torstai 4. lokakuuta 2012

Tyhjä tynnyri


Tänään olen saanut kuulla varsinaisen mörköoopperan, hullun säveltäjän kakofoniallisen verran ääniä, pääni sisältä. Mihinkään en päässyt pakoon, olin sidottu päästäni ja tungettu ahtaaseen putkeen.

Magneettikuvaus on sitten semmoinen homma, että seuraavan kerran meitsi joudutaan kantamaan sinne miesvoimin ja lepositeillä teippaamaan siihen kelkkaan. En mene enää! En varmana mene!

Pahoittelen jo etukäteen niiden lukijoideni puolesta joilla tuo kokemus on vielä edessä. Kerron pahimman luokan spoilerin. Se koko toimitus on paholaisen iljettävä kidutusjuoni.
Ensin ystävällinen elovenatyttö -hoitaja teippasi kanyylin käsivarteeni ja testasi liitännäisen toimivuutta suolaliuoksella. Rah-rah vaan, en usko suolaliuokseen sen enempää kuin saunatonttuunkaan. Jotain totuusseerumia se kuitenkin oli.

Edelliskerralla juottivat mukillisen järkyttävän hirveää harmaankeltaista (kuin sappinestettä) litkua väittäen ihan pokerinaamalla sen olevan ananasmehua. Katin villat, semmoista myrkkyä ei saa missään myydä ananasmehuna. Hyvä, etteivät rautahileet kilisseet muovimukin reunoihin.

Vartin verran sain istuksia ikkunattomassa kopperossa ja katsella keltamustia varoituskylttejä voimakkaasta magneettikentästä ja sydämentahdistimen takuuvarmasta buuttaamisesta. Jep. Olo oli varma ja vahva. Not.


Seuraavaksi piti asettautua siihen hiivatin kelkkaan. Se on vähän niinkuin pulkka jossa on päänupille erillinen, varsin viekkaan näköinen kehikko. Paksut kuulokkeet korville ja pää on tiukasti paketoitu paikoilleen. Kun potilas on pötköllään, naaman eteen viritetään hannibal lecteristä tuttu kasvomaski. Joka näpsäytetään lukkoon, nipsjanaps.

Sitten vähän piuhoja kiinni, hälytysnappi (varmaan joku replika joka ei toimi) potilaalle tassuun ja kelkka liikkeelle. Suunnilleen oman pituuteni (ei ole paljoa, mutta tässä tapauksessa mentiin kauhun tuollepuolen) verran imeydyin sen koneen sisään. Varpaat saattoivat vilkkua valvomon ikkunaan.

Kone surisi, humisi ja ilmastointi yritti työntää kasvoille raikasta ilmaa. Sitten se hirveä meteli alkoi. Kolinaa, pauketta, ryminää, poranääntä, surinaa, kilkatusta, bau-bau-bau eri voimakkuuksilla. Mitään kohtaa päästä ei säästelty, ääntä tuli jokaisesta suunnasta. Välillä kelkka nytkyi eteen sitten taas taakse ja uutta äänimaailmaa peliin.

Potutti.

Vihdoin hoitaja kävi kertomassa, että nyt hän laittaa varjoaineet kanyylin kautta, ei pitäisi tuntua missään. Juma, meinasin pyörtyä siillä siunaamalla. Eiväthän ne olisi tienneet jos olisinkin kuukahtanut. Tuskin olisin edes sätkiä ehtinyt, äly pois hiphei.

Muistihan se hoitaja vielä tulla kertomaan, että aikaa menee kutakuinkin viisi minuuttia vielä, on niin perustavanlaatuinen kaivaus kyseessä että menee normaalia kauemmin. Meinasin pillahtaa itkuun.

Onneksi se piina viimein päättyi, kone vaikeni ja kelkka putkahti takaisin ihmisten maailmaan.
Päässä soi Apulannan Koneeseen kadonnut. Kuvantamisen aikana ehti ajattelemaan kaikenlaista. Muistelin myös erilaisia virsiä, sananlaskuja, muistelin miltä hevosen iho tuoksuu, miltä mansikka maistuu, mitä pitää kirjailla kauppalistaan, suunnittelin hautajaiseni, yritin päättää onko minulla varaa ostaa se parempi kameran runko (ei), mitä tänään syötäisiin ja miten meni Puttepossun syntymäpäivien sanat.

Joo. Ei ollut kiva kokemus. Ei ollenkaan.


