torstai 20. joulukuuta 2012

Jouluviikon torstai


Kaukana takana on tuo huoleton ja laiska sunnuntai jolloin makoilin koira sylissä tuvan soffalla. Seuraava mahdollinen laiskottelupäivä lienee ensi viikon tiistai. Ellei se maailmanloppu nyt paukauta koko palloa tuusanpäreiksi ja sinkoillaan kuka minnekin kylmään avaruuteen kieppumaan.

Tämä päivä oli tiukasti aikataulutettu mutta suunnilleen ajoissa ehdin sinne ja tänne ja koulun Joulujuhlaankin. Se oli ehdottomasti päivän tärkein tapahtuma. Komeasti kajahti Enkeli taivaan ja muut perinteiset kuviot. Esikoinen loisti kuvaelmassa enkelinä ja lausui kauniisti älkää peljätkö -vuorosanansa.

Nuorempi esitti tanssiryhmän kanssa hiphoppia ja toimi lisäksi esilaulajana Joulumaa -laululle. Enpä olisi uskonut, että likalla on noin kova palo estraadeille. Kehen lie tullut?

Elämän parhautta oli myös koulun tarjoama, huolella haudutettu joulupuuro manteleineen. Puurosta erityisen teki se, että maidon oli lahjoittanut läheinen maitotila, eli ihan ehtaan lähiluomumaitoon suoraan tankista oli puuro tehty. Ja maku oli erinomainen. Erinomaista on se, että tilamaitoon tehty puuro passaa kaikille, myös maitoallergisille. Onhan tilamaitoa yritetty demonisoida ja saada kielletyksi sen mahdollisen epähygieenisyyden suhteen. Uskallan väittää, että 99,9 % maitotiloista pitää maidonkäsittelysysteeminsä niin puhtaina, ettei siellä elä mikään muu kuin maitoon luonnostaan kuuluvat jutut.

Patsy-mummo 2012
Löysin vihdoin kesäisen kuvan Patsystäkin. Olinkin jo tovin sitä haeskellut mutta nyt se vihdoin pompsahti esiin kuvakansioista. Kuvapulassa selailen vanhaa varastoa. Keli ei tänään suosinut kuvaamista, ei sisällä eikä ulkona. Kylmyys oli suoraan siperiasta. Eikä kyllä ollut aikaakaan. Puolijuoksulla kirmailin pitkin pihaa silloin kun sinne päädyin. Heinäkassia retuuttaen kanalaan jossa huomasin, että hevosethan ne olivat heiniään vailla ja kanat kaipasivat lämmintä vettä. Täyskäännös ja homma uusiksi. Hetkittäin turhautti moinen sählääminen.

Kaupungissa tuprutti aamulla lunta, semmoista ihanaa elokuvasadetta joka lähtee puhaltamalla pois. Meillä ei kotimäellä satanut mitään. Koko päivänä.

Kaupunkireissu kakkosella pääsin vihdoin Johannan tuoliin, kampaajareissu tekee hyvää mielelle ja ulkokuosille. Hieman kaamosharmautta ja sameutta oli peilikuvalla näytettävänä, mutta poistuessani maisema oli vähän nätimpi. Kiitos vaan Johannalle, ihmeidentekijälle.

Kummallakaan reissulla en valitettavasti ehtinyt salitreeneihin. Huomenna on pakko jo päästä tai muuten viiraa... öh, päästä.

Ai niin, se maailmanloppuhan taitaa olla huomenna? Minkähän aikavyöhykkeen mukaan? Jos mayojen mukaan mennään, iso rytinä alkaa joskus illalla kunhan etelä-Amerikka näkee uuden päivän. Jää siinä meille itäisemmille maille ihan kelpo työpäivä ja varmasti aikaa jopa salitreenille. Olisi kiva niin.

Maailmanlopun oireita on kommentti-ruudussa. Yritin edelliseen postaukseen vastata kommenttia sekä OP:lle että S:lle, siinä onnistumatta. Heti kun ajatus hetkeksi katkesi ja näpyttäminen taukosi, tuli joku juttu, The Thing joka KOLME kertaa tuhosi kommenttini. Koska osaan ne jo ulkoa, laitan ne loppuun.

