tiistai 4. joulukuuta 2012

60037


Kiitos kaikille blogiin kurkanneille, matkamittari on rapsahtanut aivan uusille kymmenilletuhansille.
En voi sanoa muuta kuin suuret kiitokset. Ja jään hölmönä tuijottamaan matkamittaria, voiko olla totta?!

Tänään sataa lunta, mahtavalla tarmolla sataakin. Syksymmällä tämä olisi ollut kaatosateen manailupäivä, nyt sitä nojailee toivottoman työmaan edessä lumikolan varteen. Juhannusruusut ja kesäyöt tuntuvat kaukaisilta, toisen planeetan jutuilta.

Tössetamma katsoi aamulla hyvin tarkasti tallin ulko-ovesta ja käänsi sen jälkeen ahterinsa karsinan ovea päin. Ei voinut erehtyä, ei halunnut hevonen tuohon keliin. Loimeakin katseli inhoten ja keskittyi heinäkasan rippeisiin sen näköisenä, että ei passaisi nyt hevosta puhutella.

Puhuttelin, puin ja vein ulos. Huokaisten käppäili aamuheinille ja käänsi ahterin tuulta päin. Hevosen osa on joskus aika karu.

Soosilla ei mitään hätää, otti nutun niskaansa ja marssi tomerasti sateeseen. Ne ovat nuo neitihevoset näköjään ihan oma lajinsa.

Jahka saan torpan lämmityksen sopivaan vaiheeseen, joudun sonnustautumaan kaupunkireissulle. Tuossa kelissä se ei hotsita vähän vertaa. Jopa meidän pikkupikkukaupunkimme nk. keskusta menee tukkoon lumipyryllä ja siihen sarvikuonolaumaan en tahtoisi millään ilveellä sotkeentua.

Se on pakko Laurin tanssia kun on tahti annettu.

Reipasta tiistaita kaikille, missä lienettekin. Ja kiitos vielä kerran kaikista visiiteistänne torpan päiväkirjan äärelle. Jättäkää toki puumerkkinne, olisi kiva tietää ketä kaikkia ja mistä kaikkialta teitä käy.




19 kommenttia:

  1. Arvaa kuka! Juu, vaki-pain-in-the-ass täällä taas. ;)

    Voi Tösseä. Mutta allekirjoitan tuone, että neitihevoset ovat ihan oma lukunsa. Äijät porskuttaa eikä pohdi niin paljoa.

    Vai saapui se lumimyräkkä vihdoin teillekin asti. Meille pöläytti uudet höttöset viime yönä, semmoiset kolme senttiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D kiva kun käyt!
      Neitihevonen esittää juuri nytkin hyvin traagista hahmoa, toki heinäkasan ääressä ilmehtivä hevonen ei ole uskottavimmasta päästä mutta yritys herättää myötätuntoa on ilmeinen. Lumentulo lakkasi ja reilut viisi senttiä tuli kl. 8-12 välisenä autona, auton katolta mittasin. Ihan puhallettavaa puuterihuttua, onneksi.

      Poista
  2. Mielelläänhän täällä Torpalla käy, en ole missään kuullut niin osuvia vertauksia kuin täällä. Onneksi olkoon lumesta, tekin saitte sitten vihdosta viimein vähän enemmän tätä helvetin ihanuutta. Se on tuo touhu lähtenyt Luotoäidiltäkin lähtenyt lapasesta, aina kahvat kaakkoon joka kelillä ja taivaan täydeltä. Koko porukalle terveisiä, Lätkis lähettää erityisesti nuorelle ja vanhalle herralle sydämellisiä sellaisia.

    VastaaPoista
  3. Tänx Peppone. Luontoäiti on tullut hulluksi, nyt nimittäin sataa taas.
    Voit vain kuvitella mikä ärinä ja pierunhaju töllissä on kun kaikki kissat ja molemmat koirat muhivat tuvassa, eiväthän ne tämmöisellä kelillä ulos mene ellei niitä niska-persusotteella sinne nakkaa. Pöljäenergiaa on etenkin Peetulla. Multakin napsahtaa hermo just, taidan mieluummin lähteä kaupunkiasioille ja jättää tämän hullujenhuoneen vähäksi aikaa.