En minä halua olla kiittämätön. On upeaa, että lääketieteellä on tuommoisia menetelmiä käytössään ja maassamme ne ovat lähestulkoon kaikkien ulottuvilla. Minäkin menin tuohon tutkimukseen ihan julkisen terveydenhuollon kautta, en yksityisesti.  Silti se tutkimus oli epämiellyttävä kokemus.
Laserlobotomia.

Ennenvanhaan rouvilta olisi otettu päästä turhat paineet pois kallonporauksien keinoin, nyt sentään ensin tutkitaan missä vika mahdollisesti piilee ennenkuin hutkitaan.

Tulokset tulevat aikanaan ja mahdolliset jatkotoimenpiteet selviävät, kunhan lähettävä lääkäri (neurologian ylilääkäri tjtn) on tehnyt analyysin kuvantamisen tulosten perusteella. Jos diagnoosina on, että mitään vikaa ei löydy, se on saatava kirjallisena. Turha tulla sitten sanomaan, että mulla olisi päässä viriviritööttööt -vikaa. Mulla on mustaa valkoisella että näin ei ole. Päässä ei ole mitään.

Toivottavasti.

Pukuhuoneen puolella kanyylin reikä päätti suihkauttaa veret seinille, kertoi ilmeisesti jotain potilaan verenpaineesta. Oli oikein mukava mennä vereltä haisevin hiuksin ruokaostoksille. Näytin varmastikin hirviömorsiamelta. Ja siltä olo kieltämättä tuntuikin. Onneksi migreeni on toistaiseksi ymmärtänyt pysyä poissa vaikka sitä kyllä niillä äänillä kovin houkuteltiinkin.

Mökäpönttö
Huomenna on onneksi miellyttävämpää päähoitoa luvassa, kampaajalta varattu pitkä istunto.

Kullervo The Kukko liittyi eilen ilmavoimien kukkoihin, ihan itse astui palvelukseen. Meille jäi vain kuoret. Kullervo oli komea kukko ja hieno yksilö. Kepeät mullat Kullervolle.

Muilta osin päivän merkinnän arvoiset asiat jäävät vähiin.  Tämmöistä tänään.

Miellyttävää illan jatkoa, missä lienetkin!











14 kommenttia:

  1. No jopas nyt! Eivätkö ne laittaneet sulle musaa niiden kuulokkeiden kautta? Viimeksi kun olin niin sain kuunnella vienoa klassista musiikkia joka peitti sen ah, niin jumalattoman paukkeen. (putkessa oltu ilman musiikkiakin). Varjoaine on ällöä tavaraa, se kun ensimmäisellä kerralla levisi pitkin kroppaa, luulin oikeasti että tuli kuset ja paskat housuun koska se aiheuttaa sellaisen lämmöntunteen tuolla alakerrassa. Ehdin oikein suunnittelemaan kuinka karkaan sieltä heti kun pääsen putkesta pois, ruumispaita ravassa..
    Hyvä himmeli se on, olen nukahtanut sinne kerran ja ne herätteli melko brutaalilla tavalla eli avarilla pitkin poskia. Se on hyvä kuitenkin että kävit kauhujen putkessa, eipähän tarvitse ajatella ja kehitellä kauhuskenaarioita. Lupaat sitten pistää raameihin ja ottaa kuvan siitä mussa ei oo mitään vikaa - vikaa - ..kaa - ..aa todistuksesta jotta voimme ihailla sitä porukalla ;D

    VastaaPoista
  2. Mina myos olen kaynyt suunnittelemassa hautajaiseni kyseisessa putkessa. Musiikkia kuunnellen ja itkua vaantaen kyseinen homma hoitui, ei muuten varsinaista mielikuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi, mä niin pystyn jakamaan kokemasi kauhut :-(

      Poista
  3. Huh, Peppohan ryvetti kirjaimellisesti :D

    Kyllä ne mulle sitä biisilistaa esittelivät mutta kun listalla ekana oli voutilaisenlauraa ja kakkosena eriksoninannaa niin skippasin musiikit. Sitä paitsi kun multa otettiin sisäelimistä kuvat niin se hurina oli paljon paljon siedettävämpää. Siinä vain piti hengitellä oikeaan aikaan ja pitää keuhkot still -aennossa kun käskettiin.

    Nyt oli kyllä niin tuomion pasuunat äänimaisemassa, että ei mitään järkeä. Noh, olenpahan kuullut nyt nekin, tiedän mikä sillä viimeisellä hetkellä sitten kajahtaa...

