torstai 25. huhtikuuta 2013

Paperinmakuinen päivä


Yksi kuva riittää kun se on riittävän hyvä. Päivän tositeteema aiheuttaa jopa kuvatunlaista hulluutta.
Minä en ymmärrä, miten kirjanpidon tositteiden kirjaamisesta ja muusta papereiden kanssa puljaamisesta on tullut niin mahdottoman vastenmielistä.

Itse työhän ei tosiasiassa vie aikaa puolta tuntia pidempään per kuukausi jos muutama perusasia on hoidossa. Eli: tositteet muovitaskuun sitä mukaa kun niitä kertyy. Parkkiliput ja polttoainekuitit siivotaan autosta viikottain. Mitään ei jätetä 'vain hetkeksi jätän tähän ja siirrän sitten oikeaan paikkaan' -periaatteella mihinkään väliaikaissäilytykseen.

Ja vaikka miten minä teen nuo muutamat perusasiat, tositteiden setviminen on silti niin tervanjuontia kuin olla saattaa. Olen tullut siihen tulokseen, että se tilitoimiston leipääntynyt syöjätär aikaansaa niin paljon painetta ja ahdistusta pelkällä olemassaolollaan, että se sekoittaa minutkin jo siinä vaiheessa kun yritän tehdä hänen töitään helpommaksi huolellisella tositteiden ennakkovalmistelulla.

Huokaus. No nyt minulla on kaksi tositenivaskaa vallan valmiina ja viimeinen toimenpide on vaativin. Se, että minä käyn henkilökohtaisesti luovuttamassa ne tilitoimiston tädille. Jäisen hyinen väristys kulkee lävitseni pelkästä ajatuksesta kohdata se tiliöintihirmu nenästä nokkaan.

Alan olla entistä vakuuttuneempi, että etsin toisen tanssipartnerin tämän pikku bisnekseni asioita hoitamaan. Minä tarvitsen asiallisen mutta riittävän rennon consiglierin, neuvonantajan. En etusormea heristelevää umpitympääntynyttä riivinrautaa. Tämä nykyinen lähettää käskynsä sähköpostilla. Ei soita.

Enää pitäisi löytää uusi tanssikaveri jonka kanssa askeleet passaavat sopuisammin.



Se tilitädistä, siirrytään toiseen, lähes yhtä ärsyttävään asiaan, nimittäin myyriin.
Kuva on viime keväältä, tältä samaiselta päivältä. Vuodessa ei ole tapahtunut mitään muutosta. Kekoja syntyy päivittäin.

Jos yhden toiveen saisin esittää Yläkertaan; anna minun nähdä joskus omin silmin kuinka multakeko nousee nurmen pintaan! Minä silloin omin kätösin kaivan rähmäkäpälän ylös tunnelistaan ja esittelen hänelle kirkkaassa päivänvalossa tihutöidensä tulokset. Paikallispäärynä 'Olga', luumupuu ja se marjaomenapuu. Tappioiden rahallinen arvo suunnilleen 120-150 euroa. Plus potutus päälle.

Ymmärrettävästi myyrä on niin paatunut ja itsekeskeinen, ettei korvaushalukkuutta löydy vaikka miten kovistelisin. Siispä aion muiluttaa mokoman roiston kaupungille torin laitaan ja kehotan kaivamaan itselleen uuden olosijan.

Miksi hitossa niiden pienten pirulaisten pitääkin änkeytyä ihan pihaan kun vierellä olisi peltoa ja metsää ja niittyä vaikka kuinka?


Sinivuokot ovat suunnilleen aikataulussa tänäkin vuonna. Ihan samalta näyttää tämän päivän tilanne kukkapenkissä kuin tuossa vuoden takaisessa kuvassakin. Nuo ovat niitä Vanhan mummolan maasta kaivettuja, näyttävät viihtyvän täälläkin.

Tämän kummoisempia ei tänne. Mukavan tylsä ja tavallinen torstai, ei siis mitään muuta valittamista kuin ne pahuksen tositteet. Ja niiden vieminen kaupunkiin vielä tänään.

