keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Luisut ja muuta hölinää

Ellille kenkää?

Ja näin sitä ollaan jo keskiviikossa.
Tiistai oli eilen ja se oli jo aivan kohtuullinen, ei suurempia vastoinkäymisiä.
Se, että onnistuin livistämään kaupungille ja tekemään helvet hirmuisen raskaan alakroppajumpan, aikaansai mukavan rennon ja raukean olon loppupäiväksi.

Kaikki liikenevät vapaahetket vietin tuvan soffalla vaaka-asennossa. Ei niitä montaa herunut mutta yhdet pienet vartin nokoset onnistuin kuitenkin näpistämään. Heräsin omaan kuorsaukseeni *punastus*

Pystyin myös eilen pitämään kiinni itse itselleni määräämistä ruoka-ajoista ja olo oli siitäkin johtuen hyvä. Se on kuulkaa hauska tunne kun oikeasti tuntee miten kroppa tekee hulluna duunia (polttaa rasvaa) vaikka vaan makaa. Vrt. Uuno Turhapuron logiikka: Siis miten sinä vaimokulta voit väittää, etten minä muka tee mitään. Tässä näin minä makaan ja koko ajan tämä kroppa raataa hulluna. Miljoonat pienet soluset ja entsyymit täällä sisälläni ahkeroivat koko ajan. Pitäähän minun antaa niille työrauha.

Lainaus on muistinvarainen eikä täten sanasta sanaan autenttinen. Mutta idea, se on tärkein.
Aamulla totesin, että vaaka näytti kiloa vähemmän kuin viime viikolla. Ja kun vähitellen tajuan kehonkoostumuksen matematiikkaa, tuo yksi miinuskilo on ihan vaan pintaraapaisu. Sisällä kropassa on tuon kilonkadotuksen aikana tapahtunut paljon enemmän.

Jaa niin, luisut. Maanantaina jouduin useammankin kertaan kontilleni, polvilleni, sivuluisuun ja muuhun hallittua etenemistä hankaloittavaan tilanteeseen. Yksi syyllinen löytyy ylimmistä kuvista. Nuo pinkit räjähtäneen näköiset reinoni! Niiden erikoisliukkaiden pohjien vuoksi etenemiseni tuolla sileäksi kolatulla pihalla on kyläläisten kannalta varmasti hyvin riemukasta katseltavaa. Otin vertailun vuoksi kuvaan yhdet entisestä elämästä muistuttavat kuljettimet, The Luisut. Arvatkaapa kumpia käytän nykyisin mieluummin?

Aivan.


Eilen huomasimme, että meillähän on vielä tuo muumio-Justiinakin. Kissa joka nukkuu viikon, käy syömässä mikäli muistaa reitin ruokakipoille, murjaisee hiekkalaatikon tukkoon ja häipyy taas nukkumaan. Eilen tuo kauhistuttava vanha kummitus ilmiintyi komentamaan pennuleita. Ei se kyllä mitään tajunnut mutta kävi haistamassa, katsomassa ja häipyi sitten, nukkumaan. Ja miettii varmaan seuraavat päivät, mitä ne pienet vipeltäjät olivatkaan.

Pienet vipeltäjät... joo *huokaus*
Ne ovat koko ajan, kaikkialla. Ihan turvallisuussyistä ne eivät liikehdi ympäri tölliä ilman valvontaa. Vaikka meillä on laaja koti- ja irtaimistovakuutus, olisi aivan tarpeetonta riskinottoa päästää tuo kolmen kissan hunnilauma irti. Silti säännöllisen epäsäännöllisesti jossain päin kolisee, rämisee ja paukkuu. Tänään yksi neropatti kiipesi seinää vasten nojanneen silityslaudan pohjaa pitkin ja oli vain sekunnin päässä, ettei lauta ja kissa rojahtaneet päin lattiaa.

Näiden pennuleiden kanssa kävi nyt niin, että harmaa menee naapurikaupunkiin. Ja kaksi muuta päätyvät Jyväskylän seudulle. Logistiikka etelän suuntaan ei onnistu aivan näinä viikkoina ja mieluusti annan kaksi tuholaista samaan kotiin kuin levitän kauhua hajautetusti.

Meille taitaa tulla reissu Kuopijoon lähiaikoina ja samalle reissulle voisi ehkä ottaa nuo miukulaisetkin. Ota Anni yhteyttä jos vielä, kaikesta huolimatta, haluat nuo kaksi tihulaista.

