perjantai 22. maaliskuuta 2013

Pisteet kissalle ja pari muuta outoa tapausta

Well played Milton, well played...
Veli Milton vei pisteet omaan laariinsa. Onnistui säikäyttämään minulta melkein hapet (ja hapot) pihalle. Minä mykistyin -ja se on paljon se. Täyttelin kaikessa rauhassa ikealaisia heinän annostelumittoja ja kun kiepsahdin 180° ottaakseni toisesta paalista, paalin sisältä katselivat keltaiset silmät. Hyi hiivatti minkä sätkyn sain. Kun sitten vihdoin sain koottua itseni, tajusin, että vanha kunnon Veli Milton oli majoittautunut heinäpaalin sisälle. Siellä se roisto siis aina piileksii.

Olenkin muutaman kerran ollut satavarma, että näin mustan kissan paksut persposket vilahtamassa ohitseni mutta en silti löytänyt kissaa. Se konna on kytistänyt paalin sisällä, löysin kulkureitinkin.

Onneksi se ei ole arkistoinut hiirisaaliitaan heinien sekaan.
Sinänsä fiksu veto, paalin sisällä on lämmintä ja rauhallista ja eturivin paikat seurata koirien pöljäilyjä.
Kuten edellisen postauksen kuvasarja kertoi, sitä pöljäilyä riittää päivästä toiseen.

Viikko on mennyt itseltäkin sellaista haipakkaa, että näin perjantai iltana päässä kolisee sata ajatusta eikä yhdestäkään saa otetta. Samanlainen mysteeri kuin tämä Perillisen kuvaama koristepallero. En tiedä mitä tekniikkaa tai tyylisuuntaa tämä koristepallo edustaa mutta tykkään siitä niin paljon, että se roikuu tuvan ikkunalla vieläkin. Sain sen naapurilta joulukukaksi.


Kirjataan muistiin sääkatsaus. Koko viikko on ollut viheliäisen tuulen säestämä. Pakkaslukemat ovat sinänsä olleet aivan siedettävät, alle kymmenen. Mutta kun tuuli lisää pakkasen purevuutta, sitä on välillä todennut elävänsä ikiroudan, ikijään ja ikitalven maassa. Aamulla tuntui, että naama tipahtaa jäätyneenä maahan. Pipoa vaan syvemmälle päähän, untuvatoppiksen vetskari ylös asti ja kaulukset pystyyn. Kevättä ilmassa? Not.

Aurinko on sentään jaksanut paistaa ja kyllä se on jo hieman uudelleenmuotoillut lumikinoksia. Ne ovat selvästi pehmentyneet ja ehkä aavistuksen verran vajuneetkin.

Tänään saatiin iltapäivällä muistutus talven täälläolosta, lunta tuli todella sakeasti pariinkin otteeseen.

Eilen oli hevosten kynsihuoltopäivä ja kumpainenkin sai sievästi muotoillut kipsuttimet. Tösse olisi varmasti ilahtunut kavionkiillokelakasta, kenties sinne olisi voinut värkätä jotain somia siirtokuviakin. Ja Soosille tietysti vauhtiraidat. Masentaahan se hevostakin kun kevät ei tule, karva irtoaa ja päivä päivältä paleltaa siperian tuulissa pahemmin.

Jos minulla joskus ei ole mitään järkevää tekemistä, voi olla, että ryhdyn kehittelemään tätä ajatusta tekojen asteelle. Mikäli Torpan päiväkirjaan ilmestyy hilekavioita ja muita outouksia, voitte kilauttaa kylän arvauskeskuksen lääkärille ja kertoa, että nyt se Torpan Armo kajahti lopullisesti. Pelastakaa edes hevoset.

Perillisen näkemys valosta ja varjosta
Tänään jatkui neuvonpito tilitoimiston kanssa. Nyt, vihdoin, päästiin asioiden ytimeen ja yhteinen sävel saattoi vihdoin löytyä. Iso-J vietti eilen useamman tunnin samaisessa paikassa ja minä osallistuin tänään. Puolen tunnin pikatapaamiseksi ajateltu juttu venyi parituntiseksi. Tämä saattoi olla hyvän ystävyyden alku.

Ainakin minulla on nyt paljon luottavaisempi mieli ja se on yrittäjälle iso asia, outo kerrassaan. Osakeyhtiön paperit ovat allekirjoitusta ja tarvittavia liitteitä vaille valmiit.


Toisaalta oli hyvä, että rypistin aamulla ennen tapaamista salitreenin. Runttasin sen tunnissa ja uskon, että gluteus maximus ja pari muuta lihasryhmää kinnaa huomenna kireinä kuin viulun kielet. Olinpa ainakin rento ja tyyni.

Huono juttu oli se, että naukuva nälkä alkoi haitata keskittymistäni palaverin puolivälin tienoilla. Pitää yrittää varautua seuraavalla kerralla vähän paremmin, litra vettä tyhjään vatsaan tekee ällöttävän olon.

Joka tapauksessa, viikonlopuksi tuli vähän kotiläksyjä ja miettimistä.

Viikonlopuksi ei ole isompia ohjelmanumeroita luvassa. Saattaapa hyvinkin löytyä jokunen joutilas hetki jolloin voin ehkä rojahtaa olohuoneen soffalle ja katsoa vihdoin jonkun leffan.

Oi, se olisi luksusta. Nykyisin katson tv:n ohjelmatarjonnan päivälehden tv-sivulta.

Ja lopuksi vielä kanalan terveiset. Pääsiäisviikko odottaa jo ja kanalassakin on täysi tohina päällä.
Luulen ratkaisseeni pääsiäispupun munimismysteerin.

Mikä muu värkkää tämmöisen monsterimunan kuin kaikkialle ehtivä Pääsiäispuppeli?