    VastaaPoista
  4. Ei ole ihme että matkamittari raksuttaa tasaiseen tahtiin. Hirnakan Torppa on yksi harvoista elämän makuisista (minä en sitten sanonut että hajuisista ;)) blogeista.
    Tykkään.Kovasti.
    Tsemppiä lumitöihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalaiselämää ihannoivia ja rustiikkimaalilla koristelevia blogeja on Blogistania puolillaan. Tämä minun vuodatukseni on (inho)arkirealismia, satunnaista potutusta ja mitääntekemättömyyden autuasta tilaa tavoitteleva päiväkirja jossa ruma sana sanotaan niinkuin se on. Tarvittaessa.

      Ja nyt ei haise koiranpieru vaan hangessa telmineet märät ärrikät. Kuivattelevat turkkejaan saunassa :D

      Poista
  5. "Blogikaan ei kaipaa pääsyä isoon jakeluun, pidetään tämä ihan vain pienen ihmisen pienenä päiväkirjana."

    Verrattuna kävijälaskuriin, niin tuo yllä kirjoittamasi on jonkinlaista toiveajattelua.

    Pakkanen pitää pohjanmaata otteessaan tasaisen -20 otteella. Lauhtumista kuitenkin vissiin luvassa viikonloppuna. Ja kaivattua lumisadetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, tuotapa samaa lausetta olen itsekin makustellut ja todennut, että harvinaisen fiksua porukkaa lukijakuntani on. Tietääkseni tätä EI ole ainakaan kovin aktiivisesti linkitelty mihinkään tiedätkylläminkähevosharrastajapalstan -blogilistoihin. Joten niin pitkään kun meno pysyy kohtuullisen siistinä, olkoon tämmöisenään. Lukijakunnassa on myös Perillisten ikätovereita joten siinäkin mielessä toivon tiettyä intimiteettisuojaa. Jota on, kiitos vaan kaikille, noudatettukin.

      Yritän puhkua ja puhaltaa näitä lumisateita pohojammaalle. Eivät meinaa liikahtaakaan.

      Poista
  6. Haha, ihan samaa nauroin itsekseni, kuin Tita. Pienen ihmisen pieni päiväkirja. :D

    Mie olen ollut NIIIIIN laiska oman blogini suhteen, nyt taas tuli rivakka ravistus niskasta ja ainakin hetkellinen reipastuminen ja yritän sorvata joka päivälle jotain tarinaa ja kuvantynkää. Adventtikalenterin tyyliin, siis.
    Miulla on vaan kaikki muu elämä vienyt mehut (siis työ, ei huvi, ettei kukaan erehdy luulemaan) ja räjähdysmäisesti lisääntynyt pupu- ja kanapopulaatio aiheuttaa ylimääräisiä järjestelyjä tallissa.

    Neitihevoset. Aihe, josta aikaisemminkin joskus puhuttiin. Kyllä, ne ovat ihan oma lajinsa. Lisäksi jos jää vanhaksipiiaksi, niinkuin meillä on käynyt rinsessahevolle, niin se on vielä hankalampaa silloin. IKÄneitohevonen; hapan, kitkerä ja ärhäkkä. Kyllä tietää omistaja paikkansa. ;) Ei tarvitse mennä taputtelemaan ja lepyttelemään, leppyy sitten kun itseä huvittaa taikka ei ollenkaan. Rouvahevonen on meillä kyllä kovin mutkaton ja kiltti, varmaankin vastaa teidän Soosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kieltämättä on tyhjän tekstikentän kauhu minullakin. Ja sulla onkin sen verran kunnioitettavan kokoinen katras siellä hoidettavana, että ymmärrän oikein hyvin jos postauksia tulee harvakseltaan.

