keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Painetta

Tässä nyt aluksi selvennys taannoiseen hajoita vetoketju ulko-ovea käyttäen -arvoitukseen. Uusi tallitakkini on aseteltu suunnilleen siihen paikkaan jossa entisen, hyvin palvelleen ja uskollisen takkini kovia kokenut vetoketju roikkui.

Puunkannon tiimellyksessä ovi (valkoinen tuossa taustalla) oli apposen auki ja joku tönäisi takkia niin, että vetoketjun mekanismiparka joutui oven ja karmin väliin, saranaosastolle. Sitten kun tuli aika sulkea ovi, se ei mennyt kiinni, koskapa tämä vetoketjupoloinen oli siellä välissä.

Iso-J luuli, että joku jääkökkäre oli taas kerran kynnyksen ja oven alaosan välissä ja koitti tönäistä vähän kovemmin. Ja havaitsi sitten, että kas, siellä on puoli takkia välissä.

Loput tiedämmekin. Selkee?

Eilinen tiistai oli juuri niitä päiviä joita voi syntyä vain silloin, kun aamulla on aikaa porisuttaa koiranpuuroja hellalla ja höpistä joutavia blogipäiväkirjaan. Se oli tyyntä myrskyn edellä.

Selvisin kohtuullisen vähin hermovaurioin kaikista aikatauluista ja ajeluista. Pikkuhiljaa päivän aikana vasemmalla puoliskollani pääkoppaani alkoi tuntua ikäviä jomotuksia ja pientä pirullista jäytävää kipua, semmoista tulehdukseen viittaavaa sykähtelyä. En tiedä olenko luonnon oikku vai mikä, mutta minä nyt vaan tiedän milloin sisuskaluissani kehkeytyy kriisipesäke.

Sinnittelin iltatallin mitenkuten. Tekstailin Titalle mitä rohtoja tähän nyt tohtisi ottaa kun pienimuotoinen helvetti pääsi valloilleen. Iso-J onnistui jotenkin kaatamaan jauhesammuttimen josta irtosi (oli jo irti, kissalle kiitos?) sokka ja kaatumisen yhteydessä se sammutin ryhtyi tyhjentymään.

Hirvittävä tussahdus ja siniharmaata pulveria lehahti tuvan täydeltä, tietenkin juuri tiskipöydän, hellan, astianpesukoneen ja muiden kyökkikalujen päälle.

Siitä juoksi kissa, koirat ja sammutusjauhe senkus levisi. Onneksi, en tiedä miten, Iso-J sai vehkeen vaikenemaan ja jäimme tarkastelemaan tuhoja. Eikös se niin mene, että savun hälvettyä tutkitaan tuhot ja lasketaan kaatuneet?

Juuri kun imuri, liesituuletin ja läpiveto saatiin päälle, soitteli Tita. Ja samalla hetkellä päätä viilsi hirveä kipu. Joo, normipäivä ei tässä mitään. Pilsut poskeen ja hommiin. Kiitos Tita vinkistäsi, saattaapa toimiakin.

Seuraava tunti pyyhittiin, imuroitiin, kuurattiin ja huuhdeltiin paikkoja puhtaaksi. Kuivauskaapin sisällöstä lähtien, hellan takaa ja kissankäpälätkin. Tumma lattia on armoton, joka ikinen pölyhitunen näkyy. Onneksi Iso-J imureineen on armottomampi ja saatiin homma haltuun.

Sitten kaatui pelargonioiden talvivaraston kastelukannu (lattialle jossa kissanhiekkapussi ja muuta roinaa) ja sitten tuli pieni teiniangstiyhteenotto ja sitten oli jotain muuta ja v-tutuskäyräni huiteli kurkihirren kieppeillä.

Kello kävi jo puoltayötä kun kippasin kipulääkkeet ja rohdot kurkkuuni ja rojahdin sänkyyn.
Tämän aamupäivän olen ottanut erittäin levollisesti. Onneksi ei ole mitän semmoista työlistalla jota ei voisi siirtää aikaan parempaan. Olo on pikkuisen helpompi mutta vasen puoli kytee vielä. Jos sitä ei ruoki julmalla ulkoilmalla, se ehkä sammuu kokonaan. Pysyn tuvassa ja kärvistelen.

Tähän loppuun vielä muistutus, paine kasvaa ja paine purkautuu, tavalla tai toisella.
Pysy paineiden herrana, missä lienetkin!

