maanantai 28. tammikuuta 2013

Kuitataan maanantai


Olkoon tämä valpas terrieri sijaiseni, ihailtavan virkeänä tuo koiranpötkylä kohtasi maanantain. Ilmeenkään värähtämättä ansiokas piskimme sijoittautui uudelle kyttäyspaikalleen, sille ainoalle josta näkee pienellä päänliikkeellä pihalle, kahdestakin ikkunasta.

Itse rojotin tylsämielisenä koiraa vastapäätä omassa tuolissani ja yritin tsempata itseäni hereille. Koska kahvista ei ollut mainittavampaa apua, enkä harrasta väkeviä, etenkään maanantaiaamuisin, päätin antaa tuiskun ja tuulen hoitaa herätyksen ja hiihtelin pihalle. Kurkkasin kanalaan ja löntystelin talliin.

Kyllähän semmoinen vedet silmiin nostattava tuuli, pirullisen pienet ja terävät lumikiteet sekä pirteä viisiasteinen pakkanen ihmisen herättää. Etenkin kun samainen ihminen on onnistuneesti kaatanut kintuilleen hevosten ulkovesiastian. Se, johon oli yöksi unohtunut vesi ja joka oli vain osittain jäätynyt. Enin osa roiskahti kirjaimellisesti reisille. Ulkotarhan portin lukkokin temppuili sen verran, että veden kastelmat käteni jäätyivät salvan ympärille. Harmitti.

Ikealaiseen annostelumittaan pakattuja hevosten aamuheiniä ulosraahatessani kompastuin lantakasaan (viekkaasti piileksi lumen alla) ja lensin polvilleni, heinäkassit molemmissa käsissä. Tämän lankeemuksen jälkeen keräsin kamppeeni ja hoidin hommat vähän särmempänä. Polvilumpioita pakotti vielä pitkään. Onneksi kumpikin hevonen marssii ulos nätisti, hyvässä järjestyksessä ja periaatteessa kai jopa ilman talutusvehkeitäkin.

Kumpikaan ei halunnut esittää leijatemppuja saati demonstroida sähköyhtiön käyttämää helikopteria, semmoisella ne päristelevät sähkölinjojen yllä ja tsekkaavat lumimassoja.

Olin kiitollinen hevosten huomaavaisuudesta.
Tukin lampaitten kuonot mojovalla heinäsatsilla ja totesin ansainneeni vielä vähän lisää kahvia. Tämä on sen maalaisidyllin oikea, rehellin ja tosi puoli, se mistä ei kerrota muille kuin samassa nesteessä lilluville. Ja teille, blogipäiväkirjan lukijat. Muut eläkööt harhoissaan ja kuvitelkoot, että täällä me maalaiset vaan iloissamme kuittaamme mahtavat tukiaiset ja ajelemme uudenkarheilla valtroilla valtatiellä ihan vaan kaupunkilaisten kiusana. Tukiaisia ei nähdä muualla kuin seiskapäivälehden sivuilla. Kampaajalla.


Koska päivän ohjelmassa oli runsain mitoin aikataulutettua autoilua, jätin muka fiksuna aamutreenit kaupungissa väliin ja ajattelin kuitata ne iltalenkillä, siinä viheltävässä viimassa olisi ollut voimallista puskea vastatuuleen.

Aliarvioin maanantain mahdin. Ensin soitti perillinen, ranskan tunti oli peruttu ja hän oli turhaan matkustanut bussilla toiselle koululle. Eikun hakemaan. Ja tankkaamaan.

Sitten piti lähteä viemään Äitikultaa sairaalanmäelle, jotain röntgenkuvia. Puolen tunnin reissu venähti reiluun tuntiin. Siinä vaiheessa kun kello läheni puolta seitsemää (illalla) totesin yhä odottavani sairaalasta vapautuaa senioiria, älysin vihdoin, että ketuille mäni tämä maanantai. Perhe odotti kotona iltaruokaa, hevoset puurojaan ja minä huokaisten vetelin henkselit juoksulenkkini yli. Verensokeri pyyhki alamäkeä, ketutuskäyrän kohotessa vastaavassa suhteessa toiseen suuntaan.

Ei kenenkään vika mutta tuntui hieman epäreilulta. Oi miksi, oi miksi, miksi aina minä??

Tämä kuulostaa ihan marttyyriäidin narinalta mutta kun hoipperehdin takaisin tallista, totesin, että äiti on ihan älyttömän väsynyt. Ja hirveän nälkäinen. Yhtään ei pakottanut omaatuntoa kun lastasin lautaselle kunnon pihvin ja järkyttävän määrän sekalaisia salaatinlehtiä. Mulla on nykyisin aika leuhkat eväät. Muu perhe mässyttäköön lihapullia ja pestopastaa ihan vapaasti.

Viinistä viis, tirautin sitruunaa juomaveden sekaan. Viini olisi kuitenkin maanantain hapattamaa tai käytön vähäisyyden väljähdyttämää.

Parasta kun iltatallin jälkeen peittelen itseni vaaka-asentoon. Vähän linimenttiä polviin ja oikeaan sääriluuhun jossa penikkatautikin vihoittelee. Voihan se olla, että lennätän itseni persiilleni pitkin pihaa ja saan vielä häntäluunkin säleiksi. Sitten ei ainakaan kipuileva kinttu enää harmita.
Eiköhän aamulla ole jo parempi mieli ja asenne.

Tänään oli tämmöinen eniten v-tuttaa kaikki -päivä. Toivottavasti sinulla oli hauskempaa, missä lienetkin.

Penikkatautia tämäkin

PeeÄäs, sanoinko jo, että toiseksi eniten v-tuttaa tämä lumisade? Niin just. Lumisade.

