sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Maximus Pitkästys


Siinä se on, vanha kunnon viisykkönen, kohdassa Pickalan liittymä, suuntana Helsinki.
Tuo on sellainen muistojen ja erinäisten tunteiden tie, että oikeastaan se leimaa tiettyä ajanjaksoa elämästäni nyt ja aina.

Sadat kerrat ajoin tuon tien, silloin kun Vanha Harmaa Hevoseni oli vielä hengissä ja voimissaan. Joskus tuota teitä ajettiin öiseen aikaan, ähkyinen ja kipeä hevonen trailerissa, joskus tultiin varsin riemukkaissa fiiliksissä takaisin. Viimeinen kerta oli paha, tyhjä traileri perässä ja hevosen nahkapäitset ja naru käsissä, olo oli tyhjä ja turta.

Nyt ajelen tuota samaa väylää iloisena ja ehkä vähän vieraantuneena, enää taipaleen päässä ei asu kaiken ajan ja rahan nielevää hevosta, vaan iloa elämään tuovia ystäviä. Eilen oli kaipaamani ystävien tapaamispäivä. Rapsuttelin sekä muhkeita isoja koiria, että monenkirjavia hevosia. Omiin tappijalkahevosiin ja pieniin koiriini tottuneena koipeliinit puoliverihevoset ja kaikkialle nenineen yltävät koirat tuntuvat niin isoilta.

Jännä on se, miten tuttuakin tutumpi peltopätkä entisen tallin tienoille on niin iskostunut istumalihaksiin, että osaisin varmasti ajaa sen mutkaisen reitin vaikka silmät ummessa. En kuitenkaan kokeillut sillä koskaan ei voi tietää minkä mutkan takana on peura tai lippalakkikillen bemu penkassa.

Hyvissä ajoin päästiin lumimyterin alta pois. Kävin illalla hakemassa Nuorimmaisen pois kaverinsa luota ja Länsiväylä oli yhtä puuroa. Se, että huitaisin yhdessä risteyksessä liikenteenjakajan väärälle puolelle, laskettakoon Kran Turismon piikkiin. Mitään ei käynyt kenellekään ja pakittelin kiesin pois väärältä kaistalta. Poliisikaan ei ehtinyt paikalle. Olisihan se ollut pikkuisen noloa päätyä Jim -kanavan Poliisit -sarjaan. Nimimerkillä maalaistunut pikkurouva espoolaisessa naapurilähiössä, kiroilee kuin riihipiru.

Auto aiheutti pientä murhetta tulomatkalla. Ihmettelin jo melko pian kotikylän leipomon pihasta lähtiessäni varsin voimakasta 'rengasmelua'. Noh, poppikone kovemmalle ja pedaali pohjaan. Vantaalta lähtiessä metakka oli jo luokkaa pommikone.

Mainitsin siitä Iso-J:n veljelle joka oitis koeajoi. Ja oikean etupyörän laakerihan se siellä ujelsi ja rämisi. Laakeri pois ja hirveällä tsägällä mökkinaapurin autopajalla oli työntekijä lauantaiaamuna hommissa. Uusi laakeri asettui oikealle kohdalleen. Matka jatkuu, nyt auton sisäisestä metelistä vastaan minä.

Taisin jo mainita jossain, että täällä on lunta reilusti paljon enemmän kuin meillä. Nämä paikalliset kujat ovat sellaisia kapeita, jäisiä rännejä ja aivan silkalla tuurilla osutin Pesoliton kärsän oikeasta lävestä sisään ja lasettelin mäkeä alas. Onneksi jarru otti kiinni juuri ja juuri ennenkuin törmäsin autotallin oveen. Pihasta ylösnousu vaati eilen avustusta. Toinen mätti hiekoitushiekkaa etutassujen alle ja toinen nylkytti mäkeä ylös.

Nyt lunta onkin tullut reippaat 20 senttiä lisää ja espoolaiset ahertavat lumitöissä. Toisaalla rouva tyrkkii lumikolaa, toisaalla setä askeltaa piippu suussa ja ohjastaa lumilinkoa.

Joutilaisuus pitkästyttää ja väsyttää. Nyt olisi aikaa katsoa telkkaa, lukea hesaria ja kaikkea. Toisaalla Iso-J ahertaa torpan hommissa ja taitaa vihdoin viimein oivaltaa, että ne minun lokoisat rouvanpäiväni ovat ihan silkkaa urbaanilegendaa.

Tänään vien Perilliset espoolaiseen ostoskeitaaseen shoppailemaan. Taidan itse linnoittautua kahvilan nurkkapöytään ja tyytyä vain katselemaan. Kaikessa rauhassa. Nyt ei ole kiire mihinkään.
Maanantaina lähdemme tyrkkimään kotia kohti ja koska aikaa on koko päivä, pysähdymme ainakin Porvoossa ja kenties ajamme jotain vaihtoehtoista reittiä kotiin.


PeeÄääs:
kävin eilen pitkästä aikaa eräässä espoolaisessa hevosurheilun erikoisliikkeessä. Siinä vaiheessa kun huomaisin hipelöiväni 138 euroa maksavaa koiran kaulapantaa totesin, että ei, tämä paikka ei ole minua varten. Olen uinut kauas ankkalammikon vesileikeistä. Toki minua viehätti halpislaarin kengät, alehinta 199 €,  tyynesti ohitin tuonkin vastustamattoman tarjouksen. Poistuimme tyhjin käsin. Uskon, että hevosemme ja koiramme voivat hyvin vaikka niillä ei olekaan yksisarvisen esinahasta käsin ommeltuja suitsia tai kaulapantoja.

Joo, mun koti ei todellakaan ole täällä.