      Neitihevonen. *huoh* Se neitihevonen. Onhan hällä yksi lehtolapsi, mutta se ihmisten järjestämä "vahinko" on taakse jäänyttä elämää.

      Neitihevonen katseli tänään pää kallellaan lääkeruiskua. Yritti maistella sitä ja tuhahti kun ei ollutkaan syötävää. Siinä vaiheessa kun siirryin silittämään kaulaa harjan alta ja pidin koko ajan ruiskun näkökentässä, tuli pieni tilanteesta poistumisen yritys. Loppujen lopuksi sain tökkiä sillä hemmetin ruiskulla hevosta ihan kyllästymiseen saakka.

      Huomenna menen karsinaan ruiskun ja neulatyynyn kanssa. Ja hölvään käteni käsidesillä. Ja otan sen kuulakärkikynän napsuteltavaksi. Jos se elukka ei siitä saa sätkyä, kysymys on todellakin henkimaailman tasoa ja multa loppuu sekä keinot että konstit asian ratkaisuun.

      Samperin neitihevoset. Ikäneitohevoset, en tohdi ajatellakaan. Paskovatkin sitruunoita :(

      Poista
    2. No kyllä kai ne sitruunoita paskovat ja sitruunamehua pissivät, kun naamasta päätellen niitä popsivat kaiken päivää.

      Meillä rinsessainen on taas talven tullen ärhäköitynyt oikein kovasti. Kohta kynnetään ojanpohjia, kun tahti tai suunta, kuskista puhumattakaan ei miellytä kitkerää vanhaapiikaa. Huh, en halua edes ajatella...Kunhan talven selkä taittuu, taittuu myös kevään koittaessa rinsessan vastarinta. Jakautunut persoonallisuus, kyllä, HE asuvat meillä. Onneksi tänä talvena miulla onkin paremmat varusteet näihin pikku "neuvotteluihin" jotka jatkuvat näinkin pitkästä yhteisestä taipaleesta huolimatta, lännenpenkki!! On kauhukahvaa ja turvallisuutta kerrakseen. Ainakin miun pienessä mielessä.

      Saapa nähdä, jos nyt tärppäisi ja saataisiin sellainen kuski, joka ei vähästä säikähdä. On sellainen harvinaisuus hakusessa ja pianhan se nähdään, että toimiiko ne kemiat eli ei. Pääsisi rinsessahevonen posottelemaan pitkin pusikoita oikein kunnon hikilenkkejen merkeissä. Kuivakan vanhanpiian mielipuuhaa, maratoonaaminen. ;)

      Poista
  7. Kanaemo - vannon syvästi (nyt jo ilman kaviokkaita, mutta yhä lännenpenkin omaavana) kunnon lännensatulan nimiin. Paljon oli satuloita alla - monenlaisia (=tuli kalliiksi). Mutta kun ekan lännenpekin lainaan sain, niin se oli menoa. Se on SE! Perfect - kun ei harrasta koulua eikä esteitä. Kun menee mopolla maastossa. Ei sen parempaa olekaan. Hevoselle ja itselle.

    Tosin voin haikeesti sanoa vain R.I.P ja satula jäi. Tarjosin tutulle koekäyttöön arabin lyhyelle selälle, mutta ei istunut täydellisesti. Tuli takaisin. Arkistoitiin hartaasti. Josko vielä käyttöä löytyis. Jos ei iteltä, niin joltain muulta. Lännenpenkki on niiin just sitä, mitä ihmisen perse kaipaa. Ja hevosen selkä.

    Kyllä mun issikka selvästi kiitti, kun lännenpenkin sai selkäänsä. Meno oli toosi mukavaa. Olihan se tosi kerettiläistä lykätä semmonen satula viikinkihevoselle. Mutta suoraselkäiselle, säättömälle (en puhu ilmoista..) ja tuhannen leveärunkoiselle ei tahtonut millään löytyä satulaa. Länkkäri pelasti tilanteen. Jonka sitten kaviokuume tuhosi. Life is.

    Voisin vaipua nyt hetkeksi ihaniin muistohin...