Räjäytyskuva
PeeÄäs, mitähän happoa kanalan rouvat oikein vetävät, käynyttä marjamäskiä varmaan jostain jemmasta. Eihän tuommoisia kuohumunia yksikään selväpäinen saati kunniallinen kana muni!

17 kommenttia:

  1. Huh. Kuin jostain sketsistä sillä erotuksella ettei varmasti naurattanut lainkaan.

    VastaaPoista
  2. Jees. Ilo ei ollut ylimmillään vaikka tilanne saattoi sangen koomiselta näyttääkin. Lähinnä sitä mietti että mitähän vielä. Alkusammutusvälineet on testattu, toimivat!

    VastaaPoista
  3. Huh, olipa ikävää. Tuo on juuri niitä tapahtumia, joita ei toivoisi tapahtuvaksi ikinä.

    VastaaPoista
  4. Universumin kasautumisteoria materialisoitui Torpalle. Soittelin Torpan Armolle ja kysymykseen "mitäs teille kuuluu" tuli kyllä ihan epätodellinen selitys: "Ei tässä paljon mitään...köh.. köh... tossa laukes jauhesammutin just pirttiin, on vähän pölyä täällä... köh... köh..." Ja täkin todettuna ilman mitään draamaa, edes äänen korkeus ei noussut normaalista. Että seuraavan kerran kun soitan, varon esittämästä moista kysymystä, koska vastauksena saattaisi olla yhtä tyynellä äänensävyllä, että taivas on tipahtanut Venäjän puolella alas ja pakolaiset rynnii kohti Joensuuta, mutta ihan kivasti kiitti..., Iso-J tuolla vetää piikkilankaesteitä torpan päälle ja Seniorikansalainen askartelee maamiinoja.... :D

    Meillä on sangen harmaata ja hiljaista elämää, riippuu tietenkin mihin vertaa.

    Toi munakuva oli ihan huippu! Menee "Päivän Vitsi" teemaan. Olen neuvotellut oman kalenterini kanssa, jotta sais paineet tasautumaan itsekin. Se vaatii punakynää ja kahden vaikeasti äännettävän vokaalin peräkkäin asettamista verbaalisessa muodossa.

    Toivotan rauhaa Torpalle ja muille lukijoille!

    VastaaPoista
  5. No eihän se mitenkään ihana päivän huipennus ollut mutta kyllä, kieltämättä se kasvatti mielenlujuutta. Titan kommentin jälkeen jo naurattaa. En ole tähän mennessä todellakaan tajunnut mikä hirvittävä paine ja voima semmoisessa jymykokoluokan jauhesammuttimessa on. Nyt tiedän. Kiva tietää, että se todellakin toimii. Rauhoittaa satavuotiaan hirsitöllin eläjää edes hitusen.

    Tuo munakuva oli aluksi pitkään teemanimellä "pieni muna, suuri sielu" mutta sitten tajusin, että sehän sopii tähän paineentasausteemaan vallan mainiosti.

    Olo ei ole ollenkaan niin paha kuin voisi. Kenties rankalla vitamiinidouppauksella on vaikutusta. Päivän olen lähinnä maannut ja kääntänyt jännityksen vuoksi välillä kylkeä. Ja imuroinut noin litran tuoreella inkiväärillä, sitruunamehulla ja hunajalla maustettua kuumaa vettä. Edelleen se tulehduksen alkupiste jytkyttää jossain poskiontelon takana, mutta ehkä vähän vaimeammin. Toivotaan nyt, että tästä pääsee pian liikkeelle, purkamatonta energiaa on niin, että kohta pipon tupsukin täräjää ja käy kuin tuolle munalle.

    Lenkille ei passaa lähteä vielä tänään ja salilla on näin iltaisin jo hirvittävä ryysis.

    Koetan keplotella saamani tunnustukset näkyviin ja vastailla saamiini haasteisiin tässä illan aikana. Mitään en takaa enkä varsinkaan lupaa. Pitäisikö Äitikulta varuilta viedä maamiinakurssille? Ja varata sitä piikkilankaa tallinylisille? Pikikattila tulille, täältä pesee!

    VastaaPoista
  6. Tulihan se Munasteryn kuva näkösälle!

    Troppaa ja elpaannu, kevät on täällä kun kerran Prismassakin jo myydään kesäkukkain siemenöitä. Vieressä jouluvermeet -70%. Tuli vähän skitso olo siinä välissä :P

    Mulla on huomenna vapaata. Aika trimmaajalle. Tänään tervehdin ystävääni Jack Danielsia kiitävän hetken ajan...

