perjantai 8. maaliskuuta 2013

Pala kakkua, madam?


Toivottavasti neidit ja rouvat ovat saaneet suut makiaksi tänään. Mikäli ette, tämä kuva tuokoon viimeistään päivän viimeisen tunnin alkamisen kunniaksi hymyn huulillenne. Ilolla välitän tämän kuvan tiedoksenne koska kuun vaihtumiseen ja sen myötä uuden kilpisoturin anatomian analysointiin on vielä jokunen viikko. Tämä on lisäksi vähäkalorinen vaihtoehto.

Noin. Näin on hyvä.

Perjantai toi mukanaan normaalit perushommelit ja vain kohtuullisen määrän hoideltavia hommia. Onnistuin iloisesti lykkäämään yhden työkansion läpikäynnin viikonloppuun joka on, ainakin näin perjantai-iltana saunan jälkeen, varsin venyvä käsite. Tiedän, että tuskanhiki kohoaa otsalleni sunnuntaina siinä kymmenen uutisten tunnarin kajahtaessa.

Pientä paperipuljausta katsastuskonttorilla, omistin sen eilen vaihtoon annetun auton noin kymmenen minuutin ajan ja nyt se on jo autoliikkeen murheita. Mitään laitonta tässä EI tapahtunut joten virkavallan edustajat ja lainvalvojat sammuttakoot siniset välkkyvalonsa ja ulisevat sireeninsä. Vetäistiin eilen vain yksi kurvi vähän oikopolun kautta ja tänään korjattiin kurssi.

Jännä vain oli huomata miten eilen yhden katsastuskonttorin Rouva Virkaatekevä teki mahdollisesta mahdottoman. Tänään kahdensadan metrin päässä, toisella konttorilla Rouva Virkaatekevä teki eilispäivän mahdottomasta mahdollisen, aikaa kului noin 3 minuuttia ja kuluerä oli 11 euroa. Suurkiitos sinne minne se kuuluu. Tiedänpä mitä katsastuskonttoria osaan jatkossakin vältellä.


Tänään uutukainen kävi ensimmäistä kertaa huollon puolella. Peruutustutka ottaa häiriötä ilmeisesti vetokoukusta ja voipi olla jotta koukku joudutaan vaihtamaan irroitettavaan malliin. Eihän sitä ulinaa kuuntele hullukaan kun aina pakkia veivatessa tutka uikuttaa kuin pahimmassa ummetuksessa kärvistelevä kettu. Tästä se lähtee, hyvä ja läheinen suhde huoltokorjaamoon. Onneksi on uuden auton vakuutukset ja takuut. Vaihtakoot vaan koukun semmoiseen, että metakka loppuu.

Edelleen seison sanojeni takana kun taannoin vannoin, että eräs omistamani tietty murheenmusta Ford Galaxy oli Paha Karma auton muodossa. Tämä uusi ei voi olla samanlainen susi. Ei voi. Ei saa olla.

No onneksi nämä ovat Iso-J:n murheita ja hänellä jos kenellä riittää kärsivällisyyttä tuommoisten juttujen hoitoon.


Päivällä vein Perilliset kampaajalle, olivat pyöritelleet ilmeisen vaivattomasti isänsä pikkusormiensa ympärille. Molemmille oli tilattu aika hiusten raidoitukseen. Siis oikeasti. Raidoitukseen. My ass.
Minulta ei kysytty sanaakaan, ei hiiskuttu pihaustakaan. Ne kierot pikku shittiäiset. Niiden kanssa ollaan vielä monta kertaa ihmeissämme. Niinpä sitten illalla saunassa sovittiinkin, että tuplatsekataan toisiltamme Perillisten pyynnöt ja heille annetut lupaukset. Ettei mennä tämmöiseen vanhanaikaiseen niinkuin tänään kävi. Minä jos kuka muistan kyllä monenmoiset kepposet joita eräiden, nykyisin kunnon kansalaisten, kanssa värkkäiltiin.

Kaupungista kotiin ajellessani totesin, että lapsiluku tuplaantui. Siispä kotiin päästyäni viskasin pannulle kilon klöntin nautaeläimen (oletettavasti) jauhettua lihaa ja värkkäsin jättimäisen satsin makaronilaatikkoa. Aika hyvin se upposi, hyväsyömäisiä tyttölapsia nuo joka suuntaan venyvät teinit. Nuorempi vuosikerta etenkin touhusi ulkona kiitettävän paljon ja naukuva nälkä kiidätti penskat pöytään ennenkuin ehdin kiljaista syömään -käskyä loppuun.