    Kunhan minä sen rouva ylilääkärin tapaan, meinaan kyllä kysyä, että mistä se idea loppujen lopuksi lähti, että mulla mukamas olisi jotain vikaa päässä? Ei nimittäin nyt ihan äkisti juohdu mieleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän niille tarvitse kuin artikuloida eloisasti, niin johan epäilykset siitä etteivät kaikki Feijat olekaan Vermossa alkavat nousta pintaan ;D

      Poista
    2. Jaa, siitäkös se sitten lähti :D "Lähti ku Valde Vermosta" :D

      Poista
    3. No juuri näin! :D

      Poista
  4. Huuuuu... Kuulostipas kamalalta kokemukselta! En taida tarjoilla itseäni ihan ensimmäiseksi moiseen sädetykseen.
    Vaan onpahan sitten tehty ja tarkastettu. Tuskin tarvitsee toista kertaa mennä, vai?

    Mutta hei, todistus on tulossa, jota sitten tosiaan voimme ihailla porukalla kuten Peppone ehdotti. ;)

    VastaaPoista
  5. S, täällä olen käsivarret kyynärpäitä myöten ristissä, että mitään vikaa ei oikeasti löydettäisi ja että uusintakuvausta ei tarvittaisi. Oli sen verran sylettävä kokemus kyllä.

    Vaan on se oikeasti hienoo, että meillä pääsee tutkimuksiin ja hoitoon.

    Mikäli ns. terveen paperit saan eikä vintistä löydy kasvavaa lepakkokeskittymää, lupaan ja vannon skannata diagnoosin ja julkaista sen soveltuvilta osin.

    VastaaPoista
  6. Ja juohan runsaasti vettä. Se varjoaine poistuu maksan ja munuaisten kautta. Että reippaasti vain vettä moottoriin huuhtelemaan jämät pois.

    Enpä ole ollut moisessa koettelemuksessa, eikä tuon kuvauksen jälkeen kamalasti innostakaan. Mulle riittää entisen työpaikan psykologiset testit, jossa sain normaalin paperit. SE oli niin kova juttu, että eiköhän niillä pääsis hautaan asti? Nykyisellään ei hirviäis edes kokeilla.

    Toipumista sulle koettelemuksesta!

    VastaaPoista
  7. Anteeksi ja kiitos.

    Siitä että nauratti : )

    Ihan vietävästi. Ja edelleen. Hymyilyttää.

    VastaaPoista
  8. Nonnih. Synnin palkka on puolikuolema. Se, että eilen rohkenin marista kurjasta kokemuksestani, kostautui tänään oikein pitkän kaavan kautta. Heti aamulla mieliystäväni Migreeni muistutti, ettei se suinkaan ole talviunilla vaan äärimmäisen äkäisenä eilisen ääni-ilotulituksen jälkeen.

    Päänsäryn tasosta kertonee eniten se, että annoin Iso-J:n peruuttaa kampaajatapaamiseni. Ja se on kuulkaa paljon se. Ikinä ennen, en ikinä, ole perunut (siirtänyt) kampaajan kanssa sovittuja treffejä. Nyt sekin on tehty.

    Ei minusta olisi ollut mihinkään, hädin tuskin löysin käsikopelolla sänkyyn ja sain vällyt korvilleni. Uni ei armahda, se on sitä tuntikausien hiljaista kitumista peiton alla. Mahdollisimman liikkumatta sillä jokainen silmänmuljahduskin viiltää otsalohkoa kirpeästi.

    Nyt, kun kello lähentelee yhdeksää, olen kyennyt vähän syömään.
    Onneksi labrakokeista tuli sentään terveen paperit. Yksi tuikitärkeä koe oli päässyt vähän rästiin.

    Nitaa saakin naurattaa, tiedän kyllä mikä tänään erityisesti vetää hymyä korviin saakka :D

    Tita, jano olisi ollut hirmuinen mutta kun vesikään ei pysy sisällä. Ehkä mä olen jo hikoillut sen varjoaineen pois? Tuskanhikenä.

    Poistun takaisin poterooni. Huomenna pitäisi olla ajokuntoinen ja monessa paikassa suunnilleen samalla tunnilla.

    VastaaPoista
  9. On se julma tauti, migreeni. Ei tapa, mutta kiduttaa tehokkaasti. Tuon taudin pitäisi helpottaa ikää myöten, jos se nyt mitenkään lohduttaa. Vaihdossa tietenkin tulee nippu muita vaivoja...

    Pitikö mun lähettää sulle talvivalkosipuleita? Paljonko? Yksi sipuli painaa noin 100 gr ja sisältää noin 8 kynttä. Kilohinta 30€.

    VastaaPoista
  10. Tita, PITI! Jos on liikana. Vieläkö ne ehtisivät maahan asti vai ihan suorilta pataan?
    Jään odottamaan ohjeistusta :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com