keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Sitä saa mitä tilaa??


Niin, kuka tunnustaa tilanneensa tämän lumentulon? Tässä mittakaavassa? Kaikki kerralla, hetitoimituksena?

Olen kuulustellut kaikki neli- ja kaksijalkaiset tällä säänkurittamalla mäellä eikä kukaan tunnusta rakastavansa tätä ylenpalttista lumentuloa. Pientä pakkasta, koristelumet joulunseutuun ja kevät heti perään, niin on sovittu ja toivottu. Kuka on se kyy povella?

Koirillakin käy ulkoleikit jo työstä, naamat ja tassut lumikökkäleistä helisevinä ne äheltävät hangessa, Peetupökäle pötkii minkä tappijaloillaan pääsee ja Nasse loikkii vielä yllättävän ketterästi. Kohta Nassekin joutuu ottamaan mittarimatotyylin, sen jossa koira etenee nylkyttämällä.

Vähän sama kuin pikkujoulujuhlinnan uuvuttama tonttu etenee kotiaan kohti voimien ehdyttyä otsanahkaa rypistämällä.
Hyvä puoli tässä on se, että a) tassut pysyvät puhtaina vaikkakin lumisina b) koirat ovat oikeasti väsyneitä kun pääsevät sisään c) sitä hemmetinmoista rapaa ei näy missään.


Lumi kurittaa kaikkia, niin mäkättimiä kuin pitkänaamojakin. Kanoista hönteimmät hyppelehtivät vieläkin ulkona, fiksuimmat touhuavat kananhommiaan sisätiloissa. Kukko, se Savolainen Silokinttu, kävi parkaisemassa kiekunsa kanalan rampilta ja luikahti takaisin sisään. Siellähän kanarouvat ovat kätevästi polkaistavissa, ei tarvitse heltta hiessä jahdata kanarouvaa ympäri isoa ulkotarhaa.

Puutarha on nyt kuvauksellinen. Enää pitäisi keksiä uusia lähestymistapoja ja kuvakulmia. Tässä paljastuukin se huima ero oikeasti hyvän kuvaajan ja minun välillä. Toki meillä on kalustokin eri luokkaa mutta vehkeistä huolimatta, taiteellista silmää luovasti käyttävä kuvaaja löytää aina uusia kuvakulmia. Meikälikka seisoo valokuvauskone kädessä ja näkee aina sen saman maiseman.

Jos minulla olisi paljon aikaa (ja rahaa), osallistuisin oitis jonkinlaiselle luovan näkemisen valokuvauskurssille. Tai mikä parempaa, palkkaisin yksityisopettajan joka taluttaisi tätä sokeaa valokuvauksen upeassa maailmassa ja avaisi silmäni näkemään kaiken sen ainutlaatuisuuden ja upeuden jota luonto ja lähipihakin tarjoilevat.


Nämäkin ruusunmarjat, pihlajanmarjat ja saunanpenkit on kuvattu sataseitsemän kertaa. Tässä siis vielä kerta kiellon päälle ja tämänpäiväiset versiot.

Avasin tirppabaarin, nyt alkoi lintusilla terassikausi. Melko mukavasti tinttejä onkin jo löytänyt lintulaudan kattaukselle. Yksi punatulkku on bongattu myös. Ne muut ovat kuulema kilometrin päässä erään Kertun pihalla, siellä ne pyörivät eivätkä muille pihoille vilkuile. Hyvin uskollisia lintuja näköjään.

Tästä ruususta oli kuva viime viikolla. Nyt se on pakastekukka. Odotan kovasti jälleennäkemistä ensi kesänä, lupaan ottaa monta kuvaa ja saada ehkä joskus aikaan ruusun vuosi -kuvasarjan.

Lumisateelle ei näy säätiedotuksenkaan mukaan loppua. Kaikki ne paikalliset sadekuurot osuvat just tismalleen tälle mäelle.

Koska kukaan ei kuitenkaan tunnusta lunta tässä mittakaavassa tilanneensa, katseet kohdistuvat niihin, joita aina ensimmäiseksi epäillään ja jotka ainakin englantilaisen kirjallisuuden perusteella osoittautuvat valitettavan usein syyllisiksi kaikkiin kolttosiin ja ilkitöihin.

Hovimestari sen teki!
Katsotaanpa millä ilmeellä Pupunaamaiset Veljekset Hulluudessa vastasivat syytöksiin!! Yes, case is closed.

Rattoisaa Keskiviikkoa, missä lienetkin. Jos liikut lähimailla ja kaipaat hyötyliikuntaa, piipahda pihaan. Lumikola löytyy entiseltä paikalta. Minä lähden nyt kaupunkiin!