Hevosilla on karvanlähtö ja tänään kokeilin viime keväänä hoksaamaani haravahoitoa. Siitä ei nyt tähän hätään löydy kuvaa, mutta isolla oranssilla heinäharavalla hevosia piti kihnuttaa kankkujen päältä harva se päivä.

Soosi, tuo ihana pikkuinen poni kipaisi oitis haravan nähtyään luokseni, käänsi ahterinsa ja asettui lepuutusasentoon. Ällistyttävän pitkälle hevonen voi venyttää ylähuultaan, kuin tapiiri, kun oikein mojova ja kutiseva kohta löytyy kyhnytettäväksi. Ja niitähän löytyy.

Tamma aikaili tovin, mutta vihdoin oivalluksen lamppu tuikku syttyi siihenkin luiseen ja tyhjään päähän. Neitihevonen asettui nätisti jonoon Soosin taakse ja pitihän sitä haravalla kopaista tammankin ahteria.

Onneksi naapurit tietävät jo omituiset tapamme eivätkä hälytä eläinsuojeluyksikköä hätiin vaikka hevosia haravoidaankin harva se päivä näin maaliskuussa.

Illan pimettyä kirmasin vielä iltalenkille. Satoi niin mukavasti vähän lunta ja sitten oli taas taivahan nappikauppa auki. Kävin kirkolla kääntymässä ja olisin kyllä muuten saanut ennätysajan vitosen lenkille, mutta tyhmätyhmä sports tracker jäkitti ja iPuhelimesta hyytyi akku. Joten semmoisia ennätyksiä ei lasketa joita ei voi todistaa.

Sauna kuittasi loppuvenyttelyt lämpöhoidolla ja kylmä valkoviini toimii palautusjuomana. Ei passaa ryystää yhtä lasia enempää, huomenna on kaikenlaista mukavaa ohjelmaa aamusta lähtien. Ja onneksi ohjelma senkun parantuu iltaa myöten. On aika piirtää julmetun iso ruksi riihen seinään, me lähdemme Iso-J:n kanssa juhliin.

Lauantain päiväkirjamerkintä saattaa jäädä väliin ja illalla en todellakaan ota kameraa mukaan.
Näillä mennään, missä lienetkin. Tähän loppuun vielä pari totuuden sanaa:








13 kommenttia:

  1. Ou jeaaah. Kakku mun makuuni. Varsinkin tuo avoin farkkujen nappi. Tietäisin tasan tarkkaan mistä kohti alkaisin tuota kakkua silpoa. Aivan oikein. Sinisen kukan kohdalta... olo olis kuin kastraatioon valmistuvalla kirurgilla :D Vaatisin varmaan kirurgin veistä - kakkulapio on tuossa työssä kuin kirves. Ei kelpaa. No kiitti päivän nauruista!

    Täytyypä varoa omien perillisten kanssa tuollaista tuplakusetusta. Olen meinaa jarruttanut hiusvärien käyttöä natsimaisesti jo vuosia. Olen naulannut ikävuoden 16 ensimmäiseksi mahdolliseksi hetkeksi yrittää keskustella asiasta. Ja vetänyt netistä karmeimmat hiusvärimyrkytysjutut ihan kasvatusmielessä esille. Olen Bad-Person. No monessa muussakin olen joutunut lyömään tylyä kapulaa rattaisiin.

    Saakoot lapseni omia lapsia, niin sitten heruu vähän ymmärrystä (jos heruu) omalle äidille.

    Oikeesti - olen tällä lomalla saanut viettää aikaa lasten kanssa. Ei meinaa viime aikoina ole ollut mahdollisuuksia, jaksamista eikä aikaa elämän Todella Tärkeiden asioiden kanssa. Kuuntelin tänään esikoisen ohjeita miten yritystoiminnasta tehdään kannattavaa bisnestä siten että siihen kuluu mahdollisimman vähän aikaa. Muna kanaa neuvoo, mutta hauskaahan sitä oli kuunnella. Pysyin oikeasti pokkana! Ja otin tavallaan onkeeni. Tammikuusta huhtikuun alkuun on niin paskan tiivis rähinä päällä, enkä sille voi mitään. Mutta sitten helpottaa...

