keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Salavasta maanuoliaisiin


Torpan pihalle on joskus vuosikymmeniä sitten istutettu useita Terijoen salavia. Kyseiset puut saavat monet pihanomistajat raivon partaalle. Näin ollen he käyttävät lukemattomia raivon siivittämiä työtunteja hankkiutuakseen näistä puista eroon. Kannonräjäyttäjillä riittää puuhaa kun pihan uudistajat kilvan hajottavat salavia tulitikkuakin pienempiin säleisiin.

Minulle nuo puut olivat yksi niistä syistä joiden ansiosta ihastuin tähän torppaan ja sitä ympäröivään pieneen maatilkkuun.

Terijoen salavia on kolmessa paikassa, etupihalla autohallille kulkevan tien reunassa, torpan takapuolella ja vielä kolmas rykelmä astetta kauempana takapihalla, kanalan ulkotarhan laidalla.

Puu on kesällä ihana. Sen pehmeän pallomainen kasvutapa saa minut aina hyvälle tuulelle, niiden varjossa on hellepäivänä lähes välimerellinen tunnelma ja talvella, häikäisevän lumen kuorruttaessa oksia ne ovat kuin valkeat sormet kurkottamassa kohti sinistä taivasta.


Ainoastaan syksyisin, lehtien pudotessa kiroan salavia. Ja useamman kerran talven ja kevään aikana sadattelen ärräpäitä kun ne karistavat oksansa. Sen roskaisempaa puuta ei ole. Lehdet eivät maadu talven aikana, eivät kahdenkaan. Joten niitä on aivan turha jättää maahan ja ajaa leikkurilla yli, eivät ne siitä mihinkään silti katoa. Haravoida saa lähemmäs kymmenen kertaa syksyssä sillä lehtiähän piisaa kuin kiinalaisia eivätkä ne kaikki voi tietenkään tipahtaa samalla tavoin kuin muut lehtipuut tapaavat tehdä. Ei, sitä lehtiryönää tulee alas parin kuukauden ajan. Loput löytyvät maasta keväällä lumien sulettua.

Roskaa tulee kaikilla navakkaa kovemmilla tuulilla alas niin, että koko piha näyttää isolta harakan pesältä. Risua ja tikkua sakeanaan.

Ja näin kevättalvella se vasta ankea tonttikumppani onkin. Hangella on läjäpäin isompia ja pienempiä oksia.
Eikä tässä vielä kaikki

Rappioromantiikkaan tuo viimeisen silauksensa tuulen kuskaama ikealainen heinäannostelumitta. Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun tuon sinisen muovihirviön näin juhannusruusuun takertuneena. Se samainen ruusu söpöilee muuten blogin bannerissa. Nykytila on häpeäksi.

Ankeutta lisäävät kevätauringon valossa loimottavat koirapoikien kusiläntit. Peetulla on tapana käydä väkertämässä sikarinsa puhtaalle hangelle, korkealle nietokselle joten pökäleet täplittävät maisemaa siellä minne ei uppolumen aikana pääse ilman lumikenkiä tai suksia. Näinä aikoina on syytä tyytyä selaamaan kuva-arkistojen kesäkuvia ja hammasta purren sulkea silmänsä tympeältä pihanäkymältä.

Eihän sieltä puutu kuin pitkinpoikin viskottuja tupakanstumppeja. Niitä sentään ei ole eikä tule.

Nytkin ulkona tuulee niin, että roskat ropisevat tuvan ikkunoihin. Vietämme hissuttelupäivää Perillisten kanssa. Nuorimmainen jäi kotiin pitämään kuumeetonta päivää ja Esikoinen räkii minkä ehtii. Niiskutiniiskuti.

Vaan eräitä ei huolet ja maalliset murheet paina. Harmi, etten jaksa pelata videokameran kanssa, olisin saanut teille aidot ja autenttiset terrieriterveiset. Se metakka tosin kuuluu varmasti Kanadaan saakka ilman videotakin, kuvia katsoessa voi varmasti hyvin uskoa mikä viheliäinen meteli tällä mäellä raikaa kun kaksi terrieriä päästelee aamu päivä iltapäivä ilta ... noh, energiahöyryjä ilmoille.


