torstai 29. marraskuuta 2012

Leipuri Hiiva ja uudet kujeet


... kun Torpalla leivotaan, resepteistä toteutukseen pääsevät ne, joihin tarvitaan eniten munia.
Koulun joulumyyjäiset tulivat taas vähän puskista, vaikka toki tiesin marraskuun viimeisen viikon perjantain olevan myyjäispäivä. Ja ihan meikäläisen tuurilla molempien perillisten luokat olivat vetovuorossa. Eli vanhemmat leipovat myytävät tuotteet. Eli meikälle napsahti tuplanakki.

Kuulema sitä tiettyä suklaakirsikkakakkua on pakko saada myyntiin ja muhevia mokkapaloja myös. Hyvä. Niihin upposi yhteensä seitsemän munaa joka näinä ylenpalttisen runsaan munatuotannon aikoina on hyvä juttu.

Iso-J:hän vajutti munavuorta viemällä myyntikokousmatkalla toimiston rouville aitoja maalaismunasia. Se, että hän palasi auto täynnä olutlaatikoita ja cardbordeaux -viinipäniköitä on kokonaan toinen juttu.

Minä siis leivoin. Mitä sakeammaksi kävi sokerin, munien ja paistuvien leipomusten tuoksu, sitä vähemmän teki mieli edes maistaa. En näpistänyt kuormasta yhtään lipaisua. Jopa taikinakoukut lahjoitin jalomielisesti perillisten nuoltavaksi.

On tämä hulluksi mennyt. Ei maistu herkut, ei punaviini eikä edes liha. Pitäisikö hakeutua hoitoon?
Sen verran tein kiusaa, että marinoin kakkuun tulevat kirsikat konjakkitilkkasessa. Tokkopa tuo opettajainhuoneen väkeä harmittaa jos vähän on ylimääräistä aromia? Sulaa se sokuri vanhankin suussa, miksei siis konjakki kansankynttilän suussa?

Ja kun oppilaat kuitenkin riehuvat sokerihumalassa syötyään ruokottomat määrät munkkeja, mokkapaloja ja muita eväitä, ei hitutilkkanen konjakkia vaikuttane siinä konkurssissa enää pätkän vertaa?

Jos vaikuttaa niin kannan vastuuni. Ne kirsikat ovat ihan mauttomia sokeriklönttejä, makua on pakko terästää. Kehittelin mielessäni jo rommirusinakakun, voisin kokeilla joulunpyhien aikaan. Ehkä maistan palasen itsekin.

Huomisaamun hommiksi jäi kakun kuorrutus ja koristelu, mitä enemmän sälää, sitä paremmin menee kaupaksi. Ylimmäinen kuva on edellisten myyjäisten versio, valkosuklaa näytää valuvan kuin räkä. En ole koskaan ollut hyvä tuotekuvauksissa enkä varsinkaan ruokakuvissa. Siksi jätän ne ja leipomusbloggailut niille, jotka oikeasti osaavat.

Päätyiköhän tämä kesäpossu verkkosukkaan?
Kaupunkireissu oli taas omanlaisensa. Osuin kyllä autollani tuttuun parkkihalliin, mutta en osunut kuntosalin ovesta sisään vaikka sieltä seireenien kutsu kävikin. Kiire oli melkoinen ja aika loppui taas kesken. Vuotuinen lääkärintarkastus ja pieni toimenpide sujuivat kohtuullisen tuskattomasti vaikka lääkäri vähän tyrikin. Se meni talon laskuun joten en kärsinyt muita tappioita kuin ylimääräisen kymmenminuuttisen verran kiinnikirittävää aikapulaa.

Se siitä salitreenistä. Kiersin pikamarssilla kaupungin vähät tavaratalot läpi etsien täydellistä pipoa. Ainoa täydellinen yksilö maksoi 84,90 ja jäi kaupan tiskiin vaikka olikin juuri se oikea. Vieläkin harmittaa. Mutta ei, minä en periaatteessa maksa vanhaa viissatasta piposta. Olen aika mestari unohtamaan pipoja ja hanskoja kauppojen ostoskärryihin, auton katolle ja pankkiautomaateille.

Illan pimeydessä päätettiin ottaa kanasta mittaa ja siirtää loput kanat kesähotellista sisätiloihin.
Huuto oli kauhea, varmasti kylällä nyt puhutaan kuinka ne ymmärtämättömät kaupunkilaiset ryhtyivät myrsky-yönä kananmurhaan. Mutta se perhanan chabokukko, The Vappupilli piti aivan kauheaa metakkaa kun otettiin kainaloon ja kannettiin muutama metri lämpimän puolelle. Eikä ihan hiljainen ollut se keväinen tipukaan, kukkopoika piti julmaa huutoa ja villitsi emokanankin rääkymään.