Päivän varsinaisen Jymylapun iski pöytään koulusta ampiaiskiukkuisena palannut Esikoinen. Elämänsä ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) jälki-istuntolappu. Välituntivalvojan mielestä lössiä oli maleksinut koulun sisätiloissa liikaa, kuka milläkin verukkeella. Toisen hajaantumiskäskyn jälkeen valvoja ryhtyi jakelemaan kirjallisia penaltteja.

Minä niin ymmärrän tätä välituntivalvojaa. Joo-joo-kohta -vastauksiin kyllästyy, etenkin kun niitä saa kuunnella päivästä toiseen. Ainoata vaihtelua tuohon joojotteluun tuo äänensävy jolla ne lausutaan. Asteikko vaihtelee nyrpeästä tympeään, joskus jopa äkäiseen.

Istukoon arestinsa. Jos ei muuten tajua, että joojottelu ei todellakaan kuulu hyvään käytökseen, ehkä oppi menee kalloon perslihasten kautta. Asiasta on käyty jo tuvanpöytäkeskustelu johon minä annoin ns. kasvatuksellista ohjausta ja Esikoinen uskoaksi ymmärsi venyttäneensä väärän ihmisen pinnaa.

Kaikilla meillä on taakkamme. Ja läksyjä opittavana. Tsemppiä, missä lienetkin!


PeeÄäs:
Lisää paperipuuhaa! Äsken sain soiton, erittäin epämääräisen soiton henkilöltä joka ei esitellyt itseään. Kyseli kuka ajoi kutostiellä. No ei voi tietää, en ole meedio.
Nyt pitäisi kuvia katsella ja todeta onko täti setä vai kuka on kuka. Varmaan oli joku valepoliisi tai Rauno Repomies Pasilan asemalta.

Voi rähmä...









11 kommenttia:

  1. Voisinpa esittää suosituksia elämäänsä tyytyväisemmistä tiliöintihenkilöistä. Muutamaan sellaiseen törmäsin alkuvuonna veroaiheisella kurssilla, jonne ko. erittäin mukavanoloiset naisihmiset olivat tulleet, koska heillä oli asiakkaana joku sen verotusalan pienyrittäjä. Kysymyksissä ja kahvipöytäkeskusteluissa kuului aito kiinnostus asiakkaan asioista. Valitettavasti ei jäänyt dokumenttia nimistä ja paikkakunnista.

    Se on muuten kumma, miten pienet asiat joskus tulee lykättyä viime tinkaan ihan vain koska ei huvita. Just nyt työpöydän laidalla odotta yks sellainen. Täytyy varmaan tarttua seuraavaksi siihen.

    /Anu

    PS. Suuresti puolestaan ilahduttivat maasta esiin ponnistaneet posliihihyasintit palstalla (muorin pihalta siirretyt, nekin). Onneksi pienistä asioista joskus tulee myös kokoaan suurempaa iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoinen tiliöintihenkilö olisi kiva, jolla olisi riittävästi ammattitaitoa ja kokemusta 'meidän alasta' mutta joka ei ole vielä niin etikoitunut että katselee nenänvarttaan pitkin pienyrittäjää ja tämän viheliäisiä tositteita.

      Ammattietiikka muuttuu näköjään myös suonissa virtaavaksi etikkaliemeksi. Hapan akka :(

      Poista
  2. Rva Hirnakka, toivottavasti kirjanpitäjäsi ei lue tätä blogia ;-).
    Esikoisesi koulussa on kovat otteet. Hyvä niin. Mr Myyrän Kutaleita löytyy muualtakin kyllä kuin pihaltasi, mutta ehkä ruokatarjoomuksesi ynnä talvehtimismahdollisuudet ovat parasta a-luokkaa, tuskin se suu tuohesta on myyrälläkään. OP

    VastaaPoista
  3. En jaksa uskoa, että Rva Tiliöitsijä lukee muuta kuin verolakia vapaa-ajallaan. Jälki-istunto tuli vitkastelusta ja juuri sopivaan saumaan, samasta asiasta on kotonakin puhuttu ja koulu osoitti ettei se sielläkään käy.

    Myyrät vainuavat kyllä missä on uusia talmia tai muuten mahdollisimman näkyvä paikka, kirkonmäki on kuin pommitettu, sisältä päin. Laaja on myyrien suku ja huone, sitä riittää kaikille!