    VastaaPoista
  7. Uskon, että ei naurattanu vahingon sattuessa, mutta jälkikäteen ehkä jo nauratti. :)
    Ja hommaa ihmeessä miinatarpeet sekä piikkilankaa. Eihän sitä koskaan tiedä...

    Noi munakuvat oli kyllä ihan huippuja! :D

    VastaaPoista
  8. Kuka hitto juo Jack Danielsia pthyi, no on se parempaa kuin John W.

    Hirnakan kanoilla on mielikuvitusta, kohta ne pukkaavat kantikkaita minua. OP

    VastaaPoista
  9. OP on lukenut Aku Ankkansa :D
    Eikä se ollut Jack Danielsia vaan Bushmillsiä. Jack on aika syvältä, joten tervehdin irlantilaista, kolmasti tislattua ystävää ihan hartaudella. Aina on varaa vaihtaa parempaan...

    Oletkos OP kokeillut näinkin innovatiivsta kuin VAT69? En viitaa juojan asentoon, vain pelkästään makuelämykseen. Pehmeää ja aromikasta :P

    VastaaPoista
  10. Sympatiat sulle rakas Hirnakka. On se vaan perin vittumainen vieras tuo Mr. Murphy kun järjestää kaiken paskan samalle päivälle mutta aina voidaan olla jälkiviisaita ja nyt kun sammutin on vietävä täytettäväksi, on se myös korjattava että toimii tositilanteen niin vaatiessa. *Koputtaa puuta ettei niin koskaan kävisi* Ehläpä siis jotain hyvääkin, ainakin tulevaisuuden kannalta?

    Munissa painetta ja happoa vetävät kanat eli todistaa taas Torpan väen uskomattoman palautumiskyvyn koittelemuksista ja paluun siihen niin värikkääseen arkeen;D

    Kaikki peukut ja varpaat pystyssä taudin pysymiseksi loitolla, kiputilat eivät ole mukavia.

    Kiitos kun lätkäisit tuon seinälle, ainakin se muistuttaa sua vaikeina aikoina siitä että on olemassa osoitteita joissa asiat kyntää 24/7 - eli et ole yksin <3

    VastaaPoista
  11. Tita, olen asunut skotlannissa, ja viskimakuni on sen mukainen. Glen Mhor, esimerkiksi. Parhaita viskejä ei edes saa suomesta. OP

    VastaaPoista
  12. Niitä neliskulmaisia munia olen vähän toivonutkin, helpompi olisi varastoida. Noi kennot vie ihan älyttömästi tilaa.

    Viskeistä minä en ymmärrä juurikaan mitään. Joskus olen jotain äärimmäisen jaloa ja arvokasta maistanut ja totesin, että sen verran vaativa herkku on eli ei minun lajiani. Toimii varmasti lämmikkeenä ja nautintoaineena.

    Tulehdustila lehahtelee vieläkin vasemmalla puolella mutta huomattavasti loivempana jo. Ehkä tästä selvittiin säikähdyksellä.

    Peppone, minä hämmästyin itsekin kun sain tuon tunnustuksen ilmiintymään tonne sivupalkkiin. Enää pitäisi ladata ne kaikki muutkin tunnustukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on siunattu tunnustus siunatulle naiselle, ei se muuten olisi ilmiintynyt ;D

      Poista
  13. Taiteellisten kanojen munia. Luovaa muotoilua päältä ja sisältä. Tärkeintä tietysti, että maku on priimaa ja tuotanto luomua.

    Jospa teille kasaantuivat eiliselle kaikki harmilliset tapahtumat peräkkäin, ja kun ne nyt on hoidettu, voitte olla hetken rauhassa. Kun jo jauhopussin tussahdus keittiön lattialle on työläs siivousprojekti, en osaa kuvitellakaan minkälaisen siivon aiheuttaa jauhesammutin. Toivottavasti pöly ei tunkeutunut herkkiin sähkölaitteisiin.
    /Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varuilta nekin imuroitiin :-/
      Toivottavasti totisesti saisivat tämän viikon koitokset nyt olla tässä.

      Poista
  14. Jees, poistin sitten elämäni ensimmäistä kertaa viestin. Oli taas joku uuttera nigerialaisnuorukainen lähestynyt blogia linkityksineen, nyt oli tarjolla hullunhalpaa iPhone 5:sta.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com