Korvat soiden ja kumpparit sutien retuutin kanasia uuteen asumukseen. Iso-J pitkäraajaisena veteli kanoja kopista ulos ja minä muilutin ne eteenpäin.

Nyt ne ovat kaikki Päällikkö Gaddafin komennossa kevääseen saakka. Toivottavasti aamulla ei ole yhtään siipirikkoa eikä muutenkaan vaivaista.


Iltaa kohden pakkanen kiristyi ja nyt on jo tosiaan talven tuntua ilmassa. Tällä kertaa ihan uskottavasti. Tuuli tuo kylmää ja jokunen lumihiutalekin kieppui yössä. Toista se oli päivällä, aurinkolasit olivat kerrankin siellä missä pitikin, eli autossa. Viisto auringonvalo on, kuten jo monta kertaa aiemminkin todettu, todella viheliäinen ilmiö.

Sääli sanoa auringosta pahaa sanaa. Parhaansa se yrittää ja tulikin hyvä mieli kun sen vanhan tutun pitkästä aikaa sain nähdä. Harmaa sadepilvimassa harmaan maiseman yllä on kohtuullisen ankeata katseltavaa, etenkin kun sitä saa katsella viikosta toiseen.

Kiitti aurinko kun näyttäydyit, tulehan taas uudelleen. Mieluummin lämpötehojen kanssa.
Kaamos ottaa meidät nyt tanakkaan niskalenkkiin pariksi kuukaudeksi ja sen faktan kanssa on elettävä.
Onneksi tulee Joulu ja vuodenvaihde ja sittenhän onkin jo hiihtolomat ja Pääsiäisen aika. Ja kevät.

Meillä sentään saadaan nähdä vilaus auringosta kaamoksenkin aikana, lämpimät ajatukset sinne oikeasti pohjoiseen, sinne missä aurinko ei nouse ollenkaan ennen tammikuun loppua.

Lämpimät ajatukset kaikille muillekin, missä lienettekin.

Minä ryhdyn nyt hieromaan sopua Nukku-Matin kanssa ja koetan saada liepeestä kiinni ennenkuin se pötkii karkuun.








13 kommenttia:

  1. Nuo omien kanojen munat ovat sitten leivonnassa tosi hyviä, kokemusta on. (Sen verran, että naapurin tädillä oli lapsuudessa kanoja, se on saavutus koska asuimme 70- ja 80-luvulla rakennetulla ok-talo alueella, jossa oli postimerkin kokoiset tontit noin suurin piirtein. On kokemusta jopa kanajahdista, kun ne karkasivat.)Takaisin asiaan, tosin vertauskuvasi valkosuklaasta hillitsee täällä kuolan eritystä näppäimistölle. Anyways, saako reseptin, vai onko se sukusalaisuus ja tarkemmin vartioitu kuin Iranin ydinaseohjelma?
    Toivottavasti possu ei joudu verkkosukkaan - mutta petteri punakuono saattaa perinteiden mukaan tulla syödyksi.
    Tämän kaamoksen täytyy olla poikkeuksellisen pimeää, koska minun eco drive kelloni, joka saa virran mistä tahansa valosta on pysähtynyt jo kahdesti parin viikon aikana, ja tätä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin.

    OP

    VastaaPoista
  2. Joo kiitos! Reseptejä kehiin. Esikoisella on Kitumarketissa luokan myyjäiset tiistaina. Opettajan hieno ajatus on, että kakarat leipoo. Totuus taitaa olla niin, että äiteet leipoo. Tukiavustuspyyntö on heitetty kehiin. Munia, sokeria ja jauhoja löytyy. Loput löytyy kaupasta. Pitäis saada jotain vähintääkin hyvältä näyttävää. Siis jotain kuorrutettavaa... Help?!?

    Ja kansankynttilät... mun yks parraista kavereista on ehta hevosihminen - ja lukion opettaja. Käydään nurkan takana tupakillä ympärilleen pälyillen. Ja vain neljän seinän sisällä sihautetaan lonkero/oluttölkit. Eikä koskaan missään julkisessa paikassa. Asiakkaissa on paljon opettajia. Niillä on ihan samat paheet kuin muillakin, mutta pitää hiljaa hissukseen harrastaa paheita. Kyllä ammatti voi olla rasite. Että heitä vaan rommia ja konjakkia - se maistuu!

    VastaaPoista
  3. Mielenkiinnosta kysyn, että montakin kanaa teillä on kaikenkaikkiaan ja monta munaa tulee päivässä keskimäärin? Meillä kanoja 7, niistä tällä hetkellä kolme munii, muut pitää sulkasatoa. Saisivat ruveta munintapuuhiin mokomat tantat...

    VastaaPoista
  4. Mustakin toi valkosuklaa näytti roikkuvalta räältä. :D
    Onneks sä sanoit sen enkä minä.