11 kommenttia:

  1. Voi Hirnakan torpan armoa, mikä maanantai. Minä olisin ottanut väkeviä toisellekin polvelle.
    Häntäluuni loukanneena, älä manaa sitä vaivaa sinne!
    OP

    VastaaPoista
  2. Heipat Hirnakka,

    sen taannoisen oikean ja totuudenmukaisen Luomiskertomuksen innoittamana tulin uudestaan kurkkaamaan tänne. Lutusen koiran sekä hevostallin emännän tulevien seikkailujen odotuksessa päätin jäädä roikkumaan pitemmäksikin aikaa. Jahka
    kerkiän, niin plärään esiin lammasjuttuja (?) joista joku Pepponen kommenteissa jotain mainitsi. Lampaat on niin liikkiksiä, apua.

    Tiistai(kin) on toivoa täynnä, njotta parempi huominen on tulossa, elä huoli!

    VastaaPoista
  3. Ai niin, toivottavasti et tykkää huonoa että lupaa kysymättä tälläsin blogisi seinälleni?

    VastaaPoista
  4. Maanantait on persiistä, näin se vain on. Paitsi täällä tänään. Oli vapaapäivä. Heitin aivot narikkaan ja unohdin sitten käydä illalla palaverissa koululla. Pöh. Lähetin tunnustuksen ja anteeksipyynnön opettajalle. Olinhan rehvakkaasti ilmoittautunut olevani paikalla. Voi pyhä jysäys!

    Nyt kun on löysäilty, niin pitää rutistaa vähän koulutusmateriaalia. Oi miksi luovuus alkaa kukkia vasta yöllä?

    PikkuÄrrillä on sangen sielukas turpavärkki. Näkee että pirut siellä luuraavat :D Hankit sitten sopivan vastustajan :)

    Lisäksi huomauttaisin urheilijan lihashuollosta. Varaa aika hierontaan ja pyydä kyntämään etusääret myös rennoiksi. Ei iske kiputila juoksulenkillä.

    Hauskaa viikkoa! Tarvotaan lumipyryssä ja myrskytuulessa menemään pää nöyrästi alas painettuna :)

    VastaaPoista
  5. OP, semmoinen normi päivähän se ;-)
    En kaatunut enää illalla ja petiinkin rojahdin ihan suorin vartaloin.

    Menna, tervetuloa mukaan. Bäbättimiä meillä on kaikkiaan kolme ja kuvia niistä on jonkun verran siellä täällä. Tulen vastavierailulle jahka ennätän.

    Tita, maanantait eivät ole vahvin lajini. Mulla onkin tuossa 90 minsan möyhennyslahjakortti joka pitäisi muistaa ennen kesäkuuta käyttää. Ihan urheiluhieroja näyttää olevan.

    Nyt salamana kaupunkiin ja salille ennenkuin tämäkin päivä menee pieleen... Pessimisti ei pety!

    VastaaPoista
  6. No oli sulle kasattu vastuksii maanantaille, harmi.

    VastaaPoista
  7. No voihan rähmä! Ei menny ihan tuubiin sunkaan maanantai. :(

    Itselläni oli myös sellainen maanantaiden kuningatar, että kotiin päästyäni en jaksanut edes Blogistaniassa pyörähtää.
    Kerta kaikkiaan... Niin ja v-käyrä oli kyllä niin korkealla, että parempi jättää dokumentoimatta mitenkään moista päivää...

    VastaaPoista
  8. Pappa ja HRM -S-,
    Olen jo aikoja sitten todennut että M-kirjaimella alkavat päivät ja kuukaudet joutaisi poistaa :-)

    Oli niin raskas treeni, että nyt mikään ei enää rassaa, angstit huuhtoutuivat hien myötä viemäriin!

    VastaaPoista
  9. Tulee vähän myöhässä mutta toivotaan että loppuviikosta tulee helpompi. Ainakin siitä tulee mielenkiintoisempi sillä tänne korpeen on luvattu vesisadetta ke- to ja sen tietää mitä se tekee lumiselle tienpinnalle.
    Nimim.Uutta verta ei pähkinän - vaan perseensärkijöihin

    VastaaPoista
  10. Aah, tuo saa kuullostamaan normipäivän leppoisalta vaikka kello rimpauttaa klo 5:10, saksalainen laatuauto sytyttää rengasrikon merkkivalon keskellä korpea, lunta ja loskaa sataa taivaan täydeltä, kello käy tuhatta, iltapäivällä väsyttää, on nälkä ja illalla vielä tarjoilija katselee nenäänsä pitkin ja ilmoittaa että meillä on *maksavia* asiakkaita, länsisuomalaisessa kaupungissa on kahdella R-kioskilla kaikki iltapäivälehdet loppu, verottaja leikkaa verovapaita matkakorvauksia ja hommia on enemmän kuin laki sallii. Ehkä keskiviikko on meille kaikille armollisempi, toivotaan niin. Vaikka oleskelinkin vanhassa opiskelukaupungissa, täälä on boring, ehkä pakottaudun aamulla juoksulenkille niin sitten jaksaa pungertaa iltapäivällä 4 tuntia kohti kotia. Terkkuja ja tsemppiä keskiviikkoon!

    VastaaPoista
  11. Peppone, eihän tässä enää viitsi menneitä päiviä muistella. Oli ja meni ja aina tulee uusia mustelmia.

    Anonyymi, tuo saksalainen laatuauto *hehhheh* paljasti sinut. Ei se ole helppoa sullakaan. Koetetaan fiksata kalentereita joskus kohdilleen, että nähtäisiin ihan oikealla ajalla.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!