    VastaaPoista
  8. Siis mitä ihmettä? Miksen mä jo ollutkaan täällä tai siis tuolla lukijoissa, vaikka olin varma, että olen? Korjasin virheeni nyt.

    VastaaPoista
  9. Tita, täällä samanmoiset meiningit, ei väännetä koulua, ei esteitä ja kahdella mopolla jurruutetaan lähinnä maastossa.
    On meillä pieni valolla varustettu kenttäkin pilkkopimeitä ajatellen (ja niitähän tähän aikaan riittää)ja jos jonkun epävarmemman kuskin kampean mopojen kyytiin, on ainakin itsellä turvallisempi olo, kun mopoillaan aitojen sisäpuolella, eikä mopo karkaa jonnekin periferiaan jos kuskin ja mopon tiet erkanevat.

    Mutta se satula. SE satula. Tykkään, tykkään, tykkään. Miulla on lisävarusteena sellainen lampaankarva omaa ahteria vasten. Lämmittää mukavasti pakkasella.
    Korkeasäkäiselle lämpöiselle länkkäri istuu kuin nakutettu ja koska jo mummoikään ehtinyt hevonen on välillä villi kuin keskenkasvuinen nuori hevonen, tuo länkkäri jonkinlaista turvaa kauhukahvoineen päivineen.
    Säätön (juu, ei puhuta ilmoista) ja tynnyrinmallinen suokkikin lainaa satulaa silloin tällöin, ei huono, eikä hevoselle epämukava, mutta tämä penkki on selvästi hevoselle, jolla on edes jonkinlainen säkä.
    Kunhan joskus rahapussi pullistuu, saa suokki oman länkkärin. Meillä on vaan lähinnä vierailevia ratsastajia varten vielä olemassa koulupenkki, jotkut eivät ole vielä löytäneet länkkärin ihanuutta vaan mieluummin mopoilevat tavissatulalla.

    VastaaPoista
  10. Neo ja Hannele K, te uusimmat julkilukijat: Tervetuloa sekavien jorinoiden päiväkirjaan!

    Minä olen sen verran sniidu ratsastelija, että toistaiseksi nylkytän vain koulusatulalla, tosin se on joustorunkoinen. Voihan se olla, että länkkäpenkki tulee joskus meillekin. Hyvä länkkärihän on panostus tulevaisuuteen josta perikuntakin vielä tappelee.

    Satulakaupoille on syytä ryhtyä ensi vuonna, Soosi tarvitsee oman ja se sovitetaan a) ponin b) nuorimman perillisen selälle ja ahterille sopivaksi.

    VastaaPoista
  11. Näillä ilmoilla mokkainen länkkä puu/nahkajalusimineen olisi käyttäjäystävällinen vaihtoehto.

    Mun pitäisi varmaan hankkia länkkä, siinä olisi hyväksyttävämpää matkustaa toppahousuissa tai farkuissa. Tosi tuuppareita varmaan ahdistaa kun tuhoan lajin esteettisyyttä harrastamalla niissä vaatteissa mitä milloinkin sattuu olemaan päällä. Toisaalta,eipä sekään nätti näky olisi jos tunkisin hyvin syöneen kroppani tyköistuviin ridapöksyihin.
    Puist. Tarttis varmaan tehdä asialle jotain...
    *lisää kahvia ja leipäjuustoa kerman ja lakkojen kera*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, se leipäjuusto lisukkeineen on proteiinitankkausta jota tarvitaan massakaudella :D

      Poista
  12. Olenhan minäkin täällä aina, tosin sellaisena taustalukijana. Olen linjannut, etten lue julkisena ketään, kun pelkään, että joku omista lukijoistani pahoittaa mielensä, kun en heitä kaikkia ehdi kumminkaan lukea.

    t. Jänishousu-Nollis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Nollis, minä toki ymmärrän että tietty korrektius vaatii sinua vierailemaan blogeissa semianonyymina. Se sinulle suotakoon :D Kiva kun käyt!

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!