    (Hirnu, älä naura siellä!!!!! Ryhdistäydy nyt ja kiipeä takaisin jakkaralle!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhui, tuli mustelmia kun kierin lattialla nauru- ja kikatuskohtauksen takia. Noh, yrittänyttä ei laiteta eikä yrittäjän osa ole helppo, vihreämmästä oksasta ei puhettakaan ;-)

      Nykyteinit ovat viekkaita, niillä on vertaisryhmiä netissä ja taatusti siellä on kaikenlaisten koodinpurkuohjeiden lisäksi tuhti valikoima vanhempien linssiinviilauskikkoja.

      Poista
  2. No voi jessus, nyt se palvonta on jo levinnyt kakkuihin asti! Eipä silti pidä moittia koska kakun tekemisessä on nähty vaivaa.
    Kuvat olivat jälleen kerran laatukamaa, nauroin ihan hervottomasti tuolle juustopurilais-jutulle sillä se jotenkin kuvastaa hyvin tätä anorektikko-ihanteiden aikakautta :D

    Viettäkäähän hauska ilta, olette sen varmasti ansainneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, kohtahan tässä pitäisi ryhtyä "tule mukaan muuttumaan" puuhiin. Jos teemana olisi tule sellaisena kuin olet, voittaisin kauhukabinettisarjan kevyesti. Siispä uppoudun nyt seerumeiden ja värikosmetiikan maailmaan.

      Kakku on hieno ;-)

      Poista
  3. En saa silmiäni irti tuosta kakusta, njammm....purrrr.... parasta Naistenpäiväherkkua, kiitos! Vähän myöhäistä toivottaa takaisin, sorry, mutta olin eilen melkein taju kankaalla rankan duunikeikan jäljiltä enkä jaksanut edes avata konetta enää illalla.

    Mä niin tajuun sua ton dead line -homman kanssa. Vaikka kuinka olis koko viikonloppu/koko viikko/ koko vuosi aikaa, niin homman alottaa aina vasta kun on pyssy ohimolla. Painetekemisessä on se hyvä puoli, ettei hommaa ole aikaa aloittaa kovin montaa kertaa uusiksi.

    Uusi auto, vähänkö käy kateeks. Toivotan onnea kyyhkyläisille, sujukoon matkantekonne ilman ylimääräisiä ulinoita!

    Älä välitä, kaikki vanhemmat on enemmän tai vähemmän langenneet vanhanaikaisiin :) Arvaa mimmosta se on, kun asutaan eri osoitteissa ja tuplatsekkaus on tuplasti vaikeempaa, tsh. Onneksi mulla on älyttömän hyvät välit lasteni isiin, ja tytär on jo aikuinen eli kaikki muut kuviot on suoritettu paitsi mahdolliset tulevat häät. Nuoremman (15v) kanssa kyllä väännetään kättä ankarasti monesta asiasta, ja ilman päivittäisiä (!) tsekkauksia faijansa kanssa ei tästä tulis mitään. Onneks se on poika ja perusäijätyppiä, niin ei ainakaan hiusten eikä pahemmin kuteidenkaan kanssa ole tullut säätämistä - ainakaan vielä.

    Voi itku nuo hevoset kuulostaa niin liikkiksiltä eläimiltä, harmittaa kun en aikanaan kuunnellut kunnolla kun tyttö yritti niistä kertoa ;( nyt vasta alan tajuta, miten iso juttu ratsastus ja "oma" hevonen sille varmaan olikaan. Onko sun jälkipolvi ihan innoissaan hevosista? Vai onko heillä suutarin kengät jaloissa?

    Hauskaa iltaa teille oman kullan kanssa, bilettäkäähän oikein kunnolla!





    Hei ihana Hirnakka, kiitos kun tulit lukijaksi!

    VastaaPoista
  4. Menna, urakka on aloittamista vaille valmis. Tuolla se takaraivossa häälyy mutta ajattelen sitä huomenna. Puolen tunnin juttu mutta aloitus on vaikeinta.

    Ja kyllä, kakku on mainio. Tuon tekijä pitäisi palkita kera suurten kiitosten.