Onko elämäsi tylsää ja hiljaista hissuttelua? Kaipaatko puuhaa ja askaretta? Hanki oitis pari terrieriä ja istuta tontillesi vähintään kymmenen salavaa!

Huomatkaa Nassen 'virtaviivainen' ulkomuoto. Eilinen trimmaus paljasti valtavat niskaläskimakkarat. Se tietää nyt ns. kovennettua Nasselle seuraavien viikkojen ajan. Iso-J:n harjoittama koirien salasyöttö ja makupaloilla lahjonta pitää saada kuriin.

Onneksi Nasse ei ole perso oluelle. Kaikki edelliset koirani ovat olleet ärsyttävän hanakoita oluen perään ja keinoja kaihtamatta anastaneet oman osuutensa. Joko viekkaudella tai vääryydellä. Luvatta kumminkin. Nasse sen sijaan on raittiusväkeä. Irvistelee ja paheksuu koko vähäisen olemuksensa voimin. Edes joululahjaksi saamansa koiraoluet (maltaalla maustettu lihaliemilitku) se totesi koiralle kelpaamattomaksi. Pitäisi muistaa kierrättää ne pois. Tiedän kyllä ainakin yhden Remon joka ne lipoo mielellään.

Peetu on huolestuttavasti entisten koirieni kaltainen. Latkii tyytyväisenä jokaisen tipan joka tölkistä heruu. Peetulla ylimääräinen energia menee kuitenkin kasvamiseen joten niskaläskejä ei ole aivan heti odotettavissa.

Päätän inhorealistisen pihakatsaukseni tähän.
Mukavaa päivänjatkoa, missä lienetkin!


PeeÄääs: 
Herranpieksut sentään miten minä ilahduin tämän kuullessani. 
Minä  niin tykkään näistä vekkuleista. 

17 kommenttia:

  1. Voi kun olen iloinen, että Nassella on niskamakkaroita! :D)))
    Pönö on paksu. ''Juuri sopivan paksu'' sanoi Katto Kassinen. ''kaupungin komein poikamies''.

    Meillä olisi nypintä vielä edessä, karvoja on joka paikassa PALJON.

    Noi irvistely kuvat on mainioita. :D)

    Meidän naapuriin on asettunut asumaan Dio, saksanseisoja tyttö, alle 4kk. Otan joku päivä valokuvia näiden kahden riiviön leikkimisestä. Saat sitten siunata todellisia niskamakkaroita.

    VastaaPoista
  2. Ai niin, ehkä kuitenkin hiljaa hyväksyn Terijoen salavat, siis pajut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tuula & Pönö :D
      Nassen niskamakkarat eivät minua suuremmin ilahduttaneet, lähinnä järkytyin.
      Onneksi nyt on taas helppo tarkata läskien sulamista kun ei ole talviturkkia hämäämässä. Tässä se nähdään mikä ero on penturuuan ja light-raksujen välillä. Pari desiä tuhdimpia muroja päivässä ja koira on kuin talipallo muutamassa kuukaudessa.

      Terijoen salavat ovat puita jotka saavat paljon anteeksi. Jopa minulta.

      Poista
  3. Pajujen suku on monimuotoinen ja hieno! Mulla on istutettuna toistakymmentä eri paju/salavasorttia - mutta kas miten terijokelainen puuttuu sarjasta ;P Naapurissa on, joten se riittää minullekin.

    Salava ravistaa itse kuivat oksansa pois, mikä onkin ällistyttävän runsas luonnonvara! Mä olen alkanut kahlata hangessa sahan ja oksasaksien kanssa. Alkaa olla aika leikkoa tiettyjä puita kasvamaan kauniisti ja kestävästi. Aloitin omenoista, marjaomenapuu sai olla eka harjoittelukappale ennen kuin siirryn oikeisiin omenoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hienosti muotoiltu sanonta tuo 'ällistyttävän runsas luonnonvara'.... näinhän se on. Ei voi kuin ihmetellä. Aika paljon saa keväisin sahailla oksia, kuivia karahkoita sieltä palleron sisältä ja muuten vain venähtäneitä rotjakkeita.

      Mulla ei taida muita pajuja ja salavia ollakkaan, eikä lasketa nyt noita pellonreunojen rytöjä.