    Itsestäni olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kaipaan makeaa. Järjestäen jätän kokouspullat ja muut leivonnaiset väliin jos ei ole ihan järjetön nälkä.
    Salmiakinhimo iskee säännöllisesti ja mulle kyllä maistuu se punkku ja pihvi.

    Tuo alin kynttiläkuva on ihana. Hieno "pitsi" on jäänyt kynttilään ja tunnelma on loistava.

    VastaaPoista
  5. Noista koulujen myyjäisistä. 26 kuivaa kakkua oli tämän vuoden leipomusten määrä lapsenlapsen koulun joulumyyjäisiin.
    Pelkät kakut, ei mitään kuorrutuksia. Se oli mummon osuus.
    Luultavasti oli viimeiset, siirtyy yläasteelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mykistyneenä tavasin viestiäsi moneen kertaan. 26 kuivakakkua?!! Huh. Meillä operoidaan onneksi hyvin hyvin vaatimattomammissa määrissä. Leipomus per koululainen pari kertaa vuodessa.

      Yläasteella taitavat myydä vessapapereita ja mausteita, kotien leipomuspanostusta ei tietääkseni paljoakaan vaadita?

      Poista
    2. Vain yksi oli jäännyt yli meidän kakkusatsista. Hinta oli ollut taatelikakku 6 € ja tiikerikakku 5 €.
      Ei se niin iso juttu ole, miltä tuntuu. Kolmen ison kakun taikina, jaettuna neljään keskikokoiseen vuokaan. Neljä vuokaa sopii sähköuuniini.
      Leivinuunissa en viitsi taiteilla, voisivat palaa.
      Vuokia on kaksi uunisatsia jotka voitelee ja jauhottaa yhdellä kerralla.

      Vaikka on pieni kyläkoulu pienen kunnan syrjäkylillä, niin pitäjänlehdessä on ilmoitus myyjäisistä ja tulee paljon kauempaakin väkeä jopa naapurikunnista.
      Kyläläisillä on askarteluviikonloppu, jolloin tekevät kransseja ja muuta myytävää,nekin on jo perinne riisipuuron kanssa. Joten mummo täältä kauenpaa antaa mielellään panoksensa kakkujen muodossa.

      Poista
  6. Hirnakan Torppa voisi kyllä julkaista parhaat reseptinsä !

    Tuollainen konjamiinikirsikkasuklaakaakku maistuis varmasti namille hyvän mokan kanssa nautittuna.

    Mun äiti valmisti erinomaista rommirusinakakkua,valitettavasti resepti meni äidin mukana hautaan. Kun ei muka koskaan ollut aikaa kirjoittaa reseptejä ylös :(
    Eli jos oma tuleva kokeilusi on super, niin pistäthän reseptin jakoon. Pliiiis.

    Meille on muuten tänään satanut lunta. (Liian) Paljon !

    VastaaPoista
  7. Kävin vain kyttimässä mahdollisia hyviä reseptejä...

    VastaaPoista
  8. Höh, kakkuhan näytti tosi hienolta! Terveisin väsynyt ihminen, joka haluaisi leipoa, mutta ei jaksa. Tai no joskus harvoin.

    Kanoissa on aina joku/jotkut, jotka huutaa niin, että koko kylä kuulee, vaikka asut keskellä korpea. Meillä sellainen oli edesmennyt (lue: kirveshommina hoideltu) Tellervo-kana. Siihen jos kävit käsiksi, aikeena todellakin vain siirto illan hämärissä kesäasumukseen/talviasumukseen/jonnekin muualle, niin teki jo mieli jättää homma sikseen. Se huuto oli korviahalkova. Oikein hävetti olla omassa kanalassaan siipiveikkoja "kiusaamassa" keskellä yötä. ;)

    Kivat viikonloput!

    VastaaPoista
  9. Tässä reseptiä odotellessa konjamiini on kohta loppu, käykö viski tai grappa tai pieni vetinen vodka. Niitä löytyy, muualtakin kuin maksasta hih. OP

    VastaaPoista
  10. Kakku näytti mun mielestä hyvältä, se on kumma että heti iskee makean himo kun jotain tuollaista hyvää näkee. "Kapitalistit syyllistyivät kanamurhiin" - voin jo nähdä otsikon paikallisessa lehdessä. Perkele että nauratti toi sun tuumailusi, varsinkin kun kuvittelin se hurmeen lentävän sysimustassa yössä ;D

    VastaaPoista
  11. Voi teitä ihania, kamalasti kommentteja ja kakkupyyntöjä ja vaikka mitä. Ja torpalla Hirnaan akka vaan resuaa muissa hommissa. Kiitos kaikille puumerkin jättäneille.

    Lykkään sen resetin julkaisuun ihan just. Ootelkaa vähän. Ja sitten vastailen muutamaan kysymykseen uuden postauksen merkeissä.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com