua lämmitti kissa. Koirat varmistivat.

      Eikä tänäänkään tarvinnut yksin olla. Itse asiassa, sain tehdä hartiavoimin töitä, ennenkuin sain kamppailtua itselleni sohvalta sijaa. Oli kansoitettu.

      Poista
  3. Tollassen karvapersekkasan alla sitä on mukava koipiaan lämmitellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä? Mutta niiden päästöt ovat kyllä laittoman tuolla puolen :P

      Poista
  4. Koettelee vaan ei hylkää, pitää täsmälleen paikkansa. Nemppalassa on vietetty sairaslomaa oikein urakalla, nyt tuhdisti roxithromysiiniä, astmalääkettä sisältävä yskänlääke ja toiveissa kuumeen hellittäminen. Yskänlääke on tosi tehokas, en yski, sen sijaan syke on lähellä maksimia, ei tarvitse nukkua eikä juuri mikään kestä käsissä hetkeen lääkkeen oton jälkeen. Tiistaina oli jännittävää kirjoittaa laajoja esseitä, toki lääkärin luvalla, kun kynän hallinta oli hiukan haasteellista. Toivottavasti kaikki menee tuon viemäricasen suhteen, kuullostaa harmilliselle. Onneksi Mieliystävä Milton voi paremmin, olin jo huolissani niin ihastuttavan haasteellisista keinutuolin hallintaan liittyvistä henkisistä taistoistamme. Huomenna saan vieraita Isolta Kirkolta ja sunnuntaina aamuna sitten suuntaamme kohti Kuopiota. Soitellaan viim. su ja treffataan näyttelyssä. Peetulle tsemppiä ja kosolti onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua kuomaparkaa! Melkoiset rohdot olet saanut ja äkkinäiseen ne iskevät voimalla.

      Nähdään sunnuntaina, meillä kehä 14 ja rodun arvostelu alkaa n. 12.30.

      Lähden tästä juoksuttamaan norjalaista heittoistuinta ja käytän erästä mielensäpahoittajaa lenkillä. Tunnet minut huomenna kokovartalokipsistä jos kaikki ei mene niinkuin ponitarinoissa...

      Poista
  5. Peetun Personal Trainer on kyllä tosi asiantuntevasti kannutamassa! Toivottavasti sulla on yhtä sympaattinen PT, joka pistää jaksamaan :D

    Matalalentoa tutkarajan alla lujaa.. siinäpä viime hetken uutiset. Kerro miten säilytään täysissä järjissä, kun Hutsuran penikointi on käsillä, mutta tämä villi sinkkurouva heistelee pihalla. Pentujen pitäisi osua pentulaatikkoon - ei talon alle. Soon sitten hupaa soitella pelastuslaitokselle, että tuuttako purkamaan nurkka kerrallaan talosta, että pentue saadaan pelastettua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peetulla on pätevä PT :D

      Matalalentosi voin vain kuvitella. Enkä silti pääse lähellekään totuutta. Toivottavasti saatte sen Hutsuran äkkiä inessiiviin, se rontti rykäisee ne penikkansa johonkin rasvamonttuun jos sukulaistyttöönsä tulee... Etsi vaan sen varaosasubarun liepeiltä, siellä se kuitenkin on.

      Onnea penikointiin. Sitä tulette tarvitsemaan :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com