torstai 16. toukokuuta 2013

Kemiallista sodankäyntiä


Nyt se alkoi, kemiallinen sodankäynti ei-toivottuja kyytiläisiä vastaan. Ensimmäinen punkki kipitti Nuorimmaisen käsivarrella joten totesin, että kelpo äiti olisi jo hakenut myrkyt ja tökötit eikä jäänyt vain odottamaan aikaa parempaa.

Eilen lunastin apteekista kissoille ja koirille liuosmyrkyt ja koko lössille lisäksi matolääkkeet. Hevosten osalta homma on vielä auki sillä en työnnä niihin matokuureja rutiinisti. Ensin otetaan lantanäytteet ja katsotaan mitä matosia tai munia mahdollisesti löytyy ja yritetään täsmäaineella lääkitä.

Viimeksi lantanäyte oli puhdas, en ole nähnyt tarpeelliseksi hosua asian suhteen. Vieraita hevosia meillä ei ole käynyt eivätkä meidän koput ole tietääkseni kuljeskelleet kylillä joten ihan oma matokanta meillä on. Ja sekin toivottavasti varsin vähälukuinen.

Tänään yritän keretä hakemaan niille sumutettavat örkkimyrkyt ja tarkistan pikiöljypullon tilanteen.

Kissan matolääkintä on helppoa. Tiedän olevani onnekas ja moni lukija parantelee raapima, purema, kynsimä -jälkiään ei-niin-positiivisen madotuskokemuksen päätteeksi. Juniori piti kissaa sylissä, minä otin pillerin, kiedoin sen jahtimakkaranpalaseen ja nakkasin kissan kitaan. Nielaus ja klumps, sinne mäni kuin hohtimet kaivoon. Kiltit pojat. Elli on taas omilla teillään joten hällä on lysti vielä edessä.

Vanhaa Justiina-muumiota en matolääkkeillä kiusaa enää, eihän se liiku kuin kerran viikossa, silloinkin se vain hoipperehtaa hiekkalaatikolle ja samalla reissulla syö, jos muistaa.

Koirat ovat vielä helpompia, ne nielevät kaiken mitä niille tarjoaa jääkaapin edessä.

Omat herkut olivat vielä paremmat eikä ketään tarvinnut houkutella maistamaan. Näillä ei matoa tapeta mutta makeannälkä lähtee kertaheitolla. Lähituote naapurikaupungista, suosittelen lämpimästi maistamaan jos kohdallenne osuu.


Iltamyöhään pihaan pärähti vielä Ihmemies Peedo ja oppipoikansa. Tai en minä tiedä oliko kyseessä oppipoika, ihan pätevä ammattilainen oli otteista päätellen. Se oli noin neljä minuttia per päkätti kun villat ja lammas oli eroteltu toisistaan. Villat kauniina mattona lattialla ja nahkapaitainen lammas kipaisi takaisin karsinaansa.

Vielä kerran kiitos Heidille joka järjesti nämä kiireiset ihmemiehet meillekin. Tänään heillä on kuulema urakkana 190 lammasta. Se, jolle asia on outo ja ennennäkemätön, katsokoon vaikka tämän klipin. Vaikuttavaa.

Tämäkin päivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Ratsuttaja pääsi kuin pääsikin tulemaan ja Sörsselsson sai juoksutuksen. Molemmat hevoset makasivat maassa pitkin pituuttaan, mahat rumpuina aamuheinistä. Soosipossu oli alkuksi lähinnä tyrmistynyt huomattuaan, että ohhoh, mullahan onkin suitset päässä vaikka just äsken vielä nukuin kuorsaten.

Kyllä löytyi liikettä ja lennokasta askelta. Siinä on kyllä oikeasti hevonen jolla on rotuisekseen huippuhyvät liikkeet ja kantokykyä. Se, että pikkuisen persläskit hölskyivät, on vain sivuseikka, kyllä ne tuosta sulavat.

Muutenkin poni oli mitä kuuliaisin ja innokkain koululainen. Mutta jahka vieraskoreus taas rapisee pois, alta löytyy ehta kanuunankuula.


Päivän ohjelma on seuraavien tuntien ajan sangen aikataulutettu joten nyt on syytä suunnata auton nokka kohti kaupunkia. Ilta on pyhitetty jääkiekolle joten tuskin ehdin palamaan linjoille tänään tätä enempää.

Kukkapenkit helottavat riemunkirjavina, minä näen tuossa ylemmässä kuvassa vain vuohenputket, voikukat ja muut siivottomat rikkakasvit. Pitäisi kai hankkia jostain ne kuuluisat vaaleanpunaiset aurinkolasit joiden läpi katsellen näkee vain hyvät asiat.

Tämä täältä tällä kertaa. Hyvin menee mutta menköön. Kaikki otetaan vastaan mikä annetaan. Myös nämä aurinkoiset ja mukavat päivät.

Adios bananas, missä lienettekin.







15 kommenttia:

  1. Minusta vaikuttavinta koko kerintätouhussa ammattilaisilla on se, että se keritty villa lähtee siitä lampaasta KOKONAISENA levynä. Itse kun keritsee ne on yhtä silppua koko hieno villakasa... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Nätti, lähes lampaanmuotoinen villamatto eikä suljua juuri nimeksikään. Mahanalus- ja persvillat potki syrjään, niinkuin pitikin.

