torstai 31. tammikuuta 2013

Lumisota

Kiireessä kelpaa killikin

Laitan killin kuvan tuohon koristeeksi, tänään ei oikein ollut kuvausmoodi päällänsä.

Yöllä tuiskutti ihan ruokottomasti. Oli synkkä ja myrskyinen yö, kuten Snoopy tapaa romaaninsa alkusanat asetella.

Aamulla kiesi otti penkkaan kiinni niin tukevasti, että piti herättää konttoripäivää (lue: nukkuu pari tuntia pidempään, jos voi) kotona viettävä Iso-J hätiin.

Paikoin piha oli paljas ja klani kuin talitintin päälaki, paikoin kinoksissa liki metri.
Torpan jokaikinen nurkka oli kieputtunut lumeen niin, että koko tölli näytti puna-valkoraidalliselta.

Niinpä minä pakittelin auton ulos hallista ja lähdin kohti kinoksia, ne näyttivät suhteellisen vaarattomilta. Kunnes postilaatikon kohdalla, juuri siinä missä pitää ottaa vauhtia, että pääsee tielle (ilman nelivetoa...) auto sanoi tsup ja upposi kinokseen. Ei hyvää päivää sitä harmituksen määrää.

Reilu vartti siinä Teinin kanssa lapioitiin ja kolattiin kunnes totesin, etten saa kiesiä omin avuin pinteestä irti. Vielä piti kolata kymmenkunta neliötä hyvin tiukkaan pakkautunutta lunta edestä, että auton sai tielle. Kenelleköhän tässä pitäisi olla kiitollinen tästäkin haasteellisesta aamunavauksesta?

Iso-J:n aamu-unet kuittaantuivat kahden tunnin lumitöillä. Aamun aerobinen liikuntaosuus kuitattu.

Hevoset pyörittelivät silmiään epäuskoisena kun usutin niitä tallinpihalla mäkeen kohti tarhan veräjää. Lunta tarhatiellä oli hevosille mahaan asti. Koska kumpainenkaan ei tätä nykyä ole sporttisinta vinttikoiramallia, ei matka mahasta maahan ole järin pitkä. Niin ne kumpikin vuorollaan pungersivat itsensä tarhaan ja puhisten suuntasivat kohti heinäkasaansa. Ei hitustakaan sääliä, myötätuntoa tai ymmärrystä omistajatahoa kohtaan. Minä nimittäin vein mokomien kiittämättömien kavio-olioiden eväät sinne, taapersin umpihangessa vesiämpäreiden kanssa ja reuhdoin veräjän auki. Hyvä oli hevosen tulla kun oli latu auki.

Ainoa mitä niiltä sain, oli vuonohevosen pitkä ja harras pieru kun se työnsi turpansa heiniin.


Onneksi päivällä ei satanut eikä tuullut. Traktori linkoineen pörähti pihaan vasta iltapäivällä.
Erehdyin katsomaan äsken paikallissääennustetta ja sen mukaan ensi yönä tulee lisää lunta.

Sota jatkuu. Tätähän se nyt sitten on.
Ja on tasan varmaan viimeinen talvi ilman lumilinkoa. Ja ilman nelivetoa.

Onneksi ei ole sikamaisia pakkasia, viime vuonna tähän aikaan oli sitäkin herkkua tarjolla. Ja aina lumipyry perään.

Viikonlopun ohjelma alkaa hahmottua. Huomenna tulee lainateini yökylään, lauantaina kakutetaan synttärivieraita ja sunnuntaina on taas Peetulla harkat koirahallilla. Johonkin väliin pitäisi ahtaa pari salikäyntiä, kattimattien kiikutus suuntaan länsi ja muu perussetti mitä tähän leppoisaan maalaiselämään mahtuu. Ja lumitöihin voi aina purkaa ylimääräisen energian.

In Finland we have this thing called Reilu Meininki, Perk-ele!



7 kommenttia:

  1. Oma tratori ja sen perässä lumilinko. Kaksi nelivetoautoa... noilla eväillä pärjää syrjäkolkillakin. Kyllä talvi on perseestä: lumipyryt, pakkaset ja pimeys. Ilmankos suomalaiset on hullua klaania. Kuka täällä selviää ilman syvää maanis-depressiivistä luonnetta? Kesällä maniaa ja talvisin depressiota.

    Yks kaveri määrittelin hienosti näin: Upeaa, että Suomessa on neljä vuodenaikaa: syksy, talvi, kevättalvi ja takatalvi :D

    On sitten ollut ihan pirullisen pitkä päivä tänään. Ja jatkan tekemällä viikonlopun koulutusmateriaalia. On putki päällä siis. Voi elämä... seuraavat kaksi viikkoa on yhtä putkea todellakin. Pirullinen ränni suorastaan.