Etsivä löytää, myös juotavaa
Jouluvalmistelut ovat suhteellisen hyvällä tolalla. Kinkkuja oli valittavaksi asti. Luomukinkusta tanskalaiseen, tuoreita, valmiita, pakastettuja. Jokaiselle jotakin ja kauppias hoiti homman.
Päädyttiin kotimaiseen tuotteeseen, verkkosukkaan sonnustautuneeseen juhlakinkkuun, painoa vajaat kahdeksan kiloa. Kyllä siitä riittää sekä aatoksi jolloin pöydässä istuu 11 henkeä, sekä pariksi seuraavaksi päiväksi. Ne ovat minun vapaapäiviäni. Nostan ahterini soffalta vain siksi ajaksi mitä hevosten hoito edellyttää. Muun ajan nakkelen suklaanamusia kitaani ja ryystän glögiä.

Rahkansyöntiä jatketaan sitten arjen koittaessa.

Ai niin, jos se maailmanloppu tulee. Siihen loppuu rahkanmättökin.

Tämmöttis tänään, tästä on hyvä siirtyä tuhnunhajuisten Nassen ja Peetun pieruparaatissa yläkertaan.

Reipasta perjantaita ja turvallista autoilua, missä lienetkin! Tämä viimeinen kuva on arkistojeni helmi. Osuuskaupan liikenneasema taitaa vähän aliarvioida asiakkaitaan :D


Ja nyt ne kommentit jotka kuuluivat jo eiliseen postaukseen:

OP, Veli Milton on positiivisin kissa ikinä. Aina se löytää uusia näkökulmia ja katsantokantoja.
S, onnittelut hyvästä kinkkuvalinnasta. Wotkinsilla ovat aina ymmärtäneet hyvän lihan päälle. Pääsin niiden herkkujen makuun aikoinaan tallireissuilla. Matkan varrella oli Degerbyn Deli jossa oli hyvä makkaratiski ja hyvä olutvalikoima. Kelvollisia englantilaisia siidereitäkin sieltä sai.
Jonkun kerran kun tallireissu vähän venähti, lepyttelin Iso-J:tä Wotkinsin makkaroilla.

No nyt toivotaan, ettei se maailmanloppu ala kun painan julkaise-nappulaa....3....2.....1








4 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu, että Joulu hengittää jo niskaan. En ota stressiä, en suostu siihen.

    Tänään laukattiin Hard Core ostoksilla Maestron kanssa. Ruokaa kaupasta hakiessa huomasin siellä olevan jotkut ostoskärryravit meneillään, kun emännät painelivat rallia kärryjensä kanssa. Tai sitten ne varautuvat maailmanloppuun.

    Lahjaostoksilla meinasi uupumus iskeä, kun juuri sitä tiettyä yhtä x-box peliä ei kaupungin valikoimista löydy. Olen selannut läpi tuhansia x-box pelejä tänään... pitää turvautua nettiostoksiin ja jälkitoimitukseen. Serkkupoikien eteen on tehty paljon hikistä etsimistä monesta kaupasta. Kun olis älynnyt istua tietokoneen ääreen aiemmin!

    Lanttulaatikot on uunissa, kinkku hiljalleen sulamassa, leivinuuni ja takka lämpiämässä. Pitäisi kaavoittaa tulevien päivien tiiviit askelmerkit, aikataulut ja puutoslistat. Aattona en tee mitään muuta kuin laitan ruoan. Sitten huilin seuraavaan päivään ja lämmitän ruoaksi eilisiä. Tulee väkeä syömään.

    Aikataulutusta ja organisointia. Kuin yritysjohdon käsikirjasta :D

    VastaaPoista
  2. Muuta en halua kuin joulukuusen tupaan ja lasillisen punkkua ennenkuin se maailmanloppu tänne ehtii. Ei haittaa, vaikka joutuisin toisenkin lasillisen nauttimaan odotellessa... ;)

    Pirun kylmää, työtyöt odottelee leudompia kelejä, ettei vehkeet hajoa. Ei paljon naurattaisi, kun monta rahaa maksanut nosturi sanoisi ryskis ja siinä sitä oltaisiin sitten. Hirsien kuorimalaikan olen saanut jo solmuun, kun olen liian kovalla pakkasella sillä jäisiä puita jyystänyt. Sen siitä saa, ei ole työnteko hyväksi ihmiselle. ;)

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava nähdä Patsy-mummo "livenä". Olen jopa ajatellut että sinä iättynyttä kissan nahkaa kuvailet. Virkeältä vanhukselta näyttää minun silmääni. Reippaita viimeisiä päiviä, ennen vuotuista äitiponnistusta ja levollista maailman loppua:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tita, Kanaemo ja Maria Veikontytär.
    Patsy ja Äitikulta, nuo kaksi ikääntynyttä kurtturuusua kimppakämpässään. Oman elämänsä tyttökullat.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!