      Kyllä oli mies paikallaan ja ammattimies olikin.
      Muista ne kahvit, kilauta etukäteen niin kaivelen pullapussukankin esille!

      Poista
  2. Haluaisitko tulla antamaan matolääkkeet meidänkin kissoille, kun se näyttää sinulta noin hyvin sujuvan. Tyttökissa (eli se älykkäämpi) on viimeksi suostunut ottamaan lääkkeitä ruuan joukossa joskus pentuna. Sitten se oppi epäluuloiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, meillä oli aikanaan yksi musta piru, Gunilla nimeltään. Se katti oli aivan hillitön madotettava. Yleensä se käärittiin pariin froteepyyhkeeseen niin, että vain pää jäi näkyviin. Iso-J piti otteessa ja minä otin osumat vastaan, se piru puri kuin ahdistettu näätä.

      Kun sain pillerit kitusiin (puolikkaina tai lietettynä veteen) nakkasin perään nokareen voita. Se pistää kissan nuolemaan kiivaasti ja nielaus tapahtuu vähän vahingossa.

      Näitä nykypoikia on ilo madottaa, ne ovat niin easygoing-Kitteeläisiä, etteivät ole moksiskaan mistään. Ikinä. Se, että ne tulivat meille noin viisiviikkoisina ja keinoruokittiin ekat viikot vaikuttaa varmaan siihen, että ovat niin luottavaisia.

      Jos Tita olisi paikalla, hän voisi kertoa oman kissarykmenttinsä madotuksesta. Jossa tarvitaan asbestirukkasia... sen verran kipakkaa sakkia siellä päin.

      Poista
    2. Ei, loppuaikoina froteepyyhe ei pidellyt Gunillaa. Vessanmattoon se käärittiin.

      Poista
    3. Ei meilläkään mikään froteepyyhe kissaa pitele. Sieltä se kiemurtelee ulos. Oikeastaan ainoa tapa saada jotain kissan suuhun (tai saada kynnet leikatuksi) on kahteen pekkaan niin, että pitelijä pukeutuu pilkkihaalariin ja hitsausmaskiin, kintaita unohtamatta, ja ottaa niskalenkkiotteen kissasta jos pystyy. Varsinaisen operaation suorittajallakin pitää olla riittävän vahvat hanskat ja mielellään muutakin suojavarustusta.

      Poista
    4. Paha tapaus! Olkoon voima kanssanne !

      Poista
  3. Yyyh, ällöjä punkkeja. Irrottamissaldo erillaisista kissoista tai koirista tällä hetkellä 6 kpl. Toivottavasti jää siihen, vaikka tuskin ...!

    Tuo jäätelö - sitä taisi olla tämän vuoden ravintola messuilla maistettavana - ja oli törkeen hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Törkeän hyvä on lievä ilmaisu. Se ON jumalaista!

      Punkit ja kirput, örkit ja muut, mikä tehtävä niillä mahtaa olla luonnon lakikirjassa? Turhia ovat minusta.

      Poista
  4. Punkkeja täällä rannikolla on ihan riittämiin ja kun harrastuksena on vielä veneily perämeren alueella, tarvitsee punkkitarkastuksia tehdä sekä ihmisille että koirille. Alman turkki on niin tiheä, että tippojen saaminen lapaluiden väliin on työn takana. Eniten kammoan käärmeitä. Nipa nappula sai toissa kesänä käärmeenpureman kirsuun saaressa ja velä sunnuntaina. Onneksi pääsimme köökin kautta eläinlääkäriin ja Nipa säästyi, mutta pelko ja kammo jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Phhyi kiärmeksillekin :-/

      Ovat kyllä ikäviä tapauksia tuommoiset. Onneksi saitte avun riittävän nopeasti.

      Poista
  5. Multa ei onnistu kissan lääkintä ollenkaan. Kissa raivostuu niin überisti, että en halua järkyttää sitä. Toisaalta haluan pitää naaman ja muun kehon ehjänä, sillä kissan raivo on niin kokonaisvaltaista, että pelkään sitä aidosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On syytäkin varoa. Mitäs jos joskus kokeilisit ilman lääkkeitä? Osta jotain juustotahnaa ja koita saada pikkunökäre kissan huuleen. Siitä rutiiniharjoittelu ja ehkäpä joskus pastamuodossa oleva mirrixtahna uppoaa ohimennen?

      Mä tosin käytän Axilur -tabletteja ja se kuuri on kolmipäiväinen.

      Poista
  6. Onneksi beaglet ovat niin ahneita (kaiken suhteen) ettei mitkään lääkitykset tuota ongelmia. Kissojen suhteen tuo varhainen taloon tuleminen saattaa olla yksi merkittävä seikka, sillä meidän entinen katti - Mr. Kiteinen nimeltään - tuli meille neljän viikon (emä kuoli) ikäisenä ja sen luottamus oli kova, mistään ei tarvinnut tapella ja se söi muutenkin miltei kaiken mitä sille annettiin. Tullessaan se reppana ei nukahtanut ilman ihokosketusta, pakko oli saada kroppa kroppaan kiinni ja varsinkin kesäaikaan se oli sangen lämmintä touhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ahneuden mahtia kannattaa hyödyntää ;-)

      Katti Kiteinen, kuulostaa meidän jätkiltä :-)

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!