    Ei saa valittaa, itse olen jamani leiponut. Tuojotan peilistä sitä vanhaa haahkaa ja esitän moitteet aikataulutuksen säädöistä.

    VastaaPoista
  2. Talvi, tuo valkoinen helvetti tuo mukanaan jotain hyvääkin sillä tämä päivä täällä maanmittaushallituksen paskahuusin alusessa on kulunut eri tanssien opettelussa. Siitä on pitänyt huolta hento vesisade sekä vitun laiskat auramiehet, joten kommuunimme ohitse (niinkuin kyllä kaikki muutkin) kulkeva tie on kuin peilijäätä. Aamun koiralenkillä mentiin kiihkeään foxtrotin tahtiin, kaikkien nivelien ja jänteiden säestäessä menoa ajankohtaan täysin sopimattomalla hoosiannalla. Päivän kauppareissussa poljento olikin jotain kiihkeää savannien miesten leirinuotio-tanssia, tällä kertaa paikallisten mummojen muodostaman inkvisition määkiessä jotain lisääntyvästä sekakäytöstä. Eivät saatanan vanhat huuhkajat voineet käsittää että kahdeksantoista vuotta sitten tarjouksesta ostettujen wirsujen pohjassa ei ole jäljellä pitävää kuviota, joskaan ei monessa kohtaa enää sitä pohjaakaan. Illan koiralenkki olikin kuin suoraan Susanna Rahkamon treenipäiväkirjasta; vitullisia ilmalentoja jotka päättyivät perseen jysähdyksiin jäätä vasten, lähimökkien ikkunat särkevän ja muutenkin hysteerisen kirkumisen kera. Että semmosta. Onneksi ei ole enää kuin vajaa puoli vuotta niin alkaa se vihreä helvetti trooppisine sateineen ja alle viiden asteen lämpötiloineen. Jos joku uskaltaa väittää että on lottovoitto syntyä Suomeen niin tapan sen omin käsin. Amen.

    Kaikkea hyvää Torpan kaikille eläville organismeille, kyllä se kesä sieltä vielä tulee. Hallelujaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori kun unohtui tuo kappalejako, eihän tuota lue Erkkikään etteikö alkaisi silmiä särkemään.

      Poista
  3. Ai persuke! Mikään ei ole "ihanampaa" kuin auton töksähtäminen hankeen kunnolla. Ja vielä aamutuimaan... Otan osaa näin jälkikäteen.

    Täällä sitä lunta tuli yli 10 senttiä, mutta se vajottui seuraavana päivänä kun satoi vettä.

    Ylläripyllärinä tänä aamuna olikin sitten jo pakkasen puolella. Minulla oli eilen vakaa aikomus putsata koirankuljetusväline lumesta, mutta olin niin myöhään kotona etten enää jaksanut. Nyt se loska sitten jäätyy kiinni siihen, mutta ei auta, tänään se on varmaan tehtävä... *huoh*

    VastaaPoista
  4. Hai saamari, syvällä kyntää näköjään muidenkin kanootit. Kiitos vertaistuesta <3

    Jaxuhalit kaikille :-)

    VastaaPoista
  5. Aijai, mielikuvat menosta Pepponen lähikulmilla olivat aika elävät :D. Jysähdyksiä ja hyytävää kirkumista.

    Onneksi meillä on rauhallisempaa. Näin heti aamusta jopa talonmiehen tietä hiekottamassa Helsingin keskustan tietämillä, mikä oli kyllä erittäin tarpeen. Täälläkin on hyvät mahdollisuudet häntäluun murtamiseen.

    Hirnakkana alkaisin nyt säästää ahkerasti lumilinkoa varten. Muistan myös jossain keskustelupalstalla nähneeni kysymyksen, jossa kysyttiin neuvoa hevosvetoisen auran rakentamiseksi. Jostain löytyi ihan kaupallinen versiokin. Uusi koulutushaaste Tössen ja Soosiponin hlökohtaiselle valmentajalle?
    /Anu

    VastaaPoista
  6. Anu, jätän sovinnolla hevosvetoisen lumilingon testiajon tuonnemmaksi. Minulla kun on vielä nuo alaikäiset huollettavat.

    Voin sitten vanhana Torpan kärttyisänä Armona kaahata kylätietä pitkin hevoslingon vetämänä ja veisata "sua kohti Herrani" -virttä. Ja kylällä jo kolmas sukupolvi saa nauraa kaupunkilaisten omituisille tempauksille :D

    Kiitos vinkistä, siitä tulee hauskaa!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!