sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Ja taas ne kylillä puhuu...


Ja satoi sitten taas lunta. Lauantaina loskan, jään ja edelliskesän nurmen jämät saivat valkean peitteen. Paksun sellaisen, valehtelematta 7 senttiä uutta lunta. Saunasta tullessa joutui tarpomaan ja silti crocsit menivät ihan tukkoon.

Koska maa oli valkea ja marraskuu hyvällä mallilla, oli loistava tilaisuus antaa kylän kuntokävelijöille lisää ihmeteltävää ja adventtia odotteleville puheenaihetta. Palasin hyvin aloitetun ja ohjeistuksenmukaisesti kunnostetun valkosipulipenkkini äärelle. Minulla oli monta säkillistä pussimultaa ja hirveä läjä pulskia valkosipulinkynsiä. Aseena hara, kuokka ja puukko.

Tita, älä lue enempää, sua itkettää kohta. 

Koska lumi oli peittänyt antaumuksella värkkäämäni vaot eikä edes minun järkeni neuvo istuttamaan valkosipulia lumeen, vako piti putsata. Huolella kaavin lumet pois, pöyhin pohjia myöten. Ripotin runsain mitoin pussimultaa ja tasan kymmenen sentin välein tökkäsin puutarhapuukkoni varrella ideaalin istutussyvyyden (10 cm). Syntyneeseen koloon asettelin loitsuja posmottaen yhden kynnen kuhunkin.

Lisää pussimultaa ja kaikki pakanalliset ja uskonnolliset loitsut ja virret vielä perään ja aamen. Keväällä katsotaan mitä sieltä pintaan nousee, nauravanaamainen myyrä vai sipulin piippa. Oi tätä itsensähäpäisyn iloa!

Parikymmentä kynttä jäi yli, en minäkään niin hullu ole, että olisin kolmannen vaon väsännyt lantakompostin levittämisineen ja tuhkanripotteluineen. Nämä ylimääräiset kynnet käytän kyökissä.

Kylläpä sauvakävelijät saivat niskansa kipeästi kun piti pitkä matka kulkea pää kääntyneenä, taloa kohti. Ja yllättävän moni pysähtyi solmimaan kengännauhojaan torpan kohdalla. Monella koirallakin näytti olevan paha ummetus, niin pitkään omistaja seisoskeli sessensä vierellä, tien toisella puolen.

Olihan se varmasti metkan näköistä, yksi kykkii kasvimaalla lumen seassa ja toinen huima sutii maalia toisaalla, Iso-J maalasi ne autohallin ovikatoksen vuorilaudat nyt. Niin just, nyt maalasi ja sillä hyvä. Ettei peräti antanut kuivamiselle vauhtia puhaltimella....

Heinäkeikkakin tuli tehdyksi ja jäteasemaa on kuormitettu metalli- ja lasijätesäiliöiden osalta.

Naapuri kävi kertomassa, että heidän pihallaan liikuskelee melkein kesy kettu. Minulle sanat kesy + kettu tarkoittaa vähintään raivotaudin kantajaa. Ei villieläin luonnostaan ihmisen lähelle pyri.

Kissat pysyvät nyt iltaisin sisätiloissa ja kanatkin kerätään visusti talteen kun ilta hämärtää. Tämä kettuasia pitää selvitellä ensin. Jos se kettu on rabiestapaus niin asia on astetta totisempi. Rokotusten olisi parasta olla kunnossa. Meillä on, mutta miten lienee lähitienoon rekkujen ja killien laita?

Voin melkein nähdä silmissäni eläinlääkärin ilmeen kun soitan hälle huomenissa ja kyselen toimintaohjeita.

Taas kylänraitilla kohotellaan kulmakarvoja ja viitotaan torpan suuntaan; "hulluja ne kaupunkilaiset!"

Oikein ihanan suloista marraskuista sunnuntain loppuiltaa ja maanantain odotusta sinulle, missä lienetkin!

10 kommenttia:

  1. Elä sie höpötä, ei itkettäny yhtään :D
    Hullun kestoleima otalla itekin väännän otsalampun valossa. Varsinainen valopää... Taitaa kuitenkin lumet Kunnailtakin sulaa. Täällä tänään potkaistiin viimeinenkin lumikokkare nurmikolle leveämmälle sulamaan. Maa on sula, eikä lumesta tietoakaan.

    Ternimaitopannari paistuu uunissa. Se jos mikä on NAM!