12 kommenttia:

  1. Tuttu tie. On tullut meikäläisenkin toimesta suhattua aika paljon edestakaisin. Ja ainakin kerran kesässä nykyäänkin kun nakki napsahtaa Karjaan näyttelyyn töihin. :)

    Aika kalliin kaulapannan löysit. :-o
    Mä ostin ihan 12 egen vermeen uudelle tulokkaalle. Mahtaakohan se kelvata?

    Turvallista kotimatkaa kun huomenna kurvaatte baanalle!

    VastaaPoista
  2. Viisykkönen on edelleen väylä ystävien luo ja siksi kiva tie. Tänään ajoin toista ikisuosikkitietä Kirkkonummen takametsien kautta Siuntioon ja yllättäen taas löytyi koira ja pari hevosta rapsuteltavaksi :-)

    Joo, pannalla oli hintaa... Less is more. Aamuruuhkan jälkeen hopianuoli kiitää kehätietä itään, lentokentän Starbucksin kautta Porvooseen ja toivottavasti treffaan matkalla vielä yhden ystävän. Sitten kiireellä kotiin.

    VastaaPoista
  3. Tita, joka hukkasi tilinsä salasanan3. maaliskuuta 2013 klo 19.43

    Mukavaa lomaa! Kotiin on aina kiva tulla :)
    Mun työputki katkesi, olo on ihan tollo. Vetäisin tunnin tirsat. Sokerina pohjalla oli päivän koulutuksessa se, että käytännön harjoittelussa ei tullut tasapareja, joten piti testamentata oma habitus harjoituskappaleeksi. Sain samperin hyvän hieronnan - ahhh!

    Tästä se loma lähtee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo oli aikakin sinun päästä lomalle. Maltakin huilia vaikka hiihtolomailevat teinisi vaativat varmasti erinäisten aktiviteettien järjestämistä ja ainakin kuljetuspalveluita.

      Poista
  4. Kivaa oli kun kävitte täällä etelän takametsässä meitä moikkaamassa.

    Kesällä tullaan takuuvarmasti vastavierailulle, saavat koiranpoijjaat ison ruskeen emännän pyöritettäväkseen :-)

    Turvallista kotimatkaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou jees, maajusseille morsian :-) Se onkin niin iso jytky että terrieripojat ovat ihmeissään moisen edessä.

      Teillä on aina kiva käydä, kiitos kun olitte maisemissa. Miinalle jaxuhali sinne jännän äärelle <3

      Poista
  5. Hyvä että sulla on näitä länsiuusimaalaisia suosikkireittejä, saatiin nauttia hyvästä seurasta ja maukkaista tuliaisista ;)

    Vastavierailulle tullaan,ihan varmasti ! Ei kait täältä voi kestää yhtään kauemmin ajaa kaukaisuuteen, kuin kaukaisuudesta tänne ;)

    Ja Hipposport,se vaan on ihana,turhamainen,palveleva erikoisliike. Jossa jatkossa en voi olla hihittelemättä. Pidän visusti näppini irti nahkatavaroista,jos ne tosiaan on tehty yksisarvisen esinahasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama matka se on meiltä tänne etelän syrjänperälle kuin täältä sinne meidän korpikunnahille.

      Oli kiva nähdä, tsemppistä ell- tapaamiseen. Ja hymy pyllyyn HippoSportissa :D
      Aina on sieltä hyvä palvelu saatu, nyt olin huonolla asenteella liikkeellä. Ja se panta oli kallis!

      Poista
  6. Ei kait ne urbaanilegendaa olisi ne maalaistorpan emännän joutilaat päivät, pikemminkin maalaisromantiikkaa?

    Jo oli pannalla hintaa, oletko varma, että se oli tarkoitettu koiralle? Taivas, minun iltapuku (työn vuoksi, työn vuoksi) ei juuri tuon enempää maksanut, joku piski, anteeksi puudeli, saisi sillä vain pannan.

    Olen katsastamassa itselle koiraa, ja ihan ideologisista syistä päätynyt pari yötä sitten seropiin.

    OP

    VastaaPoista
  7. Maalaisromantiikkaa jep. Täytyypä muistaa termi kun rullailen kottikärryrallia räntäsateessa ja kumppari vuotaa kahdesta kohtaa.

    Sen verran monta korua olen torpan maaperään jo hukannut, että tunkionkaivajapiskeille ne ökypannat olisivat aivan looginen jatkumo ;-)

    VastaaPoista
  8. Heiii, Pickalan Shellillä (vai mitä merkkiä se huoltsikka olikaan) on tullut ryystettyä monet sumpit! Tykättiin monta vuotta ajella huviksemme siellä päin kesäisin, kovin kaunista on siellä.

    Ja satuit sitten vielä samaan espoolaiseen lumipyryyn mun kanssa eilen illalla? Tätä mieletöntä sattumien summaa! ;DDD

    Itse en ole ollenkaan hevosihmisiä, mutta olen läheltä (tytär) seurannut sitä surua mitä oman hepan menettäminen aiheuttaa. Onneksi tuosta sun murheellisesta reissusta on jo vuosia. Ja uusia hulmuharjoja on ilmeisesti useitakin nykyään :)

    VastaaPoista
  9. Menna, samassa pyryssä sompailtiin. Pieni on maailma se jo on nähty :-)

    Hevosia on tätänykyä kaksi. Rakas Harmaa heittää hevosten taivaassa volttia kun talossa on tamma, semineuroottinen Suomenhevonen ja norjalaisäijä. Aitoon aristokraattityyliin kohottelee pilvenreunalla kylmiaan ja hokee Oh Dear!

    Aja joskus Siuntion kirkolta Evitskogin kautta Espooseen tai koko kuninkaantie, hienoja seutuja!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com