Haloo, oliko siellä Jyväskylän suunnassa ketään, haloo? *tuut-tuut-tuut, valitsemaanne numeroon ei enää saada yhteyttä...*



Tällä päivämäärällä, kolmetoista vuotta sitten, minusta tuli Äiti. Aamulla totesimme Iso-J:n kanssa, että koska meillä on jo noin kamalan vanhat lapset, meidän on vähitellen syytä ryhtyä itse samassa suhteessa lapsellisemmiksi. Vaippavuodet ovat toivottavasti kaukana edessä, mutta ihan vaan Perillisten mielenvirkeyden kannalta voisimme ryhtyä ns. maksamaan potut pottuina.

Säästetään ne järeimmät aseet siihen, että Perilliset ovat aikuisia. Mutta nyt alkaisi olla aika möläytellä kaikkea viatonta, etenkin silloin kun heillä on kavereita kylässä. En nimittäin koskaan koskaan koskaan voi unohtaa sitä ilmettä, mikä päiväkodin johtajarouvalla oli, kun hän kertoi eräästäkin retkiruokailusta. Esikoinen oli hyvin tarmokkaasti selittänyt, kuinka hänen äitinsä juo aina viiniä kun syödään. Aina vai aina?

Onneksi päiväkodin johtajarouva oli huumorinaisia. Hän vakuutti, että eivät he usko aivan kaikkea mitä lapset kotioloistaan kertovat. Eikä meidän vanhempien kannata uskoa aivan kaikkea mitä lapset päiväkotipäivästään kertovat.

Muutama muukin mieltä ja poskia kuumottavaa asiaa nousee mieleen kun kelailen äitivuosiani taaksepäin. Toisaalta, ei kannata kovin häijyksi heretä vaikka haastelliset vuodet teinien kanssa ovat vääjäämättä edessä. Nuo samat Perilliset nimittäin aikanaan päättävät mihin hoitokotiin meidät kärräävät...

Päivääkään sen silti antaisi pois. Ihania vuosia, rakastettavia pentuja. Omikseni tunnen, hyvässä ja pahassa. Ja siksi voin hyvällä omallatunnolla ottaa vähän iisimmin, silloin kun se on mahdollista. Kissoilla on taito tassuissaan ja rentous rangassa, näistä otan mielelläni mallia.

Ketterää keskiviikkoa, missä lienetkin!


PeeÄäs:
Menna, tervetuloa lukijakuntaan. Mistäs minä sinut löydän? Olisin tullut vastavierailulle pullapitko kainalossa mutta törmäsin seinään...



19 kommenttia:

  1. Minä ainakin käyttäisin noita korkeakorkoisia mielummin kuin Reinoja - nuo korot toimivat jääpiikkeinä. OP

    VastaaPoista
  2. Oikein paljon onnea synttärisankarille :)

    VastaaPoista
  3. Onnea sankarille ja äiskälle!
    Vaikka väänöä on varmaan ollutkin niin uskon synttärisankarin olevan onnellinen kaikista näistä hetkistä/olosuhteista/rakkaudesta mitä hänelle on. Lisäksi se vähä mitä ihmisestä pystyy päättelemään lukemalla hänen kirjoituksiaan ja kommentejaan, en laittaisi ollenkaan pahakseni vaikka reinkarnaation myötä syntyisin sun mukulaksi.Olettaen tietysti että kohtalo ei paiskasi sua joksikin muuksi ;D
    Onnea torpalle ja terkkuja kaikille tuholaisille, myös sille ilmiintyneelle lootan täyttäjälle (ai saatana mikä käkätys täällä taas raikasi) :D

    VastaaPoista
  4. Kappas kappas, minä tuohon OP:n kommenttiin mielestäni vastasin, mutta taisi mokoma talvimyrsky pyyhkiä niilläkin biteillä tuulenhuuhtomaa persustaan. Kirjaimellisesti.

    Niin sitä mä vaan OP:lle kommentoin, jotta reiskoihin mahtuu villasukka sisäpuolelle. Noihin The Luisuihin se pitää vetää päälle. Ja taas kaikuu raitilta kyläläisten naurunremakka kun näkevät kaupunkilaisen uusimman jäänaskalivarustuksen.

    Kikille kiitos sankarin puolesta, iloinen olen minäkin kun mokoman mieliharmin sain kasvatettavakseni. Rakas se mokoma on :D

    Pepponelle kans kiitos. Eihän sitä ikinä voi tietää mihin meistä kukakin päätyy :D
    Vähän aikaa kelailin mitä ihmeen ilmestyskirjan peikkoa hän meinaa mutta sitten taas muistin Justiinan, tuon kissan muinaisen. Joo, pökäleen kun vääntää kerran viikossa niin sillä on hajua ja kokoa. Etenkin kun koostumus on lähinnä kissan omaa nöyhtää, vähän tähtimisseä ja jotain muuta roinaa mitä tuo kattivanhus imuroi hampaattomaan suuhunsa. Kärpäsiä?

    VastaaPoista
  5. Onnittelu täältäkin niin tuottajalle kuin tuotoksellekin!