      Onnea ja tarkkaa harkintaa puiden leikkomiseen. Kyllähän sä tiedät mitä pitää tehdä millekin ja on se Pro siellä melkein huutomatkan päässä jonka voit aina pyytää -jos nyt ei neuvomaan, niin ainakin viisastelemaan siihen henkiseksi tueksi.


      Poista
  4. Terijoen salava on kaunis pensas(/puu). Mulla oli omalla landella talon ympäri kymmenen puskaa ja kun niitä leikkasi, kasvoi kivan pyöreästi eikä rehahtanut kuten ne voi pahimmassa tapauksessa levahtaa puuksi asti.

    Narttukoirissa on se hyvä puoli, että keltainen ei nouse ylöspäin tai näy teiden pielissä ja ruokaistutuksetkin saa puhtaana lautaselle :D Osin sekin on syy että koirani on daameja, vaikka urhojakin on ollut eikä niissä mitään vikaa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän puut ovat just niitä reuhakkeita, isoja pullukoita jättiläisiä. Alaoksia leikotaan tarpeen tullen mutta muuten saavat kurkotella taivaita. Pitäisi pyytää pekkaniskan nosturit avuksi mieli latvoja hakkelustaa.

      Narttukoirissa on sekin plussa, että kun niiden kanssa lähtee lenkille, ekan pissalirun jälkeen saa posottaa reipasta vauhtia eteenpäin. Toista se on näiden penkanlipsuttajien kanssa.

      Minkäs rotuisia ne sun daamit ovat? Jotenkin voisin kuvitella jotain vähän isompaa rotua.

      ----

      Tuuli oli pirullinen. Siksipä sonnustauduinkin yönritariksi ja kipaisin lenkille. Ihan pelkällä ilkeydellä hölkötin yhteensä liki 6 km ja se on kuulkaa tuossa kelissä ja noilla liukkailla hyvin juostu.

      Sauna hoiteli lihashuollon ja vallan tyytyväisenä itseeni hiihtelen ihan just linimentti koivissa käryten petiin. Ei tarvitse tapella patjan pinta-alasta koirien kanssa, ne eivät viihdy jaloissani, kiitos HorsePower blue lotionin :D

      Poista
    2. Reipas sinä!
      Minä suosin nykyään aamu/päivälenkkejä, sopii paremmin, koska iltaisin jos reippailen, valvon yhteen kahteen. Tänään ryntäilin kympin kahdesti, vaikka piti vain kerran. Tuuli oli inha pitkin päivää, liekö Siperiasta tullut... HorsePoweria minäkin laitan takajalkoihin ja lapoihin, yleensä kannattaa, koska ei ole koskaan mitään jumittamisia eikä tarvitse käyttää mobilaatteja tai särkylääkkeitä.

      Koira x 3:
      1 kappale ruskea dobermanni+ranskanbulldoggisiskokset. Kaikki jaksaa mainiosti mun perässä, vaikka nykyisin se taitaa mennä niin, että ainoastaan dooperi on mun kanssa juoksulenkeillä ja ranskalaiset+dobb. metsäkävelylenkeillä, kun tytärtä täytyy päivittäin kuljettaa puita katsomaan, saa siellä painaa liikuntansa. En ole täysin vakuuttunut pienten, mutta massiivisten koirien lonkkien kestävyydestä vaikka terveet hyvät lonkat kummallakin on.

      Poista
    3. Mulla taasen sopii rytmiin ja aikatauluun parhaiten iltalenkit, sen jälkeen kun hevoset on otettu sisään, ruokittu ja puunattu. Salitreenit pystyn ujuttamaan aikatauluihin aamupäivän aikana.

      Eikä onneksi valvota yhtään, olen yleensä unessa ennenkuin saan pään tyynyyn :D

      Mahtaa olla hauska trio toi sun mimmikomppania. Muutamalla tutulla on ranskanbulsu, aika mukavuudenhaluisia otuksia. Onko niitä vaikea saada ulos huonolla kelillä? Mulla oli aikaan Airedaleja ja viimeisin niistä oli semmoinen kermapersus joka piti suunnilleen kepillä hätistää sateella ulos. Katsoi armoa anellen ettei hänen tarvitsisi kastella tassujaan. Ja samainen koira piti aamulla erikseen herättää, nukkui kissan kanssa nojatuolissa ja kuorsasi.