    VastaaPoista
  4. Ex-työnantajani vaihtoi tilitoimistoa syystä että kyllästyi tekemään heidän töitään ja kamelin selän katkaisi erään kuukauden tositenivaska, jossa yksi tosite ei ollut kronologisesti oikealla kohdalla joten koko nippu palautui saatteena kehoitus laittaa ne oikeaan aikajanalliseen järjestykseen! Ymmärtänet varmaan tilanteen ja vaihdon syyn..

    Myyrät ovat perkeleestä ja niitä kohtaan saa mielestäni käyttää kaikkia keskitysleirin kauhuja (pako)kaasuista lähtien.

    Jaksamista niin tositteiden kuin myyrienkin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaamasi toimintahan on aivan ilmiselvää veetuilua, kenenkään, ei edes maksavan asiakkaan tarvitse sietää moista kyykytystä.

      Poista
    2. No niinpä ja ihmettelenkin että miten se tilitoimisto voi olla vielä pystyssä. Tosin toinen omistajista tekee isojen firmojen kirjanpitojen tarkistuksia joten kai pienemmät yrittäjät ovat heille merkityksettömä - ainakin kohtelusta päätellen.

      Poista
  5. Ou kevättä siellä! Se on edempänä kuin täällä... mutta perästä tullaan :) Yöpakkasia luvataan moneksi yöksi eteenpäin, mutta kyllä se kevät pungertaa penkeistä ylös.

    Olet kyllä räväkkä äitee, kun annat jälkikasvullesi samat eväät kuin muillekin. Erehtymällä oppii. Jos ei muuta niin liikkumaan tarpeesi ravakkaan tahtiin haluttuun suuntaan. Kasvattava kokemus teinille... ja pojot sulle.

    Ja kuittaan allekirjoitettuna, että paperityöt käy vuosi vuodelta aina vain hankalammiksi aloittaa. Ja sylettää koskea tositteisiin, laskuihin ja muuhun asiaan liittyvään paperitavaraan. Viheliäisiä. Mutta tehtävähän ne on... no can do. Onneksi on olemassa se viimetippa. Eräpäivä.

    Huomenna pääsen aamusta asti syventymään puutarhaani raivokkaan siivouksen merkeissä. Hyvä jos malttaa päiväkahveja tulla sisään kiehauttamaan... aurinkoa on luvattu ja mä pääsen viimeinkin rentoutumaan! Lue suljetulta osastolta loput päivän ihmeet :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöpakkasta oli meilläkin, nyt jo hyvinkin plussan puolella.
      Tuntui vähän hassulta kuulla radiosta, että on sateinen päivä. No, onhan sitä ennenkin siniseltä taivaalta vettä satanut. Tai tipahtanut kuumia kiviä optimistin otsaan.

      Jälki-istuntoasia on meillä keskusteltu ja lapsonen ymmärsi, että aiheesta hän sen sai. Lupasi pyytää omasta puolestaan anteeksi sekä luokanvalvojaltaan että tältä välituntivalvojalta jolta penaltin sai.

      Varmistan vielä maanantaina, että anteeksipyyntö on todellakin tehty. Uskoisin, että tähän asiaan meillä ei tarvitse enää palata, taisi tulla pointti kerralla selväksi.

      Jänniä noi paperityöt, ihan peruskauraa ja rutiinia, silti niin vaikeita aloitettavia.

      Poista
  6. Nyt kilpailuttamaan toimistoja!!! SULLA tässä on maksajan ja työnantajan (!) rooli heille ja myös varaa valita tällä kertaa. Mä en kestäis hetkeäkään, mähän olen just talousasioissa pääsiäiskäsi. Hyvällä tuurilla (ja lähes eideettisellä muistilla) olen päässyt kirjanpidosta aina läpi :)

    Eli kyllä varmaan löytyy asiaan perehtyneitä - pakko?! Eiks tein lehdessä ole ilmoja? *komppaa tähän asiaan just nyt*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, homma on työstössä ja sopivia toimistoja haetaan lähikunnista, joku pienempi byroo riittää koska teen niin paljon itse. Tilinpäätöshän se tärkein on, se mitä viivan alle jää.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!