    Ja ooohhhh! Sä kaivoit sittenkin The Luisut näytille.
    Väri ei ole meikäläisen, mutta saattaishan noilla takapihalla tepastella tiluksiaan tarkistamassa. ;)

    VastaaPoista
  6. Köh, metallinhohtopinkki. Ärreet pelit :D
    Kiitos onnitteluista.

    VastaaPoista
  7. Onnea Torpalle. Kolmetoista on hieno ikä.
    (nauttikaa nyt,taitaa olla viimeinen "rauhan vuosi"...)

    Ihanat pistokkaat <3
    Kyllä mä vaan noilla luikastelisin,ihan ilokseni.
    (Ainot vai mitkä lie Reinot hylkäisin kättelyssä.)

    Tosin nuo unelmapopot vaatisi seurakseen jotain muuta kuin sheivaamattomat kintut,halkeilevat kantapäät ja koko komeuden peittävät pinkeät toppahousut. Look johon vajoan talvi talvelta syvemmälle. Niin käsittämättömän noloa. Ja mukavaa ;)
    Ehkä siis pitäydyn jatkossakin (ainakin pimeät talvikuukaudet) asuuni sopivissa, tytöiltä vuonna 2005 pöllityissä Kuomissani ja annan muiden patsastella Vuittoneissaan. *kadehtii*

    VastaaPoista
  8. Pahuksen paljon onnea Torpalle! Sallan ennusteesta poiketen voisin melkein vakuuttaa, että nyt on pahinta, seestyy pikku hiljaa teiniangstit. Mutta kakaroita on niin erilaisia. Oma 15-vuotias on osoittanut suurta lauhtumista ja järjen sekä vastuuntunnon kasvua. Murrosiän kadotettu huumori toimii jälleen, ja se on kovan luokan työkalu elämän vatoinkäymisten keskellä.

    Samoin tämä pukeutumisen glamour herätti huvitusta. Tsiisös kuinka alas sitä ihminen voikaan vajota... mukavaa (=vanhaa ja kulunutta) kampetta rakastaa ja uusien rättien hankinta on viimeiseen saakka välteltävä teko. Se kamala, valju haahka sovituskopin peilissä karkottaa vähäisetkin halut lähestyä hikisentuskaisaa koppia.

    Sallan tavoin olen päässyt pykälään, jossa äiti korjaa lapsen hylkäämät/pieneksi jääneet kamppeet. Joku vuosi sitten multa pöllittiin kamoja. Nyt nekään ei enää kelpaa/sovi.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Salla :D
    Meillehän tätä lystiä pukkaa stereona kun Perillisillä on vain hitusen yli vuosi ikäeroa.
    Nuorempi on tasaisempi mutta ihan pitelemätön kun kokee epäoikeudenukaisuutta. Äitiinsä tullut siinäkin asiassa.

    Hetkellinen haikeus kävi mielessäni kun näin nuo kaupunkilaisluisut. Silti liitoreiskojen heinänkorret, nuhjuiset sisustat (kissan oksennusta ja muuta ryönää parit vuosikerrat) ja tallin lattialta tarttuneet sattumat tekevät niistä ah niin elämänhajuiset. Rakkaat ovat <3

    Pitäisi joskus tehdä sellainen asupostaus, vähän Landelooksin malliin! Jilla voisi vähän kuvata sua ja mä laitan täältä vastapalloa. Itseasiassa, tehdään yhteispostaus! Kaikki muutkin elegantit tallidaamit voisivat postittaa minulle oman Outfit of the Day -kuvansa ja koostan niistä veretseisauttavan kollaasin. Jos ei heilu hevosten kanssa niin koirankusetuseleganssikin käy. Kunhan on aito ja oikea.

    Jään odottamaan postilaatikon kolinaa :D

    VastaaPoista
  10. Tita myös tähän eleganssikavalkaadiin!! Vaadin!

    VastaaPoista
  11. Mun on nyt ihan pakko korjata että voin hyväksikäyttää ainoastaan jotain penskojen hylkäämiä kenkiä (varmaan sellaisia joita olen itse ostanut niille ja hankkinut vähän kasvunvaraa :) ) sillä nuorempi (Hirnakka; nuorempi ei sitten ole synonyymi helpommalle,sä vaan kuvittelet VIELÄ niin ...) suree kun kauppojen vaatekoko 32 on sille aivan liian iso (! samperin ulkonäkökeskeinen kontrollifriikki) ja vanhempi tenava on sopusuhtainen koko s. Minä puolestaan olen hyvin syönyt. Niin hyvin ettet koskaan, ikinä tule saamaan valokuvaa lookistani. Jotain pitää jättää mielikuvituksen varaankin ;) Nih. Sorry.
    Oikeastaan säälin lukijoita, sekä suojaan heidän kallisarvoisa verkkokalvoja.