    VastaaPoista
  2. Siis satoiko siellä lunta tänään? Tässä melkein naapurissa on niin mustaa ettei oikein mustempaa voi olla. Ei hiutalettakaan tänään, viime yönä ehkä hiven, mutta siitä ei ole jälkeäkään näkynyt sitten aamun. Aamullakin oli valkea vain tuo musta mullikko.
    On nämä sitten tosi paikallisia nämä säät :-I

    VastaaPoista
  3. Tiätsie, soon vaphauttavaa ko on vähän hullun maine. Sillo ei tarvi olla nii nökönuuka tekemisisthään, kylähullulle sallithan pikkusen enemmän ko semmoselle täyven tolokun immeiselle.

    OP

    VastaaPoista
  4. Nauraa räkätin täällä niin että keittiö raikui! Voin hyvin kuvitella ja sieluni silmin nähdä kyläläisten kokoontuvan salaiseen seremoniapaikkaansa, aiheena "Kaupunkilaisten Kapitalistien käsittämätön ahneus - istutustyöt hangessa ja talon maalausta keskellä talvea" ;) Voi jessus sentään, niistä aktiviteeteista olisi pitänyt saada kuvia nähtäväksi ;D
    Näinhän se Hirnakka on, että Kunnia menee mutta Maine kasvaa! Ei mitään, hatunnosto teidän yritteliäisyydelle ja terveisiä kaikille, aina Kukoista The Koiruuksiin :)

    VastaaPoista
  5. Kyllä se kettu voi olla ihan terve vaikka pyöriikin nurkissa. Näitä citykettuja on täälläkin kohta pilvin pimein. Meidän kulmilla pyörii ainakin yksi eikä se välitä edes koirista, siis kesy ja tyhmä!!

    Lumet tuli ja meni, uusia odotellessa....

    Savu

    VastaaPoista
  6. Meillä pesi viime kesänä citykettu ihan naapurissa, tyhjillään olevan puutalon kivijalassa. Matkaa kerrostalomme kulmalta on ehkä 30 metriä. Talon ympärillä on toki kiviaitaa, puita ja puseikkoa, etteivät koirankusettajat kulkeneet ihan pesän oviaukon ohitse. Kyllä ne pennut olivat somia.
    Asia ei tosin varmaan toistu, sillä naapuruston pikkupojat juoksivat rinkiä talon ympärillä kun pesä paljastui yleisemmin :(.

    Itsellä lähin kettubongaus oli kun viljelypalstalla nojasin tauolla lapioon ja kettu jolkotti marjapuskien välistä tirppa hampaissaan. Matkaa oli alle kaksi metriä eikä repolainen edes päätä kääntänyt.

    Maalla ketun kesyyntymiseen saattaisi suhtautua epäluuloisemmin. Toisaalta ystäväni siellä Pohjois-Karjalassa seurasi myös yhtenä kesänä kettupoikueen puuhia lähipeltonsa reunalla.

    /Ansku

    VastaaPoista
  7. Antaa niiden puhua. Eikös ole hyvä, että on jotain ihmeteltävää kylän miehillä ja naisilla. ;)

    Kyllä mäkin aika viime tipalla täällä etelän vetelissä niitä kukkasipuleitani istuttelin. Aamulla oli loskaa monta senttiä maassa.

    VastaaPoista
  8. Oi ihanaa, uusia kommentoijia, kiitos kaikille puumerkeistänne!

    Odottakaahan kun tästä tokenen kertomaan, hullun maine senkus kasvaa!

    VastaaPoista
  9. Meilläkin pyöriskeli liian kesy kettu pari vuotta sitten. Opetti pentunsakin pihalla asioimaan. Aamuna muutamana yksi jälkeläisistään oli pihalla kuolleena, eikä meidän koira ollut asialla. Huono kunto ja kapi.
    Oma piski ja naapurinkin kaverikoira sai tuhdit loishäädöt kaiken varalta.
    Pienellä varauksella näihin pihakettuihin kannattaa maalla asuessa suhtautua. Tai ehkä suurella.

    -Pöö-

    VastaaPoista
  10. On meilläkin kettuja tuossa lähimetsässä mutta nämä ihmisistä piittaamattomat, ihmisille häntääheiluttavat kaikkien kaveriketut ovat epäilyttäviä. Etenkin kun tuosta kohtuullisen matkan päässä olevasta rajasta alkaa ns. villi itä. Ovathan ne kylväneet maastoon rokotesyöttejä mutta eihän nekään kaikki perille löydä.

    Naapuri harkitsee loukuttavansa ketun ja toimittavansa sen tutkittavaksi.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!