    Meillä on tilanne nyt se, että Esikoisella on hevonen jonka minä huollan ja hoidan. Hän ottaa etäisyyttä ja se hälle suotakoon, teiniys ei ole aina niin helppoa ja kaksi mielensäpahoittajaa lietsovat toistensa pahimmat puolet esiin. Hevosta kohtaan on reilua, ettei sen tarvitse kantaa teinin angstailuja omien solmujensa lisäksi. Nuorempi ottaisi Soosiponin kämppikseksi jos saisi, ne kaksi täydentävät toisiaan. Sielukaksoset.

    Lämpimät onnittelut teille, että välit ovat hyvät erosta huolimatta. Turhan usein turhat kärhämät kaatuvat lasten niskaan eikä niissä tilanteissa kukasn voi hyvin.

    Tää linnoittautuu nyt peilin eteen, huokaus. Työmaa on lohduton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kaksi mielensäpahoittajaa", voi toisia... No mutta äkkiä ne teininangstit menee ohitse, ja sä olet fiksu äippä kun annat tytön olla ja elää niinkuin hälle nyt parhaiten sopii. Mä muistan, kuinka soitin kauhuissani lastenpsykiatrille kun tytär oli 13v ja jäänyt ekan kerran kiinni valehtelusta, että mitä mä olet tehnyt väärin, buuhuhuuu! Se lohdutti mua, ja mä lohdutan nyt sua, että ei hätää, mitkään nk. opit ei ole kadonneet, se fiksu, hauska ja empaattinen tyttö palaa takaisin parin vuoden päästä kun murrosikäkuorrutus putoaa pois :)

      Juu, kuten Tita sanoi, niin raporttia jäädään odottelemaan!

      Poista
  5. Höpö höpö mikään lohduton työmaa. Vähän ripsaria, niin silmäsi loistavat kuin tähdet!

    Hauskaa iltaa! Raporttia odotetaan huomenna :)

    VastaaPoista
  6. Nyt jo tulen kertomaan, oli ihana tavata kaikkia niitä nuoruuden tuttuja. Oltiin kuin dementiakerhon kokouksessa: kukas sie oot kun niin tutulta näytät? Kukas se olikaan se Korhosen Harri? Monta kertaa kiittelin vedenkestävien ripsivärien riemuja, muilla rouvilla valui feikkimeikki naurunkyynelten myötä kämmeniin, meitsi porskutti läpi kyynelten. No vähän huulipuna unohtui mutta so what. Hauskaa oli, ihania uusvanhoja kavereita. Ja kyllä, koulujen väliset erot kyllä ovat isot. Me Norssilaiset olimme kuin kalat vedessä, muiden koulujen kasvatit omissa kerhoissaan.

    Tarjoomukset välimeren herkkuineen ja kotimaisine versioineen olivat ihanat ja miten loistava anoppikaksikko siellä olikaan istumassa olutarkun päällä :D Paljon rakkaita vanhoja tuttuja, ihana paluu huolettomaan nuoruuteen. Olen onnea täynnä <3

    OI, tällä ilolla elän kauan <3

    VastaaPoista
  7. Ai kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen putkahtaa taas yksi yhtymäkohta. Mäkin olen Norssilainen. Oulusta. Mutta hienoa, että ollaan oltu jossain kohti "normaaleja" :D :D :D

    Nautihan hienosta fiiliksestä ja nosteesta. Eiks olekin kiva nähdä, kuinka toiset on vanhenneet niin piruuusti :P

    VastaaPoista
  8. Voi ihme miten jäikin eilisestä hyvä mieli :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla :) Vilpittömiä hauskoja ja huolettomia hetkiä, jotka ei liity lapsiin tai karvaisiin lemmikkeihin, on kuitenkin aika harvassa. Hyvä te!

      Poista
  9. Haravoitavia hevosia! :D
    Minä tein vastaavaa välillä sonneilleni, erityisesti yksi satsi koukutti itsensä rapsutuksiin. Nekin oppi haran nähtyään, että nyt "isi" rapsuttaa, äkkiä aidan viereen. Mulla ei naapureita ollut joille olisi ollut ihmeteltävää, mutta joskus lomittaja yllätti minut rapsuttamasta kantturoiden selkää ja kysyi mitä teen. "Harjaan poikia, etkö näe." Ihan normia.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com