9 kommenttia:

  1. No voi vehviläinen, on teillä siellä lunta! Täällä +4 ja aamulla satanut sentin kerros on sulanut pois. Koirilla on varmasti ollut talven riemuja, sen näkee ilmeistä vaikkakin Nasse näyttää vakavoituneelta professorilta valkoisine partoineen. Älä nyt nainen hyvä soimaa itseäsi valokuvaajana, olisit vielä pistänyt saunapenkin päällä olevaan lyhtyyn? tuikun palamaan niin kuva olisi ollut valmis joulukortti.
    Katit eivät ole selvästikään ilahtuneita lumentulosta, perin on nyreä katsanto :)

    VastaaPoista
  2. Juu, kyllä tunnistan työpaikaltani tuon vakavoituneen professorin ilmeen muutamilta vanhemmilta kollegoilta. Mikä siinä on, että tuon "tupaterrierin" luen aina "turpaterrieriksi". Nasse on ilmeikäs koiruus.
    OP

    VastaaPoista
  3. Juu, ei. Pitäkää vaan siellä lumentulo! Ei ole ikävä, vaikka kaunistahan se on.
    Täällä tuli sitä loskaa tosissaan taivaan täydeltä ja sitten se mukavasti jäätyi tuohon niin, että tänäkin aamuna sai henkensä kaupalla hiihdellä parkkipaikalle.

    Kuvat olivat jälleen kerran hienoja, joten ei mitään mutinoita kuvaajan huonoudesta. :)

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia, kuvaa vaan seuraavatki sataseittemän kertaa.
    Uusia kuvakulmia? Istu persiilles tai käy kontilles. Käännä kamera ylösalasin.

    Mä lopetin kuvaamisen kun ois pitänny vaihtaa digijärkkärii. Paperikuvia ja negoja mulla on senverran, et kun jälkipolvi niitä alkaa lajitteleen, saa siinä hommassa helposti kuluun tollasset 300 vuotta.

    VastaaPoista
  5. No voi yhden kerran teidän kanssanne, kehua ja kiitosta tulee vaikka itse näkee vain puutteita ja vikoja. Kiitos teille sydäntälämmittävistä lauseistanne.

    Nyt on sitten maailman kirjat ihan nurinperin. Meikäläinen marssi tavaratalon naistenryysyosastolle sillä asenteella, että en mä löydä kuitenkaan mitään. No sivusilmällä bongasin yhden paidan. Sitten avulias myyjä tuli kyselemään voisiko avuksi olla. Yritin selittää millaiseen hilupilttuuseen olen lauantaina menossa ja rytkyt pitäisi saada. Mainitsin paidan. Äkkiä siihen löydettiin housutkin, kenkiä on kotona kaapillinen. Iso-J kuittasi kassalla kolminumeroisen laskun ihan rykimättä.

    Enempää en tänä vuonna rytkyihin sijoita, tämä oli jo ihan öykkäröintiä.

    Ja tiedättekö, sitä lunta vaan sataa. Ja sataa. Ja sataa aina vaan. Traktorimies kävi pihassa kikkailemassa ja nyt on jo kinoksetkin :D

    VastaaPoista
  6. Pitihän vielä mainita että sen verran koin tarvetta (ostosten vuoksi) katumusharjoituksille. Suoritin ne pimeässä, juoksemalla. Tuli hiki ja hyvä olo. Samat koirankusettajat siellä taas pyöri tien tukkeena, tällä kertaa ilahduin, etteivät ne kaksi westietä räkyttäneet halveksuen trikoohirviön puuskuttaessa ohitse.

    VastaaPoista
  7. Voi, lunta tänne kiitos! Tosin, en kärsi tästäkään tilanteesta, missä laitumet on vihreitä ja vehreitä ;) Mutta ne savipläntit, missä pojat oikeasti seisovat... Niistä mä kärsin! Joten, lunta kiitos! :)

    (Mä olen nyt huomannut kuvaamisen vaikeuden, kun olen yrittänyt kotona ottaa joitain nättejä kuvia. Huh, siinähän menee hermot! )

    VastaaPoista

  8. Sula maa rulettaa ! Saatiin ne kentän valotkin taas pelittämään, joten en yhtään haikaile pakkasten enkä kinosten perään.

    Tulkoot sitten joulun tienoilla : ) ja sen perään se Hirnakankin mainitsema kevät kiitos !

    Hepoilla uudenkarheat hiekkatarhat, joissa vaan vähän mutaa eli siitäkään syystä en pakkasta kaipaa.

    Koirat toki pysyisivät puhtaanpina lumessa, mutta kaikkea ei voi kuulemma saada.

    Posti toi uudenkarheat ladattavat otsalamput, joten sekin asia jälleen kunnossa.

    Reilun kuukauden päästä on joulu ja sitten pukkaakin jo tammikuuta sekä parin viikon thaikkuretkeä.

    Ja sitten vartoillaan jo pääsiäistä, vappua ja juhannusta...

    Kai tämä jonninjoutava marraskuu menee sukkelammin kun ajattelee näin. Meneehän ?

    VastaaPoista
  9. Ihana,puhdistava lumi. Tykkäisin. Kohtuudella annosteltuna.

    Tosin,nyt on myönnettävä että toivoisin varsinkin kainuun kulmilla olevan sula ja paljas maa,ettei lumi sievästi peittäisi alleen aikamme pahinta ympäristökatastrofia :(

    Ja sitten takas asiaan;ihanat kuvat.Niin kuin aina. Mun mielestä sä olet suorastaan nerokkaan kekseliäs kuvaaja. Harvassa on ne blogit joissa saa tällä tavalla visuaalisesti nauttia.
    Jatka samaan tyyliin vaan :)

    Mukavaa viikonvaihdetta Torpan väelle !

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com