Leppoisaa perjantai-iltaa, missä lienetkin!













14 kommenttia:

  1. Jestas mikä muna!
    Taas ymmärrän paremmin kanojaKIN, kun pari viikkoa sitten olin vaimon seurana hänen duunatessa samaa asiaa mitä tirpat ja muut munivat otukset orsilla. Eiku ei kai puolisoa voi verrata kanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhteessa kanarouvan ja ihmisrouvan päkistämisiin, asia on mielestäni ihan verrattavissa :D

      Kuvan munista sen verran, että vasuri on kiuruveteläisen maatiaiskanan tekele, keskimmäinen on semmoinen perusmuna ja sitten on tuo pupumuna. Kaksi viimeksi mainittua löytyi samasta pesästä.

      Yleensä noiden outomunien löytyminen tietää sitä, että kohta joku kanarouva oikaisee koipensa viimeistä kertaa. Tuo on niin lopunajan enteitä ettei tosikaan. Vaikka pääsiäisen aikaan tapahtuu kyllä useinkin outoja.

      Poista
    2. Joo. Mulla oli joskus muutama Savitaipaleen kannan kana, pitkäikäistä jengiä. Vanhin niistä kuukahti 13-vuotiaana. Viimeiset pari vuotta oli sellainen mummo hän ettei tosikaan. En olisi tarvinnut koiraa ilmoittamaan vieraista, se ilmoitti käheällä äänellä jokaisen tulijan ja menijänkin. Munia se ei tainnut koskaan, mutta kai sekin osallistui nuoruusvuosina siihen puuhaan. Metkoja. Kesällä sitten mullekin.

      Poista
    3. Maatiaiset ovat hyvässä hoidossa tosi pitkäikäisiä. Meillä on ollut alholaisia ja nyt nuo kiuruveteläiset. Ja muutama sekarotuinen mikälie, vanhoja vaakkuja.

      Kiva, että saat taas kanasia elämääsi, niitä on hauska seurata.

      Poista
  2. On siinä munaa! Ja kaksi keltuaista.

    Onnea uudelle osakeyhtiölle! Rutistus alkaa olla siis loppusuoralla. Hyvä veto, rouva toimitusjohtaja :)

    Mä väännätän käämit käryten sunnuntai-iltapäivään asti. Ei mitään järkeä näissä mun hommissa, mutta en valita. Totean vain olevani täysin järjetön.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pupulla on mahtimunat!

      Nythän minä vasta öykkäri olenkin kun hallinnoin yksin koko buulaagia :D
      Edes prokuraa ei heru. Onhan mulla sitten palkkalistoilla yksi myyntitykki mutta minä keskityn suuriin linjohin. Pitänee heti hankkia isompi nojatuoli, pomon penkki. Sitten kelpaa Suuren Ajattelijan, Kolivaaraston Neron ja Ajatusten Pielisjoen keskittyä olennaiseen, johtamiseen!

      Sinulle en enää osaa muuta toivoa että jaksat. Kaiken muun olen tainnut jo saarnata.

      Poista
    2. Kiitos! Nöyränä tuijotan pelistä väsyneen näköistä haahkaa. Mutta kuten aiemmin mainostettu, helpottaa kuun vaihteessa. Jollain tapaa ainakin. Loppusuoralla eniveis - toivottavasti vain kuvainnolllisesti.

      Jos Iso-J:n kanssa tulee ns. perheneuvottelua, niin uutena korttina on yt-neuvottelut :D

      Ja kyllä kevät on edelleen merkitty kalenteriin. Ei tässä vielä ole kiirettä, vaikka jokainen on jo talveen kyllästynyt. Sangen perin pohjin. Tämä on jo nähty. Kevättä kehiin!!!!

      Poista
    3. Yyteet vai eläkeputki, siinnäpä vaihtoehdot jos ei osaa olla ihmisiksi ;-)

      Tänään on keväinen päivä, se kaamea tuuli vaihtoi suuntaa!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niinpä, nyt niillä on pieni pulma kun varastossa on muovitettu suurpaali eikä sinne kaivaudu mitenkään :D

      Poista
  4. *ottaa nöyränä lakin pois päästään*
    Onnittelut vaan toimitusjohtajalle ja värikästä menoahan siellä Torpalla tuntuu olevan, kanatkin ovat ennakoineet uuden yritysmuodon ja tehtailevat siksi oman osinkonsakin suuremmiksi :P

    Veli Miltonilla on muuten tappajan katse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on semmoinen sääntö, että hattu otetaan päästä hevosen edessä :D

      Kanat varioivat uusia munaversioita, tänään yksi hullu väkersi edellisen monsterimunan miniversion, noin 1/8 kooltaan.

      Veli Milton on mamman pupunaama, syntymässä säikähtänyt mutta ihan mahdoton hiirenpyytäjä.

      Poista
  5. Voi Peppis kun tietäisitkin, kuka katseen on opettanut... :D Se on Rouva Dead or alive... :)

    Torpalle hulppeata kevään odottelua... se vaaniin ihan likellä... Kevät meinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassoo, kun sanojana on Tita herself, tuo ensimmäinen lause on syytä tulkita kohteliaisuudeksi :)

      Olikin keväinen päivä, sitä samaa tuulta löyhytän sinnekin päin. Paitsi teillähän se meri pitää visusti otteessaan vielä muutaman viikon.

      Ostin muuten pussillisen chilinsiemeniä tänään. Pitäähän sitä multasormea päästä edes vähän ottamaan tuntumaa. Rairuoho ei ehdi pääsiäiseksi, on se oraalla mutta kovin kalvakkaa. Kaipaa aurinkoa. Kukapa ei...

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com