      ---

      Tänään on sekä tuulista että pilvistä. Voi myrkky!!

      Poista
    4. Jos on kylmä, yksikään koira ei suostu edes pikapissalle ilman villapaitaa, silloinkin asiat hetkessä ja äkkiä sisälle. :] Eipä sillä, en minäkään kylmästä piittaisi, jos korvat olisi pystyt ja turkkikin vain koristuksena! :D

      Poista
  5. Teilläkin näköjään tontilla pyörii äly ja väläys. ;)

    Terijoen salava on kaunis ja meillä se on naapurin tontilla, joten saan ihailla sitä ilman työn tuskaa.

    Mulla on ollut uroksia ja narttuja. Ja olen sanonut, että enää yhtään urosta ei tule. Ei pitänyt PP:nkään tulla, mutta kaipa sitä nyt omansa takaisin ottaa huonoista oloista.
    Urokset (ainakin omassa rodussani) ovat sellaisia ikuisia kaahottajakakaroita. Vaikka ikää on mittarissa 10+, niin samanlainen tohotus ja hörvellys vaan jatkuu. Nartut sentään rauhoittuvat kun saavuttavat aikuisen iän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä enemmän Älli ja Tälli. Päivästä ja tehtävästä riippuu kulloinenkin roolijako.

      Poista
  6. Taas tajusi, miten erilaista elämä on landella ja kaupungissa - hyvässä ja pahassa. Hyvää on nuo ihanat salavat, ja suloiset hassut koirat, ja kauniit ruusupuskat, ja paljon pihaa sekä eläimille että ihmisille, mikä on kesällä aivan mahtavaa. Ja muutenkin kaikki se luonnon kauneus ja tuoksut...kesällä. Pahaksi lasken kaiken sen työn ja vaivan, mitä torpan ja koirien pitäminen teettää, olen niin laiskanpulskea että jo ajatuskin ahdistaa :)
    Juuri ja juuri jaksan kissanruuat kaupasta raijata, onneksi ne ei muuten vaadi meikäläiseltä juuri mitään, keskenään peuhaavat rotjakkeet ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä pikkuisen toisenlaista kuin Espoossa jossa huoltomies teki lumityöt eikä itse tarvinnut kuin luutia portaansa puhtaaksi. Jo silloin hoidettiin taloyhtiön talkoohommat, sitä kaipasi tekemistä vapaa-aikaan.

      Täällä landella edestään löytää sen minkä taakseen jättää ja ennakointi on homman sujumisen a ja o.

      Toisaalta tämä kaikki antaa niin paljon, että sillä jaksaa. Jos töitään alkaisi luettelemaan, loppuisi hommmasta mielekkyys. Tämä tyyli sopii meille ja toivottavasti tila säilyy suvussa jatkossakin.

      Panos-tuotosajattelulla tämä on hölmöläisten hommaa mutta henkinen hyvä olo on semmoinen juttu mitä ei voi ostaa isollakaan rahalla.

      ---

      Se on jo perjantai, aika todellakin rientää. Niin pitää tehdä minunkin, tilitoimistossa tapaaminen aamupäivällä ja sitä ennen yritän ehtiä pari muuta hommaa (ja salitreenit).

      Poista
  7. Harmi kun ennätän tänne vasta nyt mutta parempi myöhään kuin ei millonkaan. Koiruuskuvat olivat jälleen hyvää antia ja ilokseni huomasin Peetun olleen hyvässä opissa: se näytti puhuvan Nasselle jo varsin kelvollisen näköistä Chewbaggaa (toiseksi ylin koirakuva)! ;)

    Loppuisi tämä tuuli ja tuiverrus, tänäkin aamuna -18 ja melko reipas tuuli jota meidän beagle ei näyttänyt huomioivan ollenkaan. Ainoastaan silloin sillä oli kärsivä ilme kun se piti tempaista pystyyn jäätynyt meikäläinen liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ristus kun olisin saanut liitettyä tuohon mainitsemaasi kuvaan autenttiset äänet. Niin kimakkaa ja ärsyttävää ääntä ei lähde muusta kuin kahdesta toisiaan ärsyttävästä ja kilpaa kiitävästä terrieristä.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!