perjantai 19. huhtikuuta 2013

Lepopäivän jälkeen


Torstai meni huilatessa. Tai noh, siis kyllähän minä tein niitä siivouksen nimellä kulkevia pakkoliikkeitä ja pakkotöitä, mutta liikunnasta oli tarve pitää huilia. Kroppa ja pääkoppa sanoivat, että tähän rakoon tarvitaan lepoa. Voimia tarvittaisiin muissa asioissa.

Se tunne, kun tuntuu, että persaus tipahtaa maahan ja on pakko mennä istuksimaan toviksi... Käppäilin siis ihan kaikessa rauhassa ympäri tupaa ja tiluksia, välillä tein jotain muuta ja sitten taas jatkoin mattojen tamppausta.

Aurinko paistoi niin upeasti ja lämpimästi, että kävin avaamassa kanalan luukunkin. Vasta illasta ne pöljät helttapäät uskaltautuivat ulos. En käynyt hoputtelemassa, tulivat ulos omaan tahtiin. Nimettömästä Kukosta ei ole mihinkään. Se vain keekoilee ja koreilee mutta ei hienohelmana pistä koipeansa ulos. Varsinainen dandy. Mutta kun hän on niin nätti, saa pitää päänsä.

Iltapäivällä taivas meni umpipilveen ja sadettahan sieltä saatiin. Nyt on 90 % tontista lumeton ja 110 % märkä.

Illan aikana Iso-J:kin kotiutui, lähti tosin heti aamusta samoja jälkiään takaisin. Elämme kiireisiä aikoja.

Poneille uusia kevätkuoseja?

Piipahdin eilen Perillisten kanssa kaupungissa, hankintalistalle koko talven roikkunut heinäverkko lampaita varten on nyt sitten vihdoin hankittu. Voi sitä mäkätyksen määrää mikä niistä luupäistä irtosi kun totesivat, että uudesta verkosta heinä heruu nyhtämällä, korsi kerrallaan. Ei suinkaan entiseen malliin suuntäydeltä yhdellä haukkaisulla.

Lammashan näkyy olevan varsin hömelö syöjä. Se vain hotkii ja hamuaa, puolet putoaa maahan, niiden päälle tallotaan ja homma viimeistellään kuseksimalla ympäriinsä ja papanoimalla vesiastiaan. Sitten aloitetaankin heinänkerjuun nimissä kuorokarjunta.

No nyt se sotkeminen ja heinänhaaskuu loppui. Sain tosi näppärän, neliskanttisen, tiuhasilmäisen verkon, alennuksineen kahdella kympillä. Jo vain loppuu heinähävikki ja heinällä kuivittaminen. Hihittelin hillitysti ja totesin lampaiden pöljästyneille naamoille: hiki laiskan syödessä.

Samaisessa hevostarvikemyymälässä kävin itseni kanssa ankaraa taistelua kevään uutuuskamojen äärellä. Eräs laukku suorastaan kirkumalla vaati päästä mukaani. Hämmästyin itsekin luonteeni lujuutta, jätin laukun kauppaan.

Jotenkin laukut ja uudet kevätkuosit tuntuvat toisarvoisilta. Toissapäivän uutiset asettivat taas kerran arvoja uuteen järjestykseen.

Tähän yhteyteen täytyy kiittää teitä kaikkia jotka olette ottaneet yhteyttä ja tarjonneet virtuaalista olkapäätä johon nojata epäuskon hetkellä.

Illalla nojailin Töttiksen kaulaan, sillä oli ihan selkeästi villahousuista luovuttuaan vähän orpo ja alaston olo, kaipasi seuraa. Sopi minulle hyvin. Ison ja lämpimän hevosen kaulaan on hyvä nojailla silloin kun elämä on epäreilua ja on vaikea käsittää miksi asiat tapahtuvat niinkuin ne tapahtuvat.

Molemmilla hevosilla on suurinpiirtein kesäkarva valmiina. Enää puuttuu kesä.

Huhtikuu on kuukausista julmin, väittää joku vanhassa ja kuluneessa sanonnassa. Ainakin tänään ajatukseen on helppo yhtyä, harmaa taivas, tuulen kurittamat salavan oksat ja koko ajan ilmassa häälyvä sateen uhka vetää mieltä apeaksi.

Liljapenkissä on kuitenkin krookusten nuput valmiina avautumaan, heti kun aurinko lämmittää tarpeeksi. Voi että minä odotan sitä hetkeä kun tuosta harmaasta ja litimärästä maasta nousee jotain uutta ja kaunista, ensimmäinen kukka.

Viikonlopulle ei tietääkseni ole mitään ihmeempää, perusjuttuja ja vähän toimistohommia. Tositteita on kirjattavaksi asti ja pari päätöstäkin pitäisi tehdä. Yksi niistä koskee tilitoimistoa, ollako vai eikö olla, asiakas? Henkilökemia on hirmuisen tärkeä juttu ja nyt täytyisi osata punnita annanko enemmän arvoa vuosikymmenten kokemukselle vai kehtaanko vielä sen lisäksi vaatia mutkatonta yhteydenpitoa?

Nyt tuntuu, että jokaisesta puhelusta ja sähköpostista tulee lasku. Ymmärrän toki yrittäjänä toista yrittäjää, mutta en kuitenkaan tätä mentaliteettia, että jokainen pakollisten tervehdysten jälkeen vaihdettu sana maksaa. Plus paikallispuhelumaksu.

Näitä ja muita jään miettimään. Nyt on syytä ryhdistäytyä ja keskittyä päivän pakollisiin kuvioihin. En tiedä mahtuuko mihinkään väliin minkäänlaista liikuntaa. En edes tiedä vielä haluanko vielä tänään liikuntaa. Ehkä ilta on aamua viisaampi.

Mukavaa perjantaita, missä lienetkin!





4 kommenttia:

  1. Teillä on kevät edempänä! Pistän kuvia suljetulle osastolle, käväse illalla tai kun jaksat :)

    Nyt alkaa se vuodenaika, että netissä ei jouda pyörimään, mutta alkaapahan jälkeä syntyä oikeassa elämässä. Elämä kun on tässä ja nyt.

    Voimia - kun huilaa sen minkä keho käskee, niin sitten alkaa nousukiito. Hymyssä huulin, ei väkisin.

    Halit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjataan purppuraomenapuu menetetyksi. Talttahammas oli jyrsinyt katkipoikki. Suojaverkon ALTA!!! Grrrrrr.

      Kaksi päivää ilman liikuntaa.... Mitenköhän tämä tästä etenee?

      Poista
  2. Hyvä että olet malttanut levätä,tuli varmaan tarpeeseen niin fyysisellä- kuin mentaalipuolellakin.
    Kevät tuntuu härnäävän, välillä on yksi lämmin päivä jolloin sitä tuumii että nyt se alkaa mutta sitten seuraakin pari-kolme sateista ja kylmää päivää. Höh.

    Teidän lampaat ovat kuin minä: ennen on vedetty astiasta isolla lapasella mutta nyt on pakko kiristää vyötä - argh :D
    Kuvat olivat perin hauskoja ja se hevostraileri-kuva varsinkin, asiahan on juuri niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkolepoa. Eilen oli terapiapuheluilta Jypinkylään joten nyt on sydän vähän kevyempi

      Ehkäpä käyn tänään lenkillä. Sää on kieltämättä vaihteleva, nyt onneksi kuivaa ja tuulisempaa.

      Peetu joutui eilen kylpyyn, raparallin jälkeen haisi kuin suosta nostettu.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!