    VastaaPoista
  12. Höh Salla, älä nyt ole tommonen. Pitääkö mun vanhoilla päivilläni alentua ryömimään pusikossa teleputken kanssa ja paparazzata sun tallieleganssia?

    Voihan sen tehdä anonyymisti, silleen että ei laita kuviin kuka kukin on, ei mullakaan nimittäin ole mitään halua omalla pärställä siinä esiintyä. Aivan riittävästi aamuisin omia silmiä kirveltää se kurppa joka hiihtelee täällä meidän torpassa ja ilmestyy säikyttelemään peilin kautta.

    Ai, huono idea. No ei sitten. Eikös nämä päivän asu -postaukset ole kuuminta hottia?
    Mikä kirppulainen sun nuorin on jos koko 32 on iso?? En edes tiennyt, että semmoista kokoa on myynnissä suomessa.

    Tuisku yltyi ja kiehuu nyt torpan katon yllä. Minä lämmitin ison uunin ja nyt tarkenee vaikka myrsky veisi sähkötkin, lämmintä piisaa.

    Sen verran otin luontoäidiltä haastetta vastaan, että vastasin lumikenttien kutsuun ja kipaisin lenkille. Olikin varsinainen hankihölkkä. Mennessä hitollinen vastatuuli ja ihan silkalla kiukulla juoksin ekat kolme kilometria, se on mun kääntöpaikka. Kotiinpaluuta siivitti huima taustatuki tuulen muodossa ja hetkittäin tunsin melkein lentäväni. Metka tunne. Mutta se nietostunut lumi oli ihan hanurista. Piti loikkia ja sätkiä kuin rusakko konsanaan. Tuli hiki.

    Saunan jälkeen linimentit ja hevossalvat koipiin ja nyt ihan just unille.
    Aamu on taas aivan liian pian, lumitöitä riittää ja muutakin kierrettä. On meinaan ensimmäinen haaste veivata auto pihalta tielle, nyt on jo umpeen nietostunut.

    Jotta tää ois nyt tältä illalta tässä. Kiitti ja kuitti.

    VastaaPoista
  13. Kyl ne vaa Reiskat on hyvät jalkineet!

    VastaaPoista
  14. Myöhästyneet onnittelut jälkikasvulle.
    Katsoin eilen telkkarista uutista eilisistä myräköistä ja mietin hetken, että ovatko ne olleet kuvaamassa pätkää siellä Itä-Suomessa. Hirveässä tuiskussa ja tuiverruksessa hölkkäsi naisihminen tien laitaa - mutta se oli jostain etelämpää. Sikäli osuin oikeaan, että sinäkin olit ollut liikkeellä.

    Ehkä nuo kengät symboloivat hyvin teidän elämänmuutosta :). Jos pinkki viehättää, voin vinkata, että Haglöfsiltä on tulossa kevätmarkkinoille pohjasta nauhoihin umpipinkit juoksukengät. Bongasin sellaiset eilen, ja olivat ne aika ärtsyt. Ne voisivat häikäistä mukavasti naapuruston silmiä, etkä varmasti jäisi huomaamatta.

    Nuo teidän pikkukillit ovat älyttömän sieviä. Luojan lykky, että ne on jo varattu.
    /Anu

    VastaaPoista
  15. onnea Perilliselle suuresti ja eilen sitten laatuauto ei suostunut tankkaukseen ABC:lä, jota muuten vieroksun ja autokin vieroksuu muutoin pakon edessä törkeän kalliden hintojen ja kehnon kahvilavalikoiman vuoksi. Mutta autojen suhteen liputan vahvasti Saksan suuntaan ja eritoten logoon...ajamisen iloa, niin sitä vain Poliisiauton kanssa taistelimme tien kotiin karmessa lumimyrskyssä ja tänään suuntaamme illalla Savoon ja sitten huomenna Isolle Kirkolle!

    VastaaPoista
  16. Anu, valkoharmaa on mahdoton kehräämään, se pärisee koko ajan, mustavalkea syö ja harmaa katselee mukaviattomana taustalta vaikka on ilmiselvästi porukan aivot :-)

    Pitääpä kurkata kevään tossumallistot, kiitos pinkistä vinkistä!

    VastaaPoista
  17. Onko Justiinalla kihara turkki vai muuten tuollainen "aaltoileva"?

    VastaaPoista
  18. Arttorius, on kiharakarvainen, aito afro!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä näkyy, älysin "avata" kuvaa isommaksi. Hieno!
      Meillä on kissa jolla on paljon tukkaa, ja mietinkin tuossa yksi päivä jos tekisin sille pikkulettejä turkin täyteen, kun lapselleni ei vielä saa... :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com